Rehellisesti:
Olen 3-kymppinen, lihonut n. 20kg viimeisen kahden vuoden aikana - mitat 168/80. 20 kiloa naisen vartalossa tekee hirvittävää jälkeä - aikaisemmin sopusuhtainen ja sopivan muodokas, lihaksikaskin, kroppani on nyt läski.
Olen sinkku.
"Kuvittelen" yhä näyttäväni samalta kuin 10 tai viisi vuotta sitten. "Kuvittelen", että yhä edelleen samat (saman tasoiset) miehet kiinnostuvat minusta. Ja ihmettelen miksi he katsovat "lävitseni" kun yritän ottaa kontaktia.
En edes haaveile riisuutuvani miehen nähden. Häpeän omaa levähtänyttä olemustani ja sitä, että alan todella näyttää ikäiseltäni - jos niin voi sanoa; olen nähnyt todella upeita 30 vuotiaita naisia, joita ei erota 2-kymppisistä.
Säälittävää, tiedän. Naurettavaa - couldn't agree more.
Aika ajaa ohitseni. En edes haaveile löytäväni miestä, joka voisi pitää minua kauniina ja seksikkäänä - itse hädin tuskin kykenen katsomaan itsestäni otettuja valokuvia.
Miksi kirjoitan tänne. En tiedä. Tyhmyyttäni? Ehkä, koska kommentit varmaan tappavat - jos eivät minua sentään niin ainakin olemattoman itsetuntoni. No, meni syteen tai saveen, tässä tämä.
Olen 3-kymppinen, lihonut n. 20kg viimeisen kahden vuoden aikana - mitat 168/80. 20 kiloa naisen vartalossa tekee hirvittävää jälkeä - aikaisemmin sopusuhtainen ja sopivan muodokas, lihaksikaskin, kroppani on nyt läski.
Olen sinkku.
"Kuvittelen" yhä näyttäväni samalta kuin 10 tai viisi vuotta sitten. "Kuvittelen", että yhä edelleen samat (saman tasoiset) miehet kiinnostuvat minusta. Ja ihmettelen miksi he katsovat "lävitseni" kun yritän ottaa kontaktia.
En edes haaveile riisuutuvani miehen nähden. Häpeän omaa levähtänyttä olemustani ja sitä, että alan todella näyttää ikäiseltäni - jos niin voi sanoa; olen nähnyt todella upeita 30 vuotiaita naisia, joita ei erota 2-kymppisistä.
Säälittävää, tiedän. Naurettavaa - couldn't agree more.
Aika ajaa ohitseni. En edes haaveile löytäväni miestä, joka voisi pitää minua kauniina ja seksikkäänä - itse hädin tuskin kykenen katsomaan itsestäni otettuja valokuvia.
Miksi kirjoitan tänne. En tiedä. Tyhmyyttäni? Ehkä, koska kommentit varmaan tappavat - jos eivät minua sentään niin ainakin olemattoman itsetuntoni. No, meni syteen tai saveen, tässä tämä.
Vastaukset 19
Vanhimmat
havainnut, "tasosi" laski, kun lihoit. Miksi?
Nyt otat itseäsi niskasta kiinni, ja teet itsellesi jotain, jos et kropassasi viihdy!
Lenkille, nauttiin keväisistä päivistä, uimaan, tai mistä liikunnasta pidätkään.
Sitten ruokavalio terveelliseksi, rasva ja sokeri minimiin ja kuituja paljon!
Alkaa kuule tuntuun paljon paremmalle, ja näyttään myös!
Kun on liikunta ja ruokavalio kohdallaan, on hyvä olo niin ulkoisesti, kuin sisäisestikkin!
Suosittelen:)
Ja iästähän se ei ole kiinni, sitä on niin nuori kun haluaa;))
Riippuu mitkä arvot elämässä, jos painat töitä ja stressaa, kyllä kiloja tulee. Kortisoni määrä elimistössä lisääntyy stressissä ja untakin tarvis olla tarpeeksi. Sitten ruoka aineet oikeanlaisiksi, ei mitään dieettejä.
