Eräällä Kreikan matkallani, käydessäni Kreikan pääkaupungissa Ateenassa, löysin sieltä, Kreikan evankelisten kristittyjen kirkosta, heidän uskoaan selostavan kirjan, nimeltään:
"I Pistis ton Ellinon evanggelikon” = ”Kreikkalaisten evankelisten usko." Kirjassa on myös luku "To Vaptisma” = ”Kaste." Sen sisältö on mielestäni siksi raitista opetusta, että katson aiheelliseksi kääntää osan sen sisällöstä tähän:
"Kastaminen on kristillisen seurakunnan vanha tapa ja käytäntö, ainoa sellainen, jonka kristillinen seurakunta on aivan kuin `lainannut` juutalaisuudesta. Kasteella ei juutalaisessa taloudenhoidossa ollut läheskään sitä tärkeyttä mikä sillä on kristillisyydessä. Juutalaisuudessa käytetyt kasteet olivat vedellä suoritettuja vihmontoja ja pesuja, jotka symbolisoivat puhdistusta saastaisuudesta. Kristillinen kaste sen sijaan on merkityksellinen ja välttämätön julkinen toimitus, joka sinetöi käännynnäisen sisääntulon Kristuksen näkyvään seurakuntaan. Kristillisellä kasteella on se yhteistä juutalaisuuden pesojen kanssa, että sekin symbolisoi puhdistusta synnin saastaisuudesta. On suuriarvoista ja merkittävää havaita, että meidän Herramme valitsi juutalaisuuden useista tavoista ainoastaan kasteen seurakuntansa käyttöön. Sen sijaan Hän hylkäsi muut, kuten ympärileikkauksen, uhritoimitukset, papilliset puvut, jne. Kasteen toimittamistapa symbolisoi paremmin kuin mikään muu lunastusta synnistä, jonka Pelastaja ihmisille toi. Tässä merkityksessään kaste kuuluukin ainoastaan kristilliselle yhteisölle.
Olihan tietenkin jo ennen Kristusta `Johanneksen kaste`, joka sekin oli mielenmuutoksen kaste, syntien anteeksi saamiseksi, mutta tätä kastetta ei myöhemmin pidetty riittävänä niille, jotka tulivat sisään kristilliseen seurakuntaan. Tästä syystä sisään tulevat ihmiset kastettiin uudelleen kristillisellä kasteella, nekin, jotka olivat jo saaneet Johanneksen kasteen. (Apt.19:1-6). Tämä merkitsee sitä, että pelkkä mielenmuutos ei riittänyt Kristuksen kannattajille, vaan mielenmuutoksen ja anteeksisaamisen jälkeen kristityiksi tulleilta odotettiin uutta pyhitettyä ja puhdasta elämää Kristuksen yhteydessä, sekä jokapäiväistä kilvoittelua syntiä ja maailmaa vastaan. Herra itse siis määräsi kasteen sellaiseksi seurakuntansa toimitukseksi, joka erottaa seurakunnan jäsenet muista ihmisistä (Matt.28:19-20, mark.16:15-16). Kuitenkaan Jeesus itse ei kastanut ketään (edes lihassa vaelluksensa aikana) vaan jätti siitä huolehtimisen (jo silloin) oppilaittensa tehtäväksi (Joh.4:2).
...Kristillisen kasteen historiallisesta yhteydestä Johanneksen kasteeseen voimme vetää sen johtopäätöksen, että kaste tapahtui tavallisesti upottamalla, sillä Johanneskin oli valinnut Ainonin, `koska siellä oli paljon vettä`(Joh.3:23).
...Katolisissa seurakunnissa ja Euroopan evankelisissa seurakunnissa (baptisteja lukuun ottamatta) pidetään vihmontakastetta oikeana. Kreikkalaiset seurakunnat pitäytyvät upottamiskasteeseen, sillä ei ole epäilystä siitä, että juuri upottaminen oli ensimmäisen seurakunnan kastetapa.
...Kristillisyyden alkuaikoina kastettavat olivat poikkeuksetta jo ymmärtävässä iässä olevia. He olivat syntyperältään joko juutalaisista tai pakanakansoista, ja tulivat kristityiksi kuultuaan ja uskottuaan evankeliumiin. Juuri kasteen välityksellä he antoivat julkisen tunnustuksen uskostaan ja armon työstä, joka heidän elämässään oli tapahtunut. Näin he tulivat näkyvän Kristuksen seurakunnan jäseniksi. Pyhänä sisäänottotapahtumana seurakuntaan kaste oli jotensakin vastaava juutalaisten ympärileikkaustapahtumalle. Ympärileikkaukseen olivat velvollisia alistumaan kaikki ne, jotka muista kansoista proselyytteinä tulivat juutalaisen kansan jäsenyyteen.
Sanonta tässä kohtaa on varovainen `jotensakin vastaava`, sillä ympärileikkaus suoritetaan ainoastaan poikalapsille määrättynä eli kahdeksantena päivänä syntymisestä, kun taas kaste suoritetaan sekä poika- että tyttölapsille erottelematta, ja aikana jota ei ole edeltä määrätty. Täten vastaavaisuus ympärileikkauksen ja kasteen välillä ei ole täydellinen eikä aukoton.
Toisaalta on sanottava, että jos apostolit ja ensimmäiset kristityt olisivat todellakin pitäneet kastetta ympäri leikkausta vastaavana tapahtumana, he olisivat varmaankin pitäytyneet alusta asti lapsikastekäytäntöön. Tämä ei ole kuitenkaan historiallisesti todennettavissa kuin vasta kolmannelta vuosisadalta lähtien. Kuitenkin tästä kasteen ja ympärileikkauksen käsittämisestä toisiaan vastaaviksi suorituksiksi syntyi apostolien jälkeisellä ajalla lapsikastekäytäntö, ja se valtasi seuraavina vuosisatoina useimmat seurakunnat. Aloitettiin siis kastamaan myös kristittyjen vanhempien lapsia.
Muutamat tosin yrittävät vakuuttaa, että tämä tapa olisi periytynyt apostoleilta asti. Väitettä yritetään tukea sillä, että vedotaan Filippin vanginvartijan sekä Lyydian perhekuntien kastetapahtumiin, ja muihinkin Uudessa testamentissa mainittuihin perhekuntakasteisiin. Nämä kohdat eivät kuitenkaan ole tarpeeksi selviä lapsikastekäytännön todisteiksi, sillä emme tiedä, oliko näissä mainituissa perheissä lapsia jotka kastettiin. Ainoa minkä varmasti tiedämme, on se, että kolmannella vuosisadalla Kristuksen jälkeen lapsikaste oli selvänä seurakuntakäytäntönä.
Kun Origenes ja Kyprianus sanoivat, ettei tule estää lapsia saamasta kastetta, he samalla todistavat vastustuksesta jota tämä lapsien kastaminen sai osakseen. Tiedämme myös, että Krysostomus, Naziansinos, Grigorios, Vasilios, Efraim Syyrialainen, Augustinus ja Ambrosius, vaikka olivat kaikki syntyneet kristityistä vanhemmista, saivat silti kasteen vasta ymmärtävässä iässä. Tästä voidaan vetää johtopäätös, ettei lapsikastekäytäntö ollut vielä välttämätön vaatimus, eikä se ollut vielä edes levinnyt kaikkien kristittyjen keskuuteen. Viidennen vuosisadan aikana tapa kuitenkin yleistyi lopullisesti, ja siitä lähtien kaikki seurakunnat ovat tavan hyväksyneet, baptisteja ja muutamia pieniä evankelisten kristittyjen ryhmiä lukuun ottamatta. Näin kristittyjen vanhempien velvollisuuksiin kuuluu viedä pienet lapsensa kasteen välityksellä Kristuksen perheen yhteyteen.
Vaikkakaan lapsikastekäytännöstä ei ole osoitettavissa Kristuksen sanallista käskyä tai lupaa (kuten ei myöskään apostolien), tapaa pidetään silti niissä seurakunnissa oikeutettuna, jotka näkevät kasteen vastaavan ja korvaavan ympärileikkausta, joka oli uskosta vanhurskauttamisen sinetti, ja jonka välityksellä heprealaisten kahdeksan päivää vanhat lapset tuotiin sisälle Jumalan perheväkeen. Lapsia kastavat seurakunnat vetoavat myös Kristuksen käyttäytymiseen pieniä lapsia kohtaan. Jeesus otti heitä syliinsä, ja esitti heidät opetuslapsilleen esimerkeiksi siitä, millaisia taivasten valtakunnan jäsenien tulisi olla yksinkertaisuudessa, nöyryydessä ja viattomuudessa. Kristus teki näin, vaikka he heprealaisten lapsina olivat kastamattomia. Vedotaan myös apostoli Paavalin ilmaisuun siitä, että uskovien vanhempien lapset ovat `pyhiä`(1 Kor.7:14). Ilmaisu merkitsee, ei synnittömyyttä eikä jumalisuutta, vaan `erottamista` Kristukselle, koska lasten vanhemmatkin ovat samoin erotetut. Tämä onkin `hagios`- sanan oikea merkitys.
Tutkikaamme nyt kasteen merkitystä. Sekä itäinen että läntinen kirkko pitää kastetta (joka toimitetaan meidän päivinämme miltei poikkeuksetta lapsille) mysteeriona. Tämä mysteerio saa aikaan kastettavan lapsen puhdistumisen perisynnistä, sekä myös lapsen uudestisyntymisen. Evankelinen seurakunta sen sijaan pitää kastetta sisäisen uudestisyntymisen ulkoisena symbolina, milloin on kysymys ymmärtävässä iässä kastettavasta. Se on pelastavaan Kristukseen kohdistuvan julkisen uskontunnustuksen sinetti. Mitä taas tulee lapsiin, jotka eivät ole sillä paikalla, että tuntisivat tai ymmärtäisivät mitään näistä asioista, kastetta pidetään vanhempien toimesta suoritettavana lapsien vihkimisenä Kristukselle. ....
Evankelinen seurakunta hylkää kummijärjestelmän käytön, jota sekä läntinen että itäinen kirkko, kuten myös luterilaisuus käyttävät. Lapsien kohdalla ainoastaan vanhemmat voivat antaa lupauksia lapsien kasvattamisesta elävän kristillisen uskon mukaan, siihen asti, kunnes lapset voivat antaa omakohtaisen uskontunnustuksen. Kukaan toinen ei voi tarpeeksi huolehtia lapsien jokapäiväisestä kasvusta, paitsi lapsien vanhemmat.
Mitä tulee teoriaan kasteen mysteeriosta ja kastettavan uudestisyntymisestä, sen kannattajat pitäytyvät muutamiin Uuden testamentin kohtiin, joissa uudestisyntyminen yhdistetään vesikasteeseen, kuten myös Pyhän Hengen lahjan saaminen (Mark.16:16, Joh.3:5, Apt.22.16, 2.38, 1 Kor.6:11, Gal.3:27, Tiit.3:5). Myös muutamat kirkkoisät kirjoittivat usein kasteesta, yhdistäen sen uudestisyntymiseen ja syntien anteeksiantamiseen.
Oletamme kuitenkin, että on verraten helppo osoittaa, ettei kaste aikaansaa ollenkaan uudestisyntymistä, vaan pikemminkin uudestisyntymisen tulee edeltää, tai ainakin sen tulisi edeltää kastetta. Kastehan on oikeastaan vain ulkoinen merkki sitä edeltäneestä uudestisyntymisestä. Täten olisi aina ymmärrettävä ymmärtävässä iässä olevien kasteen merkitys. Uudessa testamentissa ja ensimmäisten vuosisatojen kirkkoisien teoksissa on nimittäin aina kysymys ainoastaan ymmärtävässä iässä olevien kastamisesta, koska (ja tämänhän totesimme jo edellä) lapsikaste tuli seurakuntien käyttöön paljon myöhemmin.
Lisäksi myös evankeliumeissa on muutamia kohtia sen todistukseksi ja ilmiselväksi vakuudeksi, että kaste ja uudestisyntyminen eivät ole keskenään synonyymejä, eivätkä myöskään samanaikaisia tapahtumia, tai, että kasteella olisi edes lopputuloksenaan uudestisyntyminen. Sadanpäämies Kornelius läheisineen vastaanottivat ensin Pyhän Hengen, alkaen puhumaan vierailla kielillä sekä ylistämään Jumalaa. Vasta jälkeenpäin Pietari sanoi: `Ei kai kukaan voi kieltää kastamasta vedellä näitä, jotka vastaanottivat Pyhän Hengen samoin kuin mekin? Ja hän käski kastaa heidät Herran nimeen` (Apt.10:46-48). Tästä me näemme, kuinka Pyhän Hengen lahja eli uudestisyntyminen, annettiin kasteen edellä ja kasteesta erotettuna. Kaste aivan kuin sinettinä täydensi uudestisyntymisen jälkeenpäin. Samoin myös ne, jotka Samariassa tulivat uskoon Filippuksen saarnan välityksellä, ja jotka myös kastettiin Herran nimeen, eivät vastanottaneet Pyhää Henkeä silloin, vaan vasta jälkeenpäin, Pietarin ja Johanneksen asettaessa kätensä heidän päälleen. He myös rukoilivat heidän puolestaan, jotta he saisivat Pyhän Hengen (Apt.8:15-17). Eräs niistä, joka kastettiin Filippuksen toimesta, oli ymmärtänyt kristillisyydestä niin vähän, että yritti rahalla hankkia itselleen Pyhän Hengen välittämisen lahjan, tarjoten apostoleille rahaa. Tapahtuma innoitti Pietarin ilmoittamaan hänelle, ettei hänellä ole osaa eikä arpaa kristilliseen uskoon, ja kuitenkin tämä ihminen oli kastettu. Apostolit eivät myöskään kastaneet Samarialaisia Pyhän Hengen vuodatuksen jälkeen uudelleen, vaan heidän Filippukselta saamaansa kastetta pidettiin oikeana ja hyväksyttävänä, vaikka sitä ei ollutkaan välittömästi seurannut Pyhän Hengen lahjan saaminen. Näistä esimerkeistä näemme, että kaste ja uudestisyntyminen ovat evankeliumin tarkoittamassa merkityksessä täysin keskenään erillisiä asioita. Kristuksen käskyn mukaan uudestisyntyminen tulee sinetöidä ja aivan kuin julkistaa kasteen välityksellä annettavalla tunnustuksella, mutta kaste itsessään ei vaikuta uudestisyntymistä. Se ei ole synonyymi, eikä edes uudestisyntymisen kanssa samanaikainen tapahtuma.
Ne Uuden testamentin kohdat, joihin kastetta mysteeriona pitävät vetoavat, eivät ollenkaan ole ristiriidassa edellä esitettyjen tosiasioiden kanssa. Kristuksen sanat Nikodeemukselle: `Jos joku ei synny vedestä ja Hengestä` erottavat kyllin selvästi vesikasteen Pyhän Hengen kasteesta. Jos kaste todellakin vaikuttaisi uudestisyntymisen, Kristuksen olisi ollut turhaa lisätä sanat: `ja Hengestä.` Koko tämä ilmaisu on vain edellisen repliikin selitystä, jolloin hän sanoi Nikodeemukselle: `Jos joku ei synny ylhäältä, hän ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa.` Myös Kristuksen sana: `Joka uskoo ja kastetaan, pelastuu`, kumoaa teorian kasteessa tapahtuvasta uudestisyntymisestä. Jos nimittäin tämä teoria olisi oikea, Kristukselle olisi ollut riittävää sanoa: `Joka kastetaan, on pelastuva.` Kristus lisäsi kuitenkin välittömästi: `...joka ei usko, hänet tuomitaan.` Näin ollen se mikä pelastaa ihmisen, ei ole kaste vaan usko Kristuksen lunastustyöhön. Epäusko tätä lunastustyötä kohtaan. jonka välityksellä syntinen pelastuu, johtaa hänen tuomitsemiseensa, vaikka hän olisikin jo vastaanottanut vesikasteen.
Muutkaan Uuden testamentin edellä mainitut kohdat eivät vastusta näkemystä, että kaste on anteeksisaamisen ulkoinen symboli, eli symboli sisäisesti koettavasta synneistä lunastuksesta, joka annetaan, kun sitä edeltää mielenmuutos ja usko Kristukseen. Ihmisen syntejä ei pestä pois ulkoisella vedellä, sillä ainoastaan Jeesuksen Kristuksen veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä (1 Joh.1:7). Kaste vedessä ei voi olla muuta kuin ulkoinen symboli tästä sisäisestä `uudestisyntymisen pesosta` Se on siis `hyvän omantunnon todistus Jumalalle`(Tiit.3:5, 1 Piet. 3:21).
... Ef. 5:26 sanotaan seurakunnasta, että seurakunta on `puhdistettu veden pesossa, sanan kautta.` Se on siis Jumalan sana, jonka välityksellä syntinen puhdistuu, kuten Jeesus sanoi:
`...te olette jo puhtaat sen sanan tähden, jonka minä puhuin teille`(Joh.15:3). Jumalan sana uudestisynnyttää (1 Piet.1:3), ei kaste. Tämän merkityksen kanssa ovat sopusoinnussa myös Tiit. 3:5 ja 1 Piet. 1:3, sekä muutkin kohdat. Kun lisäksi on ilmiselvää, että kirkkoisät jotka puhuivat kasteesta, eivät tarkoittaneet sylilapsia vaan ihmisiä, jotka olivat kastehetkellään jo ymmärtävässä iässä, tämän täytyy merkitä seuraavaa: He olivat syntyään joko juutalaisista tai muista kansoista. He olivat uskoneet Kristukseen ja uskon kautta uudestisyntyneet, ja he tulivat kasteen välityksellä julkisesti näkyvän Kristuksen seurakunnan yhteyteen. Koska kaste oli näille uskoville välitön heidän uudestisyntymistään seuraava tapahtuma, ensimmäisten vuosisatojen kirkkoisät alkoivat käyttää näitä kahta erillistä ilmaisua samaa merkitsevinä. Myöhemmin, kun käsitys mysteerioista valtasi seurakunnan, alettiin luonnehtiman kastettakin mysteerioksi.
Mitä tulee pienten lasten kastamiseen, edellä on jo osoitettu, ettei kaste sisällytä itseensä uudestisyntymistä. Niin ei tapahdu edes ymmärtävässä iässä olevien kohdalla, vaan se on sen uudestisyntymisen seuraus ja sinetti, joka on edeltänyt kastetta. Kun näin on ymmärtävässä iässä olevan kohdalla, on ilmiselvää, että kaste voi vielä vähemmän sisällyttää itseensä todellisen uudestisyntymisen pienen lapsen kohdalla. Pienen lapsen kohdalla kaste ei ole edes seuraus eikä sinetti uudestisyntymisestä, sillä pienet lapset eivät ole sillä paikalla, että he yleensäkään voisivat kaivata saati kokea uudestisyntymisen. Uudestisyntyminen edellyttää välttämättömästi henkilökohtaista uskoa Kristukseen.
