jätätte aina myös yhteiset lapsenne! Kyllä se on niin, vaikka muuta sanotte ja yritätte itseänne puolustaa!
Lapet jäävät armottomasti siinä samassa. Kuvitelkaa itseänne siiihen tilanteeseen, että oma isäsi olisi äitisi jättänyt, miltä susta tuntuisi?
Mutta eihän omat lapset teille merkitsekkään yhtään mitään. Niitä tuli, niitä oli ja niin ne meni, niinkö ajattelette??
Lapet jäävät armottomasti siinä samassa. Kuvitelkaa itseänne siiihen tilanteeseen, että oma isäsi olisi äitisi jättänyt, miltä susta tuntuisi?
Mutta eihän omat lapset teille merkitsekkään yhtään mitään. Niitä tuli, niitä oli ja niin ne meni, niinkö ajattelette??
Vastaukset 27
Vanhimmat
ex-ni eron jälkeen on uuden naisensa lapsenlapsen vaari!Vaikka on omaiakin lapsenlapsia.Voiko hän olla toisten lapsenlapsien vaari ja on todella vähän huomioinu oikeaa vaarin tehtäväänsä eli omia lapsenlapsia.
Tiedän erään, joka tekisi lastensa vuoksi mitä tahansa ja haluaisi todella viettää kaiken mahdollisen ajan lastensa kanssa. Hakea yksinhuotajuutta, ihan mitä tahansa. Mutta ex vaimopa ei anna. "Lapset ovat minun" tulee sieltä vastaukseksi. Mistä lähtien nainen on omistanut lapset????
Että monikaan on niin typerä, ettei ymmärrä asiaa. Mun vanhemmat on eronnut aikoinaan, joten luulen tietäväni, miltä lapsista tuntuu.
Silti tänäpäivänä en voisi kuvitellakaan heitä enää yhdessä. Se oli oikea ratkaisu. Vaikkakin järkyttävän kivulias.
Onko se parempi, että molemmat pettää itseään ja siinä samalla toista, ainakin henkisesti lopun elämänsä? Kieltää sen pienenkin mahdollisuudenkin onneen?
Toivon, etteivät ihmiset koskaan eroisi. Valitettavasti tämä on kuitenkin elämää. (mies)
nainen on aloitteellinen? Miksi ylensä nainen haluaa rikkoa perheen ja erottaa lapset isästään?
-olemaan kotiorja
-olemaan sijauspatjan suoristaja (siis jalat haarallaan!)
-kuskaamaan viidesti viikossa ruoat kaupasta
-tekemään ruoat seitsemänä päivänä viikossa
-pesemään koko remmin pyykit
-haistelemaan sohvaperunaa, joka omistaa kaukosäätimen ja huudattaa urheilua!
-kuuntelemaan epäsuoria kommentteja ulkonäöstään
-maksamaan laskut
-käyttämään auton huollossa ja katsastuksessa
-hakemaan olutta
-siivoamaan sohvaperunan takin, kengät, sukat, paidat, solmiot, laukut, olutpullot, makkaranpätkät, keittolautaset, kahvikupit, niistopaperit, varpaankynnet........
-kuuntelemaan ihmemiestään silloin, kun hän on vaivautunut kerrankin viemään roskapussin... (supermies!!)
-olemaan sairaanhoitaja, tulkki ja parturi, jne
Suosittelen lämpimästi kaikille, ettette vedä hernettä nenään. On kuulemma yksi ikävimmistä kapineista nenässä. Lääkärisetä kertoi, että herne turpoaa kostuessaan ja tekee kipeetä.
Et sitten koskaan hankkinut koulutusta?
loppututkintoa, sekä ammatti, johon olen saanut opin kantapään kautta. En toki viitannut itseeni edellisessä viestissä. Olen kuunnellut naisia, jotka ovat avioelämän jättäneet taakseen. Syyt ovat edellisen kaltaisia hyvin monesti. Kiitos kysymästä, minulla siis on ammatti. Kolmekin. En ole eronnut. Voi ponnistaa nyt sen herneen nenästä.
Itse lähdin lasteni kanssa kun todella kyllästyin olemaan pelkkä kynnysmatto. Jos vahingossa erehdyin kysymään esim. remontin jatkamisesta (joka oli ollut päällä jo 6 vuotta) sain hirveät raivot päälle ja haukkumiset. Enää ei tarvitse minun tai lasten kuunnella sellaista saamme asua aivan rauhassa.
Mikä sua jurppii? Kiristääkö kenties pipo vai onko purut kastuneet?
Huh, huh! Kolme ammattia? Sinulla ei ole sitten mikään mennyt putkeen. Vähän aikaa ydessä ja sitten kohti seuraavaa, koulutuksineen kaikkineen. Kalliiksi olet tullut. Montakoe eroa löytyy...?
ole itsestään selvää, ettei yhdellä ammatilla edes pärjää? No, omilla rahoillani olen opiskellut, siis itse olen itselleni tullut kalliiksi. Se siitä. Eronnut en ole.
Viestini oli provo. Ymmärräthän. Ei kaiken (luojan kiitos) tarvitse aina olla niin vakavaa.. vai kuinka? No taidan olla väärällä palstalla. Poistun, etten enää aiheuta närää. Moro!
Minun vaimoni ei tehnyt tuosta luettelosta juuri mitään.
Lähti silti.
Minun pitäisi passata häntä vieläkin toiselle puolelle kaupunkia.
Taidat olla tyypilline orjuuttaja, jolle ei kelpaa mikään?
Rehvakkaasti ainakin täällä haukut!
Mitä suurempi suu haukkuu, sitä suurempi syy haukkujassa :)
Noita vanhoja sananlaskuja voi aina yrittää käyttää oman huonon käytöksensä puolustamiseen.
Mutta miten asia oikeasti menee? Sen tiedän sinä
itse.
eihän tuosta nyt tarvi suuttua, kukaan ei ole ajamassa sua täältä pois. Tuollaista viestiähän kaipasit kirjoittaessasi provoa?? Et kai muuten olisi niin kirjoittanut
olen kiinnostunut sellaisesta asiasta, että mitä ne miehet, jotka ovat tottuneet saamaan lähes kaiken valmiina, tekevät sitten kun vaimo pakkaa kapsekkinsä ja hujauttaa omaan asuntoon. Tuleeko hänelle sitten mamma hyysäämään, vai uusiko emäntä.. tai kenties turjakes oivaltaa vasta sitten, että jotai tarttis tehhä, kun kalsarit seisoo nurkas vallan itteksensä.
paskan jauhantaa. Miehethän ne aina jättää, eikä naiset koskaan lähde vastoin miesten tahtoa. Ja vievät vielä lapsetkin mukana. Ja haluavat elatusta lapsia varten. Sitten ajattelette kaikessa vain lasten parasta, paitsi kun muutatte uuden miehen perässä toiselle puolelle maata. Kyllähän ne lapset sopeutuu uuteen ympäristöön, vaikkeivat näekkään enään isäänsä kun pari kertaa vuodessa.
Kyllä jokainen tietää että isä jättää äidin (tarkemmin sanoen vanhemmat eroavat), ei lapsia. Kummankin vanhemman velvollisuus on tehdä lapsille selväksi että kyse on vanhempien erosta, ei siitä että isä jättää äidin tai äiti isän, tai että kumpikaan jättäisi lapsia.
Jos äiti alkaa lapsille tuputtaa sellaista paskaa että isä jättää äidin ja lapset, hän syyllistyy lasten henkiseen pahoinpitelyyn.
terveisin täyspäinen äiti
Hyvin usein se isä jättäessään äidin jättää myös lasten arjen eli jokapäiväisen yhdessäasumisen ja tapaa lapsiaan joka toinen viikonloppu jos silloinkaan. Minun isäni jätti perheensä eikä ollut lapsistaan kiinnostunut sen koommin, uusi nainen vei kaiken ajan. Äitini ei minulle tällaisia puhunut, vaan omat havainnot ovat perusteena. Oma exäni jätti vastuun minulle ja lähti lätkimään. Tapaa sentään säntillisesti lapsiaan noin joka toinen vkonloppu. En ole lapsille häntä moittinut. Lapsia ei tietenkään järkevät ihmiset sotke aikuisten asioihin.Totuus silti usein on se, että mies ei kanna vastuutaan, vaan jättää naisen selvitymään yksin siitä, mikä yhdessä oli suunniteltu ja toteutettu.
