en saa syödä rauhassa!

...ja sano, että nyt turpa kiinni tai keksi jotain nasevaa sanottavaa heidän ruuistaan. He eivät ehkä tajua, miltä sinusta tuntuu tai yritä saada heidät kiltisti ymmärtämään, että sinulle voi kehittyä sosiaalinen fobia heidän tarkkailunsa vuoksi.

- Vai olisivatko he huolissasi terveydestäsi, jos olet liian hoikka/liian tukeva? Et osaa vain ottaa heidän huolenpitoaan vastaan. Käy lääkärissä, jos olet itse epävarma, jos syöt oikein vai väärin.

Jotenkin tuntuu, että sinulla on ollut samat työkaverit kuitenkin kauan, jotka tuntevat sinut. Jollekin uudelle tyypille ei aluksi uskalla sanoa mitä tahansa.

Eristäytyminen ei ole koskaan hyvä asia. Silloin ongelmat vain kasvavat. Olen itse aika eristäytyvä tyyppi ja syönkin mielelläni omissa oloissani, mutta asiantuntijat väittävät, ettei niin saisi tehdä. Jos alat liikaa syömään omassa seurassasi, niin he saavat vain uutta puheenaihetta.

Kotonani, jos syön vaihteeksi jotain terveellistä ruokaa, eli jotain salaattia tai muuta vähärasvaista, alkaa isäukkoni työntämään hänen omia herkkujaan väkisin eteeni, ja jos en ota sitä vastaan, se loukkaantuu.

Asian olen yrittänyt montakin kertaa selittää hänelle, mutta aina hän vain jaksaa marmattaa, ja tyrkyttää esim oma tekemiään erittäin suolaisia ruokia.

Hän sanoo, että suola antaa makua, eikä voi käsittää, miksi pidän oliiveista.

Hän kyselee usein, että mitä minä näen oliiveissa vaikka tämäkin asia on kerrottu hänelle lukuisia kertoja, että ne ovat esimerkiksi terveellisiä.

Tuo on minusta henkistä ahdistelua.

Tärkeintä aikuisen syömisessä on, että syö kaikki mitä lautaselle on ottannut. Monesti näkee ruokalassa ja hienoissakin paikoissa ihmisiä, että ollaan nirsoja. Aikuisen pitää osata syömisen tärkein asia. Ruuan kunnioittaminen. Otetaan ainoastaan se mitä syödään. Meillä puolestaan katsotaan pitkään sellaista, joka syö vähän ja vielä pitempään sellaista joka jättää lautaselle.

minäkin olen saanut kuulla jos jonkinlaista kommenttia. Eräskin naistyökaveri kerran nimitteli mun ruokaani koiranoksennukseksi.(Papurisotto)

Minulla on ihan sama juttu, tosin muuallakin kuin työpaikalla. En halua pitää meteliä siitä, etten syö lihaa, mutta aina välillähän se asia paljastuu. Sitten saa aina olla selittelemässä, että mikä on kun ei liha kelpaa häh. Nykyään selitykseni on, että en jaksa selittää, koska olen kyllästynyt selittelemään.

Useimmat vain kysyvät syitä vegetarismiini ihan kohteliaasti, mutta välillä tulee rasittaviakin reaktioita. Jotkut tunkevat nokkansa asioihini röyhkeäänkin sävyyn. Joidenkin mielestä kasvissyöjät pitävät itseään muita parempina ihmisinä. Jotkut huolehtivat, että saanko tarpeeksi ravintoaineita. Jotkut vitsailevat, että mistäs tiedät, ettei siihen porkkanaankin satu kun sitä puraisee (oon kuullut tuon vitsin kymmeniä kertoja). Usein kommentoidaan, että "mä en kyllä kestäis ilman lihaa, tulisin varmaan hulluksi ja ois koko ajan nälkä" (oon kuullu kymmeniä kertoja eikä edelleenkään kiinnosta muiden spekulaatiot, itse olen kylläinen ja tyytyväinen).

Joskus tivataan, että syönhän minä kumminkin maitotuotteita ja varmana löytyy kaapistani nahkakenkiä etc, niin kuin pitäisi olla ihan täydellisen moraalinen olento, jos kerran lihan jättää pois. Kerran on kaveri alkanut huutaa suoraa kurkkua, että jumalauta luuletko, että ihmiskunta olisi päässyt näin pitkälle syömällä jotain punajuuria.

Kasvissyöjät ovat kuulemma aina moralisoimassa muiden ruokailutottumuksia. Minusta asia on päinvastoin. Lihansyöjät ne kaikkein pahimpia ovat arvostelemaan muita siitä, mitä nämä syövät.

En tiedä, liittyykö tämä nyt niin tiiviisti työpaikkakiusaamiseen. Ei minun työelämäni nyt miksikään helvetiksi ole muuttunut, vaikka aina välillä ärsyttää muiden utelut siitä, miksi syön mitä syön. Kerrotaan nyt tämän palstan kunniaksi vielä yksi anekdootti työpaikalta:

Minun olisi pitänyt lähteä eräälle kalareissulle, joka olisi osittain liittynyt työhöni. Sanoin pomolle, että minä en kasvissyöjänä kamalasti tuota kalastusta harrasta, löytyisiköhän firmasta joku vähän kalastushenkisempi, jos minä tekisin jotain muuta tuona päivänä. Pomo kysyi: "Pelkäätkö sä, että ne kalat huutaa?"