Mitä uudestisyntyminen siis on? Se on radikaali sydämen muutos: mielihalujen, tarkoitusten, ajatusten, jne. ja jonka muutoksen Pyhä Henki vaikuttaa syntisessä ihmisessä heti, kun tämä tekee parannuksen synnistä ja uskoon Pelastajaan Jeesukseen Kristukseen, jolta hän pyytää anteeksiantoa. Tämä on järjestys myös Paavalin opetuksessa, Ef.1:13:sta. Mielenmuutos ja usko ovat välttämättömiä edellytyksiä ihmisen uudestisyntymiseksi, joka toisin sanoin ilmaistuna merkitsee Pyhällä Hengellä sinetöidyksi tulemista. Pienen lapsen on mahdotonta yleensäkään kokea uudestisyntymistä näiden edellytysten puuttumisen tähden, ja vielä vähemmän häntä kastettaessa. Sylilapsi ei ole sillä paikalla, että hän kykenisi uskomaan, eli ei toisin sanoen ole saavuttanut ymmärtävää ikää, eikä ymmärrä puhetta tuomiosta ja pelastuksesta, eli asioista, jotka ovat välttämättömiä edellytyksiä uudestisyntymiselle.
Suljetaanko nyt kristittyjen vanhempien pienet lapset Kristuksen perheväen ulkopuolelle? Ei todellakaan. Lapset vihitään kristillisen seurakunnan yhteyteen joko pelkän siunaamisen kautta (kuten baptistiset seurakunnat tekevät) tai kasteen välityksellä (kuten evankeliset tekevät). Heitä ei tosin uudesti synnytetä, mutta kylläkin vihitään vanhempien toimesta Kristukselle, ja tuodaan näin sisään Kristuksen perheväkeen, ei täysi-ikäisiksi toimiviksi jäseniksi, vaan yhteisön alaikäisiksi jäseniksi. Näin he seurakunnan yhteydessä kasvavat ja odottavat sitä päivää, jolloin, annettuaan myös omakohtaisen uskontunnustuksen, saavuttavat näin täysi-ikäisten toimivien jäsenten tason. Baptistiset seurakunnat vaativat luonnollisesti tässä yhteydessä ymmärtävään ikään tulleiden uskovien kastamista (heidät kun oli pieninä ainoastaan siunaamalla vihitty seurakunnan yhteyteen), ja näin he saavat täysi-ikäisten toimivien jäsenten oikeudet.
...Onko kasteella siis todellista merkitystä? On tietenkin. Kaste on välttämätön ymmärtävässä iässä oleville, kristillisyyteen sisälle tuleville yksilöille. Lisäksi useimmat evankeliset seurakunnat uskovat, että myös kristittyjen vanhempien on välttämätöntä kastattaa lapsensa. Tällöin kaste merkitsee vihkimistä Kristuksen yhteyteen, ja se merkitsee myös vanhempien taholta annettavaa lupausta kasvattaa lapset Kristuksen tahdon mukaisesti. Kaste on siis pyhitystapahtuma, joka kuuluu jokaiselle kristitylle. Ymmärtävässä iässä oleville se on ulkoinen symboli sisäisesti tapahtuneesta synneistä puhdistautumisesta, sekä kuva uudestisyntymisestä, kuten myös uskosta vanhurskaaksi tulemisen sinetti. Lapsille kaste merkitsee (sen uskon mukaan, jonka lapsikastetta käyttävät seurakunnat omaavat) lapsen vihkimistä vanhempien toimesta Kristukselle, ja ottamista Kristuksen perheväen yhteyteen.
Uudestisyntymistä, joka on sisäinen ja hengellinen tapahtuma, ei pidä sotkea kasteen kanssa, joka on uudestisyntymisen kuva ja symboli. Ne seurakunnat, jotka pitäytyvät dogmiin, että pienet lapset uudestisyntyvät kasteen veden välityksellä, tullen näin oikeiksi Kristuksen seurakunnan jäseniksi, eivät tule koskaan kokemaan keskuudessaan todellista Hengen elämää, vaan tulevat aina pysymään hengellisen kuoleman tilassa."
Tähän päättyi käännöslainaukseni Kreikan Evankelisen seurakunnan kannanotosta kasteeseen.
Merkittävää on, että vaikka Kreikan Evankelinen seurakunta itsekin on mukautunut
jakamattoman valtakirkon tekemiin kastekäytännön muutoksiin, he silti ovat valmiit
tunnustamaan historiallisen totuuden kaste-asian kyseessä ollen. Myös kaikesta
sakramenttimagiasta he ovat selvästi sanoutunet irti.
Tietoa alkuperäisestä kasteesta
36
1417
Vastaukset
- selvästi
Sillä antaahan se pirulle lisäaikaa, kun lapsi jätetään kastamatta. piru heitetään tuliseen järveen vasta silloin kun pakanoiden täysi luku on sisälle tullut Jumalan valtakuntaan.
Joka ei synny kasteessa vedestä ja Hengestä ei pääse sisälle Jumalan valtakuntaan. Joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niinkuin LAPSI, se ei pääse sinne sisälle. portti on ahdas mutta lapsi siitä hyvin kasteessa sisälle mahtuu. (Mark.10:15, Joh.3;5)- kanssasi samaa
mieltä, ainakin lihallinen luontoni tykkäis siitä.
Uskonnosta ilman kääntymystä ilman parannusta, kaste
ihmisteko pelastusautomaatti.
Saatana tykää uskonnollisuudesta missä ei tarvii tehdä parannusta,missä ei ole hengestäsyntymää ja mielenmuutosta Jumalalta,saatana tykkää luulouskovaisista ne on helppoja saaliita helvetiin. - täysi luku
kanssasi samaa kirjoitti:
mieltä, ainakin lihallinen luontoni tykkäis siitä.
Uskonnosta ilman kääntymystä ilman parannusta, kaste
ihmisteko pelastusautomaatti.
Saatana tykää uskonnollisuudesta missä ei tarvii tehdä parannusta,missä ei ole hengestäsyntymää ja mielenmuutosta Jumalalta,saatana tykkää luulouskovaisista ne on helppoja saaliita helvetiin.Joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa vastaan kuin lapsi, se ei pääse sinne sisälle. Kastettu lapsi pääsee sisälle Jumalan valtakuntaa ja aina osaltaa jouduttaa tuon suuren lahkopirun eli saatanan heittämistä ulos tuliseen järveen mukanaan kaikki vääryyden tekijät ja uudestikastajat. Uudestikastetta ei pysty edes selittämään pois taivaan portilla on se niin vaarallista synnin lajia (Matt.7:22.23)
- kun on
kapula kalahtanut!
- opetusta
täysi luku kirjoitti:
Joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa vastaan kuin lapsi, se ei pääse sinne sisälle. Kastettu lapsi pääsee sisälle Jumalan valtakuntaa ja aina osaltaa jouduttaa tuon suuren lahkopirun eli saatanan heittämistä ulos tuliseen järveen mukanaan kaikki vääryyden tekijät ja uudestikastajat. Uudestikastetta ei pysty edes selittämään pois taivaan portilla on se niin vaarallista synnin lajia (Matt.7:22.23)
varsinkaan kun ei perustu Raamattuun.Kenenkähän antamilla oikeuksilla?
- kahta lajia
täysi luku kirjoitti:
Joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa vastaan kuin lapsi, se ei pääse sinne sisälle. Kastettu lapsi pääsee sisälle Jumalan valtakuntaa ja aina osaltaa jouduttaa tuon suuren lahkopirun eli saatanan heittämistä ulos tuliseen järveen mukanaan kaikki vääryyden tekijät ja uudestikastajat. Uudestikastetta ei pysty edes selittämään pois taivaan portilla on se niin vaarallista synnin lajia (Matt.7:22.23)
toiset on liperaaliteologian kannattajia, niinsanottuja nimikristittyjä. Jotka luulevat uudestisyntymän tarkoittavan kastetta,kyllähän se olis helpoa jos pelkkä kaste pelastaisi ei kukaan
suomalainen joutuisi kadotukseen.
Sitten on niitä jotka on uudestisyntynyt Jumalan sanan ja Pyhän Hengen vaikutuksesta, he ymmärtävät että kaste ei pelasta vaan olisivat olleet menossa
kadotukseen ilman uudestisyntymää.
Jos lapsikaste on jollekkin niin luovuttamattoman
tärkeää, niin se on ainakin pääasia että sanoutuu
irti uudestisyntymisestä kasteessa sillä se liperaaliteologia vie kadotukseen.
Jeesus oli parannussaarnaaja ja kehoitti tehkää
parannus, sillä taivastenvaltakunta on tullut lähelle.
Mikä tuo taivasten valtakunta oli, se oli Hän itse
taivas tuli lähelle ihmistä Jeesuksessa Kristuksessa.
Jaak.1:18
Tahtonsa mukaan hän synnytti meidät totuuden sanalla, ollaksemme hänen luotujensa esikoiset. - originaalit
kahta lajia kirjoitti:
toiset on liperaaliteologian kannattajia, niinsanottuja nimikristittyjä. Jotka luulevat uudestisyntymän tarkoittavan kastetta,kyllähän se olis helpoa jos pelkkä kaste pelastaisi ei kukaan
suomalainen joutuisi kadotukseen.
Sitten on niitä jotka on uudestisyntynyt Jumalan sanan ja Pyhän Hengen vaikutuksesta, he ymmärtävät että kaste ei pelasta vaan olisivat olleet menossa
kadotukseen ilman uudestisyntymää.
Jos lapsikaste on jollekkin niin luovuttamattoman
tärkeää, niin se on ainakin pääasia että sanoutuu
irti uudestisyntymisestä kasteessa sillä se liperaaliteologia vie kadotukseen.
Jeesus oli parannussaarnaaja ja kehoitti tehkää
parannus, sillä taivastenvaltakunta on tullut lähelle.
Mikä tuo taivasten valtakunta oli, se oli Hän itse
taivas tuli lähelle ihmistä Jeesuksessa Kristuksessa.
Jaak.1:18
Tahtonsa mukaan hän synnytti meidät totuuden sanalla, ollaksemme hänen luotujensa esikoiset.Jeesuksen alkuperäisten sanojen mukaan uudestisyntyminen, joka on uudestiluomista tapahtuu kasteessa vedestä ja Hengestä Jumalan sanan voimasta aivan samoin kuin muukin luomistyö. Jopa taivaat on luotu vedestä ja veden kautta, niin myös tapahtuu taivaiden asukkaiden luominen.
Lapsenkin, eli lihan on uudestisynnyttävä vedestä ja Hengestä. Katoavaisesta ei synny katoamatonta. Henki se eläväksi tekee lapsenkin. Vie kiireesti lapsesi kritittyjen kasteelle. Älä jää lahkoon antikristuksen hengen vietäväksi.
Joh.3
5 Jeesus vastasi: "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan.
6 Mikä lihasta on syntynyt, on liha (=LAPSI); ja mikä Hengestä on syntynyt, on henki.
7 Älä ihmettele, että minä sanoin sinulle: teidän täytyy syntyä uudesti, ylhäältä.
2. Piet. 3:5
Sillä tietensä he eivät ole tietävinään, että taivaat ja samoin maa, vedestä ja veden kautta rakennettu, olivat ikivanhastaan olemassa Jumalan sanan voimasta - kuinka moni teistä
originaalit kirjoitti:
Jeesuksen alkuperäisten sanojen mukaan uudestisyntyminen, joka on uudestiluomista tapahtuu kasteessa vedestä ja Hengestä Jumalan sanan voimasta aivan samoin kuin muukin luomistyö. Jopa taivaat on luotu vedestä ja veden kautta, niin myös tapahtuu taivaiden asukkaiden luominen.
Lapsenkin, eli lihan on uudestisynnyttävä vedestä ja Hengestä. Katoavaisesta ei synny katoamatonta. Henki se eläväksi tekee lapsenkin. Vie kiireesti lapsesi kritittyjen kasteelle. Älä jää lahkoon antikristuksen hengen vietäväksi.
Joh.3
5 Jeesus vastasi: "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan.
6 Mikä lihasta on syntynyt, on liha (=LAPSI); ja mikä Hengestä on syntynyt, on henki.
7 Älä ihmettele, että minä sanoin sinulle: teidän täytyy syntyä uudesti, ylhäältä.
2. Piet. 3:5
Sillä tietensä he eivät ole tietävinään, että taivaat ja samoin maa, vedestä ja veden kautta rakennettu, olivat ikivanhastaan olemassa Jumalan sanan voimastaon tullut uskoon eli uudestisyntynyt lapsikasteessa?
minä ainakin tulin uskoon eli uudestisynnyin paljon vanhempana, vaikka minut on vauvana kastettu. kun tulin uskoon sain myös Pyhän Hengen. ja entinen syntielämä jäi taakse ja Jumala avasi silmäsi ja korvani kuulemaan Hänen ääntänsä. minusta tuli Jumalan lapsi.
nyt Jeesus on minun Herrani.
joka ikisen ihmisen on tehtävä parannus synneistänsä Jumalan edessä ja uskottava Jeesukseen Kristukseen. vain Jeesus on tie Taivaaseen, ei kaste.
Hänestä kaikki profeetat todistavat, että JOKAINEN, JOKA USKOO HÄNEEN, SAA SYNNIT ANTEEKSI HÄNEN NIMENSÄ KAUTTA.
Room. 10:9-10. SILLÄ, JOS SINÄ SUULLASI TUNNUSTAT JEESUKSEN HERRAKSI JA USKOT SYDÄMESSÄSI, ETTÄ JUMALA ON HÄNET KUOLLEISTA HERÄTTÄNYT, NIIN SINÄ PELASTUT,
SILLÄ SYDÄMEN USKOLLA TULLAAN VANHURSKAAKSI JA SUUN TUNNUSTUKSELLA PELASTUTAAN.
Apost.t. 15:9. eikä tehnyt mitään erotusta meidän ja heidän kesken, sillä HÄN PUHDISTI HEIDÄN SYDÄMENSÄ USKOLLA. - usko syntyy
kuinka moni teistä kirjoitti:
on tullut uskoon eli uudestisyntynyt lapsikasteessa?
minä ainakin tulin uskoon eli uudestisynnyin paljon vanhempana, vaikka minut on vauvana kastettu. kun tulin uskoon sain myös Pyhän Hengen. ja entinen syntielämä jäi taakse ja Jumala avasi silmäsi ja korvani kuulemaan Hänen ääntänsä. minusta tuli Jumalan lapsi.
nyt Jeesus on minun Herrani.
joka ikisen ihmisen on tehtävä parannus synneistänsä Jumalan edessä ja uskottava Jeesukseen Kristukseen. vain Jeesus on tie Taivaaseen, ei kaste.
Hänestä kaikki profeetat todistavat, että JOKAINEN, JOKA USKOO HÄNEEN, SAA SYNNIT ANTEEKSI HÄNEN NIMENSÄ KAUTTA.
Room. 10:9-10. SILLÄ, JOS SINÄ SUULLASI TUNNUSTAT JEESUKSEN HERRAKSI JA USKOT SYDÄMESSÄSI, ETTÄ JUMALA ON HÄNET KUOLLEISTA HERÄTTÄNYT, NIIN SINÄ PELASTUT,
SILLÄ SYDÄMEN USKOLLA TULLAAN VANHURSKAAKSI JA SUUN TUNNUSTUKSELLA PELASTUTAAN.
Apost.t. 15:9. eikä tehnyt mitään erotusta meidän ja heidän kesken, sillä HÄN PUHDISTI HEIDÄN SYDÄMENSÄ USKOLLA.Pyhä Henki herättää lapsen hengellisestä kuolemasta kasteessa, jossa usko syntyy. Kristuksen ympärileikkaus tehtiin Jeesukselle 8 pv. ikäisenä lapsena. Kasteessa se tehdään lapselle.
11 ja hänessä te myös olette ympärileikatut, ette käsintehdyllä ympärileikkauksella, vaan lihan ruumiin poisriisumisella, Kristuksen ympärileikkauksella:
12 ollen haudattuina hänen kanssaan kasteessa, jossa te myös hänen kanssaan olette herätetyt uskon kautta, jonka vaikuttaa Jumala, joka herätti hänet kuolleista. - TaistoRa.
usko syntyy kirjoitti:
Pyhä Henki herättää lapsen hengellisestä kuolemasta kasteessa, jossa usko syntyy. Kristuksen ympärileikkaus tehtiin Jeesukselle 8 pv. ikäisenä lapsena. Kasteessa se tehdään lapselle.
11 ja hänessä te myös olette ympärileikatut, ette käsintehdyllä ympärileikkauksella, vaan lihan ruumiin poisriisumisella, Kristuksen ympärileikkauksella:
12 ollen haudattuina hänen kanssaan kasteessa, jossa te myös hänen kanssaan olette herätetyt uskon kautta, jonka vaikuttaa Jumala, joka herätti hänet kuolleista.>>Kirjoitat-
>>Kristuksen ympärileikkaus tehtiin Jeesukselle 8 pv. ikäisenä lapsena. Kasteessa se tehdään lapselle.
11 ja hänessä te myös olette ympärileikatut, ette käsintehdyllä ympärileikkauksella, vaan lihan ruumiin poisriisumisella, Kristuksen ympärileikkauksella:Room. 2:29
"vaan se on juutalainen, joka sisällisesti on juutalainen, ja oikea ympärileikkaus on sydämen ympärileikkaus Hengessä"!, ei kirjaimessa;......
>>Room 10:10 "sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan".
Emme siis pelastu kasteessa, vaan sydämen uskolla Jesuksessa!
Siunausta! ;) - massapostitusta
TaistoRa. kirjoitti:
>>Kirjoitat-
>>Kristuksen ympärileikkaus tehtiin Jeesukselle 8 pv. ikäisenä lapsena. Kasteessa se tehdään lapselle.
11 ja hänessä te myös olette ympärileikatut, ette käsintehdyllä ympärileikkauksella, vaan lihan ruumiin poisriisumisella, Kristuksen ympärileikkauksella:Room. 2:29
"vaan se on juutalainen, joka sisällisesti on juutalainen, ja oikea ympärileikkaus on sydämen ympärileikkaus Hengessä"!, ei kirjaimessa;......
>>Room 10:10 "sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan".
Emme siis pelastu kasteessa, vaan sydämen uskolla Jesuksessa!
Siunausta! ;)varmaan jo 100 kertaa olet postittanut samoja copypasteita, palstan ylläpito herätys!
et ole päässyt totuuden tuntoon, vaan olet antanut eksytyksen helluntain henkivallan vietellä itsesi, tuo väkevä henkivalta, jota johtaa asusinherra. - TaistoRa.
massapostitusta kirjoitti:
varmaan jo 100 kertaa olet postittanut samoja copypasteita, palstan ylläpito herätys!
et ole päässyt totuuden tuntoon, vaan olet antanut eksytyksen helluntain henkivallan vietellä itsesi, tuo väkevä henkivalta, jota johtaa asusinherra.copy pastaan mitä??? Häh???
Tekstini ovat aina omia kirjoitelmiani, ei kopioita! Siis en kopioi kirjoituksia mistään ellen halua jostain asiasta tuoda jotain erityishuomiota esiin!
Tämä sinulle tiedoksi!
Tuo tekstini ei siis ole kopio mistään!
Semmosta nyt sinulle tiedoksi! ;)
- Voitto Ramu
Poutiaislle sopisi paremmin nimeksi; valheen julistaja
- omaan kantaasi
kasteesta kun sulla ei ole siihen mitään perustetta.
Ei raamatussa eikä historian tutkimustenkaan valossa.
HERÄTYS!!
En puhu asiasta tämän enempää mutta pitäis jo herätä. - Voitto Ramu
omaan kantaasi kirjoitti:
kasteesta kun sulla ei ole siihen mitään perustetta.
Ei raamatussa eikä historian tutkimustenkaan valossa.
HERÄTYS!!
En puhu asiasta tämän enempää mutta pitäis jo herätä.KASTEEN HISTORIAA.
