Mieheni hakkasi mua muovisella 1,5 litran muovisella limpsapullolla joka oli vielä puoliksi täysi.
Mies sanoo, että oma on syyni, koska "kiusasin" häntä ja se oli aivan oikeutettua, että hän hiukan mätki pullolla mua, jos se olisi ollut lasipullo niin sitten se kuulemma olisi ollut eri asia...
Silloin, kun hän alkoi hakkaamaan pullolla päähän pääsin pakenemaan kerrostalomme rappuun karkuun jossa vietin koko yön.
Tästä on noin viikko aikaa ja mies on kuin ei mitään, halailee ja sanoo rakkaakseen ym.
en uskalla ottaa tuota enää puheeksi, koska mieheni mielestä vanhoja asioita ei pidä alkaa tonkimaan (sitä tikulla silmään joka vanhoja muistelee).
Mies kysyi multa tänään, että mikä mua vaivaa, kun olen ollut muutaman päivän vaan lähinnä omissa oloissani, en uskaltanut sanoa, etten pysty noin vain unohtaa pullolla hakkaamista vaikka näennäisesti siitä sovimmekin rapussa yöpymiseni jälkeen.
Tämä oli toinen kerta kun mieheni satutti mua, ensimmäinen kerta tapahtui puolitoista vuotta sitten jolloin hän löi nenän tohjoksi, muka vahingossa luuli mua joksikin toiseksi.
Molempiin kertoihin on liittynyt alkoholi joten ehkä valehtelen itselleni, kun olen vielä hänen kanssaan ja yritän itselleni sanoa, että se johtui vain alkoholista ettei hän olikeasti mua satuttaisi...
Selvinpäin hän onkin mitä mahtavin mies ja häntä katsoessa kaikki tapahtunut tuntuu vain pelkältä pahalta unelta.
Ensimmäisellä kerralla, kun mies löi vakuutin itselleni ja miehelle, että jos hän vielä kajoaa muhun niin otan eron, mutta nyt sanoin miehelleni, että jos vielä kerrankin lyöt mua otan eron...
Taidan olla säälittävä.
Mies sanoo, että oma on syyni, koska "kiusasin" häntä ja se oli aivan oikeutettua, että hän hiukan mätki pullolla mua, jos se olisi ollut lasipullo niin sitten se kuulemma olisi ollut eri asia...
Silloin, kun hän alkoi hakkaamaan pullolla päähän pääsin pakenemaan kerrostalomme rappuun karkuun jossa vietin koko yön.
Tästä on noin viikko aikaa ja mies on kuin ei mitään, halailee ja sanoo rakkaakseen ym.
en uskalla ottaa tuota enää puheeksi, koska mieheni mielestä vanhoja asioita ei pidä alkaa tonkimaan (sitä tikulla silmään joka vanhoja muistelee).
Mies kysyi multa tänään, että mikä mua vaivaa, kun olen ollut muutaman päivän vaan lähinnä omissa oloissani, en uskaltanut sanoa, etten pysty noin vain unohtaa pullolla hakkaamista vaikka näennäisesti siitä sovimmekin rapussa yöpymiseni jälkeen.
Tämä oli toinen kerta kun mieheni satutti mua, ensimmäinen kerta tapahtui puolitoista vuotta sitten jolloin hän löi nenän tohjoksi, muka vahingossa luuli mua joksikin toiseksi.
Molempiin kertoihin on liittynyt alkoholi joten ehkä valehtelen itselleni, kun olen vielä hänen kanssaan ja yritän itselleni sanoa, että se johtui vain alkoholista ettei hän olikeasti mua satuttaisi...
Selvinpäin hän onkin mitä mahtavin mies ja häntä katsoessa kaikki tapahtunut tuntuu vain pelkältä pahalta unelta.
Ensimmäisellä kerralla, kun mies löi vakuutin itselleni ja miehelle, että jos hän vielä kajoaa muhun niin otan eron, mutta nyt sanoin miehelleni, että jos vielä kerrankin lyöt mua otan eron...
Taidan olla säälittävä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
tuo mätkiminen lopu, kun se kerran on alkanut ja toistunut :(. Kohta käy pahemmin.. Sinuna olisin jo kaukana, jos ukkosi on todella sanonut tuon olevan mielestään oikeutettua! Kipin kapin pois sieltä!
Tai sitten: ehdoton alkokielto, ja terapiaan.
Se on oikeasti niin, että tuollainen ei lopu. Ei varsinkaan jos asia painetaan villasella. Eli tuossa suhteessa sinä et voi jatkaa ilman että miehesi hakee apua tai ilman, että sinuun sattuu pahasti.
Kerro asiasta ystävillesi niin saat pohdinta-apua tai käy katsomassa netissä esim: http://www.apua.info/perhevakivalta.html
Voit jäädä miehesi hakattavaksi (en suosittele) tai voit sanoa, etta "hasta la vista baby!" ja marssia ovesta ulos.
Vielä parempi, jos laittaisit sen ukkosi ulkoruokintaan.
"Kiusaaminen ja nalkuttaminen" ei oikeuta väkivaltaan, mikä ihme siina on, että jotkut luulee sen olevan joku oikeutus hakkaamiselle ja satuttamiselle?
He***tti sentään, onhan se jo sanomattakin selvää,
että jokainen aikuinen on vastuussa omista tekemisistään ja käyttäytymisestään.
Väkivallan käyttö parisuhde-ongelmissa ei koskaan johda rakentavaan lopputulokseen.
Suosittelen rehellistä keskustelua, oman hyvinvointisi kannalta on ehdottoman tärkeätä, että voit avoimesti ja suoraan ilmaista mielipiteesi, sekä perustella kantasi ilman pelkoa.
Mikäli miehesi hallitsee keskustelua uhkailulla ja agressiivisuudella, puuttuu häneltä taito hallita tilannetta ja kommunikointi kyky tyystin, hän on silloin lapsen asemassa, kiukuttelemalla ja uhkailemalla yrittää saada tahtonsa läpi.
Miksi haaskaisit kallisarvoista aikaasi lapsekkaaseen mieheen, jolla on viela kehitys kesken? Eipä maksa vaivaa.
ensin se alkaa yhdellä kerralla humalassa sitten tulee toinen lisää, ja ne unohtuu ja kun ollaan selvinpäin kaikki on paremmin kuin hyvin.. Ja taas tapahtuu jotain, ja sitten taas vannoo itselleen ettei enää kertaakaan aio suostua sellaiseen vaan ero tulee.. kohta väkivaltaa alkaa tapahtua jo selvinpäin ja silti mitään ei saa aikaiseksi..
Katkaise kierre äkkiä, se muuttuu muuten vaan vaikeammaksi koko ajan, tiedän kokemuksesta. Muista että sinä itse olet arvokas ja kukaan ei koskaan saa kajota sinuun tai satuttaa sinua!! Se on aina väärin!! Ja mieti todella sitä että vietit yösi rapussa, vaikka sinulla on oma koti! Ei niin saisi käydä. Mutta et ole millään tavalla säälittävä, nämä asiat eivät koskaan ole helppoja kenellekään, etkä ole ainoa, joka on katsonut asioita läpi sormien liian monta kertaa...