Joku voi olla erimieltä? Tää oli vaan mun mielipide, jokainen on elämänsä herra tai rouva, ihan lopulta. Yhteiskuntahan vetäisi kaikilta viimeisetkin voimat jos tähän markkinatalouden pyöritykseen lähtee
Siis tottakai ruoassa pitää olla ihan normaaleja aineita, en siis mitää pelkkää vihannesta tyyliin tarkoittanut. Mutta riippuu mitä ja määrästä ja juoda voi tarpeeksi. Piilorasvoja... Kyllähän vihanneksillakin itsensä lihottaa jos niikseen tulee, kohtuus kaikessa, tai miltä itsestä tuntuu oikealle ja hyvälle
Helppoahan se olisi, jos edes olisi edellytykset tulla raskaaksi.Mutta, minua vaivaa PCO ja parrankasvu!Ja olen pian myös 30v!
joillekin miehelle,on meitä niitäkin jotka eivät välitä tuosta ulkonäöstä tuon taivaallista jos naisella se pää toimii niinkuin pitää,ei se ulkonäkö takaa onnea,vaa se kemia.
Joo, mutta jos on vähänkin ylipainoinen, niin mitenkäs sitten tutustut kehenkään? Miehillä tuntuu tuo ulkonäkö painavan todellisuudessa paljon enemmän kuin pään sisus. Turha jauhaa muuta.
paina ulkonäkö enkä aio tästä väitelläkkään,pään sisus se tärkein..kauniskin nainen voi olla latva laho,tai asennevammanen ja nii yleensä onkin..tosiasia on ettei ulkonäöllä ole paskankaa väliä kumppanin etinnässä,ainakaan mulle.
Jos yhdelle asia on noin, niin on aika pienet mahdollisuudet törmätä suhun. MUsta vaan tuntuu ouolta, ettei kukaan tahdo edes missään tutustua. Tai jos minä teen ns. aloitteen, niin juostaan karkuun.
Muista kuitenki pitää rimakorkeena vähintään pyykkilauta maha mieheltä.
Turha vaikeroida omaan kurjuuttaan.
Niin makaat kuin petaat: Liiku, syö terveellisesti, ajattele positiivisesti niin laihdut
Kaikki ne syyt miksi et pysty liikkumaan tai syömään terveellisesti on tekosyitä.Turha väittää että lihominen on geeneissä tai jonkinlainen sairaus.
Itse aloitin liikkumisen vuosi sitten nollasta. Takana 10 kg, yksi maraton ja edessä ihanat naiset. Vielä kun pudotan 5-8kg niin markkina-arvoni on huomattavasti yli keskiarvo.
Bonuksena elämäntapa ,jonka avulla herään hymy kasvoilla.
Surullista jos ihmisiä ajatellaan joinain tuotteina ja mitataan markkina-arvoa ulkoisin mittarein. Valitettavasti tälläinen ajattelutapa on lisääntynyt. Aiheuttaa tarpeetonta kärsimystä niille, joiden "markkina-arvo" ei ole sinun tasollasi. Markkina-arvo ei korvaa ihmisarvoa, mikä on kaikkein tärkein.
Joku päivä voit sinäkin silmänräpäyksessä menettää vaivalla hankkimasi ulkoisiin tekijöihin perustuvan markkina-arvosi vaikkapa joutumalla liikenneonnettomuuteen tai sairastumalla vakavasti/kroonisesti. Kannattaa aina muistaa se. Kokemusta on.
...temmellyskenttä, surullista mutta totta.
Suomi24 deiteissä kaikki tuotteistaa itsensä. Kysynnän ja tarjonnan lakeja noudattaen.
valitaan yhden yön suhde tai ehkä jotain pysyvämpää. "Pysyvää" joka voi kadota hetkessä....
Persoonat häviävät tämän markkinahumun alle.
Pitää myös muistaa että markkina-arvon määrittelee lopulta se joku rakas, joka voi ilmestyä vaikka puun takaa, yllättäen !
Itse haen jotain pysyvämpää, mutta tuntuu vaikealta.
Tuota noin, mitä tekemistä iällä on markkina-arvon kanssa? Itse olen 30-vuotias nainen ja saan miehiltä baarissa aina huomiota. Syy lienee se, että kroppani on loistavassa kunnossa. Liikun paljon ja syön terveellisesti. Se näkyy myös ulospäin. Kannattaisi ehkä ottaa itseä niskasta kiinni ja tehdä kropalleen jotain, jos et ole siihen tyytyväinen. Kyllä kolmekymppiselläkin naisella on kysyntää, jos vain viitsii huolehtia ulkonäöstään.
Turha tähän on sotkea IKÄÄ eikä kilojakaan.
Jos sinua ei kiinnosta näyttää hyvältä niin se on sinun oma valintasi ja sen tosiasian perusteella sinutkin "valitaan".
Kyllähän kaikki nuoret naiset näyttävät hyvältä tekemättä ulkonäölleen paljoa mitään. Se että näytät hyvältä/mukavalta/pirteältä yli kolmekymmentä vuotiaana (ja paljon vanhempana) kertoo sinusta paljon, paljon enemmän.
Ei peli ole menetetty. 3-kymppisenä ehdit vielä ihan hyvin hoikistua ja päästä kuntoon, vaikka se aikaa vähän viekin.
Täytän syksyllä 32 v ja mittani olivat yli 10 vuotta 162 cm/ 48 kg - olin siis todella hoikka.
Pari vuotta sitten lähdin ulkomaille töihin. Siellä mulla ei ollut mahdollisuutta eikä aikaa säännölliseen kuntoiluun eikä entisten ruokailutottumuksieni noudattamiseen. Sorruin elämään löhöelämää pikaruoalla, ja Suomeen palatessani viime lokakuussa painoin yli 65 kg (no, joo - ei mikään läskiläski sittenkään).
Nyt olen sitkeästi yrittänyt pudotella viim. puoli vuotta ja ekat 8 kg onkin lähteneet. Todella kärsivällisyyttä vaativaa puuhaa, välillä tulee takapakkia. Vielä aion pudottaa muutaman kilon... Vaikka rinnattomaksi 48-kiloiseksi en ehkä enää haluakaan.
Ala käymään jumpassa, jos et ikinä ole käynyt. Siellä on kaiken mallisia, kuntoisia ja ikäisiä naisia.
Tai etsi vaikka naispuolinen lenkki- ja laihdutuskaveri, joka on samassa tilanteessa...
Ja ennen kaikkea tee se oman itsesi, jaksamisesi ja fyysisen hyvän olon vuoksi - ei sen vuoksi, että pitäisi näyttää hyvältä miesten silmissä...
Miehet eivät todellakaan ole elämässä ainoa mahdollinen ilon aihe (usein päinvastoin)...
Itsensä, terveytensä ja oman hyvinvointinsa takia kannattaa liikkua ja syödä terveellisesti - ei miehiä miellyttääkseen. Tosin hyvinvoiva ja itsensä kanssa tasapainossa sekä itsensä hyväksyvä ihminen miellyttää "pakostakin" myös vastakkaista sukupuolta. Miehistä ei ainakaan minulle ole elämässäni kovin paljon iloa ollut, päinvastoin (etenkin viime aikoina). Mieluummin keskityn asioihin, jotka tuottavat minulle iloa ja hyvää mieltä (ystävät, lemmikit, harrastukset, oma rauha).
Kuten eräs naisystäväni sanoi riisuduttuaan lemmenyönämme ensikerran : " Olen tälläinen rintava,reitevä ja rehevä, NO?" ?
Vastasin: Olet juuri makuuni...
sulla toivoa, otat vain itseäs niskasta kiinni ja alat liikkumaan PALJON niin eiköhän ne oman tasosi miehet taas ala kiinnostumaan susta kun kilosi alkavat karisemaan.