Ensimmäisen lapsikasteen hylkäävän ryhmän historia tuntee vasta 1200 luvun alussa. Neljän ensimmäisen vuosisadan aikana kukaan ei vastustanut lapsikastetta. Myöskään kastetavasta ei kiistelty, ennekuin vasta oikeastaan 1600 luvulla jolloin syntyi liikkeitä jotka kielsivät lapsikasteen ja vaativat upotuskastetta.
Historia kertoo :
”1200 luvun alussa: Etelä- Ranskassa Petrobrusianit olivat ensimmäisiä uudelleenkastajia. Tosin on kirkossa aikaisemminkin tunnettu uudesti kastamista, siinä on ilmestynyt epäilemistä lasten kastamisen suhteen, vaan sitä (siis lapsikastetta) ei ole hylätty, joka hylkääminen juuri on uudestikastamisen tuntomerkki”.
Tuolla lahkolla oli omituisia oppeja jotka juontavat tähän aikaankin. Heillä oli oppi jonka mukaan ”Hengen kasteesta tulivat osalliseksi täydelliset, hyvät ihmiset. Alhaisempiin luokkiin kuuluivat; ”uskovaiset” sekä ; ” kuuliaiset”.
Heillä oli Uusi testamentti, mutta Vanhan testamentin he hylkäsivät.”
Uudestikastaminen tuli käyttöön liikkeessä jota nimitettiin ”Pyhän Hengen lahkoksi”. Lahkolla oli Pariisissa mm kokonainen opisto. Opiston opettaja Amalrik Benalainen kutsui: ” jokaisen hyvän ihmisen Kristukseksi, jossa Jumala on tullut ihmiseksi.”
Nuo 1200 luvun alussa perustut kastajaliikkeet käyttivät valelukastetta aina 1642 asti. Uudestikastajat perustivat 1525 ensimmäisen seurakunnan ja pääsiäisenä kastoivat 300 miestä vedellä täytetystä maitokulhosta.
Baptistien perustaja kastoi itse itsensä VALELEMALLA v 1608
Vasta myöhemmin alettiin opettamaan, että oli kaskettava upottamalla.
Kastetavasta ei sitä ennen kiistelty vaan käytössä oli monia kastetapoja kuten Didakhessa käy ilmi.
Lapsikasteesta ovat lausuneet tunnetut kirkkoisät kirjoituksissaan seuraavasti:
AUGUSTINUS (354-430)
”Kirkko on aina lapsikastanut. Se on aina pitänyt siitä kiinni. En ole koskaan kukaan harhaoppinut olisi niin jumalaton, että olisi kieltänyt lapsikasteen”
”Lapsikaste ei olisi uskottava ellei se olisi apostolien tapa”
ORIGENES (185-254)
Hänet kastettiin vauvana v 185. Myöskin Origeneksen äiti ja isoisä oli kastettu lapsena. Origeneksen isoisä oli siis elänyt aikana jolloin Johannes eli.
Origenes lausuu: ”Kirkko on saanut apostoleilta perimätavan kastaa myös pienet lapset….Kaikissa on synnin luontainen saastutus, joka täytyy pestä pois veden ja Hengen kautta. Ei kukaan ole synnitön, vaikka olisi vain yhden päivän ikäinen.
Koska synnynnäinen saasta pestään pois kasteen kautta, pienetkin lapset tulee kastaa. Sillä joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan.”
HIPPOLYTOS (170-236)
Hän kirjoitti Rooman seurakunnan kastejuhlasta jota tapa vallitsi toisen vuosisadan puolivälissä: ”ensin tulee KASTAA LAPSET. Kaikkien jotka voivat puhua puolestaan, on puhuttava, mutta niiden puolesta, jotka eivät voi puhua, on heidän vanhempansa tai jonkun perheeseen kuuluvan puhua ”(huomaa kummijärjestelmä jo tuolloin). Lapsikatsetta ei tarvinnut puolustaa, vaan se oli selviö.
CYPRIANUS ( 200-258 kuoli marttyyrina)
Hän oli Karthagon piispa. Hänen johdollaan pidettiin kirkolliskokous v 253.
Syy siihen oli aika kummallinen ja lapsikastetta kuvaavaa. Nimittäin oli piispa nimeltä Fidus joka noudatti pilkuntarkasti Raamatun ohjetta tervehtiä toista kristittyä pyhällä suudelmalla. Fidus ei kuitenkaan jostain syystä voinut suudella vastasyntynyttä lasta (otti kai luonnon päälle). Siksi hän kyseli, että pitääkö lapsi kastaa heti syntymän jälkeen, vai voidaanko kaste lykätä kahdeksaan päivään asti, kuten ympärileikkauskin.
Tämän asian ratkaisemiseksi Cyprianus kutsui koolle 67 seurakunnan johtajaa
Kokous ei ollenkaan käsitellyt sitä tuleeko lapsia kastaa vai ei, vaan kaikki 67 piispaa olivat yksimielisiä siitä ,että lapset oli kastettava ja että se oli apostolien alkuperää. Kokous päätti yksimielisesti, että lapset on kaskettava HETI syntymän jälkeen, viimeistään toisena tai kolmantena päivänä.
TERTULLIANUS (160-225)
Hän on vapaiden suuntien ”toivo” sillä hän vastusti silloin yleistä lapsikastetta. Kuinka olisi vastustanut ellei se olisi ollut yleinen tapa.
On huomattava, että Tertullianus hyväksyi kyllä aivan pienten lasten kasteen tapauksessa jossa pelättiin lapsen kuolevan, silloin hänen mukaansa rintalapsikin oli kastettava. Hän kannatti siis hätäkastetta.
Hän kirjoittaa kastetta käsittelevässä kirjassaan v 203:
”On hyödyllistä viivyttää kastetta VARSINKIN pienten lasten suhteen. Sillä miksi tarvitsee kastaa pieniä, ellei välttämättä tahdota saattaa KUMMEJA vaaraan” (kummijärjestelmä oli siis jo tuolloin käytössä). ”Mikä kiire on rintalapsilla, noilla viattomilla, SYNTIEN ANTEEKSISAAMISEEN?…
Yhtä suurella syyllä myös NAIMATTOMIEN henkilöiden kaste on syytä jättää tuonnemmaksi ,sillä he ovat kiusauksille alttiita… kunnes he ovat joko naidut tai tulleet niin voimakkaiksi että voivat hillitä itsensä”.
Jos lapsikatsetta ei siis tuolloin olisi pidetty apostolisena tapana, niin Tertullianuksen olisi ollut helppo vedota siihen, että se ei olisi ollut apostolinen tapa. Apostolista tapaa kastaa lapsia hän ei kuitenkaan epäillyt eikä kumonnut.
Huomattavaa on, että Tertullianus opetti, että kasteessa saadaan synnit anteeksi.
Hän opetti myöskin, että lapsi on kastehetkeen saakka Aadamissa, perisynnin saastuttama. Siksi hengenvaarassa oleva lapsi oli hänen mukaansa kastettava välittömästi.
IRENAEUS (140-202 kuoli marttyyrina)
Hän oli Polykarpoksen oppilas, joka taasen oli Johanneksen oppilas.
Ireneaus kirjoittaa: ”Kristus tuli pelastamaan kaikkia itsensä kautta, kaikkia jotka hänen kauttaan uudestisyntyvät Jumalalle. RINTALAPSIA, pieniä lapsia, lapsia, nuorukaisia ja vanhempia” Hän viittaa kastekäskyyn Mt 28:18-20.
Irenaeus oli arvostettu teologi- lähetyssaarnaaja, ja opettaja.
Hän puhuu lapsikasteesta täysin luonnollisena asiana, EIKÄ TIEDÄ mitään lapsikasteen vastustamisesta.
JUSTINUS MARTTYYRI (100-165)
Hän kirjoittaa: ”sitten me johdamme heidät paikkaan jossa on vettä ja synnytämme uudestaan samalla uudestisyntymisen tavalla kuin mekin, sillä heidät pestään vedessä… Meidän joukossamme on monia 60-70 vuotiaita miehiä ja naisia, jotka jo LAPSENA on tehty opetuslapsiksi”
Nuo 60-70 vuotiaat olivat siis kastettu lapsina vuosien 80-90 välillä, eli aikana jolloin Johannes vielä eli.
KLEMENSIN KIRJE
Varhainen kirkkohistorioitsija Eusebios ( kuoli 340) mainitsee Klemensin olleen Rooman piispa vuosina 92-101. Hänestä lausutaan: ”Matkoillaan Klemens tapasi sellaisia miehiä jotka olivat säilyttäneet oikean perimätiedon autuaallisesta opista, joka oli kulkenut isiltä pojalle aina Pietarin, Jaakobin ja Paavalin ajoista asti.”
Klemens kehottaa pitämään kasteen puhtaana ja tahrattomana. Kasteella oli siis keskeinen merkitys jo alussa apostolisena aikana.
HERMAAN PAIMEN
Hermas on kirjoittanut kirjoituksensa noin vuoden 100 paikkeilla:
”Niiden on välttämättä noustava veden kautta, jotta tulisivat eläviksi. Muulla tavalla he eivät voineet päästä Jumalan valtakuntaan kuin panemalla pois aikaisemman elämänsä kuolevaisuuden. Näin siis nämä poisnukkuneet saivat Jumalan Pojan SINETIN ja pääsevät Jumalan valtakuntaan….
Ihminen on kuollut ennekuin hänellä on Jumalan Pojan nimi. Mutta kun hän saa SINETIN ,hän panee pois kuolevaisuuden ja saa elää. SINETTI ON VESI. He astuvat veteen kuolleina ja nousevat siitä elävinä”
BARNABAAN KIRJE . (Kirjoitettu 117-135 )
”Tutkikaamme nyt onko Herra huolenpidossaan antanut ilmoitusta myös vedestä ja rististä. VEDESTÄ onkin kirjoitettuna Israelia koskeva sana, koska he eivät tule ottamaan vastaan kastetta, joka tuo SYNTIEN ANTEEKSIANTAMISEN, vaan rakentuvat omaan varaansa”
DIDAKHE (Herran oppi pakanoille kahdentoista apostolin kautta)
Kirjoitettu noin v 100. (v 70-120)
Dinakhessa kirjoitetaan:
”Mitä kasteeseen tulee, kastakaa seuraavasti: Kun olette lausuneet kaiken edellä olevan, KASTAKAA Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen juoksevaa vettä käyttäen. Mutta jos sinulla ei ole juoksevaa vettä, kasta muuhun veteen. Jos et voi kastaa kylmään veteen kasta lämpimällä. Mutta jos sinulla ei ole kumpaakaan, VALELE PÄÄHÄN kolmesti vettä Isän Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.
Mutta ennen kasetta tulee sen, joka kasettaan, paastota ja vielä muidenkin, jos mahdollista. Mutta käske sitä, joka kasettava on, päivän tahi kaksi ennen toimitusta paastoomaan”
Mitään ehdotonta kastemenetelmää ei siis ollut, vaan sai toimia olosuhteiden kukaan. Paastoaminen “jos mahdollista” ei siis sulje lapsia pois. Paastohan oli kiinteästä ruuasta pidättäytymistä ja lapsihan elää ilman kiiteää tuokaa monia kuukausia pelkällä maidolla.
POLYKARPOKSEN KIRJE (70-156/157- kuoli marttyyrina)
Hän oli Smyrnan piispa ja Johanneksen oppilas.
Kun Polykarpos tuotiin petojen eteen Roomassa häntä kehotettiin pilkkaamaan Kristusta henkensä säästämiseksi. Tähän Polykarpos vastasi:
”Jo kahdeksankymmentä kyysi vuotta olen häntä palvellut, eikä hän ole tehnyt minulle mitään pahaa. Kuinka voisin pilkata kuningastani, joka on minut pelastanut.”
Tuossa 86 vuotias Polykarpos ilmoittaa siis syntymästään saakka palvelleensa Kristusta, eli hänet oli kastettu siis vauvana v 67/68. Kastamaton oli tuohon aikaan pakana. Kun Johannes kuoli noin v 100, niin Polykarpos ehti olla hänen oppilaanaan yli kaksikymmentä vuotta. Johannesta muuten pidetään piispanviran perustajana.
IGNATIOKSEN KIRJEET ( kuoli marttyyrina v 110)
Hän käyttää ensimmäisenä sanaa ”katolinen kirkko” (katolinen tarkoittaa –yhteinen, yleinen) Tämä sanonta tarkoitta paikallisseurakunnat ylittävää kristillistä yhteisöä jonka johtajana on piispa.
Hän kirjoittaa: ”Olkoon kaste teille kuin pysyvä aseistus, usko kypärinä, rakkaus keihäänä, kärsivällisyys asevarustuksena”.
KASVATTAJA.
Klemes aleksadrialainen( jonka oppilas Origenes oli) kirjoitti teoksen ”Kasvattaja”, jossa hän mm mainitsee, että: ”kasteessa saamme lapsioikeuden.” (tullaan Jumalan lapseksi) Ja hän viittaa teoksessaan usein kasteenliitoon.
YHTEENVETO.
Kukaan ei siis neljän ensimmäisen vuosisadan aikana kiellä lapsikastetta, eikä väitä sitä epäapostoliseksi. Lapsikasteen apostolista alkuperästä ei koskaan kiistelty.
Donatalaisia nuhdeltiin Augustinuksen (s. v-354) aikana uudelleen kastamisesta sanomalla: ”Tehdä kaste riippuvaiseksi ihmisestä olisi samaa kuin toivoa ihmiseen HERRAN SIJASTA”
Tuo kertoo sen, että kaste pidettiin totaalisena Jumalan tekona IHMISELLE, jossa Kristus toimii Kastajana ja kastettava on vastaanottajana.
Nyt kaste on uudelleenkastajilla kääntyneet päinvastaiseksi, - ihmisen teoksi Jumalalle.
Vasta kun yli tuhat vuotta oli kulunut Jeesuksen ylösnousemuksesta löytyy ensimmäiset lapsikasteen hylkäävä ”uskovien kastetta” puolustava ryhmittymä.
Uudelleenkaste (mutta ei lapsikasteen hylkääminen) lienee saanut alkunsa siitä, että erinäiset lahkot kastoivat uudelleen niitä jotka liittyivät heihin. (esim. Marjonesin puolue Afrikassa, kuin myöskin Donatalaiset ja novationolaiset.)
Toki kristitytkin kastoivat uudelleen niitä joiden kastetta ei pidetty kristillisenä kasteena. Toisen vuosisadan lopulla gnostikot ja monarkiaanit kastettiin aina uudelleen kun he liittyvät seurakuntaan. Näiden aikaisemmin saamaa kastetta pidettiin kerettiläiskasteena, koska he olivat sisällyttäneen kasteeseen aivan muuta kuin mitä kristillinen uskontunnustus edellytti.
Rooman seurakunta ei sitä vastoin vaatinut, että heihin liittyvä kastetut novatianolaiset olisivat kaskettava uudelleen. Rooman piispan lähtökohtana ei ollut se kuka kasteen oli suorittanut, vaan oliko kaste toimitettu kolmiyhteisen Jumalan nimeen. Tällaiset otettiin Rooman seurakuntaan kätten päällepanemisella
Oli myöskin esim 300-400 luvuilla niitä, jotka siirsivät kasteen vasta kuolinvuoteelle, koska ymmärsivät kasteen tarkoittavan ennen kaikkea syntien anteeksisaamista, ja halusivat siten kasteen vasta kuolinvuoteellaan, varmistuakseen että kaikki on anteeksiannettu.
Peräti synkät ovat siis uudelleenkastajien historiallisen lähtökohdat.
Varhaisempana aikana oli kastetta jo käytetty lahkoon liittämisen yhteydessä. Mutta vasta 1200 luvulla tuli käyttöön lapsena kastettujen uudelleen kastaminen, jossa kasteessa lapsikaste hylättiin, eli kelvottomana ”pestiin pois”, ja vasta aikuiskaste katsottiin päteväksi.
Gnostisismi eli loistoaikaansa toisella vuosisadalla. ”Se oli nuoren kristinuskon vaarallisin vihollinen.” Nykyisissä lahkoissa on tuon liikkeen piirteitä ( henkikaste, tulikaste, voitelu) Liikkeen oppiin tutustuminen antaa selityksen moneen nykyajan lahkon opinkohtiin.
Kasteen historiaan tutustuessaan on syytäkin kysyä: Onko siis nyt vajaa 100 vuotta sitten syntynyt oppikunta luotettavampi tietolähde kuin Johanneksen opetuslapset, ja satoja vuosia ilman kritiikkiä seurakunnissa marttyyriudenkin keskellä vallalla ollut lapsikaste?
Vastustusta lapsikasteen kieltämiseksi ei löydy Raamatusta, eikä tuhannen ensimmäisen kristillisen vuoden aikana.
Jos lapsikaste ei ole Jumalasta, niin olisiko Jumala säilyttänyt lapsikasteen olemassa yli tuhat vuotta ennekuin antoi sitä hylkäävät ryhmittymät tuomaan toisenlaista tietoa. Jos näin olisi ollut niin koko kristinusko ei olisi varjeltunut noiden yli tuhannen vuoden aikana, vaan olisi hävinnyt olemattomiin.
Ja vasta nytkö ,- 1900 vuotta Jeesuksen syntymän jälkeen Jumala olisi antanut ”oikeaa tietoa” asiasta laajemmin?
Raamatusta ei löydy mitään vihjettä siitä, ett kristikunta tulisi vaipumaan heti alussa ”synkkään kerettiläisyyteen” ja vasta vähää ennen Jeesusten tuloa annettaisiin oikeaa tietoa kasteesta ja pelastuksen oikeasta tiestä.
Huomattavaa on, että lapsikaste on ollut käytössä niin Idän kuin Lännenkin kirkossa niiden alusta alkaen.
PAAVIN OSUUS.
Rooman paavin kirkolla ei ole ollut mitään osuutta lapsikasteen syntyyn, ei edes sen yleisyyteen.
Huomattavaa on,että myöskin ortodoksisessa kirkossa on lapsikaste ollut ainan vallalla.
Vasta Nikean kirkolliskokouksen ( 325) edellä asetettiin Rooman piispa Aleksandrian, Antiokian ja muiden idän piispojen rinnalle.
Roomassa oleva seurakunnan johtaja (piispa) alkoi saamaan jotakin valtaa vasta vuoden 343 Sardicaan kirkolliskokouksen myötä kun tehtiin päätös: ”Kunnioittaakseen apostoli Pietarin muistoa sallittiin virasta erotettujen piispojen vedota silloiseen Rooman piispaan”. Paavilla oli ainoastaan valta päättää viedäänkö asia uudelleen kirkolliskokouksen käsiteltäväksi vai ei. Paavilla ei siis ollut valtaa rarkaista asiaa.
Theodosiuksen julistuksen (380) jälkeen Rooman piispat alkoivat ilmoittaa tahtonsa useiden kirkko-oikeudellisten asioiden suhteen Espanjassa ja Afrikan seurakunnille.
Paavi nimeä käytettiin aluksi Aleksandrian piispasta ennekuin nimitys tuli Rooman piispan omaksi.(Jotain vahvempaa opetus- ja valvontavirkaa olisi ollut hyvä harjoittaa mm Afrikan seurakuntiin, sillä jo ennen vuotta 700 kristinusko sieltä hävisi käytännössä olemattomiin , muhamettilaisten vallattua alueet)
402-417 Rooman piispana ollut INNOCENTIUS; ”meni niin pitkälle, että vaati kaikkia tärkeänpuoleisia asioita alistettavaksi Roomaan”. Tuota päätösvaltaa hänelle ei kuitenkaan myönnetty.