Meillä mies ei "ehdi" kuin kerran vuodessa näkemään. Viimeksi näki viime kesänä. Aina on kiire mukamas.
Kyllä meillä ainakin isä on lapsensa jättänyt. Alussa soittelin ja pyytelin ja ehdotin, mutta tajusin ettei se kinuaminen kuulu minulle.
Jos lasten tapaaminen on pakko, se ei ole hyväksi kummallekkaan.
Kyllä se täytyy lähtä isästä itsestään se halu nähdä lapset.
Kun ukko jätti minut jätti hän lapsensakin, näin se on meillä.
Kuinka moni lapsi välittää isästään sen jälkeen kun isä on muuttanut pois ja aloittanut toisenlaisen elämän uuden kumppanin kanssa? Lapset ovat ne joilla "ei ole aikaa". On kaverit ym. Isän työvelvoitteet on hoidettava, tai ei ole työtä jota hoitaa, joten isän aika jos on rajallisempi niin luulisi lasten tulevan puolitiehen vastaan. Teillä on teillä, meillä on meillä. Ja tiedän ex vaimoni manipuloineen lapsia. Sen jälkeen kun jäi siitä kiinni, lapset ovat kieltäneet kaiken. Onko äiti käskenyt sanomaan niin? Oli miten oli. Jos lapset eivät hyväksy että isä eron jälkeen saa elämänkumppanin itselleen, vaan kiukuttelevat ja osoittavat mieltään, tukevat äidin "kärsimystä", niin turha valittaa että isä ei olisi kiinnostunut lapsista. Kylmä ex vaimoni on joko periyttänyt tunteettomuuden lapsiin, tai opettanut heille sitä. Uusi elämänkumppanikin mietti yli vuoden keinoja joilla saisin lapset ymmärtämään että haluan tavata heitä, olla osa heidän elämäänsä. Minulta keinot loppuivat jo ennen sitä. Mutta mitään ei keksitty, muuta kuin aika. Luulevatko lapset, että me ihmiset olemme kuolemattomia? Vai toivovatko lapset isänsä kuolemaa, pääsisivät siitäkin pahasta? Rahaa kyllä kehdataan pyytää. Silloin on aikaa tavata - juuri sen verran kuin automaatilla käyminen kestää... Monta kertaa olen kuvitellut että voisimme käydä edes syömässä, kun nyt kerran ollaan tavattu, mutta aina on ollut pari kolme kaveria lapsen mukana ja hirveä kiire jonnekin. Alan jo sopeutua tähän tilanteeseen. Meillä olisi mahdollisuus muuttaa vuoden vaihteesssa ulkomaille kahdeksi vuodeksi. Normaalisti olisin kieltäytynyt tehtävästä, olen jo aiemmin kieltäytynytkin, lasten takia. Mutta nyt ei ole syytä jäädä Suomeen. Ennen kuin yleistätte, ottakaa huomioon että erossa on kolme osapuolta: äiti, isä ja lapset. Heidän kaikkien tulisi pitää omalta osaltaan huoli siitä että lapset saavat ja haluavat tavata molempia vanhempiaan, riippumatta vanhempien keskinäisistä väleistä.
Lapsille isä ja äiti on aina ne tärkeimmät, ja kun se kuvio pettää, se kestää kauan ennekuin he ymmärtävät mitä on tapahtunut. Lapset eivät halua menettää kumpaakaan vanhempaansa, ja heitä ei saa laittaa valntatilanteeseen. Mutta tosiasia on että erotilanteessa toinen kuitenkin muuttaa pois, ja häntä nähdään tosiharvoin. Se on lapselle vaikea paikka,, sillä samaa perhettä ei enää ole.
On myös väärin, että toinen vanhempi yrittää väkisin tuputtaa lapsen elämään uutta kumppaniaan ja yrittää olla kuinmitään ei olisi tapahtunut. "Isä rakastaa sinua yhtä lailla kuin ennekin, vaikkei asu luonasi" on täyttä paskaa lapsten korvissa. Jo aikuinenkin ymmärtää ettei niin ole.
Kun aikaa kuluu ja lapsi kasvaa, tapaamisia ei ole kuin harvakseltaan. Kumpi on parempi olla näkemättä vai nähdä edes kerran vuodessa? Molemmissa on yhtä huonot seuraukset.
