On avioero edessä ja mun on muutettava yksin asumaan. Asia on sula kauhistus mulle. Koskaan en voinut kuvitellakkaan joutuvani asian eteen. Sain sanat päin naamaa, että rakkaus on loppunut ja haluaa erota. Koskaan en ole yksin asunut ja tässä iässä se on nyt opeteltava. Kokoajan harmittaa se, että miksi en muuttanut nuorempana ensin omaan kotiin ja sitten vasta toisen kanssa yhteen. Olen todella tyhmä. En tiedä edes onko kenelläkään vastaavaa tilannetta ollut tai juuri menossa.
Täytyy ihan kiittää siitä, että lapsia ei ole, sillä muutoin kaikki olisi paljon vaikeampaa.
Nyt tuntuu vaan siltä, että kaikki kaatuu päälle. Tiedän, että jos/kun selviän tästä, niin olen entistä vahvempi ihmisenä.
Olen katsonut kännykästäni, että kenelle uskaltaa kertoa tästä tilanteesta. Yhtään ihmistä ei löytynyt kenelle voisin avautua. Tännekki kirjoittaminen tuntui todella korkealta kynnykseltä.
Täytyy ihan kiittää siitä, että lapsia ei ole, sillä muutoin kaikki olisi paljon vaikeampaa.
Nyt tuntuu vaan siltä, että kaikki kaatuu päälle. Tiedän, että jos/kun selviän tästä, niin olen entistä vahvempi ihmisenä.
Olen katsonut kännykästäni, että kenelle uskaltaa kertoa tästä tilanteesta. Yhtään ihmistä ei löytynyt kenelle voisin avautua. Tännekki kirjoittaminen tuntui todella korkealta kynnykseltä.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Mulla kesti 5 vuotta päästa jaloilleen erosta. Söin,itkin,surin ja lihoin sen ajan. Kunnes tajusin että tein vaan itselleni pahaa oloa. Nyt viiden vuoden päästä tajuan että miun pitää pitää itsestäni huolta. Huolehdi itsestäsi!!!!
Kauanko olitte yhdessä? Kai se aika tekee tehtävänsä kans ja sulle varmaan tulee oikea ihminen vastaan joka jättää jopa entisen kalpeaan varjoonsa. Ei kai sitä voi aina tajuta että olisi eka pitänyt muuttaa yksin jne. Inhimillinen ihminen on virheineen.
Itse olen puhunut omasta jätetyksi tulemisestani kerta toisensa jälkeen ja se on auttanut. Jos olisin pitänyt kaiken sisälläni, niin en olisi kestänyt. Ihmisten suhtautuminen on ollut minulle positiivinen yllätys ja olen saanut kuulla monta paljon pahempaakin erokokemusta kuin omani ja se jotenkin lohduttaa, että muutkin ovat tästä kurjuudesta selvinneet. Kun tuntuu oikein pahalta niin kirjoitan myös päiväkirjaa, jonka luultavasti joskus vielä poltan liian henkilökohtaisena muistona, mutta vielä se on henkireikäni ja luotettuni.
Minä olen ollut kahdessa pitkässä suhteessa eli tämä kokemus sinkkuudesta on myös minulle jotakin aivan uutta. Olisin ja jakaisin elämäni mieluummin toisen ihmisen kanssa, mutta tällä hetkellä tuntuu, että minun seurusteluni on seurusteltu. Ihminen, johon luotin ja jota rakastin, muuttui kuin toiseksi. Sitä on vaikea ymmärtää ja maailmani on tällä hetkellä aika synkkä...
12 vuotta ja tämä liitto on 1. ja ainoa vakava suhde mitä mulla on koskaan ollut. Olemme selvinneet vaikka mistä elämän karikoista, mutta lapsettomuus on sellainen liian suuri kivi miehelleni. Hän ei voi sietää sitä, ettei lapsia tule. Minä olen sen hyväksynyt, mutta hän ei. Siihen tämä kaatui.