Vasta piispa LEO ( 440-461) sai keisari Valentinianus III:n antamaan säädöksen jonka jossa sanottiin: ”Vasta silloin rauha syntyisi kaikissa kirkoissa kun koko maailma tunnustaisi Rooman piispan johtajakseen”
Varsinainen paavius ja Rooman kirkon määräysvalta tuli NIKOLAUKSEN aikana (v 858-867) esille.
Mutta ; ”Vielä Henrik III aikana (kuoli 1056) ei kirkon JOHDON siirtymistä Roomaan ollut ULKONAISESTI huomattavissa”
Ja vasta :
”INNOCENTIUS III:n (1198-1216) aikana paavinvalta nousi huippuunsa. 12:n vuosisadan loppuun saakka paavit sanoivat itseään Pietarin sijaisiksi, Innocentius III:sta lähtien tuli tämän nimityksen tilalle ”Kristuksen sijainen.” Alkujaan piispoista käytettiin tätä nimeä, mutta nyt tuli siitä paavin yksinomainen kunnianimi.
Roomaan vetoamien tuli tästä lähtien niin yleiseksi, että paavius pääsi sekaantumaan kaikkiin kaukaisempienkin maiden pieniin ja suuriin asioihin.”
Voitto Ramu
Lähteet:
Nilsen-Gummerus: Kristillisen kirkon historia.
Hammerich: Kirkon historia osa I (v 1881)
Ivar A. Heikel: Eusebiuksen kirkkohistoria
Heikki Koskenniemi: Apostoliset isät
Matti Väisänen: Pyhä kaste Raamatussa - uskovienkasteen
Voitto Ramu kirjoitti:
KASTEEN HISTORIAA.
Ensimmäisen lapsikasteen hylkäävän ryhmän historia tuntee vasta 1200 luvun alussa. Neljän ensimmäisen vuosisadan aikana kukaan ei vastustanut lapsikastetta. Myöskään kastetavasta ei kiistelty, ennekuin vasta oikeastaan 1600 luvulla jolloin syntyi liikkeitä jotka kielsivät lapsikasteen ja vaativat upotuskastetta.
Historia kertoo :
”1200 luvun alussa: Etelä- Ranskassa Petrobrusianit olivat ensimmäisiä uudelleenkastajia. Tosin on kirkossa aikaisemminkin tunnettu uudesti kastamista, siinä on ilmestynyt epäilemistä lasten kastamisen suhteen, vaan sitä (siis lapsikastetta) ei ole hylätty, joka hylkääminen juuri on uudestikastamisen tuntomerkki”.
Tuolla lahkolla oli omituisia oppeja jotka juontavat tähän aikaankin. Heillä oli oppi jonka mukaan ”Hengen kasteesta tulivat osalliseksi täydelliset, hyvät ihmiset. Alhaisempiin luokkiin kuuluivat; ”uskovaiset” sekä ; ” kuuliaiset”.
Heillä oli Uusi testamentti, mutta Vanhan testamentin he hylkäsivät.”
Uudestikastaminen tuli käyttöön liikkeessä jota nimitettiin ”Pyhän Hengen lahkoksi”. Lahkolla oli Pariisissa mm kokonainen opisto. Opiston opettaja Amalrik Benalainen kutsui: ” jokaisen hyvän ihmisen Kristukseksi, jossa Jumala on tullut ihmiseksi.”
Nuo 1200 luvun alussa perustut kastajaliikkeet käyttivät valelukastetta aina 1642 asti. Uudestikastajat perustivat 1525 ensimmäisen seurakunnan ja pääsiäisenä kastoivat 300 miestä vedellä täytetystä maitokulhosta.
Baptistien perustaja kastoi itse itsensä VALELEMALLA v 1608
Vasta myöhemmin alettiin opettamaan, että oli kaskettava upottamalla.
Kastetavasta ei sitä ennen kiistelty vaan käytössä oli monia kastetapoja kuten Didakhessa käy ilmi.
Lapsikasteesta ovat lausuneet tunnetut kirkkoisät kirjoituksissaan seuraavasti:
AUGUSTINUS (354-430)
”Kirkko on aina lapsikastanut. Se on aina pitänyt siitä kiinni. En ole koskaan kukaan harhaoppinut olisi niin jumalaton, että olisi kieltänyt lapsikasteen”
”Lapsikaste ei olisi uskottava ellei se olisi apostolien tapa”
ORIGENES (185-254)
Hänet kastettiin vauvana v 185. Myöskin Origeneksen äiti ja isoisä oli kastettu lapsena. Origeneksen isoisä oli siis elänyt aikana jolloin Johannes eli.
Origenes lausuu: ”Kirkko on saanut apostoleilta perimätavan kastaa myös pienet lapset….Kaikissa on synnin luontainen saastutus, joka täytyy pestä pois veden ja Hengen kautta. Ei kukaan ole synnitön, vaikka olisi vain yhden päivän ikäinen.
Koska synnynnäinen saasta pestään pois kasteen kautta, pienetkin lapset tulee kastaa. Sillä joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan.”
HIPPOLYTOS (170-236)
Hän kirjoitti Rooman seurakunnan kastejuhlasta jota tapa vallitsi toisen vuosisadan puolivälissä: ”ensin tulee KASTAA LAPSET. Kaikkien jotka voivat puhua puolestaan, on puhuttava, mutta niiden puolesta, jotka eivät voi puhua, on heidän vanhempansa tai jonkun perheeseen kuuluvan puhua ”(huomaa kummijärjestelmä jo tuolloin). Lapsikatsetta ei tarvinnut puolustaa, vaan se oli selviö.
CYPRIANUS ( 200-258 kuoli marttyyrina)
Hän oli Karthagon piispa. Hänen johdollaan pidettiin kirkolliskokous v 253.
Syy siihen oli aika kummallinen ja lapsikastetta kuvaavaa. Nimittäin oli piispa nimeltä Fidus joka noudatti pilkuntarkasti Raamatun ohjetta tervehtiä toista kristittyä pyhällä suudelmalla. Fidus ei kuitenkaan jostain syystä voinut suudella vastasyntynyttä lasta (otti kai luonnon päälle). Siksi hän kyseli, että pitääkö lapsi kastaa heti syntymän jälkeen, vai voidaanko kaste lykätä kahdeksaan päivään asti, kuten ympärileikkauskin.
Tämän asian ratkaisemiseksi Cyprianus kutsui koolle 67 seurakunnan johtajaa
Kokous ei ollenkaan käsitellyt sitä tuleeko lapsia kastaa vai ei, vaan kaikki 67 piispaa olivat yksimielisiä siitä ,että lapset oli kastettava ja että se oli apostolien alkuperää. Kokous päätti yksimielisesti, että lapset on kaskettava HETI syntymän jälkeen, viimeistään toisena tai kolmantena päivänä.
TERTULLIANUS (160-225)
Hän on vapaiden suuntien ”toivo” sillä hän vastusti silloin yleistä lapsikastetta. Kuinka olisi vastustanut ellei se olisi ollut yleinen tapa.
On huomattava, että Tertullianus hyväksyi kyllä aivan pienten lasten kasteen tapauksessa jossa pelättiin lapsen kuolevan, silloin hänen mukaansa rintalapsikin oli kastettava. Hän kannatti siis hätäkastetta.
Hän kirjoittaa kastetta käsittelevässä kirjassaan v 203:
”On hyödyllistä viivyttää kastetta VARSINKIN pienten lasten suhteen. Sillä miksi tarvitsee kastaa pieniä, ellei välttämättä tahdota saattaa KUMMEJA vaaraan” (kummijärjestelmä oli siis jo tuolloin käytössä). ”Mikä kiire on rintalapsilla, noilla viattomilla, SYNTIEN ANTEEKSISAAMISEEN?…
Yhtä suurella syyllä myös NAIMATTOMIEN henkilöiden kaste on syytä jättää tuonnemmaksi ,sillä he ovat kiusauksille alttiita… kunnes he ovat joko naidut tai tulleet niin voimakkaiksi että voivat hillitä itsensä”.
Jos lapsikatsetta ei siis tuolloin olisi pidetty apostolisena tapana, niin Tertullianuksen olisi ollut helppo vedota siihen, että se ei olisi ollut apostolinen tapa. Apostolista tapaa kastaa lapsia hän ei kuitenkaan epäillyt eikä kumonnut.
Huomattavaa on, että Tertullianus opetti, että kasteessa saadaan synnit anteeksi.
Hän opetti myöskin, että lapsi on kastehetkeen saakka Aadamissa, perisynnin saastuttama. Siksi hengenvaarassa oleva lapsi oli hänen mukaansa kastettava välittömästi.
IRENAEUS (140-202 kuoli marttyyrina)
Hän oli Polykarpoksen oppilas, joka taasen oli Johanneksen oppilas.
Ireneaus kirjoittaa: ”Kristus tuli pelastamaan kaikkia itsensä kautta, kaikkia jotka hänen kauttaan uudestisyntyvät Jumalalle. RINTALAPSIA, pieniä lapsia, lapsia, nuorukaisia ja vanhempia” Hän viittaa kastekäskyyn Mt 28:18-20.
Irenaeus oli arvostettu teologi- lähetyssaarnaaja, ja opettaja.
Hän puhuu lapsikasteesta täysin luonnollisena asiana, EIKÄ TIEDÄ mitään lapsikasteen vastustamisesta.
JUSTINUS MARTTYYRI (100-165)
Hän kirjoittaa: ”sitten me johdamme heidät paikkaan jossa on vettä ja synnytämme uudestaan samalla uudestisyntymisen tavalla kuin mekin, sillä heidät pestään vedessä… Meidän joukossamme on monia 60-70 vuotiaita miehiä ja naisia, jotka jo LAPSENA on tehty opetuslapsiksi”
Nuo 60-70 vuotiaat olivat siis kastettu lapsina vuosien 80-90 välillä, eli aikana jolloin Johannes vielä eli.
KLEMENSIN KIRJE
Varhainen kirkkohistorioitsija Eusebios ( kuoli 340) mainitsee Klemensin olleen Rooman piispa vuosina 92-101. Hänestä lausutaan: ”Matkoillaan Klemens tapasi sellaisia miehiä jotka olivat säilyttäneet oikean perimätiedon autuaallisesta opista, joka oli kulkenut isiltä pojalle aina Pietarin, Jaakobin ja Paavalin ajoista asti.”
Klemens kehottaa pitämään kasteen puhtaana ja tahrattomana. Kasteella oli siis keskeinen merkitys jo alussa apostolisena aikana.
HERMAAN PAIMEN
Hermas on kirjoittanut kirjoituksensa noin vuoden 100 paikkeilla:
”Niiden on välttämättä noustava veden kautta, jotta tulisivat eläviksi. Muulla tavalla he eivät voineet päästä Jumalan valtakuntaan kuin panemalla pois aikaisemman elämänsä kuolevaisuuden. Näin siis nämä poisnukkuneet saivat Jumalan Pojan SINETIN ja pääsevät Jumalan valtakuntaan….
Ihminen on kuollut ennekuin hänellä on Jumalan Pojan nimi. Mutta kun hän saa SINETIN ,hän panee pois kuolevaisuuden ja saa elää. SINETTI ON VESI. He astuvat veteen kuolleina ja nousevat siitä elävinä”
BARNABAAN KIRJE . (Kirjoitettu 117-135 )
”Tutkikaamme nyt onko Herra huolenpidossaan antanut ilmoitusta myös vedestä ja rististä. VEDESTÄ onkin kirjoitettuna Israelia koskeva sana, koska he eivät tule ottamaan vastaan kastetta, joka tuo SYNTIEN ANTEEKSIANTAMISEN, vaan rakentuvat omaan varaansa”
DIDAKHE (Herran oppi pakanoille kahdentoista apostolin kautta)
Kirjoitettu noin v 100. (v 70-120)
Dinakhessa kirjoitetaan:
”Mitä kasteeseen tulee, kastakaa seuraavasti: Kun olette lausuneet kaiken edellä olevan, KASTAKAA Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen juoksevaa vettä käyttäen. Mutta jos sinulla ei ole juoksevaa vettä, kasta muuhun veteen. Jos et voi kastaa kylmään veteen kasta lämpimällä. Mutta jos sinulla ei ole kumpaakaan, VALELE PÄÄHÄN kolmesti vettä Isän Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.
Mutta ennen kasetta tulee sen, joka kasettaan, paastota ja vielä muidenkin, jos mahdollista. Mutta käske sitä, joka kasettava on, päivän tahi kaksi ennen toimitusta paastoomaan”
Mitään ehdotonta kastemenetelmää ei siis ollut, vaan sai toimia olosuhteiden kukaan. Paastoaminen “jos mahdollista” ei siis sulje lapsia pois. Paastohan oli kiinteästä ruuasta pidättäytymistä ja lapsihan elää ilman kiiteää tuokaa monia kuukausia pelkällä maidolla.
POLYKARPOKSEN KIRJE (70-156/157- kuoli marttyyrina)
Hän oli Smyrnan piispa ja Johanneksen oppilas.
Kun Polykarpos tuotiin petojen eteen Roomassa häntä kehotettiin pilkkaamaan Kristusta henkensä säästämiseksi. Tähän Polykarpos vastasi:
”Jo kahdeksankymmentä kyysi vuotta olen häntä palvellut, eikä hän ole tehnyt minulle mitään pahaa. Kuinka voisin pilkata kuningastani, joka on minut pelastanut.”
Tuossa 86 vuotias Polykarpos ilmoittaa siis syntymästään saakka palvelleensa Kristusta, eli hänet oli kastettu siis vauvana v 67/68. Kastamaton oli tuohon aikaan pakana. Kun Johannes kuoli noin v 100, niin Polykarpos ehti olla hänen oppilaanaan yli kaksikymmentä vuotta. Johannesta muuten pidetään piispanviran perustajana.
IGNATIOKSEN KIRJEET ( kuoli marttyyrina v 110)
Hän käyttää ensimmäisenä sanaa ”katolinen kirkko” (katolinen tarkoittaa –yhteinen, yleinen) Tämä sanonta tarkoitta paikallisseurakunnat ylittävää kristillistä yhteisöä jonka johtajana on piispa.
Hän kirjoittaa: ”Olkoon kaste teille kuin pysyvä aseistus, usko kypärinä, rakkaus keihäänä, kärsivällisyys asevarustuksena”.
KASVATTAJA.
Klemes aleksadrialainen( jonka oppilas Origenes oli) kirjoitti teoksen ”Kasvattaja”, jossa hän mm mainitsee, että: ”kasteessa saamme lapsioikeuden.” (tullaan Jumalan lapseksi) Ja hän viittaa teoksessaan usein kasteenliitoon.
YHTEENVETO.
Kukaan ei siis neljän ensimmäisen vuosisadan aikana kiellä lapsikastetta, eikä väitä sitä epäapostoliseksi. Lapsikasteen apostolista alkuperästä ei koskaan kiistelty.
Donatalaisia nuhdeltiin Augustinuksen (s. v-354) aikana uudelleen kastamisesta sanomalla: ”Tehdä kaste riippuvaiseksi ihmisestä olisi samaa kuin toivoa ihmiseen HERRAN SIJASTA”
Tuo kertoo sen, että kaste pidettiin totaalisena Jumalan tekona IHMISELLE, jossa Kristus toimii Kastajana ja kastettava on vastaanottajana.
Nyt kaste on uudelleenkastajilla kääntyneet päinvastaiseksi, - ihmisen teoksi Jumalalle.
Vasta kun yli tuhat vuotta oli kulunut Jeesuksen ylösnousemuksesta löytyy ensimmäiset lapsikasteen hylkäävä ”uskovien kastetta” puolustava ryhmittymä.
Uudelleenkaste (mutta ei lapsikasteen hylkääminen) lienee saanut alkunsa siitä, että erinäiset lahkot kastoivat uudelleen niitä jotka liittyivät heihin. (esim. Marjonesin puolue Afrikassa, kuin myöskin Donatalaiset ja novationolaiset.)
Toki kristitytkin kastoivat uudelleen niitä joiden kastetta ei pidetty kristillisenä kasteena. Toisen vuosisadan lopulla gnostikot ja monarkiaanit kastettiin aina uudelleen kun he liittyvät seurakuntaan. Näiden aikaisemmin saamaa kastetta pidettiin kerettiläiskasteena, koska he olivat sisällyttäneen kasteeseen aivan muuta kuin mitä kristillinen uskontunnustus edellytti.
Rooman seurakunta ei sitä vastoin vaatinut, että heihin liittyvä kastetut novatianolaiset olisivat kaskettava uudelleen. Rooman piispan lähtökohtana ei ollut se kuka kasteen oli suorittanut, vaan oliko kaste toimitettu kolmiyhteisen Jumalan nimeen. Tällaiset otettiin Rooman seurakuntaan kätten päällepanemisella
Oli myöskin esim 300-400 luvuilla niitä, jotka siirsivät kasteen vasta kuolinvuoteelle, koska ymmärsivät kasteen tarkoittavan ennen kaikkea syntien anteeksisaamista, ja halusivat siten kasteen vasta kuolinvuoteellaan, varmistuakseen että kaikki on anteeksiannettu.
Peräti synkät ovat siis uudelleenkastajien historiallisen lähtökohdat.
Varhaisempana aikana oli kastetta jo käytetty lahkoon liittämisen yhteydessä. Mutta vasta 1200 luvulla tuli käyttöön lapsena kastettujen uudelleen kastaminen, jossa kasteessa lapsikaste hylättiin, eli kelvottomana ”pestiin pois”, ja vasta aikuiskaste katsottiin päteväksi.
Gnostisismi eli loistoaikaansa toisella vuosisadalla. ”Se oli nuoren kristinuskon vaarallisin vihollinen.” Nykyisissä lahkoissa on tuon liikkeen piirteitä ( henkikaste, tulikaste, voitelu) Liikkeen oppiin tutustuminen antaa selityksen moneen nykyajan lahkon opinkohtiin.
Kasteen historiaan tutustuessaan on syytäkin kysyä: Onko siis nyt vajaa 100 vuotta sitten syntynyt oppikunta luotettavampi tietolähde kuin Johanneksen opetuslapset, ja satoja vuosia ilman kritiikkiä seurakunnissa marttyyriudenkin keskellä vallalla ollut lapsikaste?
Vastustusta lapsikasteen kieltämiseksi ei löydy Raamatusta, eikä tuhannen ensimmäisen kristillisen vuoden aikana.
Jos lapsikaste ei ole Jumalasta, niin olisiko Jumala säilyttänyt lapsikasteen olemassa yli tuhat vuotta ennekuin antoi sitä hylkäävät ryhmittymät tuomaan toisenlaista tietoa. Jos näin olisi ollut niin koko kristinusko ei olisi varjeltunut noiden yli tuhannen vuoden aikana, vaan olisi hävinnyt olemattomiin.
Ja vasta nytkö ,- 1900 vuotta Jeesuksen syntymän jälkeen Jumala olisi antanut ”oikeaa tietoa” asiasta laajemmin?
Raamatusta ei löydy mitään vihjettä siitä, ett kristikunta tulisi vaipumaan heti alussa ”synkkään kerettiläisyyteen” ja vasta vähää ennen Jeesusten tuloa annettaisiin oikeaa tietoa kasteesta ja pelastuksen oikeasta tiestä.
Huomattavaa on, että lapsikaste on ollut käytössä niin Idän kuin Lännenkin kirkossa niiden alusta alkaen.
