Kohta nukkumaan,oli asiaakin eli:Miten selittää Naiselle keneen haluaa vakavammin tutustua(sitten kun kohdalle osuu!) se että on molemmat kädet tatuoitu ranteesta olkapäähän asti?!?
ei linnasta,vaan liikkeestä ostettu.
kaikinpuolin ok,siis silleen että kuuluu siihen vähemmistöön joka ei pyöritä 10:tä yhtäaikaa,ei petä on luotettava j.n.e.
miten sen ottaa puheeks ettei toinen juokse heti karkuun?
ei linnasta,vaan liikkeestä ostettu.
kaikinpuolin ok,siis silleen että kuuluu siihen vähemmistöön joka ei pyöritä 10:tä yhtäaikaa,ei petä on luotettava j.n.e.
miten sen ottaa puheeks ettei toinen juokse heti karkuun?
Vastaukset 12
Vanhimmat
tuota selittelemään, ei kai nykyaikana enää niin daijuja ihmisiä oo, et luulevat kaikkien tatuointien olevan peräsin linnareissulta.
Jos mun äijällä olis noin paljon kuvia, tykkäisin kovastikin.
Varma nakki, että nainen ymmärtää keskivertoa paremmin tatuoitua miestä,on se että naisella itselläänkin on kuvia.
Mun ongelma on vähän sama, kuvia on joskus tullut otettua, eikä mitään pieniä rihkuja olekaan.
Venkulat tuppaavat kiinnostumaan, mutta kun itse haluaisin suhteellisen kunnollisen miehen, enkä sellaista joka pelaa aineitten kanssa, pyörittää yhtä naista per sormi, väkivaltaista äkkipikaista.
Suhteellisen kunnolliset eivät jää kuuntelemaan,ettei taustani ole päihteinen, kriminaali tai muuten elämän laitapuolelta. Eivät jää kuuntelemaan mitä mulla on sydämelläni, tokko uskovat sydäntä olevankaan. Tulkinnat tehdään sen perusteella mitä nähdään, ja se siitä.
Joku varmaan sanoo, että mitäs olet mennyt kuvia ottamaan. Saapi sanoa, ei ne siitä mihinkään lähde.
olen kuvia joutunut selittelemään.ne on osa mua ja se siitä.
ei mitenkään provosoivia,mut välillä tuntuu ettei ihmiset oon tatuointia nähny ikinä!
no,saahan ne piiloon jos haluaa (pitkähihanen) mut ei nappaa pitää pitkähihasta ellei kylmä.
muistinko sanoa että,ei väkivallalle&aineille.
naista tulee kohdella kunnioittavasti. ;)
Ainahan ei voi luontevasti esiintyä pitkähihaisessa, ja siinähän se sitten on, kirjailtu nahka säikyttämässä ihmistä, jos niikseen tulee.
Aika aikaa kutakin, mutta jostain ajasta saattaa jäädä pysyviä merkkejä.. niinkuin kapinallisesta nuoruudesta, tai jostain muusta hullusta kaudesta, vaikka ei enää niin nuori, kapinallinen tai hullu olisikaan.
Aika vähissä on nekin, tatuoimattomatkin, ketkä ei käytä päihteitä. Sanoisin viinaksia, jos en tietäisi että paljon muullakin saa pään sekaisin. Tämä ehkä isompi mutta kuin kaikki kuvien aiheuttama ihmetys yhteensä.
Joka tapauksessa, elämä on parasta huumetta. Jonkun samanhenkisen kanssa varmaan todella addiktoivaa :)
aikana joutunut selittelemään,selitä sit siinä että oot ihan kunnollinen ja ihminen siinä missä muutkin.
kaverit juo ja osa leikkii sen rojun kans.skippasin sen kaveripiirin n 1kk sit.ite siis käyttäny alkoa,senkin jätin samaan aikaan.
välillä jotain muuta,ei jaksa olla jurrissa+kankkuset+hörhöt douppikaverit.
oishan se kiva ku olis joku jota Rakastaa ja Rakastais takas.läheisyyttä ja keskusteluja kans.
ei oo puhelin paljoo soinu.pari kunnon Kaveria jäljellä.98% saa jäädä,eikä kovin ikävä edes tule!
siksi ehkä täällä kirjoittelen ja kyselen mielipiteitä?!?
jotenkin aika tyhjä olo,mut mukava herätä kun ei ole pahaa oloa.eikä tämä yksinäisyyskään kovin herkkua ole.
semmosta.
aika liki niinkuin oma kirjoittamani, mutta douppaamista en ole koskaan oikein aloittanutkaan. Mikään ei estäisi alottamasta, ihan hyvin voisin jos tuntuisi olevan tarvetta mutta kun ei.
Porukat olen tässä vuosien varrella jättänyt, niille ei tarvinnut selitellä, riitti kun vaan käänsi selkänsä. Jotenkin eivät ymmärtäneet että voi toimia toisinkin. Jotkut vielä joskus yrittävät saada mua "pois mökkiintymästä", ovat muka huolissaan, kun ei mua näy missään. Ai ei vai.. ollaan vaan eri paikoissa ja eri aikaan, siksi ei "kukaan" näe.
