suututtaa.lapsi kaveril yötä.mieskään ei kotona.pyysin erästä ystävääni baariin.sanoi lähtevänsä.oli joku muukin meno mutta sanoi vain poikkeavansa ja tulevansa klo 18-19.ei alkanut kuulua.kysyin tekstaril millo tulee.sanoi kohta tulevansa.joopa joo.miksi piti sopia sitten muuta.kysyin jo 2 viikkoa sitten.ja tiesi toisestakin jutusta,tupareista.mutta sanoi sillon vain poikkeavansa ja tulee sit hakemaan minut.järjestin kaiken...turhaan.
ystävä
epäluotettava
4513
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
noita niinkutsuttuja ystäviä,kun aina pettävät.
Miksei sitten suoraan voi sanoa?
Ei ole kummoinen ystävä,heitä yli laidan.
Mikä nykyajan ihmisiä vaivaa,kun vain ajatellaan
omaa etua itsekkäästi,kaikki pitäisi panna ihmisyyskurssille.
Hyvää kevättä kumminkin sinulle.
samoin hyvää kevättä.laitan ystävyyden poikki.halusi varmistella jos tupareis tylsää ni sitten olisi ollut minun kanssani.aina ollut illanvietot hauskojameillä.no ei kummoista ystävyyttä.huh..aikuinen ihminen kehtaa tehä noin.no nyt aamulla parempi fiilis..säästyipä rahat.
Hei!
Niin kuin tuo edellinenkin vastaaja sanoi, ei tuollainen käytös kuulu ystävyyteen. Eräs tuttavani on tehnyt sitä, että aina kun pyydän häntä jonnekin hän vastaa todella ympäripyöreästi. Jättää tavallaan itselleen vallan, että voidaan ehkä mennä, mutta jos jälkeen päin kysyn, niin ei hän ole sanonut kyllä siihen, että mennään leffaan, baariin, jumppaan tms.
Itse jaskoin tuota touhua useita kuukausia ja kaikkiaan pyysin häntä viisi kertaa, mutta kun aina vastaus oli tuollainen, totesin, että ei koskaan enää. Onneksi olen löytänyt uusiakin ystäviä eli Sinulle myös tsemppiä ja kyllä niitä oikeita ystäviäkin vielä on olemassa.
Itse tunsin, että olen tälle ihmiselle vain hätävara. Jos hän halusi lähteä baariin, leffaan, jumppaan tms. niin lähdin lähes aina hänen kanssaan (tasan yhden kerran olen kieltäytynyt ja tuo tuli sen jälkeen, kun huomasin tuon hänen kroonisen kieltäytymisensä). Ja käytännössä hän keksi pyytää minua, kun hänen ystävänsä eivät päässeet lähtemään. Eli jos parempaa seuraa ei ollut tiedossa, kelpasin hänelle.
Totesin sitten tuossa jossain vaiheessa, että en jaksa olla kenelläkään tällainen hätävara. Tai miksi minun edes pitäisi olla. Eli joskus pitää ajatella itseään ja tuntea oma arvonsa.
Tsemppiä sinulle ja varmasti jossain on niitä oikeita ystäviäkin!!!
Itselläkin on lapsi ja tiedän että hoidon järkkäys joskus hankalaa. Toivottavasti pidit silti kivan illan vaikka sitten yksin...
Miksi ihmiset eivät pidä kiinni luvatuista jutuista?