PAAVIN OSUUS.
Rooman paavin kirkolla ei ole ollut mitään osuutta lapsikasteen syntyyn, ei edes sen yleisyyteen.
Huomattavaa on,että myöskin ortodoksisessa kirkossa on lapsikaste ollut ainan vallalla.
Vasta Nikean kirkolliskokouksen ( 325) edellä asetettiin Rooman piispa Aleksandrian, Antiokian ja muiden idän piispojen rinnalle.
Roomassa oleva seurakunnan johtaja (piispa) alkoi saamaan jotakin valtaa vasta vuoden 343 Sardicaan kirkolliskokouksen myötä kun tehtiin päätös: ”Kunnioittaakseen apostoli Pietarin muistoa sallittiin virasta erotettujen piispojen vedota silloiseen Rooman piispaan”. Paavilla oli ainoastaan valta päättää viedäänkö asia uudelleen kirkolliskokouksen käsiteltäväksi vai ei. Paavilla ei siis ollut valtaa rarkaista asiaa.
Theodosiuksen julistuksen (380) jälkeen Rooman piispat alkoivat ilmoittaa tahtonsa useiden kirkko-oikeudellisten asioiden suhteen Espanjassa ja Afrikan seurakunnille.
Paavi nimeä käytettiin aluksi Aleksandrian piispasta ennekuin nimitys tuli Rooman piispan omaksi.(Jotain vahvempaa opetus- ja valvontavirkaa olisi ollut hyvä harjoittaa mm Afrikan seurakuntiin, sillä jo ennen vuotta 700 kristinusko sieltä hävisi käytännössä olemattomiin , muhamettilaisten vallattua alueet)
402-417 Rooman piispana ollut INNOCENTIUS; ”meni niin pitkälle, että vaati kaikkia tärkeänpuoleisia asioita alistettavaksi Roomaan”. Tuota päätösvaltaa hänelle ei kuitenkaan myönnetty.
Vasta piispa LEO ( 440-461) sai keisari Valentinianus III:n antamaan säädöksen jonka jossa sanottiin: ”Vasta silloin rauha syntyisi kaikissa kirkoissa kun koko maailma tunnustaisi Rooman piispan johtajakseen”
Varsinainen paavius ja Rooman kirkon määräysvalta tuli NIKOLAUKSEN aikana (v 858-867) esille.
Mutta ; ”Vielä Henrik III aikana (kuoli 1056) ei kirkon JOHDON siirtymistä Roomaan ollut ULKONAISESTI huomattavissa”
Ja vasta :
”INNOCENTIUS III:n (1198-1216) aikana paavinvalta nousi huippuunsa. 12:n vuosisadan loppuun saakka paavit sanoivat itseään Pietarin sijaisiksi, Innocentius III:sta lähtien tuli tämän nimityksen tilalle ”Kristuksen sijainen.” Alkujaan piispoista käytettiin tätä nimeä, mutta nyt tuli siitä paavin yksinomainen kunnianimi.
Roomaan vetoamien tuli tästä lähtien niin yleiseksi, että paavius pääsi sekaantumaan kaikkiin kaukaisempienkin maiden pieniin ja suuriin asioihin.”
Voitto Ramu
Lähteet:
Nilsen-Gummerus: Kristillisen kirkon historia.
Hammerich: Kirkon historia osa I (v 1881)
Ivar A. Heikel: Eusebiuksen kirkkohistoria
Heikki Koskenniemi: Apostoliset isät
Matti Väisänen: Pyhä kaste Raamatussakannalla on ollut aina ihmisiä kautta aikain.
Pysykäämme totuudessa, historian tutkimuskin selvästi puhuu uskovien kasteen puolesta.
Olis aika sunkin tunnustaa totuus
se tulee aina lopulta ilmi. - M-LS
uskovienkasteen kirjoitti:
kannalla on ollut aina ihmisiä kautta aikain.
Pysykäämme totuudessa, historian tutkimuskin selvästi puhuu uskovien kasteen puolesta.
Olis aika sunkin tunnustaa totuus
se tulee aina lopulta ilmi.uskonpuhdistusajan hurmahenkiin. Vanhakirkollisen käytännön mukaan kastettiin kaiken ikäisiä ihmisiä sekä katekumeeneja että uskovaisten lapsia. Kummallista, että baptistien pitää turvautua jopa historian väärentämiseen oman oppinsa puolustelemisessa!
Ylipäätänsä ihmettelen koko kastevouhotusta. Jokainen yhteisö tehköön niin kuin parhaaksi näkee omien jäsentensä lasten suhteen ja pysytelköön kukin omissa oloissaan. Kaste ei vanhoissa suurissa kirkoissa ole mikään ongelma.
Proselytismi ja baptistien, hellareiden ja vapaakirkollistenn yms "uskovien kasteen" kannattajien muiden kristittyjen keskuudessa tekemä propanganda pitäisi lailla kieltää!
- Voitto Ramu
Poutiainen kokoaa oppina mistä sattuu ja tuloksena on opiton oppi josta hän itsekin sanoo, että "oppini ei oleminkään tunnustuskunnan opin mukainen" ja ilmoitta päivättävänsä sitäkin oppiaan; "sitä perää kun koen mietteiteni edistyvän"
Omaa Raamatusta kumpuavaan oppia hänellä ei ole, vaan hän kokoaa oppinsa toisten kirjoituksista ja sanoo, että "en ojenteudu niitten toisten kirjoitusten mukaan, mutta otan niistä sellaisen joka minua miellyttää".
Opp9nsa hän perustaa siis järjenpäätelmiinsä. Poutiainen kieltää Kolminaisuuden , Jeesuksen Jumaluuden ja kristikunnan yleisesti hyväksymät uskontunnstukset. Sellainen ei voi olla kristitty vaan järkeisoppiinsa perustuva valhekristitty jollaisilla antikristuksella on toki käyttöä Jeesuksen evnakeliumia kumotessaan.- Poutiaisesta
puhut.
- Voitto Ramu
Poutiaisesta kirjoitti:
puhut.
tämän sarjan alotuskirjoittajasta
- M-LS
on kovinkaan luotettava yhteisö. Ei pidä luottaa kaikenlaisten lahkojen opetukseen. Baptistit ovat kasteen halveksijoita ja mitätöijiä, kun taas suurilla vanhoilla kirkoilla on oikea kastekäytäntö.
- tähden, ME
emme Roomalasikatolisen kirkon helmoista eronnutta luterilaista lahkoa, joka sitten on hajonnut vielä useampiin pikkulahkoihin jota toimivat sen sisällä, kasteopetukseen uskokkaan.
ME , uskomme Jumalan sanaan, Raamattuun!
Joka sanoo esim. joka uskoo jsen jälkeen kastetan , pelastuu.
Luukas 24luku 46-47..ja kaikille kansoille,Jerusalemista alkaen,on hänen nimessään SAARNATTAVA PARANNUSTA JA SYNTIEN ANTEEKSIANTAMISTA. Apostolien teot 16 luku. - käytäntö
jos se on luopunut alkuperäisestä mallista,
ja sepittänyt oman systeeminsä.
Se ei mun kalloon mee. - M-LS
käytäntö kirjoitti:
jos se on luopunut alkuperäisestä mallista,
ja sepittänyt oman systeeminsä.
Se ei mun kalloon mee.ortodoksisella kirkolla ja katolisella kirkolla on suora historiallinen yhteys alkukirkkoon. Ne ovat apostoleilta suoraan perinneet kastekäytäntönsä. Protestantismi sen sijaan on hyvin nuori ilmiö ja protestantit väittävät sitä ja tätä. Heidän väitteillään ei ole mitään historiallisia perusteita. Onneksi Luther sentään asettui kannattamaan vanhakirkollista kasteoppia.
Alkuperäinen malli on tietysti se, että kaikenikäiset ihmiset kastettiin. Apostolien teoisssa kerrotaan lukuisia esimerkkejä perhekasteista jne.
Mutta eiväthän mitkään esimerkit ja todisteet riitä vakaumuksellisille uudestaan kastajille. Turha meidän on tuhlata aikaamme, kun ei mene kaaliin niin ei mene. Sitä vain ihmettelen miksi olette käännytysretkellä luterilaisuus-palstalla. Luterilaiset pysyvät vakaasti sakramentaalisen kasteen kannalla. Teidän on turha tuhlata aikaanne ja energiaanne. - ketään haluan
M-LS kirjoitti:
ortodoksisella kirkolla ja katolisella kirkolla on suora historiallinen yhteys alkukirkkoon. Ne ovat apostoleilta suoraan perinneet kastekäytäntönsä. Protestantismi sen sijaan on hyvin nuori ilmiö ja protestantit väittävät sitä ja tätä. Heidän väitteillään ei ole mitään historiallisia perusteita. Onneksi Luther sentään asettui kannattamaan vanhakirkollista kasteoppia.
Alkuperäinen malli on tietysti se, että kaikenikäiset ihmiset kastettiin. Apostolien teoisssa kerrotaan lukuisia esimerkkejä perhekasteista jne.
Mutta eiväthän mitkään esimerkit ja todisteet riitä vakaumuksellisille uudestaan kastajille. Turha meidän on tuhlata aikaamme, kun ei mene kaaliin niin ei mene. Sitä vain ihmettelen miksi olette käännytysretkellä luterilaisuus-palstalla. Luterilaiset pysyvät vakaasti sakramentaalisen kasteen kannalla. Teidän on turha tuhlata aikaanne ja energiaanne.vai tuoda esiin totuutta, sitä kun on kansalta pimitetty milloin minkin laitoksen toimesta.
Haluaisin kysyä sinulta kumpaa kannatat,
syntyykö ihminen uudesti kasteessa vai tarvitaanko uskoon tuleminen siis uudestisyntyminen ylhäältä. M-LS kirjoitti:
ortodoksisella kirkolla ja katolisella kirkolla on suora historiallinen yhteys alkukirkkoon. Ne ovat apostoleilta suoraan perinneet kastekäytäntönsä. Protestantismi sen sijaan on hyvin nuori ilmiö ja protestantit väittävät sitä ja tätä. Heidän väitteillään ei ole mitään historiallisia perusteita. Onneksi Luther sentään asettui kannattamaan vanhakirkollista kasteoppia.
Alkuperäinen malli on tietysti se, että kaikenikäiset ihmiset kastettiin. Apostolien teoisssa kerrotaan lukuisia esimerkkejä perhekasteista jne.
Mutta eiväthän mitkään esimerkit ja todisteet riitä vakaumuksellisille uudestaan kastajille. Turha meidän on tuhlata aikaamme, kun ei mene kaaliin niin ei mene. Sitä vain ihmettelen miksi olette käännytysretkellä luterilaisuus-palstalla. Luterilaiset pysyvät vakaasti sakramentaalisen kasteen kannalla. Teidän on turha tuhlata aikaanne ja energiaanne.Jos luterilainen kirkko opettaa, jossain kasteessa väärin, se ei tarkoita, etteikö lapsikaste olisi Raamatullinen. Sanon heti, että lapsikasteen kieltäjät ovat väärässä ja opettavat väärin monessa muussakin kysymykseesä, enkä heidän tilaisuuksiin voi mennä ja minullahan on oma seurakunta. Olen antanut tälläkin palstalla perusteluita lapsikasteen puolesta (Raamatun ja uskovaisten opastuksella), että joka ei niin tahdo uskoa, niin uskokoon toisin.
"Te olette puhtaat sen sanan tähden, jonka minä teille puhuin" (joh.15:3).
Lestadius totesi: "Jolla on usko ennen kastetta, hän on saanut syntien anteeksiantamuksen. Kaste on vain sen vahvistus. Kaste pelastaa synnistä ja iankaikkisesta kuolemasta, mutta sillä ehdolla, että vanhaihminen on jokapäiväisesä parannuksessa ja katumuksessa kuoletetaan (Luther). Epäuskoisilta puuttuu juuri tämä ehto.
Raamatun kertoessa perhekuntien kasteista se käyttää sanontoja "kaikki hänen omaisensa", "koko perhekunta", mutta ei koskaan mitään selitystä tai rajoitusta, että lapset olisi jätetty kastamatta tai ettei perheessä olisi ollut lapsia. Jos pienten lasten kastamista olisi pidetty vääränä, olisi ollut tarpeen selittää, miten kaikkien perheenjäsenten kastaminen oli mahdollista. Raamatun kirjoittajien ei tarvinnut pelätä väärinkäsityksiä, koska Jeesus ei ollut asettanut ikärajaa.
UUDESTIKASTAJIEN VASTAVÄITTEITÄ
Uudestikastajat pyrkivät selittämään, ettei perhekuntien kasteitten yhteydessä kastettu pieniä lapsia. Manninen viittaa Stefanaan perhekuntaan, joka oli antautunut pyhien palvelukseen. Siitä hän päättelee: "Sellaista ei kai voi sanoa perhekunnan sylilapsista."84 Manninen ei ota huomioon edes sitä, että Paavalin maininnan ja perhekunnan kasteen välillä oli aikaa neljä vuotta. Merkittävämpää on kuitenkin se, ettei Manninen ymmärrä Raamatun puheentapaa. Jooel kirjoittaa: "Kootkaa kansa, pitäkää pyhä seurakuntakokous, kerätkää vanhukset, kootkaa lapset ja rintoja imeväiset." (Jooel 2:16). Pienimmätkin kuuluivat seurakuntaan. Kuukauden ikäiset pojat erotettiin pyhäkköpalvelukseen (4 Mops. 3: 2. Herran edessä vauvatkin olivat yhtä hyviä Herran palvelijoita kuin aikuiset ja perheyhteyden johdosta he olivat osallisia koko kodin toimintaan tarvitsematta itse tehdä aikuisten töitä. Sydämen laatu eikä ulkonainen touhu määrää, onko palvelus Herralle otollista vai ei.
Manninen viittaa kantansa tueksi myös Elkanaan. Tämä lähti koko perheensä kanssa uhraamaan Herralle, mutta Hanna ja pieni Samuel jäivät kotiin (l Sam. l:21-23).3s Tästä Manninen tekee sen johtopäätöksen, ettei koko perhe "tarkoittaisikaan koko perhettä. Valitettavasti hän ei ole tässäkään kiinnittänyt huomiota koko tekstiyhteyteen ja Raamatun puheentapaan. Asia on seuraavasti: Elkanalla oli kaksi vaimoa, Peninna ja Hantia. Peninnalla oli paljon lapsia, Hannalla vain Samuel. Elkana lähti koko perheensä kanssa, paitsi Hanna ja Samuel jäivät kotiin.36 Perhekuntaan kuuluivat lapsetkin; lahtihan Peninna kaikkine lapsineen. Ja vielä: Samuel annettiin Herralle koko elinajakseen ja vietiin temppeliin heti vieroittamisen jälkeen (l Sam. 1:ll, 24). Raamattu korostaa: "Mutta poika oli vielä pieni." Kun kerran pieni lapsi kelpasi Herraa palvelemaan (Samuel) tai hänelle uhraamaan (Peninnan lapset), niin kyllä hänellä on oikeus saada kastekin ja tulla siten Jumalan valtakuntaan, jossa Herraa palvellaan. Manninen päästäkseen irti lapsikasteesta vetoaa vielä Koorahin tapaukseen. Vanhemman käännöksen mukaan Koorah hukkui ja hänen kannattajiensa huoneet (4 Moos. 16: 32). 4 Moos. 26: 11 kertoo taas, etteivät Koorahin lapset hukkuneet. Manninen olettaa, että tässä huone = perhekunta.37 Koska Koorahin lapset säästyivät, lapset eivät Mannisen mukaan aina kuuluisi perhekuntaan. Väite perustuu taas pinnalliseen Raamatun tutkimiseen. Lopputuloksen kannalta on aivan sama, käännetäänkö vanhan vai nykyisen käännöksen mukaan (huone vai asunto). Kysymyksessä oli Jumalan rangaistus, suuri tuho, jossa menivät sekä asunnot että perheet. Koorah ei ollut ainoa, joka tuhoutui, vaan 250 miestä koteineen ja perheineen. Tekstissä ei sanota, että Koorahin koko perhe tuhoutui. Päinvastoin edellä kerrotaan kolmesta merkittävästä kapinallisesta, Koorahista, Daatanista ja Abiramista. Näistä kaksi, Daatan ja Abiram, "olivat tulleet ulos ja asettuneet majojensa ovelle vaimoinensa ja suurine ja pienine lapsineen" (4 Moos. 16: 27). Huomaa Raamatun nimenomainen maininta pienistä lapsista. Koorahin lapsista ei ole vastaavaa mainintaa. He oKvat nähtävästi jossakin muualla. Myöhemmin mainitaankin, etteivät Koorahin pojat kuolleet. (4 Moos. 26:11). Lähempi tämän kohdan tutkistelu osoitti meille aivan päinvastaista kuin uudestikastajat väittävät. Tämä on selvä kohta, joka osoittaa, että "pienet lapset" kuuluvat perhekuntaan.
Aittala lukee perhekuntaan kuuluviksi vain perheen oikeuskelpoiset jäsenet.38 Hänen mielestään kreikan oikos (perhekunta, koti) sanaa
37 Manninen, s. 19. Hebrean bajit on monimerkityksinen sana: talo,
huone, koti, asunto, palatsi, temppeli, sali, paikka, perhe, perhe
kunta, kansa, jälkeläiset, omaisuus. Tekstiyhteys ratkaisee kulloin
kin merkityksen. Tässä tulee kysymykseen lähinnä joko koti sanaa ei ole käytetty ankarasti samassa merkityksessä kuin heprealaista vastinetta beeth.
(asunto) tai perhe(kunta).
38 Aittala, s. 54. Saman väitteen esittää saksalainen Kurt Aland.
Muuten Aland, vaikka hän ei vastustakaan pienten lasten kasta
mista, on sitä mieltä, ettei apostolinen kirkko kastanut lapsia ja
ettei sille ole näyttöä. Eräs Alandin tärkeimpiä perusteita on, ettei
Uudessa Testamentissa ole kerrottu yhtään konkreettista esimerk
kitapausta pienen lapsen kasteesta, josta ilmenisi tarkkoja tietoja
kastetusta lapsesta. Tällainen peruste on suorastaan lapsellinen. Se
on samaa kuin katselisi etäältä metsää ja väittäisi, ettei siellä ole
yksityisiä puita, kun ne eivät erotu silmään. Vertailun vuoksi
mainittakoon, ettei Uudessa Testamentissa ole kerrottu myöskään
yhtään konkreettista tapausta naisen osallistumisesta ehtoolliselle.
34 Manninen, s. 19.
35 Sama, s. 19.
36 Raamatun tapana on korvata suomen "paitsi" sana paikoin tämän tapaisella kerronnalla: "Koko perhe lähti. Mutta Hanna ja Samuel jäivät kotiin." Suomeksi sanoisimme: "Koko muu perhe lähti paitsi Hanna ja Samuel jäivät kotiin." Samantapainen rakenne esim. Gal. 1:19.
Lähde: Markku Särelä- M-LS
tähden, ME kirjoitti:
emme Roomalasikatolisen kirkon helmoista eronnutta luterilaista lahkoa, joka sitten on hajonnut vielä useampiin pikkulahkoihin jota toimivat sen sisällä, kasteopetukseen uskokkaan.
ME , uskomme Jumalan sanaan, Raamattuun!
Joka sanoo esim. joka uskoo jsen jälkeen kastetan , pelastuu.