Yhtään en kaipaakaan, mutta kuten sanoit, tämä yksinolo, vaikka ehkä ihan tarpeellinen vaihe elämässä, käy joskus surettamaan.
Nyt jos kelle nousi vielä mieleen, että mitäs piti tatuoittaa, ja muka koko vika olisi siinä, niin sanottakoon,ettei ole.
Vika on pitkälti siinä, että on kääntänyt kelkkansa, lähenyt piireistä, missä on ollut ihan normaalia kaikki mitä tatuointeihin pahimmoillaan liittyy.
Uudellaisen reitin valinnalla on hintansa. Osa siitä koostuu menneisyydestä, osa tulevaisuudesta, eikä nykyhetkikään anna mitään ilmaiseksi.
tohon viime kommenttiin samaistun kyllä 100%
yks kuva menetti merkitystää syistä ei sen enempää,siihenkin peitto reilu viik. sitten.pieni kuva onneks!
ja toi yksinäisyys,se kyllä raastaa ite kaipaan paria vierelleni ja läheisyyttä.enkä mitään säätöjä tarkota vaan vakavasti tai sitten ei ollenkaan.
nää ex-frendit voi sulattaa päänsä ja sisuskalunsa jos se hyvältä tuntuu.Mä en tule sitä vierestä kattomaan.
pari ehtiny jo mullan alle piiloon mut ei se näitten urpojen vauhtia hidasta!
joo,sama täällä.eri aika,eri paikka.
Mulla on kolme isoa tatskaa. Kaikki saa peittoon paitsi uimarannalla. Mä tykään niistä, enkä ole myöskään mikään douppihörhö.
Kun otin ne muistan, et mietin jo valmiiksi, et ainakaan en tule tämän jälkeen olemaan yhdenkään pinnallisen tai turhantärkeän pösilön kanssa, koska se mitä olen näkyy. Se näkyis kuitenkin jossain vaiheessa, mutta musta saattas kiinnostua kaikenmaailma yrityshenkiset tyypi, ellei kuvia olisi. Miksei toki nytkin..Harvoilla ei ole mitään kuvaa sitä paitsi..
Tatskat on kauniita, kyllähän sitä välillä halusi puhtaan ihon, mutta toisaalta emmä näistä oikeesti haluis luopua, ikävä tulis.
Mietin tuota lausetta, että ikävä tulisi. En ole ihan varma. Ehkä hätkähtäisin kovasti, jos joku aamu peilistä näkyisi puhdas nahka, ja ehkä haluaisin selityksen tapahtuneelle. Aikaa myöten varmaan unohtuisi että on koskaan kuvia ollutkaan. No ehkä nuo kaksi ensimmäistä saisi jäädä, mutta loput,silloin kun mopo ehkä hieman kuvien suhteen karkasi käsistä, voisivat hyvinkin hävitä sen suurempaa surua.
Mullakin nuo saa piiloon, mitoitettu työvaateen mukaan, mutta tosiasia sekin,että kyllä kuultaa läpi. Onhan se tietysti ihan kiva, kun uimarannalla saa tilaa kun riipasee puseron pois päältä, ja kääntää selkäpuolen nähtäväksi, rispektiä, mutta en oikein kaipaa enää sitäkään, kestän jo jaloillani muutenkin.
Tosi tuo,ettei tule turhantärkeät pösilöt edes juttusille, ja sitä voi jonkun sortin varjeluksena kyllä pitääkin.
Onhan monella naisella enemmänkin ja isompiakin kuvia, en omaa tilannetta kuvailekaan siksi, että olisin mielestäni joku huippu. Olen vain ainut kenen suhtautumisesta omiin kuviin tiedän, joten siitä ainostaan voin puhua.
Jotenkin tuntuu että pienemmät ovat jotenkin "hyväksyttävämpiä" kuin suuret? niin se vaan on.jotkut ei niitä hyväksy ollenkaan ja jotkun on et VAU!
Eletäänhän Me sentään 2000 lukua.Ja kuvia on tehty kautta aikojen melkein kaikissa kulttuureissa.
Suosittelen kirjaa:Tatuoitu/Juho K.Juntunen WSOY S.275 hintaa en tiedä,lainasin Kaverilta.Jos aihe enempi kiinnostaa.
Ja samaa väriä siinä on kuin näitten kauhistelioiden ja kuvattomien lukemissa lehdissä.Onhan esim. vaatteet värjätty niinkuin ruoka j.n.e
Ei elämän pidä olla väritöntä,eikä kaikki ole niin mustavalkoista miltä se aina näyttää.. tämä viimeinen lause pätee lähinnä Elämään itse.
joo on mullakin kuvia ihan kivasti käsissä..ei se ainakaan tota yhtä haitannu...netissä ainakin useimmat kehuu..kunhan muistat kertoa sen nopeesti eikä vasta jossain sängyssä=)....
...jos hyvin käy voi tapahtua kuin eräässä tv-mainoksessa missä "multakäsi" löytää omansa!