Lapsi kärsii siitä että isän/äidin elämässä on joku muu kuin oma vanhempi. Lapset jää auttamattomasti varjoon ja unohduksiin. Se on myös kova paikka lapselle, kun on kuvitellut että isä/äiti pitää häntä tärkeempänä kuin mitään muuta, ja kun näin ei olekkaan, en yhtään ihmettele että lapsikin "hylkää" pois muuttaneen elämästään. Tunteet ne on lapsellakin, ja se luottamus omia vanhempia kohtaan, että hän on tärkein, kun pettää lapselle ei jää mitään.
Tuo se vasta puuta heinää on: että muuttamalla pois äidin luota isä osoittaa ettei rakasta lapsiaan!! Herää reaalimaailmaan.
vaimokin erotessaan lapsensa? Eikö vaimot välitä ollenkaan lapsista erotessaan miehestä?! Niin kai, nykyäänhän yksinhuoltajaisiäkin löytyy enemmän.
Ja naisella ei ole muka mitään tekemistä sen
kanssa jos mies ei enää halua pitää yhteyttä?
Niin tosiaan luulet? Mieti nainen myös omia tekosiasi. Veditkö oven kiinni miehesi oven edestä? Haitko hänelle häätöä? Vaaditko ylikorkeita elatusmaksuja? Pistätkö hanttiin lasten tapaamisissa?
Ja mitenkö miehen tähän kusettamiseen pitäisi muka
suhtautua? Ymmärtäiväisestikö, tuskin. Sitä saat mitä olet hakemassa: sotaa tai rauhaa!
Monilla naisilla on kyky käyttää lapsia aseena silloin kun puolison kanssa tulee riitaa. Toki vika on usein siinäkin, että päävastuu lastenhoidosta on langennut naisen osalle, mutta ei suinkaan aina.
Nainen synnyttää omat lapsensa, ja on siksikin taipuvainen pitämään lapsia oman minuutensa jatkeena, osana itseään. Tunne on kaunis, mutta vaarallinen: kun nainen loukkaantuu miehelleen, hän voi ajatella, että lastenkin pitää suhtautua mieheen samoin kuin hän itse - siis mies saa vaimon lisäksi vastaansa myös lapset, ovathan naiset useammin miestä taitavampia pelaamaan emotionaalisella tasolla.
Sitten, kun mies lähtee - joko toisen naisen vuoksi, tai sitten niistä samoista moniniasista syistä joita naiset esittävät lähteissään - miehen voi olla vaikea pitää yhteyksiä lapsiin, jotka nainen on kerännyt helmoihinsa katsomaan vihaisesti isää, joka on tehnyt väärin äitiä kohtaan ja saanut äidin itkemään.
Naisilla on tästä syystä valtava vastuu riitatilanteissa: heidän kypsyydestään on kiinni, voiko isä ylläpitää suhteita lapsiinsa vai tuleeko lapsista äidin omaisuutta, johon isällä ei ole mitään oikeutta muuten kuin äidin kautta.
Toki jotkut meistä miehistäkin ovat kusipäitä, jotka eivät jaksa kiinnostua muista kuin itsestään tai joille lapsia ei koskaan pitäisi synnyttää. Kannattaa kuitenkin muistaa, ettei naisilla ole yksinoikeutta tunteisiin. Kummallakin osapuolella on omat tunteensa ja oikeus niihin, vaikka naiset usein käyttäytyvät niin kuin vain heidän tunteensa olisivat realiteetti ja miehen tunteet epäkypsiä tai muuten tuomittavia ja vähäpätöisempiä.
Olennaistahan on se, että niin kauan kuin puolisot toisistaan välittävät, he pitävät myös toistensa tunteita yhtä tärkeitä kuin omiaan. Ja kun toisen tunteista ei enää jaksa välittää, on suhde melko lailla karilla.
Sen jälkeenkin molemmilla puolisoilla on toki vastuu lasten tunteista. Omat tunteet on riitatilanteissa voitettava, ja niin suloiselta kuin kosto tuntuisikin puolin ja toisin, on rakennettava asiallinen suhde exän kanssa, jotta yhteiset lapset eivät jäisi tunteineen heitteille.