Luukas 24luku 46-47..ja kaikille kansoille,Jerusalemista alkaen,on hänen nimessään SAARNATTAVA PARANNUSTA JA SYNTIEN ANTEEKSIANTAMISTA. Apostolien teot 16 luku.Mutta mikähän mahtoi olla vanhan jakamattoman kirkon opetus kasteesta? Ei ainakaan "uskovien kaste", joka on paljon myöhempää keksintöä. Lukekaapa hiukan kirkkohistoriaa!
- M-LS
weha kirjoitti:
Jos luterilainen kirkko opettaa, jossain kasteessa väärin, se ei tarkoita, etteikö lapsikaste olisi Raamatullinen. Sanon heti, että lapsikasteen kieltäjät ovat väärässä ja opettavat väärin monessa muussakin kysymykseesä, enkä heidän tilaisuuksiin voi mennä ja minullahan on oma seurakunta. Olen antanut tälläkin palstalla perusteluita lapsikasteen puolesta (Raamatun ja uskovaisten opastuksella), että joka ei niin tahdo uskoa, niin uskokoon toisin.
"Te olette puhtaat sen sanan tähden, jonka minä teille puhuin" (joh.15:3).
Lestadius totesi: "Jolla on usko ennen kastetta, hän on saanut syntien anteeksiantamuksen. Kaste on vain sen vahvistus. Kaste pelastaa synnistä ja iankaikkisesta kuolemasta, mutta sillä ehdolla, että vanhaihminen on jokapäiväisesä parannuksessa ja katumuksessa kuoletetaan (Luther). Epäuskoisilta puuttuu juuri tämä ehto.
Raamatun kertoessa perhekuntien kasteista se käyttää sanontoja "kaikki hänen omaisensa", "koko perhekunta", mutta ei koskaan mitään selitystä tai rajoitusta, että lapset olisi jätetty kastamatta tai ettei perheessä olisi ollut lapsia. Jos pienten lasten kastamista olisi pidetty vääränä, olisi ollut tarpeen selittää, miten kaikkien perheenjäsenten kastaminen oli mahdollista. Raamatun kirjoittajien ei tarvinnut pelätä väärinkäsityksiä, koska Jeesus ei ollut asettanut ikärajaa.
UUDESTIKASTAJIEN VASTAVÄITTEITÄ
Uudestikastajat pyrkivät selittämään, ettei perhekuntien kasteitten yhteydessä kastettu pieniä lapsia. Manninen viittaa Stefanaan perhekuntaan, joka oli antautunut pyhien palvelukseen. Siitä hän päättelee: "Sellaista ei kai voi sanoa perhekunnan sylilapsista."84 Manninen ei ota huomioon edes sitä, että Paavalin maininnan ja perhekunnan kasteen välillä oli aikaa neljä vuotta. Merkittävämpää on kuitenkin se, ettei Manninen ymmärrä Raamatun puheentapaa. Jooel kirjoittaa: "Kootkaa kansa, pitäkää pyhä seurakuntakokous, kerätkää vanhukset, kootkaa lapset ja rintoja imeväiset." (Jooel 2:16). Pienimmätkin kuuluivat seurakuntaan. Kuukauden ikäiset pojat erotettiin pyhäkköpalvelukseen (4 Mops. 3: 2. Herran edessä vauvatkin olivat yhtä hyviä Herran palvelijoita kuin aikuiset ja perheyhteyden johdosta he olivat osallisia koko kodin toimintaan tarvitsematta itse tehdä aikuisten töitä. Sydämen laatu eikä ulkonainen touhu määrää, onko palvelus Herralle otollista vai ei.
Manninen viittaa kantansa tueksi myös Elkanaan. Tämä lähti koko perheensä kanssa uhraamaan Herralle, mutta Hanna ja pieni Samuel jäivät kotiin (l Sam. l:21-23).3s Tästä Manninen tekee sen johtopäätöksen, ettei koko perhe "tarkoittaisikaan koko perhettä. Valitettavasti hän ei ole tässäkään kiinnittänyt huomiota koko tekstiyhteyteen ja Raamatun puheentapaan. Asia on seuraavasti: Elkanalla oli kaksi vaimoa, Peninna ja Hantia. Peninnalla oli paljon lapsia, Hannalla vain Samuel. Elkana lähti koko perheensä kanssa, paitsi Hanna ja Samuel jäivät kotiin.36 Perhekuntaan kuuluivat lapsetkin; lahtihan Peninna kaikkine lapsineen. Ja vielä: Samuel annettiin Herralle koko elinajakseen ja vietiin temppeliin heti vieroittamisen jälkeen (l Sam. 1:ll, 24). Raamattu korostaa: "Mutta poika oli vielä pieni." Kun kerran pieni lapsi kelpasi Herraa palvelemaan (Samuel) tai hänelle uhraamaan (Peninnan lapset), niin kyllä hänellä on oikeus saada kastekin ja tulla siten Jumalan valtakuntaan, jossa Herraa palvellaan. Manninen päästäkseen irti lapsikasteesta vetoaa vielä Koorahin tapaukseen. Vanhemman käännöksen mukaan Koorah hukkui ja hänen kannattajiensa huoneet (4 Moos. 16: 32). 4 Moos. 26: 11 kertoo taas, etteivät Koorahin lapset hukkuneet. Manninen olettaa, että tässä huone = perhekunta.37 Koska Koorahin lapset säästyivät, lapset eivät Mannisen mukaan aina kuuluisi perhekuntaan. Väite perustuu taas pinnalliseen Raamatun tutkimiseen. Lopputuloksen kannalta on aivan sama, käännetäänkö vanhan vai nykyisen käännöksen mukaan (huone vai asunto). Kysymyksessä oli Jumalan rangaistus, suuri tuho, jossa menivät sekä asunnot että perheet. Koorah ei ollut ainoa, joka tuhoutui, vaan 250 miestä koteineen ja perheineen. Tekstissä ei sanota, että Koorahin koko perhe tuhoutui. Päinvastoin edellä kerrotaan kolmesta merkittävästä kapinallisesta, Koorahista, Daatanista ja Abiramista. Näistä kaksi, Daatan ja Abiram, "olivat tulleet ulos ja asettuneet majojensa ovelle vaimoinensa ja suurine ja pienine lapsineen" (4 Moos. 16: 27). Huomaa Raamatun nimenomainen maininta pienistä lapsista. Koorahin lapsista ei ole vastaavaa mainintaa. He oKvat nähtävästi jossakin muualla. Myöhemmin mainitaankin, etteivät Koorahin pojat kuolleet. (4 Moos. 26:11). Lähempi tämän kohdan tutkistelu osoitti meille aivan päinvastaista kuin uudestikastajat väittävät. Tämä on selvä kohta, joka osoittaa, että "pienet lapset" kuuluvat perhekuntaan.
Aittala lukee perhekuntaan kuuluviksi vain perheen oikeuskelpoiset jäsenet.38 Hänen mielestään kreikan oikos (perhekunta, koti) sanaa
37 Manninen, s. 19. Hebrean bajit on monimerkityksinen sana: talo,
huone, koti, asunto, palatsi, temppeli, sali, paikka, perhe, perhe
kunta, kansa, jälkeläiset, omaisuus. Tekstiyhteys ratkaisee kulloin
kin merkityksen. Tässä tulee kysymykseen lähinnä joko koti sanaa ei ole käytetty ankarasti samassa merkityksessä kuin heprealaista vastinetta beeth.
(asunto) tai perhe(kunta).
38 Aittala, s. 54. Saman väitteen esittää saksalainen Kurt Aland.
Muuten Aland, vaikka hän ei vastustakaan pienten lasten kasta
mista, on sitä mieltä, ettei apostolinen kirkko kastanut lapsia ja
ettei sille ole näyttöä. Eräs Alandin tärkeimpiä perusteita on, ettei
Uudessa Testamentissa ole kerrottu yhtään konkreettista esimerk
kitapausta pienen lapsen kasteesta, josta ilmenisi tarkkoja tietoja
kastetusta lapsesta. Tällainen peruste on suorastaan lapsellinen. Se
on samaa kuin katselisi etäältä metsää ja väittäisi, ettei siellä ole
yksityisiä puita, kun ne eivät erotu silmään. Vertailun vuoksi
mainittakoon, ettei Uudessa Testamentissa ole kerrottu myöskään
yhtään konkreettista tapausta naisen osallistumisesta ehtoolliselle.
34 Manninen, s. 19.
35 Sama, s. 19.
36 Raamatun tapana on korvata suomen "paitsi" sana paikoin tämän tapaisella kerronnalla: "Koko perhe lähti. Mutta Hanna ja Samuel jäivät kotiin." Suomeksi sanoisimme: "Koko muu perhe lähti paitsi Hanna ja Samuel jäivät kotiin." Samantapainen rakenne esim. Gal. 1:19.
Lähde: Markku Särelävaan meidän pitää nojautua siinä perimätietoon. II:n vuosisadan kirkkoisät todistavat, että kirkko on aina kastanut kristittyjen perheiden lapset pieninä.Tämä riittää minulle. Uskon mieluummin kirkkohistorian todistukseen, kuin rupean väittelemään Raamatun kohdista uudestikastajien kanssa.
- yönmatkamies
M-LS kirjoitti:
vaan meidän pitää nojautua siinä perimätietoon. II:n vuosisadan kirkkoisät todistavat, että kirkko on aina kastanut kristittyjen perheiden lapset pieninä.Tämä riittää minulle. Uskon mieluummin kirkkohistorian todistukseen, kuin rupean väittelemään Raamatun kohdista uudestikastajien kanssa.
vuosisadalla oli tapahtunut jo luopumus alkukirkosta. Histori todistaa että lapsikaste alkoi vasta silloin.
Raamattuhan antaa hyvän valaistuksen. Ne jotka uskoivat kastettiin. Kaste ilman uskoa ei auta joten on ihan turhaa kastaa ihmisiä jotka eivät usko. Siis ihminenkun tulee uskoon sitten kaste. Miksi lähteä varmuuden vuoksi kastelemaan etukäteen? - huomaan
yönmatkamies kirjoitti:
vuosisadalla oli tapahtunut jo luopumus alkukirkosta. Histori todistaa että lapsikaste alkoi vasta silloin.
Raamattuhan antaa hyvän valaistuksen. Ne jotka uskoivat kastettiin. Kaste ilman uskoa ei auta joten on ihan turhaa kastaa ihmisiä jotka eivät usko. Siis ihminenkun tulee uskoon sitten kaste. Miksi lähteä varmuuden vuoksi kastelemaan etukäteen?et ymmärrä edes kasteen ja uskon hengellistä merkitystä ja sisältöä
kuulutko skientologeihin? - M-LS
yönmatkamies kirjoitti:
vuosisadalla oli tapahtunut jo luopumus alkukirkosta. Histori todistaa että lapsikaste alkoi vasta silloin.
Raamattuhan antaa hyvän valaistuksen. Ne jotka uskoivat kastettiin. Kaste ilman uskoa ei auta joten on ihan turhaa kastaa ihmisiä jotka eivät usko. Siis ihminenkun tulee uskoon sitten kaste. Miksi lähteä varmuuden vuoksi kastelemaan etukäteen?II:lla vuosisadalla kirkko eli uljainta aikaansa, marttyyrien aikaa. Mutta tuo mielipiteesi selittää sen, miksi sekoilette Raamatun selityksessänne niin paljon.
Oli II:n vuosisadan kristityistä sitten mitä mieltä hyvänsä, niin kai silti pitää uskoa, kun he selittivät että jo heidän vanhempansa ja isovanhempansa oli kastettu lapsina. Ei kukaan kai keksi tällaista?
Sitäpaitsi kukaan ei ensimmäisellä kristillisellä vuosituhannella kiistänyt lapsikasteen oikeutusta. Jos tästä olisi kiistelty, niin siitä olisi olemassa tietoja niin kuin esim pääsiäisriidasta
Kirkko ei ole koskaan luopunut uskosta, vaan Pyhä Henki on aina ohjannut sitä. Sen sijaan alkuperäisestä kirkosta eronneet slkismaatikot ja hereetikot ovat menneet harhaan ja rajusti. - yönmatkamies
huomaan kirjoitti:
et ymmärrä edes kasteen ja uskon hengellistä merkitystä ja sisältöä
kuulutko skientologeihin?Skientologian opeille on tullut naureskeltua muutaman kerran. Ymmärrän uskon ja kasteen sisällön. Juuri sen takia en kannata vauvakastetta.
- yönmatkamies
M-LS kirjoitti:
II:lla vuosisadalla kirkko eli uljainta aikaansa, marttyyrien aikaa. Mutta tuo mielipiteesi selittää sen, miksi sekoilette Raamatun selityksessänne niin paljon.
Oli II:n vuosisadan kristityistä sitten mitä mieltä hyvänsä, niin kai silti pitää uskoa, kun he selittivät että jo heidän vanhempansa ja isovanhempansa oli kastettu lapsina. Ei kukaan kai keksi tällaista?
Sitäpaitsi kukaan ei ensimmäisellä kristillisellä vuosituhannella kiistänyt lapsikasteen oikeutusta. Jos tästä olisi kiistelty, niin siitä olisi olemassa tietoja niin kuin esim pääsiäisriidasta
Kirkko ei ole koskaan luopunut uskosta, vaan Pyhä Henki on aina ohjannut sitä. Sen sijaan alkuperäisestä kirkosta eronneet slkismaatikot ja hereetikot ovat menneet harhaan ja rajusti.vähän mistä lukee. Toinen juttu kertoo toista ja toinen toista. Siinä mielessä asia ei ole helppo.
http://members.surfeu.fi/raimpout/kaste1.htm
MITÄ KIRKKOISÄT TODISTAVAT?
Lainaan seuraavassa vain muutaman, mutta sitäkin merkittävämmän niin sanottujen "kirkkoisien" todistuksen:
Vuonna 148 Justinus marttyyri kirjoitti keisari Antonius Piukselle kirjeen, jossa on kaksi mielenkiintoista kohtaa. Toinen niistä kuuluu: "Meidän joukossamme on monia 60 -70 vuotiaita miehiä ja naisia, jotka jo lapsina ovat tehdyt opetuslapsiksi." Kun Justinus tässä kirjoittaa "lapsina opetuslapsiksi tehdyistä", lapsikasteen kannattajien puolella ymmärretään mieluusti hänen viittaavan Matteuksen evankeliumin nykymuodon mukaiseen lähetyskäskyyn, jonka mukaan: "Mentyänne tehkää opetuslapsia kaikista kansoista, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen,..." Justinuksen tätä kohtaa pyritään siis mieluusti käyttämään kirkon nykyisen lapsikastekäytännön puolustuksena. On ikävää ja selvään epärehellisyyteen viittaavaa, kun sylilapsikasteen kannattajat pyrkivät visusti salaamaan opetettaviltaan Justinuksen saman kirjeen laajemman kohdan. Tämä laajempi kohta näet paljastaa, mistä Justinuksen kirjeessä tosiasiassa oli kyse:
"Minä tahtoisin nyt selittää, kuinka me jotka Kristus on uudistanut, olemme jättäytyneet Jumalalle, jotta ei, jos minä tämän sivuuttaisin, voitaisi minua katsoa epärehelliseksi jossakin kohtaa tätä selontekoani. Kaikkia, jotka ovat tulleet vakuuttuneiksi ja uskovat, että se mitä me opetamme ja puhumme, on totta, ja jotka tunnustavat voivansa elää sen mukaan, opetetaan ensin rukoilemaan ja paastoten pyytämään Jumalalta entisiä syntejään anteeksi. Ja myös me paastoamme ja rukoilemme yhdessä heidän kanssaan. Sitten me johdatamme heidät johonkin paikkaan jossa on vettä, ja he uudestisyntyvät samalla tavalla kuin mekin uudestisynnyimme. Sillä he vastaanottavat silloin vesipeson kaikkien Isän ja Herran Jumalan nimessä, ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen nimessä ja Pyhän Hengen nimessä."
Justinus siis kirjoitti "Kristuksen uudistamista Jumalalle jättäytyneistä, jotka vesikasteensa edellä ovat tulleet vakuuttuneiksi ja uskoviksi. He ovat myös kasteensa edellä tunnustaneet haluavansa ja kykenevänsä elämään kristittyinä. Kasteensa edellä heidän tuli rukoilla ja pyytää Jumalalta entisiä syntejään anteeksi.
Tämä Justinuksen kohta todella todistaa, että hän uskoi uudestisyntymisen tapahtuvan vedellä kastettaessa, muttei kuitenkaan ilman kastettavan henkilökohtaista uskoa, eli kääntymystä ja uskoon tuloa. Kohta myös todistaa, että Justinus oli ottanut vakavasti Johanneksen evankeliumista löytyvän Herramme opetuksen `vedestä ja Hengestä´ syntymisestä. Samalla Justinuksen näkemys uudesti syntymisestä puhuu sen seikan puolesta, että kohdan Joh. 3: 5 kreikankielisen alkutekstin sanat: "hydatos kai" (`vedestä ja´) olisivat alkuaankin kuuluneet jakeen tekstiin.
Justinuksen kirjeen tekstiä ei siis rehellisyyden nimessä käytetä oikein, jos tekstin puhetta `opetuslapseksi tekemisestä´ sovelletaan siten, että teksti tarkoittaisi myös sylivauvojen oppilaiksi tekemistä.
Mutta 30 vuotta myöhemmän Irenaeuksen tekstin tulkinnan suhteen, tilanne on jo toinen.
Irenaeus eli vuosina 140-202. Teoksessaan Adversus haereses (lahkoja vastaan) noin vuodelta 177, joka kokonaisuudessaan on säilynyt vain pohjoisafrikkalaisena latinannoksena IV vuosisadalta) hän kohdassa II.22.4 kirjoitti:
"Sen tähden, kun Hän oli Mestari, oli Hänellä myös Mestarin ikä; ei halveksien eikä käyden tietä joka oli yli inhimillisen luonnon, eikä myöskään omassa persoonassaaan rikkoen sitä lakia, jonka Hän oli määrännyt ihmissuvulle, vaan pyhittäen jokaisen erikoisen ikäkauden sen yhtäläisyyden kautta; sillä Hän tuli itsensä kautta pelastamaan kaikkia, kaikkia, sanon minä, jotka Hänen kauttaan uudestisyntyvät Jumalalle, imeväisiä lapsia, ja pieniä lapsia, poikia, nuorukaisia ja vanhempia ihmisiä. Sen tähden Hän läpikävi jokaisen ikäkauden: imeväisille Hän tuli imeväiseksi lapseksi, pyhittäen imeväiset; pienten keskuudessa pieneksi, pyhittäen ne, jotka olivat tässä iässä, ja samalla tullen heille hurskauden, vanhurskauden ja alamaisuuden esikuvaksi..."
Tämä Ireneuksen teksti todistaa, että hänkin uskoi kasteessa tapahtuvaan uudestisyntymiseen. Mutta tämän lisäksi hän uskoi muutakin. Kun hän mainitsi rintalastenkin voivan Kristuksen kautta uudestisyntyä Jumalalle, hän ei asiallisesti voinut edes tarkoittaa muuta kuin kastetta. Kaste siis Ireneuksenkin mukaan uudestisynnyttää, ja nyt jopa ilman henkilökohtaista uskoa, koska sylilapsiakin oli alettu kastaa.
Ortodoksisen kirkon patrologian oppikirjassa todetaankin:
"Ireneos on ensimmäinen kirkollinen kirjailija, joka todistaa lapsikasteen käytöstä seurakunnassa."
