Mulla on asenne ongelma työhön..
joka paikasta löytää negatiiviset puolet ja ahdistaa käydä töissä.
Olen tehnyt tosi nuoresta asti töitä jolloin olin vielä arempi ja tuntuu että tämä aika olis jotenki jättäny työtraumoja tai traumoja työtä kohtaan...
Onko kellään muulla samaa tuntua?
joka paikasta löytää negatiiviset puolet ja ahdistaa käydä töissä.
Olen tehnyt tosi nuoresta asti töitä jolloin olin vielä arempi ja tuntuu että tämä aika olis jotenki jättäny työtraumoja tai traumoja työtä kohtaan...
Onko kellään muulla samaa tuntua?
Vastaukset 7
Vanhimmat
mulla sama ongelma. töitä olis pakko tehdä, mutta kun ei kiinnosta niin ei kiinnosta.
orjuus.
Hmm... Mulla on tullut vähän vastaava tilanne. Aikaisemmin mä tykkäsin olla töissä. Nyt mua ottaa päähän se että tykkäsin käydä töissä. Välillä huomaan vieläkin innostuvani töistä, mutta lopetan sen aika lyhyeen koska olen päättänyt että en pidä töistä.
Ongelma lähinnä johtuu jatkuvasta painostamisesta töiden suhteen, sekä siitä että olen ollut vastuuntuntoinen. Nykyjään osaan sentään suhtautua paljon paremmin asioihin ja vastustan kaikkia mahdollisia töitä ennen kuin edes kuulen mitä ne on.
Eipä tässä maassa soisi kenenkään käyvän töissä. Fiksut eivät töihin mene. Sellasta paskaa siellä saa niskaansa.
työ on ihan jees mut hei kohtuus kaikessa!!. JOudut antaa toisen kätes sille hommalle. jOka v.tun arkipäivä 7-puoleen neljään. Sit ihan väsyny sen jälkeen.
on se vaan niin liikaa. 3 max 4 pv viikos ja 6 h . sitten voisin harkita.
onx parempi et on työttömiä, vai?
pärjään omilla keikoilla sillon tällön ja työttömyys&asumistuella. mix uhrata oma elämä, hyvinvointi, hermot, terveys sitovalle työlle? Kun käyn töissä mun elämä ei oo ihmisarvoista elämää. mielummin oon vapaa vaikka raha tiukemmalla...
perkele. nyt vihdoin ja viimein muutos siihen hommaan, että työntekijä päättää paljonko tekee. vapaus tekijälle niin jälkeeki alkais näkyä. Ihmiselle ei ole hyväksi että on määräys. oma vapaus paras.
No ei sulla vielä oo kunnon päiviä. Tossa just äsken juttelin kollegan kanssa jonka projekti vähän kusee. 7 alotti työt ja vielä on töissä. Joka päivälle on siis buukattu tuo 7,5 tuntia. Mutta jos työt ei suju odotetusti tulee käsite "jatkettu työpäivä" käyttöön. Näin siis monista päivistä muodostuu helposti 10-14 tuntisia. Eli joudut pistämään itsesi ihan kybällä likoon sekä sen lisäksi tekemään vielä palkattomia ylitöitä. Siitä se riemu vasta irtoaa. Kyseessä kun ei ole fyysinen työ niin sitä alkaa myös henkisesti hajoamaan aika hyvää vauhtia. Parasta tässä on vielä se, että tuon 16 tuntisen työpäivän jälkeen kun tulet seuraavana aamuna ihan rikkinäisenä toimistolle alkaa keskustelu. Mitä **tuttua sä teit siellä niin pitkään, tajuutko sä että hommat pitää hoitaa ajallaan. Jäikö mitään kesken? Ai jäi, no milläs ajalla sen kuvittelet hoitavasi kuntoon kun seuraava kuukausi on myös buukattu jokapäivältä vastaavilla projekteilla.
Tuota kun tapahtuu tarpeeksi usein, niin sitten se *tutus vasta kumpuaakin. Pahimmillaan noita jatkettuja päiviä oli noin 4 viikossa. Tämä ei suinkaan tarkoita sitä että sitä viidettä päivää olisi lyhennetty yhtään.
Mä olen vielä ihan tyytyväinen 7,5 tunnin päivistä jos ei tarvise tappaa itseään.
Ne jotka luulee tätä vitsiksi, turha luulo. Ote on suoraan Suomalaisesta työelämästä. Vaikka lähinnä toi kuuluu mun mielestä jokin hemmetin murhaajien työleirille, sielläkin saatettaisiin lopettaa käytäntö epähumaanina.
työntekijän pitää muistaa pitää puolensa omista oikeuksistaan yhtä lailla kun työnantaja! liitot on aina työntekijän puolella. jos rupee menee noin sairaax ni kovaa vaan kovaa vastaan. jos ja kun työn johdolla on oikeus olla härski niin on työntekijälläki.
Eihän kukaan tervejärkinen tohon suostu ilman kohtuullista korvausta, jos sittenkään. Kaikki työntekijät vaan vastarintaan, johtoporras kun on aina niin ahnetta umpimätää sakkia. Ne haluais sun tekevän sen homman mukisematta ja mieluiten kaiken lisäx ihan ilmatteex. näin on, ei niit kiinnosta.nälkä kasvaa syödessä, jano juodessa ja himo nussiessa.!
ihan virallisesti s.o.p.eutumaton.
Töitä ei tarvitse enää tehdä ja luulen, että huojennus on molemminpuolinen.
Älä "oireistasi" huolehdi, luultavasti olet jo keski-ikään mennessä kadottanut kosketuksen itseesi...yksi lensi yli käenpesän...