haluaisin täältä muiden mielipiteitä tilanteeseeni. avoni mielestä olen turha nipottaja, mutta aloitan alusta ja kerron lyhyesti. Koko seurustelun ajan aina kun hän on lähtenyt yksin viihteelle ilman minua hän valehtelee kuinka kauan menee ja mihin menee kenen kanssa - eikö tässä vaiheessa voi jo epäillä pettämistä? jos minun on pitänyt hakea hänet jostain saunaillan jälkeen, hän joko
a) ei saavu paikalle sovittuun aikaan koska on sammunut jonnekkin eikä vastaa puhelimeen.
B) ei vain satu ehtimään paikalle josta minun piti hakea eikä raaski soittaa jostain syystä
c) soittaa ettei tarvitse hakea koska menee myöhään- menen nukkumaan ja tunnin päästä hän lähettää viestin että jos sittenkin tulisin, ja kun en vastaa kun nukun, hän tulee joskus 7 aikaan kotiin koska oli pakko mennä johonkin ottamaan lisää kun en saapunut hakemaan.
Kerran kännispäissään hän heitteli minua josta syystä soitin hänen serkkunsa minut hakemaan heille yöksi. pelkäsin häntä hetken... mutta on hyvinkin mennyt, hän on tukenut minua sairaudenhoidoissani sekä erittäin läheisen perheenjäseneni pitkän sairauden ja kituvan kuoleman ylitse, ollut tukena kun olen sitä kaivannut. Nyt, taas kävi niin että hän valehteli mihin meni, kenen kanssa, kuinka kauan on ja niin edelleen, tuli aamulla vasta kotiin ja ihmettelimiksi olen näreissäni - lähdin äidin luokse. Nyt vain olen sekaisin että kannattaisiko jo panna suhde poikki? miltä teistä vaikuttaa? Olen vasta 20 vuotias...
a) ei saavu paikalle sovittuun aikaan koska on sammunut jonnekkin eikä vastaa puhelimeen.
B) ei vain satu ehtimään paikalle josta minun piti hakea eikä raaski soittaa jostain syystä
c) soittaa ettei tarvitse hakea koska menee myöhään- menen nukkumaan ja tunnin päästä hän lähettää viestin että jos sittenkin tulisin, ja kun en vastaa kun nukun, hän tulee joskus 7 aikaan kotiin koska oli pakko mennä johonkin ottamaan lisää kun en saapunut hakemaan.
Kerran kännispäissään hän heitteli minua josta syystä soitin hänen serkkunsa minut hakemaan heille yöksi. pelkäsin häntä hetken... mutta on hyvinkin mennyt, hän on tukenut minua sairaudenhoidoissani sekä erittäin läheisen perheenjäseneni pitkän sairauden ja kituvan kuoleman ylitse, ollut tukena kun olen sitä kaivannut. Nyt, taas kävi niin että hän valehteli mihin meni, kenen kanssa, kuinka kauan on ja niin edelleen, tuli aamulla vasta kotiin ja ihmettelimiksi olen näreissäni - lähdin äidin luokse. Nyt vain olen sekaisin että kannattaisiko jo panna suhde poikki? miltä teistä vaikuttaa? Olen vasta 20 vuotias...
Vastaukset 10
Vanhimmat
vaihtoehtoja on olemassa yksi ja vain yksi eli kantapäät vastakkain ja äkkiä.Älä pilaa elämääsi tollaisen miehen tai paremminkin ketaleen kanssa.Joku tolkku sentään pitäisi olla käyttäytymisessä mutta tossahan ei ole kerrassaan mitään.
kuulostit erittäin vakuuttavalta, taidan ottaa neuvosta vaarin ja hekea kamani pois.
on yksi saman kokenut nainen, kehottaisin jättämään hänet . Itse olen ollut 10 vuotta samanlaisessa avoliitossa , vuosi toisen jälkeen hän on pettänyt=(
Silti hän on erittäin mustasukkainen minusta. Nyt ollaan oltu jonkun aikaa erillään kun heitin hänen tavaransa ulos, ja samantien hän haki jonkun korvikkeen kuka häntä hoivaisi. Se sattuu siltikin mutta eiköhän se elämä tästä jatku ja saan tilaisuuden kokea rakkautta ja kunnioitusta sekä ennen kaikkea toivoisin pystyväni luottamaan jälleen =)
minulla ei ole mitään todisteita että olisi pettänyt, eikä kukaan ole sitä sanonut, hän itse sano että olisin ainut ja kaikki puoltaa tätä, mutta ottaa vaan niin kovin päähän koko tilann, että en muka ansaitse totuutta ja arvostusta.