Tämän jälkeen pienten lasten kastetta puolustaa yksi jos toinenkin kirkkoisä. Otan tähän lisäksi vain kaksi merkittävää mainintaa.
Origenes (eli vuosina 185-254) kirjoitti:
"Kirkollisen ohjeen mukaan pitää kastaa myös pieniä lapsia. ... Kirkko on saanut apostoleilta perimätavan kastaa myös pieniä lapsia. ... Koska synnynnäinen saastutus pestään pois kasteen kautta, pienet lapsetkin tulee kastaa. Sillä jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan."
Origeneskin uskoi uudestisyntymisen tapahtuvan kastettaessa. Lisäksi hän väittää pienten lasten kastamisen olevan jopa apostoleilta peritty tapa.
Kuitenkin Origenekselle omistettu lause pienten lasten kasteen apostoleilta periytymisestä puuttuu alkukielisestä kreikkalaisesta tekstistä. Se esiintyy vain latinankielisessä käännöksessä.
Kun latinaksi kääntäjät (Hieronymus ja Rufinus) lisäksi ovat tunnustaneet tehneensä lisäyksiä Origeneen teksteihin, on epävarmaa onko tämä Origeneen lausuma aito. Siinäkin tapauksessa, että se olisi aito, se ei kuitenkaan vakuuta väitteen todenperäisyydestä, vaan ainoastaan Origeneen uskosta.
Samaa on sanottava Augustinuksesta joka eli vuosina 354-430 ja väitti Origeneksen tavoin:
"Kirkon tapa kastaa pienokaisia ei ole halveksittava eikä myöskään uskottava, ellei se olisi apostolinen tapa. Kirkko on aina käyttänyt lapsikastetta. Se on aina pitänyt siitä kiinni."
Edellä selostetun valossa voidaan todeta seuraavaa: Kun sylilasten kastamisesta ei vielä Justinuksen ajalta ole selviä todisteita, tapa ei ilmeisestikään silloin vielä ollut käytössä. Justinuksen ajan jälkeiset kirkkoisät, Irenaeus, Origenes ja Augustinus (ja monet muutkin) sen sijaan jo selvästi todistavat sylilasten kastamisen olevan yleistymässä heidän aikanaan. He jopa uskoivat tavan periytyneen apostoleilta ja kykenevän ilmeisesti uudesti synnyttämään myös sylilapset.
Heidän väitteensä tavan periytymisestä apostoleilta, on totuusarvoltaan kuitenkin hyvin kyseenalainen jollei täysin perätön, kuten tulen jatkossa osoittamaan.
MITÄ APOSTOLISET ISÄT TODISTAVAT?
Apostolisten isien kirjoituksiin kuuluu joukko tekstejä, joista vanhimmat ovat samalta ajalta kuin Uuden testamentin nuorimmat tekstit. Nämä tekstit ovat siis vanhempia kuin edellä lainatut kirkkoisien maininnat, josta syystä niiden todistuksella on varteenotettava painoarvo. Lainaan näistäkin vain pari merkittävää tekstiä.
" Didakhee" = Opetus, kahdentoista apostolin opin" nimellä kulkeva kirjoitus (noin vuodelta 100), sanoo:
"Ennen kastetta paastotkoot kastaja ja kastettava, sekä jotkut muut lisäksi, jos mahdollista. Kastettavan käske paastota päivä tai kaksi ennen toimitusta."
Kun kastettavalle annetaan käsky paastota ennen kastetoimitusta (eikä puhuta mitään poikkeuksen muodostavista kastettavista, joita paastokäsky ei koske), näyttää ilmeisen selvältä, että teksti tarkoittaa kastettujen olleen tietoisessa iässä olevia, evankeliumin vastaanottaneita henkilöitä.
Vuosiin 117- 135 ajoitettu "Barnabaan kirje" sanoo:
"Autuaat ne, jotka ovat panneet toivonsa ristiin, ja sitten astuneet veteen."
"Me astumme veteen täynnä syntiä ja saastaa, mutta nousemme siitä sydämessämme hedelmä, nimittäin pelko, ja hengessämme toivo Jeesukseen."
Tässä edellytetään veteen eli kasteelle astuvalta sitä, että hän on ensin asettanut toivonsa ristiin eli Jeesuksen sovituskuolemaan. Teksti edellyttää kastettavan myös itse astuvan veteen, ja nousevan kasteelta, hengessään toivo Jeesukseen. Näitä edellytyksiä voidaan soveltaa vain tietoisesti evankeliumin vastaanottaneisiin henkilöihin.
Lainattavaa löytyisi lisääkin, mutta riittäkööt nämä kohdat osoittamaan apostolisten isien kirjoitusten kastetta koskevien tekstien sisällön.
Jo tähänastinen tutkistelumme osoittaa, että kastekäsityksissä ja kastekäytännössäkin on jo varhain ilmennyt muuttumista ja hajontaa. Näin sen suhteen, mitä itse kaste merkitsi, ja ketkä katsottiin kasteelle kelvollisiksi. Seuraava lyhyt katsaus kirkkohistoriaan kertoo saman huomion.
MITÄ KIRKKOHISTORIA TODISTAA?
Kastekäsitysten ja käytännön muutoksia selostaa mainiosti myös luterilais-protestanttinen Christensen-Göransson:in Kirkkohistorian ensimmäinen osa: Apostolista aikaa käsittelevässä luvussa (vuodet 30-64) selostetaan:
"Ne, jotka olivat kääntyneet, ja saaneet uskon ristiinnaulittuun Jeesukseen, ottivat vastaan kasteen. ... Kristillinen kaste tajuttiin tapahtumaksi, jossa annettiin synnit anteeksi, ja otettiin kastettu Messiaan pelastettujen joukkoon. ... Koska pelastus kuitenkin perustui Jeesukseen, suoritettiin kaste Jeesuksen nimeen, mikä merkitsi sitä, että kastettu oli hänen omaisuuttaan, ja oli hänen suojeluksessaan."
Apostolien jälkeistä aikaa (vuodet 64-140) käsittelevä luku selostaa:
"Katekumenaattia pidettiin välttämättömänä valmentautumisena kasteen vastaanottamiseen. Se, joka saatuaan opetusta kristinuskon uskonnollisesta ja eettisestä sisällöstä, oli luvannut uskoa ja elää kristittynä, pääsi kasteelle. ... Sen jälkeen kun kastettava oli vastannut myöntävästi kasteen toimittajan kysymykseen, uskoiko hän Isään Jumalaan, Poikaan ja Pyhään Henkeen, hänet kastettiin, mikä tapahtui yleensä upottamalla. ... ...Kaste tapahtui Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen - tämä syrjäytti apostolien jälkeisellä ajalla lähes kokonaan kasteen Jeesuksen nimeen. Aikuiskaste oli vallitseva. Varmasti ei voida sanoa, kastettiinko lapsia lainkaan."
Ajasta, jolloin kristinuskosta tuli valtakunnan uskonto (vuodet 311- 395), luemme:
"Katekumenaatti oli vielä 300-luvulla tärkeä, koska kaste toimitettiin pääasiassa aikuiskasteena. ... Sitä mukaa kun Rooman väestöstä tuli kristittyjä, lapsikaste yleistyi. Siten katekumenaatti lakkasi, joskin sen menot liitettiin lapsikasteeseen. ... ... ettei varsinaista upotuskastetta (immersio) enää noudatettu. Nyt kastettavan pää ainoastaan valeltiin vedellä, tai kaadettiin hänen päähänsä vettä (aspersio)."
Edellä esittämäni lyhyt kirkkohistorian lainaus todellakin pitää todennäköisenä, että alkuaan apostolisella ajalla kastettiin vain kääntyneitä uskoon tulleita. Apostolien jälkeisellä ajalla oli perustettu katekumenaattejakin eli kastekouluja kasteelle pyrkiville, joten apostoliselta ajalta periytynyt kääntymisen ja uskomisen kaste-ehto säilyi. Kun kirkkohistorian mukaan tänä aikana aikuiskaste oli vallitsevana, ei voida varmuudella sanoa, kastettiinko lapsia lainkaan.
Vasta myöhemmin, Rooman valtion omaksuttua kristinuskon, lapsikaste yleistyi ja kastekoulu eli katekumenaattikin lakkasi.
Edellä esitettyjen historian tosiasioiden valossa, väitteitä sylilapsikasteen apostoliselta ajalta periytymisestä ei suinkaan ole syytä hyväksyä sen perusteella, että jotkut kirkkoisät tällaista väittävät. Varsinkin Uuden testamentin opetusten valossa nämä lausumat eivät todellakaan vakuuta, eli ne eivät osoittaudu totuusarvoltaan luotettaviksi.
Kristinuskon historia 2000 (Weilin & Göös) ensimmäinen osa tunnustaa sivullaan 84 kirkon alkuaikojen jälkeen
muuttuneesta kasteen edellytyksestä seuraavaa:
"Kirkon alkuajoista saakka pienet seurakunnat olivat joutuneet kohtaamaan suuria vaikeuksia ja vahvistamaan
itse omaa uskoaan, kun taas germaanikansojen käännyttäjä oli organisoitu ja teologisesti vahva kirkko.
Käännynnäisille kaste ei enää merkinnyt - kuten aikaisemmin - tietoista kristinuskon tunnustamista.
Se oli vain ulkoinen merkki kirkkoon kuulumisesta.
Vanhan kirkon aikaan kääntyminen oli ollut kasteen edellytys, mutta nyt järjestys oli päinvastainen;
kasteeseen liittyvä uskonnonopetus (katekumenaatti) seurasi kasteen jälkeen, jos silloinkaan.
Täydellisinä ja tietoisina kristittyinä pidettiin munkkeja ja nunnia jotka luostareissaan omistautuivat
kokonaan uskonsa toteuttamiselle (-> 529/s. 82)." - M-LS
yönmatkamies kirjoitti:
vähän mistä lukee. Toinen juttu kertoo toista ja toinen toista. Siinä mielessä asia ei ole helppo.
http://members.surfeu.fi/raimpout/kaste1.htm
MITÄ KIRKKOISÄT TODISTAVAT?
Lainaan seuraavassa vain muutaman, mutta sitäkin merkittävämmän niin sanottujen "kirkkoisien" todistuksen:
Vuonna 148 Justinus marttyyri kirjoitti keisari Antonius Piukselle kirjeen, jossa on kaksi mielenkiintoista kohtaa. Toinen niistä kuuluu: "Meidän joukossamme on monia 60 -70 vuotiaita miehiä ja naisia, jotka jo lapsina ovat tehdyt opetuslapsiksi." Kun Justinus tässä kirjoittaa "lapsina opetuslapsiksi tehdyistä", lapsikasteen kannattajien puolella ymmärretään mieluusti hänen viittaavan Matteuksen evankeliumin nykymuodon mukaiseen lähetyskäskyyn, jonka mukaan: "Mentyänne tehkää opetuslapsia kaikista kansoista, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen,..." Justinuksen tätä kohtaa pyritään siis mieluusti käyttämään kirkon nykyisen lapsikastekäytännön puolustuksena. On ikävää ja selvään epärehellisyyteen viittaavaa, kun sylilapsikasteen kannattajat pyrkivät visusti salaamaan opetettaviltaan Justinuksen saman kirjeen laajemman kohdan. Tämä laajempi kohta näet paljastaa, mistä Justinuksen kirjeessä tosiasiassa oli kyse:
"Minä tahtoisin nyt selittää, kuinka me jotka Kristus on uudistanut, olemme jättäytyneet Jumalalle, jotta ei, jos minä tämän sivuuttaisin, voitaisi minua katsoa epärehelliseksi jossakin kohtaa tätä selontekoani. Kaikkia, jotka ovat tulleet vakuuttuneiksi ja uskovat, että se mitä me opetamme ja puhumme, on totta, ja jotka tunnustavat voivansa elää sen mukaan, opetetaan ensin rukoilemaan ja paastoten pyytämään Jumalalta entisiä syntejään anteeksi. Ja myös me paastoamme ja rukoilemme yhdessä heidän kanssaan. Sitten me johdatamme heidät johonkin paikkaan jossa on vettä, ja he uudestisyntyvät samalla tavalla kuin mekin uudestisynnyimme. Sillä he vastaanottavat silloin vesipeson kaikkien Isän ja Herran Jumalan nimessä, ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen nimessä ja Pyhän Hengen nimessä."
Justinus siis kirjoitti "Kristuksen uudistamista Jumalalle jättäytyneistä, jotka vesikasteensa edellä ovat tulleet vakuuttuneiksi ja uskoviksi. He ovat myös kasteensa edellä tunnustaneet haluavansa ja kykenevänsä elämään kristittyinä. Kasteensa edellä heidän tuli rukoilla ja pyytää Jumalalta entisiä syntejään anteeksi.
Tämä Justinuksen kohta todella todistaa, että hän uskoi uudestisyntymisen tapahtuvan vedellä kastettaessa, muttei kuitenkaan ilman kastettavan henkilökohtaista uskoa, eli kääntymystä ja uskoon tuloa. Kohta myös todistaa, että Justinus oli ottanut vakavasti Johanneksen evankeliumista löytyvän Herramme opetuksen `vedestä ja Hengestä´ syntymisestä. Samalla Justinuksen näkemys uudesti syntymisestä puhuu sen seikan puolesta, että kohdan Joh. 3: 5 kreikankielisen alkutekstin sanat: "hydatos kai" (`vedestä ja´) olisivat alkuaankin kuuluneet jakeen tekstiin.
Justinuksen kirjeen tekstiä ei siis rehellisyyden nimessä käytetä oikein, jos tekstin puhetta `opetuslapseksi tekemisestä´ sovelletaan siten, että teksti tarkoittaisi myös sylivauvojen oppilaiksi tekemistä.
Mutta 30 vuotta myöhemmän Irenaeuksen tekstin tulkinnan suhteen, tilanne on jo toinen.
Irenaeus eli vuosina 140-202. Teoksessaan Adversus haereses (lahkoja vastaan) noin vuodelta 177, joka kokonaisuudessaan on säilynyt vain pohjoisafrikkalaisena latinannoksena IV vuosisadalta) hän kohdassa II.22.4 kirjoitti:
"Sen tähden, kun Hän oli Mestari, oli Hänellä myös Mestarin ikä; ei halveksien eikä käyden tietä joka oli yli inhimillisen luonnon, eikä myöskään omassa persoonassaaan rikkoen sitä lakia, jonka Hän oli määrännyt ihmissuvulle, vaan pyhittäen jokaisen erikoisen ikäkauden sen yhtäläisyyden kautta; sillä Hän tuli itsensä kautta pelastamaan kaikkia, kaikkia, sanon minä, jotka Hänen kauttaan uudestisyntyvät Jumalalle, imeväisiä lapsia, ja pieniä lapsia, poikia, nuorukaisia ja vanhempia ihmisiä. Sen tähden Hän läpikävi jokaisen ikäkauden: imeväisille Hän tuli imeväiseksi lapseksi, pyhittäen imeväiset; pienten keskuudessa pieneksi, pyhittäen ne, jotka olivat tässä iässä, ja samalla tullen heille hurskauden, vanhurskauden ja alamaisuuden esikuvaksi..."
Tämä Ireneuksen teksti todistaa, että hänkin uskoi kasteessa tapahtuvaan uudestisyntymiseen. Mutta tämän lisäksi hän uskoi muutakin. Kun hän mainitsi rintalastenkin voivan Kristuksen kautta uudestisyntyä Jumalalle, hän ei asiallisesti voinut edes tarkoittaa muuta kuin kastetta. Kaste siis Ireneuksenkin mukaan uudestisynnyttää, ja nyt jopa ilman henkilökohtaista uskoa, koska sylilapsiakin oli alettu kastaa.
Ortodoksisen kirkon patrologian oppikirjassa todetaankin:
"Ireneos on ensimmäinen kirkollinen kirjailija, joka todistaa lapsikasteen käytöstä seurakunnassa."
Tämän jälkeen pienten lasten kastetta puolustaa yksi jos toinenkin kirkkoisä. Otan tähän lisäksi vain kaksi merkittävää mainintaa.
Origenes (eli vuosina 185-254) kirjoitti:
"Kirkollisen ohjeen mukaan pitää kastaa myös pieniä lapsia. ... Kirkko on saanut apostoleilta perimätavan kastaa myös pieniä lapsia. ... Koska synnynnäinen saastutus pestään pois kasteen kautta, pienet lapsetkin tulee kastaa. Sillä jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan."
Origeneskin uskoi uudestisyntymisen tapahtuvan kastettaessa. Lisäksi hän väittää pienten lasten kastamisen olevan jopa apostoleilta peritty tapa.
Kuitenkin Origenekselle omistettu lause pienten lasten kasteen apostoleilta periytymisestä puuttuu alkukielisestä kreikkalaisesta tekstistä. Se esiintyy vain latinankielisessä käännöksessä.
Kun latinaksi kääntäjät (Hieronymus ja Rufinus) lisäksi ovat tunnustaneet tehneensä lisäyksiä Origeneen teksteihin, on epävarmaa onko tämä Origeneen lausuma aito. Siinäkin tapauksessa, että se olisi aito, se ei kuitenkaan vakuuta väitteen todenperäisyydestä, vaan ainoastaan Origeneen uskosta.
Samaa on sanottava Augustinuksesta joka eli vuosina 354-430 ja väitti Origeneksen tavoin:
"Kirkon tapa kastaa pienokaisia ei ole halveksittava eikä myöskään uskottava, ellei se olisi apostolinen tapa. Kirkko on aina käyttänyt lapsikastetta. Se on aina pitänyt siitä kiinni."
Edellä selostetun valossa voidaan todeta seuraavaa: Kun sylilasten kastamisesta ei vielä Justinuksen ajalta ole selviä todisteita, tapa ei ilmeisestikään silloin vielä ollut käytössä. Justinuksen ajan jälkeiset kirkkoisät, Irenaeus, Origenes ja Augustinus (ja monet muutkin) sen sijaan jo selvästi todistavat sylilasten kastamisen olevan yleistymässä heidän aikanaan. He jopa uskoivat tavan periytyneen apostoleilta ja kykenevän ilmeisesti uudesti synnyttämään myös sylilapset.
Heidän väitteensä tavan periytymisestä apostoleilta, on totuusarvoltaan kuitenkin hyvin kyseenalainen jollei täysin perätön, kuten tulen jatkossa osoittamaan.
MITÄ APOSTOLISET ISÄT TODISTAVAT?
Apostolisten isien kirjoituksiin kuuluu joukko tekstejä, joista vanhimmat ovat samalta ajalta kuin Uuden testamentin nuorimmat tekstit. Nämä tekstit ovat siis vanhempia kuin edellä lainatut kirkkoisien maininnat, josta syystä niiden todistuksella on varteenotettava painoarvo. Lainaan näistäkin vain pari merkittävää tekstiä.
" Didakhee" = Opetus, kahdentoista apostolin opin" nimellä kulkeva kirjoitus (noin vuodelta 100), sanoo:
"Ennen kastetta paastotkoot kastaja ja kastettava, sekä jotkut muut lisäksi, jos mahdollista. Kastettavan käske paastota päivä tai kaksi ennen toimitusta."
Kun kastettavalle annetaan käsky paastota ennen kastetoimitusta (eikä puhuta mitään poikkeuksen muodostavista kastettavista, joita paastokäsky ei koske), näyttää ilmeisen selvältä, että teksti tarkoittaa kastettujen olleen tietoisessa iässä olevia, evankeliumin vastaanottaneita henkilöitä.
