Jotkut ovat loppukädessä onnellisia jos toimimaton suhde kariutuu. Minulla on jatkuva tyhjyyden tunne, ihan kuin olisin menettänyt sielunkumppanini. Enkä tiedä miten saisin hänet takaisin. Tiedän, että hänellä on vahvoja tunteita minua kohtaan, mutta jokin oli pielessä... enkä kykene enää todistelemaan rakkauttani häntä kohtaan, koska ei se mitään auta. Pitää vaan olla ja antaa toisen olla, vaikka kuinka pahalta tuntuisi...
Suhde
loppui
8958
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Minulla on ollut suhteita. Haluaisin vielä kerran elää jonkun ihmisen kanssa? Olen varaton. Minulla on lapsia. Nainen. Minut tekee surulliseksi kun moni haluaa menestyjää. Olen ihan mukava tavallinen ihminen. Harva näkee sisimpääni. En halua valehdella elämästäni. Se on ollut rikkinäistä. Olisi tosi mukava jos maan päällä olisi vielä joku mies.. ihminen joka näkisi luonteeni arvon ja ihan kauniina ihmisenä katselisi. Antaisi arvon pienelle elämälleni. Minulla on ystäviä ja paras kaverini, nainen hänkin, on ainoa joka tuntee ja tietää minun toiveeni. Kaikkea ei titenkään tarvitse saada mistä unelmoin. Enhän ole niitä tähänkään mennessä saanut. Olisi mukava jos joku vain katsoisi niitä asioita ja kuuntelisi hupsutuksiani. Minulla on kyllä hyvä näinkin. Välillä vain iskee kaipuu. Menee tietty ohi kun kuljen tätä elämää eteenpäin. Mistä sitä koskaan tietää kuka tulee vastaan? Annan kevät sateen sataa kasvoilleni ja kuljen metsäpolkua pitkin. Halaan puita ja hupsuttelen. Hyvää matkaa sinulle... missä kuljetkin.
Se tyhjyyden tunne on siellä toisellakin osapuolella. Varsinkin jos siellä on niitä tunteita vielä jäljellä. On vaan raskaampaa olla sen rakkaan lähellä, jos ei saa vastakaikua, kun olla sitten yksin ja surra asia pois että jaksaisi taas jatkaa matkaa. Minä kuljen yksin, näitä tyhjiä katuja, särkyneiden sydämien polulla :)
TYHJYYDEN TUNNE , VOIN LOHDUTTAA ET KOHTALON TOVEREITA ON . TYHJYYS JA EIKÄ TIEDÄ TOISEN OSAPUOLEN TUNTEITA . MITÄ AJATTELEE , ONKO EDES RAKKAUTTA JÄLJELLÄKÄÄN . ITSELLÄNI ON , MUTTA NE ALKAA KUOLLA JA YRITÄN HAUDATA NE . EN JAKSA , OLEN TEHNYT OMALTA OSALTANI KAIKKENI . JA ESITTÄNYT KYSYMYKSEN , KULISSIAKO HÄN VETÄÄ . VASTAUSTA EN OLE SAANUT . JA ON SUORAA KIELTÄNYT ET ETTEN SAA OLLA MISSÄÄN TEKEMISISSÄ ANOPIN JA HÄNEN SUKULAISTEN KANSSA . KUN TIETÄIS TODELLISEN SYYN ... EI TULLA KUULEMMA TOIMEEN . SE KYLLÄ ON OSITTAIN TOTTA , MYÖNNÄN . MUTTA KUN SIINÄ ON JOTAIN MUUTAKIN ... EN SAA VASTAUSTA . JA VIIMEISET AJAT OLIMME TULLEET LÄHEISEMMÄKSI ANOPIN KANSSA .
KULJEN KUIN NAINEN KAIPAAVA YKSIN , PELKKÄ TYHJYYS EDESSÄ ....!!!
....kaikki suhteet ei ole rakkautta. Mulla päättyi juuri pitempiaikainen suhde, kun todettiin et se oli enemmänkin kaveripohjalla - intohimo puuttui. Mies on todella ihana ja täydellinen, mut intohimon puuttuessa suhde kuoli. En ole pahoillani suhteen päättymisestä muutoin kuin siinä suhteessa et kaverisuhde päättyi. Ystäviä ei tässä maailmassa ole liikaa. Tyhjyyden tunne tuli, mut se menee ohi kun keksii vaan tekemistä.
hmmm.. sulla on tunteita.. sillä on tunteita.. miksi ei rakkaudentunnustukset tms enää auta?
Näin on ... kaikki ei ole ilmeisesti rakkautta .
Voiko olla edes ystävyyttä ... Kuinka toinen voi viedä tilanteeseen et en tunne edes naiseksi itseäni.
Intohimo , välittäminen ystävyys ja päällä RAKKAUS . Ne voi toinen tuhota , totaalisesti .
Olen miettinyt saanko edes koskaan tuntea olla nainen , josta ja jota joku voi rakastaa . Luulen et jokaisella on omat lähtökohdat .
Ystäviä on vähän , nekin ovat kaikonneet , enkä kieltämättä ole jaksanut pitää edes yhteyttä .
Koen tyhjyyden tunnetta sisälläni , välistä tuska ja kipu vain repii riekaleiksi . Tiedän et jotain olisi tehtävä vain , mutta mitä ...ehkäpä se jonain päivänä löytyy .
... niin miksi ei auta ...Siinä hyvä kysymys .
Tunteiden käsittely ei ole niin yksikertaista . Vaikka niitä olisi , mutta jos toinen osapuoliso ei puhu , vaikea niitä on yksin käydä läpi .Usein se on miehen puolelta . En yleistä , voi olla niitäkin jotka uskaltavat puhua . Kaikista ei ole tähän , naiset usein ovat aikamoisessa pyörässä . Ymmärrän täysin kirjoittajaa . Siinä vain tahtoo kaikki pikkuhiljaa tuhoutua .
niin.. asiat eivät ole helppoja. itse olen kuukauden verran kieriskellyt omantunnon tuskissa kun tuntuu niin pahalta olla yksin suhteessa.. olisi niin mukava kuulla sitä toistakin. pelkään että menetän pian oman kykyni puhua ja avautua jos tätä jatkuu..
meistäkin molemmat tiedostavat että homma ei toimi mutta olemme liian mukavuudenhaluisia lähteäksemme. on niin paljon helpompaa ajatella että kyllä asiat tästä muuttuvat.
mutta ihminen tarvitsee rinnalleen kumppanin joka pystyy myös olemaan se paras ystävä jolle jakaa kaikki.. ja jos se paras ystävä ei oikein noteeraa, niin suhdekin takkuaa..
oletteko muuten koskaan muut harkinneet terapiaa?
tämä tuli minulle hiljattain mieleeni.. mutta tuskinpa mikään tätä pelastaa kun rakkaudentunnustukset ovat vaihtuneet ''soitellaan''-repliikkiin.