Arvottomuuden tunteeseen ja valehteluihin se joskus tulee ehkä päättymään itse olen monta kertaa yrittänyt kertoa kuinka tuo sattuu minuun mutta hän ei kuuntele=(
Riippuu susta itsestäsi. Mitä sinä itse haluat ja mitä tunnet. Päätöksen teet vain sinä itse. Mulla oli vastaava tilanne hieman sua vanhempana. Taistelu miehestäni vastassani kuningas alkoholi. Voitin sen taistelun. Kenellekkään en soisi samaa tilannetta. Mieheni onneksi raitistui. Tosin olin silloin vielä viaton ja avoimempi ja en suostunut vaikenemaan asioista vaan puhuin kavereilleni, perheelleni. Äitini oli mukana auttamassa miestäni hoitoon. Nyt yli 10 vuotta myöhemmin olemme eroamassa. Olen ensi kertaa jäämässä yksin. Tein nuorena tyhmästi, etten asunut koskaan yksin, vaan suoraan vanhemmilta mieheni kanssa yhteen. Sitäkään en suosittele kenellekkään. Jos et ole yksin asunut, niin muuta yksin asumaan ja itsenäisty. Tämä on tulevaisuutta varten suoja sinulle, että pärjäät ja et ole riippuvainen toisesta.
Olet vielä nuori ja sinulla on elämä edessäsi. Toisin kuin minulla. Toivon sinulle kaikkea hyvää ja toivon, että löydät oikean ratkaisun mikä on sinulle itsellesi parasta. Sinä selviät. Uskon sen ja usko siihen itsekin.
olen jo kerran perheeni ja ystävieni tuella päässyt irti väkivaltaisesta ja alkoholistisesta miehestä. Tämä tosin ei kestänyt kuin reilun puoli vuotta, mutta siinäkin puolet liikaa. tämä suhde on ollut kaikkea mitä toivoin - paitsi tietenkin kun ei ajattele pahoja asioita, hehe.
en ole asunut yksin hetkeäkään, olen jopa jakanut huoneen siskoni kanssa... oleskelen nyt hetken vanhempieni luona, työmatka ei pitene ja saan olla rauhassa ajatuksineni. tiedän että ratkaisu on vain minun päätettävissäni, vain minä tiedän jutun kaikki puolet sun muuta blaah, mutta halusin vain ulkopuolisen ajatuksia, ystäväni on liian läheinen molemmille, että voisi sanoa mitään puolestani. Kiitän teitä ajatuksistanne.
että jätät miehesi. Olet vielä kovin nuori joten ei kannata tuhlata yhtään enempää aikaa tuollaisen miehen kanssa. Itselläni oli lähes sama tilanne, neljä vuotta seurustelua takana josta yhdessä asuimme kolme vuotta. Tahti ei muuttunut missään vaiheessa, joten viime viikolla lopulta tein pitkään harkitsemani päätöksen ja jätin hänet. En uskonut että oloni voisi olla milloinkaan näin hyvä! Olin jo unohtanut kuinka hyvältä tuntuu kun ei tarvitse jatkuvasti olla huolissaan toisen tekemisistä ja miettiä missä kulloinkin menee. Nautin elämästäni pitkästä aikaa ja odotan innolla uutta rakkautta! Voimia sinulle vaikean päätöksesi kanssa!!
Olisin kyllä samaa mieltä, kuin muut sinulle vastanneet. On ihan sama, onko näiden koko yön poissaolojen syy alkoholi vai toinen/toiset naiset. Kuullostaa vahvasti, että molemmat. Älä tuhlaa elämääsi. Lähde, kun vielä pääset. Ettet huomaa yhtäkkiä, että vuodet ovat kuluneet ja olet edelleen samassa tilanteessa. Tee päätös pian. Tsemppiä!
Älä kiduta itteäs enää. Sä olet niin nuorikin. Sua petetään ja valehdellaan päin naamaa. Herätys!