Se on totta, että aika parantaa haavat. Nyt sitä ei vaan pysty ymmärtämään, vaikka järki tietää asian, että tästäkin selvitään jotenkin jaloilleen.
ja viikonloput voi tuntua kurjalle alussa myös joulu,juhannus ja pääsiäinen...
Mutta aika haavat parantaa!
Näin on ja erostani on 4 vuotta.
Eihän se helppoa aikaa ole ollut mutta olinkin 30vuotta aviossa!
Voimia ja kyllä varmasti selviät!
nyt olevan tärkeätä saada jutella jonkun kanssa tilanteestasi. Jos ei sellaisia tuttavia ole, joille voisit avautua niin meneppä vaikka sinne Oulun mielenterveystoimistoon, siellä pääset juttelemaan ammatti-ihmisen kanssa asioistasi ja samalla varmasti selviää moni tulevaisuuteen liittyvä käytännön asiakin. Äläkä nyt pelästy, mielenterveystoimistoon mennäkseeen ei ihmisellä todellakaan tarvitse olla päässä mitään vikaa.
Älä nyt jää yksinäsi suremaan tilannetta vaan hae apua. Kyllä sinä selviät yksinkin.
Voimia sinulle ja katse rohkeasti tulevaisuuteen.
Ei muuta kuin kirjoittelemaan tunteista ja niistä tuntemuksista mitä tilanne aiheuttaa, henkilökohtaisesti ainakin käytin tätä palstaa tunteiden tyhjennyspaikkana ja toimi kohtalaisen hyvin. Joitakin mielipiteitä on kirjoitettu että täällä pyöriminen pitkittää eroprpsessia, minulla se ainakin nopeutti omasta mielestäni kun en jäänyt loukkuun kyseisiin tunteisiin, vaan sain ne purettua tänne.
Oulussa on kriisikeskus, joka auttaa akuutissa tilanteessa ja josta lööytyy ammattiauttajia joilla on kokemusta ko. asiassa. Suosittelen, toimi pahimmassa kohtaa aivan kiitettävästi.
Ystävät, todella tärkeitä. Kerro vain, niille synänystäville, eivät ne hylkää hädässä vaan auttavat ja kuuntelevat. Se on tärkeää tällä hetkellä kun asia on kaatunut päälle.
Voimia, et tällä hetkellä usko että aika tekee tehtävänsä, mutta kyllä se näin on.
Ahaa. Kiitos tiedosta. Missä se kriisikeskus on? Ku oomme vasta muuttaneet tänne, niin en ainakaan vielä ole tutustunut kaupunkiin kovin hyvin. Jostakin lähden hakemaan apua vaikka sitten sieltä kriisikeskuksesta. Tosin siellä ei varmaan ole ketään viittomakielentaitoista työntekijää. Mutta pärjäähän kirjoittamallakin.
Oulun Kriisikeskus
Tuirantie 1
p. 3120 611
Soita ja varaa aika, jos alkavat ärpättämään niin sanot sinne että nyt on pakko saada aika ja heti. Sähköposti osoitkin löytyy varmaan tuolta oulun kaupungin sivuilta, minulla on käyntikortissa suora osoite kriisityöntekijälle ja sitä ei viitsi tänne laittaa.
Kyllä pitäisi olla viitomakielisiä avustajia tai ainakin niillä on velvollisuus hankkia sellainen paikalle, toinen paikka on perheneuvola ja sitä kautta löytyy ainakin neuvoja mihin pitää ottaa yhteyttä.
Oulun kaupungin sivuilta osiosta sosiaali ja terveustoimi löytyy myös osoitetia ja neuvoja mihin ottaa yhtyttä, sivu on www.ouka.fi.
Ja jälleen kerran, voimia ja jaksamista, et ole yksin, on meitä mutiakin, hiukan eri vaiheessa vain.
Jukka
google ja kirjoita hakusanaksi oulun kriisikeskus, löyty www-sivut, mutta niillä ei ollut domain osoitetta joten on aika pitkä rimsu kirjoitettavaksi, mutta sieltä se löytyy.
