Olen ollut 18-vuotta aviossa, mut jotenkin nyt, nimenomaan tänä syksynä kielletty hedelmä on alkanut kiinnostaa. Oon saanut vielä itseni hillittyä, mutta kuinka kauan. kertokaa kannattaako yrittääkkää hillitä vai pitäiskö antaa palaa?
Kielletty hedelmä kiinnostaa!
mitä tehdä?
111989
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
.. jos tosiaan ajattelet sen tietää joku täältä Suomi24-keskustelupalstalta paremmin kuin sinä itse, kannattaako 18 uskollista aviovuotta heittää hukkaan, niin ehkä sinun sitten kannattaa pettää..
Hyvin ja ytimekkäästi vastattu nasse.
Täällä ei tiedetä mitä kenenkin kysyjän taustat ja elämänkuviot sisältävät. Vastauksiin vaikuttaa myös kysymyksen asettelu.
Musta-valkoisiin ja joko-tai vastauksiin tyytyville se toki sopinee.
Totta kai se aina jokaista kiinnostaa, ajatuksissa. Toinen asia on teon seuraus. Sama asiahan se teknisesti on kenen partnerin kanssa tahansa. Pointti onkin sen seurauksista, henkisesti. Aikuinen ajattelee aikuisen tavalla, jos taas on jäänyt lapsen tasolle, niin työmaata riittää. Kyllä niitä halukkaita on pilvin pimein. Että siitä vaan kylvämään sarkaa, eihän siinä menetä kuin ne 18 turhaa vuotta!
jos oot mies niin ei muuta kuin melaa mekkoon jos taas olet nainen niin ei muuta kuin vierasta sisään
on puhunut!
muniisi,kun et muuta osaa
jatkoi viisauksiensa jakamista.
Otatko banaanin?
Onkohan viidenkympin villitys iskenyt? Itse ihailen heistä niitä hienotunteisia ja tyylikkäitä ukkoja, jotka seksikumppanien suhteen alkavat haalia enemmän laatua kuin määrää.
Täällä nämä juttujen aiheet ovat laidasta laitaan, yleensä liikutaan navan alapuolella. Alkuperäisen viestini tarkoitus oli herättää keskustelua ja oikeastaan toimia galluppina; vieläkö löytyy selkärankaisia, korkean moraalin omaavia, yksiavioisia henkilöitä, jotka tuomitseisivat syrjähypyt ja niiden tekijät. Puolustaisivat henkeen ja vereen uskollisuutta pari suhteessa. Petyin, heitä ei löytynyt!
Olen yksiavioinen ja minulla on tiukka moraali.
En silti tuomitse syrjähyppyjä tai/ja niiden tekijöitä. Mitä se hyödyttäisi minua sen kummemmin kuin syrjäänhyppijöitäkään? Olen oman tieni kulkija joka tapauksessa.
Ei uskollisuus yksin tee kenestäkään hyvää ihmistä, tarvitaan paljon muutakin.
asiaa eli pettääkö vai ei, täällä kysytään jatkuvasti ja täällä oikeen haetaan erilaisilla tarinoilla hyväksyntää pettämisaikeille.
Pahimmat tarinat on ne, että meillä menee ihan hyvin ja rakastan miestäni/naistani, mutta kun työkaveri tai jouku muu hoito on nyt niin mahottomasti ruvennut kiinnostamaan, mitä teen?
Elämän tilanteet on tietty erilaisia, mutta rehellisesti sanottuna mä en voi kyseistä vastakkain asettelua ymmärtää, siis petänkö vai enkö? Edellisen kanssa olin 16 vuotta ja voin todellakin sanoo, että helppoo ei ollut, mutta kertaakaan en puntaroinut tuota asiaa. Nyt reilu kahdeksan vuotta nykyisessä suhteessa, jossa menee niin hyvin, että eipä tulis mieleenkään miettiä kyseistä asiaa.
Mä oon sitä mieltä, että asioiden täytyy olla todella pielessä, jos tuota asiaa edes harkitaan tai sitten se on lapsellista kokeilun halua. Mä en tällä lähes neljänkymmenen ikävuoden kokemuksella voi kuitenkaan asiaa hyväksyä, sorry!
Hillihe hyvä ihminen hillihe ittes tai tee sitten entisestäs pesäero!