Vuosiin 117- 135 ajoitettu "Barnabaan kirje" sanoo:
"Autuaat ne, jotka ovat panneet toivonsa ristiin, ja sitten astuneet veteen."
"Me astumme veteen täynnä syntiä ja saastaa, mutta nousemme siitä sydämessämme hedelmä, nimittäin pelko, ja hengessämme toivo Jeesukseen."
Tässä edellytetään veteen eli kasteelle astuvalta sitä, että hän on ensin asettanut toivonsa ristiin eli Jeesuksen sovituskuolemaan. Teksti edellyttää kastettavan myös itse astuvan veteen, ja nousevan kasteelta, hengessään toivo Jeesukseen. Näitä edellytyksiä voidaan soveltaa vain tietoisesti evankeliumin vastaanottaneisiin henkilöihin.
Lainattavaa löytyisi lisääkin, mutta riittäkööt nämä kohdat osoittamaan apostolisten isien kirjoitusten kastetta koskevien tekstien sisällön.
Jo tähänastinen tutkistelumme osoittaa, että kastekäsityksissä ja kastekäytännössäkin on jo varhain ilmennyt muuttumista ja hajontaa. Näin sen suhteen, mitä itse kaste merkitsi, ja ketkä katsottiin kasteelle kelvollisiksi. Seuraava lyhyt katsaus kirkkohistoriaan kertoo saman huomion.
MITÄ KIRKKOHISTORIA TODISTAA?
Kastekäsitysten ja käytännön muutoksia selostaa mainiosti myös luterilais-protestanttinen Christensen-Göransson:in Kirkkohistorian ensimmäinen osa: Apostolista aikaa käsittelevässä luvussa (vuodet 30-64) selostetaan:
"Ne, jotka olivat kääntyneet, ja saaneet uskon ristiinnaulittuun Jeesukseen, ottivat vastaan kasteen. ... Kristillinen kaste tajuttiin tapahtumaksi, jossa annettiin synnit anteeksi, ja otettiin kastettu Messiaan pelastettujen joukkoon. ... Koska pelastus kuitenkin perustui Jeesukseen, suoritettiin kaste Jeesuksen nimeen, mikä merkitsi sitä, että kastettu oli hänen omaisuuttaan, ja oli hänen suojeluksessaan."
Apostolien jälkeistä aikaa (vuodet 64-140) käsittelevä luku selostaa:
"Katekumenaattia pidettiin välttämättömänä valmentautumisena kasteen vastaanottamiseen. Se, joka saatuaan opetusta kristinuskon uskonnollisesta ja eettisestä sisällöstä, oli luvannut uskoa ja elää kristittynä, pääsi kasteelle. ... Sen jälkeen kun kastettava oli vastannut myöntävästi kasteen toimittajan kysymykseen, uskoiko hän Isään Jumalaan, Poikaan ja Pyhään Henkeen, hänet kastettiin, mikä tapahtui yleensä upottamalla. ... ...Kaste tapahtui Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen - tämä syrjäytti apostolien jälkeisellä ajalla lähes kokonaan kasteen Jeesuksen nimeen. Aikuiskaste oli vallitseva. Varmasti ei voida sanoa, kastettiinko lapsia lainkaan."
Ajasta, jolloin kristinuskosta tuli valtakunnan uskonto (vuodet 311- 395), luemme:
"Katekumenaatti oli vielä 300-luvulla tärkeä, koska kaste toimitettiin pääasiassa aikuiskasteena. ... Sitä mukaa kun Rooman väestöstä tuli kristittyjä, lapsikaste yleistyi. Siten katekumenaatti lakkasi, joskin sen menot liitettiin lapsikasteeseen. ... ... ettei varsinaista upotuskastetta (immersio) enää noudatettu. Nyt kastettavan pää ainoastaan valeltiin vedellä, tai kaadettiin hänen päähänsä vettä (aspersio)."
Edellä esittämäni lyhyt kirkkohistorian lainaus todellakin pitää todennäköisenä, että alkuaan apostolisella ajalla kastettiin vain kääntyneitä uskoon tulleita. Apostolien jälkeisellä ajalla oli perustettu katekumenaattejakin eli kastekouluja kasteelle pyrkiville, joten apostoliselta ajalta periytynyt kääntymisen ja uskomisen kaste-ehto säilyi. Kun kirkkohistorian mukaan tänä aikana aikuiskaste oli vallitsevana, ei voida varmuudella sanoa, kastettiinko lapsia lainkaan.
Vasta myöhemmin, Rooman valtion omaksuttua kristinuskon, lapsikaste yleistyi ja kastekoulu eli katekumenaattikin lakkasi.
Edellä esitettyjen historian tosiasioiden valossa, väitteitä sylilapsikasteen apostoliselta ajalta periytymisestä ei suinkaan ole syytä hyväksyä sen perusteella, että jotkut kirkkoisät tällaista väittävät. Varsinkin Uuden testamentin opetusten valossa nämä lausumat eivät todellakaan vakuuta, eli ne eivät osoittaudu totuusarvoltaan luotettaviksi.
Kristinuskon historia 2000 (Weilin & Göös) ensimmäinen osa tunnustaa sivullaan 84 kirkon alkuaikojen jälkeen
muuttuneesta kasteen edellytyksestä seuraavaa:
"Kirkon alkuajoista saakka pienet seurakunnat olivat joutuneet kohtaamaan suuria vaikeuksia ja vahvistamaan
itse omaa uskoaan, kun taas germaanikansojen käännyttäjä oli organisoitu ja teologisesti vahva kirkko.
Käännynnäisille kaste ei enää merkinnyt - kuten aikaisemmin - tietoista kristinuskon tunnustamista.
Se oli vain ulkoinen merkki kirkkoon kuulumisesta.
Vanhan kirkon aikaan kääntyminen oli ollut kasteen edellytys, mutta nyt järjestys oli päinvastainen;
kasteeseen liittyvä uskonnonopetus (katekumenaatti) seurasi kasteen jälkeen, jos silloinkaan.
Täydellisinä ja tietoisina kristittyinä pidettiin munkkeja ja nunnia jotka luostareissaan omistautuivat
kokonaan uskonsa toteuttamiselle (-> 529/s. 82)."mutta et ymmärrä sitä, mitä luet. Katekumenaatti on aina koskenut vain aikuisia. Näin on tänä päivänäkin. Kristittyjen lapset sen sijaan on aina kastettu heidän vanhempiensa uskon perusteella, ja niin tehdään nykyisinkin. Kirjoita asiasi lyhyesti omin sanoin. Pitkiä juttuja ja varsinkaan pitkiä lainauksia ei kukaan jaksa lukea.
- yönmatkamies
M-LS kirjoitti:
mutta et ymmärrä sitä, mitä luet. Katekumenaatti on aina koskenut vain aikuisia. Näin on tänä päivänäkin. Kristittyjen lapset sen sijaan on aina kastettu heidän vanhempiensa uskon perusteella, ja niin tehdään nykyisinkin. Kirjoita asiasi lyhyesti omin sanoin. Pitkiä juttuja ja varsinkaan pitkiä lainauksia ei kukaan jaksa lukea.
opetettu samalla tavalla ennen kastetta, ennen muinoin. Usko on jokaisen ihmisen henkilökohtainen asia. Ei toisen ihmisen uskolla ole syytä lähteä ratkaisemaan tuollaisia asioita.
Juuri nuo luovutko saatanasta kysymykset ja muut ennen vauvakastetta niin eihän ne ihan niin toimi kuin voisi luulla. Ihan kuin se että kummi päättää asiat toisen puolesta riittäisi tai pätisi sittenkin kun ihminen kasvaa täysi-ikäiseksi. Sitten aikuisena lapsi tekee juuri sitä mitä kummi tai toinen ihminen sanoo. HALOO!!!
Ihmiset unohtavat että vauvakin kasvaa aikuiseksi. Helppo ajatella että nyt kasteelle ja kaikki tehdään toisen puolesta kun toinen ei tiedä tästä maailmasta mitään. Lapsikasvaa ja sitä alkaa ajattelemaan omilla aivoilla. Ei ole kahta tasan samalla tavalla ajattelevaa ihmistä maan päällä. Voihan vanhemmat selvittää tai päättää vaikka mitä toisen puolesta mutta aina ihminen aikuisena on jostain asiasta täysin eri mieltä. Eiköhän jokainen ihminen elä sitä omaa elämäänsä ja tee ne omat päätöksensä ihan itse. Ihankuin ihminen olisi vanhempien holhottavana koko eliniän.
Ihan älytöntä touhua lähteä tekemään tuollaisia päätöksiä toisen ihmisen puolesta.
14 Mies, joka ei usko, on uskovan vaimonsa pyhittämä, ja vaimo, joka ei usko, on uskovan miehensä pyhittämä. Muutenhan teidän lapsenne olisivat epäpuhtaita; nyt he kuitenkin ovat pyhiä.
Lapset ovat pyhiä sen takia kun vanhemmat tai toinen uskoo. Miten lapset voivat olla kastettuina epäpuhtaita? Eihän vanhempien epäuskon pitäisi koskettaa kastettua. Sitä paitsi puhtaan kovasti että kyllä pikkuvauva uskoo joten mitäs väliä sillä on uskooko vanhemmat kun vauvalla on puhdas lapsen usko. Siis kastetta ei ymmärretty silloin ihan kuin nykyään. Nykyäänhän opettettaisiin että tottakai lapsi on pyhä kun on kastettu.
Mutta pienellä vauvalla ei ole mitään hajua tästä maailmasta ei uskoakaan joten oma usko ei auta. Siihen aikaan kastettiin vain uskovat joten lapsia ei kastettu. Eikä se lapsikaste sellaisenaan auta. Olisihan nuo lapset kastettu jos se olisi automaattisesti tehnyt ihmiset pyhäksi... - mutta myös ehtoollisesta
weha kirjoitti:
Jos luterilainen kirkko opettaa, jossain kasteessa väärin, se ei tarkoita, etteikö lapsikaste olisi Raamatullinen. Sanon heti, että lapsikasteen kieltäjät ovat väärässä ja opettavat väärin monessa muussakin kysymykseesä, enkä heidän tilaisuuksiin voi mennä ja minullahan on oma seurakunta. Olen antanut tälläkin palstalla perusteluita lapsikasteen puolesta (Raamatun ja uskovaisten opastuksella), että joka ei niin tahdo uskoa, niin uskokoon toisin.
"Te olette puhtaat sen sanan tähden, jonka minä teille puhuin" (joh.15:3).
Lestadius totesi: "Jolla on usko ennen kastetta, hän on saanut syntien anteeksiantamuksen. Kaste on vain sen vahvistus. Kaste pelastaa synnistä ja iankaikkisesta kuolemasta, mutta sillä ehdolla, että vanhaihminen on jokapäiväisesä parannuksessa ja katumuksessa kuoletetaan (Luther). Epäuskoisilta puuttuu juuri tämä ehto.
Raamatun kertoessa perhekuntien kasteista se käyttää sanontoja "kaikki hänen omaisensa", "koko perhekunta", mutta ei koskaan mitään selitystä tai rajoitusta, että lapset olisi jätetty kastamatta tai ettei perheessä olisi ollut lapsia. Jos pienten lasten kastamista olisi pidetty vääränä, olisi ollut tarpeen selittää, miten kaikkien perheenjäsenten kastaminen oli mahdollista. Raamatun kirjoittajien ei tarvinnut pelätä väärinkäsityksiä, koska Jeesus ei ollut asettanut ikärajaa.
UUDESTIKASTAJIEN VASTAVÄITTEITÄ
Uudestikastajat pyrkivät selittämään, ettei perhekuntien kasteitten yhteydessä kastettu pieniä lapsia. Manninen viittaa Stefanaan perhekuntaan, joka oli antautunut pyhien palvelukseen. Siitä hän päättelee: "Sellaista ei kai voi sanoa perhekunnan sylilapsista."84 Manninen ei ota huomioon edes sitä, että Paavalin maininnan ja perhekunnan kasteen välillä oli aikaa neljä vuotta. Merkittävämpää on kuitenkin se, ettei Manninen ymmärrä Raamatun puheentapaa. Jooel kirjoittaa: "Kootkaa kansa, pitäkää pyhä seurakuntakokous, kerätkää vanhukset, kootkaa lapset ja rintoja imeväiset." (Jooel 2:16). Pienimmätkin kuuluivat seurakuntaan. Kuukauden ikäiset pojat erotettiin pyhäkköpalvelukseen (4 Mops. 3: 2. Herran edessä vauvatkin olivat yhtä hyviä Herran palvelijoita kuin aikuiset ja perheyhteyden johdosta he olivat osallisia koko kodin toimintaan tarvitsematta itse tehdä aikuisten töitä. Sydämen laatu eikä ulkonainen touhu määrää, onko palvelus Herralle otollista vai ei.
Manninen viittaa kantansa tueksi myös Elkanaan. Tämä lähti koko perheensä kanssa uhraamaan Herralle, mutta Hanna ja pieni Samuel jäivät kotiin (l Sam. l:21-23).3s Tästä Manninen tekee sen johtopäätöksen, ettei koko perhe "tarkoittaisikaan koko perhettä. Valitettavasti hän ei ole tässäkään kiinnittänyt huomiota koko tekstiyhteyteen ja Raamatun puheentapaan. Asia on seuraavasti: Elkanalla oli kaksi vaimoa, Peninna ja Hantia. Peninnalla oli paljon lapsia, Hannalla vain Samuel. Elkana lähti koko perheensä kanssa, paitsi Hanna ja Samuel jäivät kotiin.36 Perhekuntaan kuuluivat lapsetkin; lahtihan Peninna kaikkine lapsineen. Ja vielä: Samuel annettiin Herralle koko elinajakseen ja vietiin temppeliin heti vieroittamisen jälkeen (l Sam. 1:ll, 24). Raamattu korostaa: "Mutta poika oli vielä pieni." Kun kerran pieni lapsi kelpasi Herraa palvelemaan (Samuel) tai hänelle uhraamaan (Peninnan lapset), niin kyllä hänellä on oikeus saada kastekin ja tulla siten Jumalan valtakuntaan, jossa Herraa palvellaan. Manninen päästäkseen irti lapsikasteesta vetoaa vielä Koorahin tapaukseen. Vanhemman käännöksen mukaan Koorah hukkui ja hänen kannattajiensa huoneet (4 Moos. 16: 32). 4 Moos. 26: 11 kertoo taas, etteivät Koorahin lapset hukkuneet. Manninen olettaa, että tässä huone = perhekunta.37 Koska Koorahin lapset säästyivät, lapset eivät Mannisen mukaan aina kuuluisi perhekuntaan. Väite perustuu taas pinnalliseen Raamatun tutkimiseen. Lopputuloksen kannalta on aivan sama, käännetäänkö vanhan vai nykyisen käännöksen mukaan (huone vai asunto). Kysymyksessä oli Jumalan rangaistus, suuri tuho, jossa menivät sekä asunnot että perheet. Koorah ei ollut ainoa, joka tuhoutui, vaan 250 miestä koteineen ja perheineen. Tekstissä ei sanota, että Koorahin koko perhe tuhoutui. Päinvastoin edellä kerrotaan kolmesta merkittävästä kapinallisesta, Koorahista, Daatanista ja Abiramista. Näistä kaksi, Daatan ja Abiram, "olivat tulleet ulos ja asettuneet majojensa ovelle vaimoinensa ja suurine ja pienine lapsineen" (4 Moos. 16: 27). Huomaa Raamatun nimenomainen maininta pienistä lapsista. Koorahin lapsista ei ole vastaavaa mainintaa. He oKvat nähtävästi jossakin muualla. Myöhemmin mainitaankin, etteivät Koorahin pojat kuolleet. (4 Moos. 26:11). Lähempi tämän kohdan tutkistelu osoitti meille aivan päinvastaista kuin uudestikastajat väittävät. Tämä on selvä kohta, joka osoittaa, että "pienet lapset" kuuluvat perhekuntaan.
Aittala lukee perhekuntaan kuuluviksi vain perheen oikeuskelpoiset jäsenet.38 Hänen mielestään kreikan oikos (perhekunta, koti) sanaa
37 Manninen, s. 19. Hebrean bajit on monimerkityksinen sana: talo,
huone, koti, asunto, palatsi, temppeli, sali, paikka, perhe, perhe
kunta, kansa, jälkeläiset, omaisuus. Tekstiyhteys ratkaisee kulloin
kin merkityksen. Tässä tulee kysymykseen lähinnä joko koti sanaa ei ole käytetty ankarasti samassa merkityksessä kuin heprealaista vastinetta beeth.
(asunto) tai perhe(kunta).
38 Aittala, s. 54. Saman väitteen esittää saksalainen Kurt Aland.
Muuten Aland, vaikka hän ei vastustakaan pienten lasten kasta
mista, on sitä mieltä, ettei apostolinen kirkko kastanut lapsia ja
ettei sille ole näyttöä. Eräs Alandin tärkeimpiä perusteita on, ettei
Uudessa Testamentissa ole kerrottu yhtään konkreettista esimerk
kitapausta pienen lapsen kasteesta, josta ilmenisi tarkkoja tietoja
kastetusta lapsesta. Tällainen peruste on suorastaan lapsellinen. Se
on samaa kuin katselisi etäältä metsää ja väittäisi, ettei siellä ole
yksityisiä puita, kun ne eivät erotu silmään. Vertailun vuoksi
mainittakoon, ettei Uudessa Testamentissa ole kerrottu myöskään
yhtään konkreettista tapausta naisen osallistumisesta ehtoolliselle.
34 Manninen, s. 19.
35 Sama, s. 19.
36 Raamatun tapana on korvata suomen "paitsi" sana paikoin tämän tapaisella kerronnalla: "Koko perhe lähti. Mutta Hanna ja Samuel jäivät kotiin." Suomeksi sanoisimme: "Koko muu perhe lähti paitsi Hanna ja Samuel jäivät kotiin." Samantapainen rakenne esim. Gal. 1:19.
Lähde: Markku SäreläPerhekuntien kasteet
Kirjoittanut: weha 2.4.2006 klo 09.12
" Jos luterilainen kirkko opettaa, jossain kasteessa väärin, se ei tarkoita, etteikö lapsikaste olisi Raamatullinen. "
Ja kasteen sakramenti on yhtä pyhä vaikka sitä ei tekis uskovainen pappi. Sama pätee myös ehtoollisen kanssa.
Olenko oikeassa?
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Tunnusmerkkejä Kaivatulle
Jotain mistä toinen tunnistaa. Täällä vaalea nainen kaipaa miestä jolla vaaleat hiukset ja asuu maalla. Pelataanko kortt631227- 1071193
Miehen ja naisen ystävyys
Mitä järkeä on miehen ja naisen ystävyydessä jos toinen ajattelee toisesta enemmän= on rakastunut ja toivoo yhdessä oloa146896Oletko nainen enää täällä?
En ole tunnistanut kirjoituksiasi hetkeen. Ainoastaan yhdessä neutraalissa ketjussa, missä ei ollut kyse tunteista. Hyv64873- 71800
Naisten top-5 red flagit
1. Feminismi: kertoo keskenkasvuisuudesta, välttää vastuuta tekemällä miehistä kestosyyllisen kaikkeen 2. Ylipaino: kiel109702Pyydetään tiedonantoa "hyvinvointitalo"-hankkeen nykytilanteesta
ja aikataulusta. Odotetaanko uutta hallinto-oikeuden päätöstä. Hallinto-oikeushan antoi teknisenlautakunnan lupajaosto103672- 56666
- 78591
- 43586