Jukka
Tervehdys,
Avioero on toisaalta raskasta,mutta joissakin
tapauksissa loppujen lopuksi hyvä asia.Jos sinulla ei ole lapsia liitossasi, se on onneksi
jonkin verran helpompaa.Ei tarvitse huolehtia
ja riidellä entisen aviokumppanin kanssa lapsis-
ta jotka ikävä kyllä usein käytetään välikappa-
leena riidassa.En tunne tapaustasi ja uskon että
myös tulet selviytymään yksin asumisesta.Se vatii
aikaansa,mutta silloin ajatukset saavat rauhaa,
koska on yksin eikä toisen kanssa saman katon alla kuin kerran menee huonosti.Ero on aina alussa tuskallista, koska on tottunut olemaan kahden,vaikkapa asiat ovat huonossa jamassa.Jos
oikein voi huonosti kannattaa kääntyä ammatti-auttajan puoleen,esimerkiksi psykiatrin puheille,
jos mahdollista.Jos masennus iskee päälle,on parempi saada apua ajoissa.Toinen vaihtoehto on
perheneuvoja eli yleensä pappi.On myös hyvin tär-
keätä keskustella asiasta hyvän ystävän kanssa,en
välttämättä pidä hyvänä ratkaisuna että keskuste-
lee sukulaisten kanssa heti alussa,syystä että,he
mitä todennäköisesti asettuu puolellesi,joka ei
välttämättä ole hyvä asia pidemmän päälle.Kuin aika meneen joitakin viikoja,ja yrittää sinnitel-
lä yksin ystäviensä ja ehkä työn avulla,uudet tuulet puhaltaa.Ja kaikesta tärkeintä on että et
missään tapauksessa syytät itseäsi tapahtuneesta.
Olet selviytyjä,asiat kääntyy parhaiten päin huo-
maamatta ajan kuluessa.
terv.
kanssaihminen
Olipa hyviä pointteja. Olet varmaan hyväksi havainnut.
Ihan ensin, kiitoksia kaikille, jotka kirjoittivat jotakin. Niistä jokaisesta oli apua.
Mielenkiinnolla pistin erään asian merkille. Juuri olen saanut rattaita pyörimään. Olen ottanut yhteyttä ammattiauttajiin ja viikolla on tulossa 2 viittomakielentaitoista työntekijää käymään. Arvatkaa mitä. Mieheni veti herneen nenään asiasta. Ei taida ollakkaan niin yksinkertainen asia tämä ero hänellekkään mitä hän antaa näyttää. Jotenkin alkoi tuntua siltä, että hän taitaa kiristää tällä erolla mua ja nyt kun alan tehdä asian eteen jotakin mm. hakemalla apua ja sitä kautta asuntoa yms. niin ei olekkaan hyvä asia. Sanoo mm. ettei sun tarvi heti muuttaa jne. Itse olen sitä mieltä, että parempi ku tekee asian eteen jotakin kuin jäädä paikoilleen junnaamaan ja asiat ei sitten ikinä selviä ja en ikinä pääse sit jaloilleni. Mä oon kuukausia junnannut paikoillaan kunnes uskalsin tänne kirjoittaa ja siitä saanut hieman voimaa hakea apua lisää.
Tilanne on varmaan sinunkin kohdalla se että kukaan muu kuin sinä itse ei tee asioita sinun eteen, joten asiat rullaamaan, siitä se lähtee.
Huom. Kerran olet Oulussa niin käyppä SATON-toimistolla, niin ei välttämättä tarvitse muuttaa toppilaan jos ei alueesta pidä. Myllytullissa ja Laanilassa näytti olevan vapaita asuntoja.
Muista ystävät, ne ovat sen vuoksi ystäviä jotta voit myös huolesi ja surusi heille kertoa.
muutin suoraan kodistani ex-vaimoni kanssa yhteen.nyt ollaan oltu 1kk erossa. oikeastaan on ihan mukavaa asua yksin.tosin lapseni ovat luonani usein.ei ole hätää kun osaa laittaa ruokaa,silittää vaatteensa ja vaikka lyhentää housunsa.puhumisesta:puhu tästä asiasta mahdollisimman paljon se helpottaa mitä enemmän puhuu.