Ahdistaa

Olemme olleet yhdessä lähes kolme vuotta ja vuoden asuneet yhdessä. Sitä ennen oli miehen puolen vuoden armeija. Ennen armeijaa meillä oli vakavia ongelmia joita emme saaneet selvitettyä, ja armeija-aika vain pahensi asioita.

Emme kuitenkaan eronneet, mies lupasi parantaa asiat (ongelmat johtuivat hänestä), mutta vieläkään ei ole tapahtunut mitään.

Vuoden olen jo eroa miettinyt, mutta en vain uskalla! Pelkään etten löydä enää ketään (typerää, olen vasta 20v.) tai että nykyiseni olisi kuitenkin se oikea, mutta tajuaisin sen vasta liian myöhään. Ongelmana on myös asunto, ei ole varaa asua tässä, pitäisi muuttaa muualle. Mutta mistä tähän aikaan vuodesta saa asunnon? Tämä on muutenkin niin täydellinen minulle. Entä mitä vanhemmat sanoisivat, he pitävät miehestäni niin paljon? Minulla ei ole ystäviäkään, miten selviän yksin? Mutta en voi näinkään elää. Ahdistaa. ;(
5577
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 5

Vanhimmat

toi kuullostaa ihan mun siskon ja sen miehen suhteelt mut ne on kihlois. sen ku jätät sen jos se ei ala parantaa teijän suhdetta.
mul on onneks tosi ihana mies...
jos sust tuntuu et se on se oikee ni sit et jätä sitä...
ei mul kyl oo kovin hyvii neuvoi mut silti...

Äänestä

Kannattaa jutella avoimesti kumppanisi kanssa mitä olet miettinyt ja jos ei parannusta tule niihin asioihin jotak sinulle on tärkeitä niin mieti määrä aika mihin asti odotat ja jos et ole tyytyväinen niin eroat. Asuntoja saa asunnon välittäjiltä joko yksityisiltä tai esim. kaupunkien asuntotoimistoista hakemalla.. ja kun laittaa syyn ..siis eron ni pitäisi löytyy kyllä. Entä sukusi, auttaisiko jos kertoisit ja pyytäisit apua. Ystäviä löytyy vaik chatista tai mist vain, samoin miehiä kun niiden aika on. Anna entisten arpien umpeutua rauhassa. kaikkea hyvää sinulle, joskus ahdistaa mut silläkin tarkoituksensa, mikään muutos ei tapahdu ilman ahdistusta.

Äänestä

Oon ite päässy vasta pitkän ja huonon suhteen erosta läpi. Vaikka se muija petti mua, ja aloin jollakin tapaa vihata häntä, ero kävi tosi kipeetä ja oli kuukausien mietinnän tulos. Nyt oon päässy jaloille ja tiedän että tein oikean ratkaisun... Sun kannattaa ajatella että miehiä on mailma täynnä, mutta sua vaan yks:)...hyvää jatkoa, mä toivon sulle parasta

Äänestä

Minun neuvoni on, että unohda muut ja heidän mielipiteensä. Todelliset ystäväsi tukevat sinua, teitpä mitä tahansa. Muista ei tarvitse välittää. Luultavasti vanhempasi hyväksyvät tekosi, kun selität, miksi niin teet. Sen jälkeen he tukevat ja auttavat sinua.

Nuo sinun pelkosi ovat samanlaisia, joita itsekin koin aikoinaan. Pelkäsin yksinjäämistä, asuntotilannetta, vanhempien mielipidettä ja jopa sitä, että en koskaan löydä sellaista koiraa kuin meillä oli. Eron jälkeen vanhempani olivat pahimman ajan minun tukenani. Jopa silloisen vaimoni siskokin miehineen jatkoi ystävyyssuhdetta kanssani. Asuntokin löytyi ilman ongelmia. Tuosta on nyt muutama vuosi ja tällä hetkellä olen uudelleen kihloissa. Tämä nykyinen suhde on täysin erilainen vanhan kanssa. Ilman eroa en koskaan olisi saavuttanut sitä onnea, joka minulla on nyt.

Tahdon sanoa lyhyesti, että mieti mikä sinulle itsellesi on parasta. Älä mieti muista tuossa tilanteessa. Sinun täytyy ajatella, miten itse olisit parhaiten onnellinen. Kerroit, että miehesi on luvannut hoitaa ongelmat, mutta ei ole sitä tehnyt. Ei hän tee niin jatkossakaan, joten lähtökohtasi on se, että ongelmat säilyvät.

Äänestä

Jos mies on jo luvannut parantaa asiat eikä vieläkään ole sitä tehnyt niin lähde pois. Ehkä se ei paranna niitä koskaan.
Itsellä oli sellainen ukko että lupasi ja lupasi ja odottelin siinä sitten 4 vuotta.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Phoebe kirjoitti:

Olemme olleet yhdessä lähes kolme vuotta ja vuoden asuneet yhdessä. Sitä ennen oli miehen puolen vuoden armeija. Ennen armeijaa meillä oli vakavia ongelmia joita emme saaneet selvitettyä, ja armeija-aika vain pahensi asioita.

Emme kuitenkaan eronneet, mies lupasi parantaa asiat (ongelmat johtuivat hänestä), mutta vieläkään ei ole tapahtunut mitään.

Vuoden olen jo eroa miettinyt, mutta en vain uskalla! Pelkään etten löydä enää ketään (typerää, olen vasta 20v.) tai että nykyiseni olisi kuitenkin se oikea, mutta tajuaisin sen vasta liian myöhään. Ongelmana on myös asunto, ei ole varaa asua tässä, pitäisi muuttaa muualle. Mutta mistä tähän aikaan vuodesta saa asunnon? Tämä on muutenkin niin täydellinen minulle. Entä mitä vanhemmat sanoisivat, he pitävät miehestäni niin paljon? Minulla ei ole ystäviäkään, miten selviän yksin? Mutta en voi näinkään elää. Ahdistaa. ;(

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu