Hola,
Mulla on henkilökohtainen kokemus au pairista kotona. Meillä on kaksi lasta ja tarvetta au pairiin on/oli. Miksi päädyimme au pairiin, oli tietysti syynä hinta, onhan se kokemuksena mielenkiintoinen, mutta harva sitä haluaa kotiinsa ventovieraan ihmisen, jos siitä ei mitään saa irti. Kyseinen au pair ei osannut nauttia ulkomailla olosta. Hän kävi ulkona vain kielikurssilla, muuten aika menikin sitten netissä. Kysymys onkin, miksi kaksikymppinen tuhlaa vuoden ulkomailla oleskeluun, jos se ei sitten kiinnosta? Miksi ei haluta tai etsitä paikallisia kavereita vaan surffaillaan vaan suomalaisten kanssa?
Itsekin tulin tänne ulkomaille 20-vuotiaana ja en tosiaan tuhlannut aikaani kotona oleskeluun. Ulkomailla olo vaatii tiettyä omatoimisuutta, joka valitettavan monelta suomalaistyttöseltä puuttuu. Onko muita vastaavia kokemuksia?
Terveisiä Espanjasta
Mulla on henkilökohtainen kokemus au pairista kotona. Meillä on kaksi lasta ja tarvetta au pairiin on/oli. Miksi päädyimme au pairiin, oli tietysti syynä hinta, onhan se kokemuksena mielenkiintoinen, mutta harva sitä haluaa kotiinsa ventovieraan ihmisen, jos siitä ei mitään saa irti. Kyseinen au pair ei osannut nauttia ulkomailla olosta. Hän kävi ulkona vain kielikurssilla, muuten aika menikin sitten netissä. Kysymys onkin, miksi kaksikymppinen tuhlaa vuoden ulkomailla oleskeluun, jos se ei sitten kiinnosta? Miksi ei haluta tai etsitä paikallisia kavereita vaan surffaillaan vaan suomalaisten kanssa?
Itsekin tulin tänne ulkomaille 20-vuotiaana ja en tosiaan tuhlannut aikaani kotona oleskeluun. Ulkomailla olo vaatii tiettyä omatoimisuutta, joka valitettavan monelta suomalaistyttöseltä puuttuu. Onko muita vastaavia kokemuksia?
Terveisiä Espanjasta
Vastaukset 31
Vanhimmat
Jos Au Pairisi kuitenkin hoiti hommansa/opiskelunsa edes jokseenkin odotusten mukaisesti niin minkä ihmeen takia kuvittelet, että sinulla olisi ollut vielä sananvaltaa hänen vapaa-ajan viettoonsakin?
"Ei toiminut kuten minä toimin 20 vuotta sitten"
Voi elämän kevät!
Kyse ei suinkaan ole siitä hoitiko au pair kotihommat vaan ei, tarkoituksena oli siis saada tietää millä pohjalla 20-vuotias lähtee ulkomaille jos ei kiinnosta:
-paikallinen kulttuuri
-paikalliset ihmiset
-tai edes kielen opiskelu
Eikö silloin olisi parempi pysyä siellä kotona????
sitä, että miksi nämä host-perheiden äidit täällä aina valittavat ja arvostelevat au pairiensa vapaa-ajanviettotapoja. Sorry vaan, mutta mitä se teille kuuluu???Jos ihminen hoitaa työnsä kunnialla niin eikö ole ihan hänen oma asiansa miten vapaa-aikansa viettää. Kaikki au pairit eivät TOD. halua olla osa perhettä. Itseäni ainakin ahdisti kun oma host-perheeni äiti koitti koko ajan olla niin ystävää niin ystävää. Rasittavaa! Mulla oli/tulee olemaan oma reviirini ja vapaa-aikani enkä halua sitä TOD. perheen kanssa viettää. En kyllä nettaillut/nettaile koko vapaa-aikaani vaan keksin kyllä kehittävämpääkin tekemistä. MUTTA, jos joku haluaa nettailla, ja kuitenkin onnistuu hommansa kunnialla hoitamaan niin mitä se muille loppupeleissä kuuluu? Ette te host-perheet au pairia omista!
Kyseessä ei ole au pairin "omistus" vaan hänen erittäin lapsellinen suhtautumisensa ulkomailla oloon.
En todellakaan olisi halunnut viettää aikaani au pairin kanssa, mutta luulisi hänelläkin olevan hauskempaa, jos olisi tuttuja ja tekemistä tai harrastuksia, eikä vain netti.
Perheelläkin meinaan joskus voi olla asiaa tietokoneelle.
Olen tällä hetkellä aupairina ja veikkaisin, että mua täällä kirjoittajat saattaisivat pitää passiivisena. Tai lähinnä siinä mielessä, että istun usein iltoja koneella. Lenkillä tulee käytyä vaihtelevasti 3-6 kertaa viikossa ja kerran viikossa partiossa ja yhdessä toisessa harrastuksessa.
Paikallisia kavereita mulla ei ole. Ei sen puoleen kyllä ole muita suomalaisia auppareitakaan kavereina. Yksi motiivini lähteä vuodeksi pois oli se, että halusin pitää vapaata kaverisuhteista. Jostain syystä ihmiset näkevät tämän melkein poikkeuksetta hyvin omituisena. Kyseessä ei siis ollut mikään, että mulla olisi Suomessa ollut ongelmia kavereideni kanssa, mutta jotenkin vaan kaverit aiheuttavat mulle eräänlaista sosiaalista väsymystä, joka oli viime vuonna ihan liian raskas kannettavaksi.
Auppariksi lähtö oli mulle loistava vaihtoehto, koska pystyn harjoittelemaan erityisesti puhumista maani kielen kanssa. Kielikursseilla en tällä hetkellä käy, koska ilmaisryhmä oli yksinkertaisesti liian helppo (muut olivat aloittelijoita) eikä tarjonnut mitään haastetta. Kyselin kursseja kahdesta muusta järkevän etäisyyden päässä olevasta paikasta, mutta toiseen on puolen vuoden jonot, ja toinen ei ole edelleenkään lupauksista huolimatta ottanut yhteyttä (olen soittanut sinne useampaan kertaan ja ihmetellyt miksei soittoa kuulu). Kielikursseille haluaisin siis todella mennä, mutta tällä hetkellä se on mahdotonta.
Olen aidosti kiinnostunut maani kulttuurista, mutta luonteeltani olen paljon enemmän havainnoija kuin että yrittäisin mennä sisään tekemään. Perheeltäni kyselen kaikkea mahdollista mitä tulee mieleen ja tosi paljon olen oppinutkin. Itse asiassa välillä yritä vähän jarrutella kyselemistä, koska jotenkin tuntuu oudolta, koska perhe ei ole kysynyt Suomesta melkein yhtään mitään. Tuntuu ettei niitä kiinnosta ollenkaan. Rakastan vaan vertailla erityisiä tapoja jne. ja perhe on kyllä saanut kuulla Suomesta, koska jos he eivät kysy niin kyllä mä kerron ihan tasapuolisuuden nimissä (voi niitä raukkoja, toivottavasti ei ala pursuta korvista ulos =).
Muita syitä lähtemiseeni oli se, että täällä mulla on tarvittava aika (perheeni lapset ovat kouluikäisiä, joten mulla on päivällä vapaata) ja rauha lukea kevään pääsykokeisiin. Jos olisin Suomeen vuodeksi jäänyt, niin en melko varmasti saisi ollenkaan luettua. Täällä on rajoitetut tekemismahdollisuudet, koska mulla ei ole kaikkia harrastusvälineitä, mitä kotoa löytyisi. Eli se tavallaan pakottaa mua lukemaan, kun en aina voi alkaa vaan huovuttamaan, lähteä retkeilemään, valmistaa koruja tai mitä ikinä kotona voisin hetken mielijohteesta aloittaa. Yleisesti viihdyn kuitenkin erinomaisesti omassa seurassani, eikä tämä todellakaan ole muuttunut aupairiksi lähdön myötä.
Viihdyn myös erinomaisen hyvin aupairina enkä odota yli-innokkaasti kotiin lähtöä. Olen iloinen ettei perheeni koko ajan ole patistamassa mua ulos ja tekemään jotain. Tokihan voisin "saada enemmän irti" ulkomailla olemisesta, mutta näin on hyvä mulle ja olen iloinen että perhe antaa mun olla omalla tavallani. Voisinhan tietysti valittaa etteivät hekään saa kaikkea mahdollista irti aupairistaan, koska eivät todellakaan ole kiinnostuneita kotimaastani. Kyllähän sen kulttuurivaihdon pitäisi siihenkin suuntaan pelata. Mutta joo, mulle riittää tämä. Ehdottomasti saan vuodestani täällä irti enemmän kuin Suomessa kököttäessä (eli siis välivuosi oli hieman pakollinen). Uusia asioita ja näkökulmia elämään oppii ihan huomaamattaan. En jaksa painostaa itseäni olemaan yliaktiivinen, se aiheuttaa turhaa stressiä.
No joo, ehkä tää auttaa jota kuta tajuamaan mahdollisia motiiveja auppariksi lähdön taustalla tai sitten ei. En kuitenkaan puhu kuin omasta puolestani, koska mulla ei ole mitään edellytyksiä tietää kuinka muut perustelee lähtöään tai mitä lähtevät hakemaan.
sun motiiveista. Mulla on motiivina se että halua irrottautua kaikesta Suomeen liittyvästä ja elää jossain aivan muualla. Koen sen kauheen mukavaksi ja terapeuttiseksi, juuri sillä tavalla että kerrankin olisi mahdollista elää stressitöntä arkea ja saada uusia näkökulmia asioihin. Oppia itsestään myös uusia piirteitä ja paneutua kunnolla paikalliseen kieleen. Sellaisia arkisia asioita mitä mulla ei ole kotimaassa aikaa tai voimia tehdä. Suomessa on niin kauheen kiire ja paineet paahtaa koko ajan töissä tai onnistua opiskelussa, ei ole aikaa hengähtää ollenkaan. Itse en myöskään ole mikään yliaktiivinen eikä sitä varmaan voi olettaakaan aupairilta. Eläisi kohdemaassa rauhallisesti mutta haluaisin oppia samalla sieltä niin monia asioita. Itse et tosiaan kuulosta miltään passiiviselta kun sulla on näköjään kiinnostusta vaikka mihin asioihin. Toi pääsykokeisiin lukeminen onkin hyvä vaihtoehto tekemiselle. Perheesi vaikuttaa enemmän passiiviselta tapaukselta :)
Hei järki käteen vähän!
Tottakai perhe haluaa tutustua kunnolla au pairiin ja tehdä au pairin olo mahdollisimman mukavaksi.
Se tarkoittaa USEINMITEN sitä juuri, että perhe haluaa sinun olevan "osa perhettä".
Tottakai! Sehän on aivan ilmiselvää niin molemmille osapuolille tulee helmompi olo ja perheellekkin hyvä tapa tutustua ihmiseen joka hoitaa HEIDÄN lastaan!
Että JÄRKI käteen vain!
En ymmärrä tällaista suhtautumista,jos kerran au pairiksi lähtee täytyy myös osata orientoitua uuteen tilaanteeseen ja muistaa olla myös vieraanvarainen oikeissa tilanteissa. Mm.Maalaisjärki olisi ihan eduksi ennen kuin ajattelee lähtevänsä ulkomaille.
Jos sitä kerran lähtee miksi ei ota hyödyksi uusista kokemuksista ja "poistu" talosta kun siihen annetaan lupakin eli tehdä kaikkea muuta mukavaa vapaa-ajallaan.
siis sun todellinen ongelma on vaan se että sua ärsyttää kun se on siellä koneella koko ajan. Ei herra isä. Mitä V***ua se sulle kuuluu mítä se tekee vapaa-ajallaan?????
Oletko tosiaan syntynyt vuonna 73? Tosi järkevää puhetta sun ikäiseltä.
Valitettavaa jos aupairin omasta mielestä vuosi on mennyt hukkaan, eikä hän ole viihtynyt maassa. Muuten mielestäni hankala arvioida tavallaan muiden elämän hukkaan heittämistä, kun ihmiset nauttivat niin eri asioista. Välillä saataa itsekkin suomessa ajatella että joku ei elä kun nysvää kotona, mutta toinen saattaa vaan pitää sellaisesta elämäntyylistä. Lisäksi ei ole aina niin helppo löytää ystäviä uudesta maasta, mutta itse kyllä tutustuisin maahan ja viettäisi paljon aikaa ulkona, etsisin paikallisia kavereita, mutta vaan sen vuoksi kun olen sen luontonen. Kaikki ei ole samanlaisia ja ei siitä pidä ihmistä arvostella! Jatkoja ja onnea perheelle teille sopivan aupairin löytämiseen. Kannataa haastatella tytöt hyvin ja etsiä mahdollisimman ulospäin suuntautunut tyttö jos se on teidän perheelle hyvä vaihtoehto.
kirjoittaja. Kaikki eivät ole samanlaisia. Itsekin vietin paljon aikaa tutkiessani ympäristöäni ja tutustuessani paikallisiin ihmisiin. Alussa toki vietin enemmän aikaa kotona totuttautuessani työhöni ja perheeseeni. Mielestäni näiden host-perheiden olisi ymmärrettävä se että jokainen ihminen on yksilö. Kaikkia ei kiinnosta samat asiat. Ja tosiaan siinä työhänottotilanteessa kannattaisi tarkkaan harkita minkälaisen ihmisen sinne kotiinsa haluaa. Luulisi että esim. Espanjaan olisi paljon hakijoita, joten valinnanvaraa varmaan ketjun aloittajan perheelläkin oli...
Haastattelimme kyllä henkilökohtaisesti tosi monta tyttöä Suomen reissulla ja haastattelutilanteessa au pairilla kyllä oli urheilu sun muita harrastuksia ja kiinnostusta vaikka mihin. Tarkoituksena ei ole mollata kaikkia au pair tyttöjä. Tähänkin viestiketjuun on tullut ihan järkeviäkin vastauksia, mutta monta kertaa luulisin, että ulkomaille aikovien kannattaisi harkita paremmin lähtöä, jotta pettymyksiä ei tulisi kummallekaan osapuolelle.
Kiitos asiallisista vastauksista.
Olet kyllä oikeassa (siis ketjun aloittaja) että pitäisikin harkita tarkoin haluaako todella aupairiksi lähteä. Jos esim. kotona Suomessa on jotain unfinished business eli selvittämättömiä asioita niin ehkei ole hyvä lähteä niitä asioita pakoon ulkomaille. Siellä ne eivät nimittäin parane vaan pahenevat. Kokemuksen syvä rintaääni puhuu nyt...:) Eli au pairina elo ja olo ei ole ihan helppoa lekottelua vaan siihen kuuluu vastuu toisten ihmisten lapsista. Henkilökohtaisesti en suurempaa vastuuta tähän hätään edes keksi. Siltikin olen sitä mieltä että jokainen käyttäköön OMAN vapaa-aikansa miten tahtoo. Joskin ymmärrän myös perheen kannalta sen ettei ole mukava katsoa yrmynaamaa omassa kodissaan päivä toisensa jälkeen, ja miettiä että onko itse tullut tehtyä jotain kun toinen ei viihdy. Mielestäni olisikin tärkeää tehdä pelin säännöt selviksi heti kertaheitolla, ettei sitten kummallekaan osapuolelle tule yllätyksenä mikään au pairina oloon kuuluva tärkeä seikka. On kyllä sääli ettei, vaikka face-to-face haastattellaankin, saada karsittua vääriä ehdokkaita. Ovatko tulevat au pairit sitten niin hyviä kaunistelemaan/valehtelemaan asioita että host-perhe ei sitä haastattelutilanteessa äkkää???
sen verran että vaikka aupairilla olisikin kotimaassaan urheiluharrastuksia yms kuten kirjoitit, ei se ole välttämättä selvää että harrastus jatkuu kun maisema vaihtuu. itse esimerkiksi en ole jatkanut koskaan harrastuksiani ulkomailla (olen ollut 3 kertaa 1/2 vuotta ja menossa taas kuukauden päästä). tietysti riippuu harrastuksesta, mutta esimerkiksi minulla musiikkiharrastukseni ei tietenkään voinut jatkua kun perheellä ei ole sattunut olemaan pianoa/kitaraa/haitaria tms. tai vastaavasti suomessa ollessani tanssin ja johdan erästä tanssiryhmää, opetan tanssia jne ja koska aupairin palkka ei ole kovinkaan suuri, en jaksaisi mennä johonkin yksittäisille tanssiopiston tanssitunneille (ilman tanssiryhmää, vastuuta ja keikkoja etc) ja maksaa niistä itseäni kipeäksi. toisaalta olen myös tanssinopettaja ja osaan melko paljon joten en myöskään ole kiinnostunut kansalaisopistotyyppisistä (edullisempia) kursseista joissa tanssitaan vain omaksi huvikseen, tasokkaisiin tanssiryhmiin taas on vaikeaa päästä aupairina sisälle koska ei voi luvata olevansa ryhmässä puolta vuotta tai vuotta pidempään. mutta tietysti harrastuksiahan on monenlaisia ja joku lenkkeily tai uiminen esimerkiksi luulisi onnistuvan ihan hyvin aupair-ajankin aikana.
Mielestäni jos on todella kiinnostunut urheilusta ja harrastaa sitä Suomessa tosissaan, sitä ei voi todella lopettaa vaikka ulkomaille muuttaisikin. Ehkei se jatku samassa laajuudessa/muodossa kuin kotimaassa, muttei sitä voi kokonaan lopettaakaan. Ottaa sitten vaikka muun urheiluharrastuksen tilalle, semmoisen jota on helpompi kohdemaassa harrastaa. On kuitenkin typerää valehdella tai liioitella haastattelutilanteessa että "Mä oon tosi urheilullinen ja mulla on vaikka mitä harrastuksia" jos sitten puoleen vuoteen-vuoteen harrastakaan mitään. Onhan tietenkin selvää että perhe ottaa mielellään urheilullisen, tervehenkisen tytön kuin ihmisen joka ei harrasta mitään. Siksi onkin järkeenkäypää näköjään liioitella harrastuksensa intensiviteettiä haastattelussa.
Mina vietin au pair aikani keskella peltoa missa olisi ollut hyvin vaikea harrastaa yhtaan mitaan. Lenkkeilykin on hengenvaarallista Englannin maaseudun kapeilla, kiemuraisilla teilla. Jos halusi jotain tehda, oli pakko lahtea junalla lahimpaan kaupunkiin ja siihen meni sitten helposti koko viikon palkka.
Monilla urheiluseuroilla on korkeat vuosimaksut joita on au pairin viikkorahalla mahdoton maksaa. Useissa maissa urheilutoimintaa hoitaa koulut, jolloin au pair ei paase harrastamaan vaikka haluaisi. Ja mita jos sen au pairin aktiivinen urheiluharrastus on ollut pesapallo tai jaakiekko? Varmaan hyvin loytyy Espanjasta harrastajia...
Kiitos tosiaan vastauksista, pari ensimmäistä, antoivat sellaisen kuvan, ettei tekisi mieli hakea enää uutta au pairia. Asioista voi jutella järkevästi ja "ajatellen", eikä tarvitse heti suoraan sättiä perhettä. Tämä on toinen au pairimme ja kyseinen tyttö ei meitä tai lapsia moittinut olostaan, ainakaan koskaan en saanut kuvaa että asiat menisi silleen huonosti esim. hommien takia.
Kyseiselle tytölle maksoimme myös harrastusmaksun, mutta sekin raha jäi hyödyntämättä. Asumme isossa kaupungissa, jossa tekemistä ja näkemistä myös halutessa olisi löytynyt.
Kiitos kaikille.
jos on harrastanut aktiivisesti suomessa jotain suomelle tyypillistä lajia (mainitsemiesi lisäksi tulee mieleen esim. avantouinti, hiihto, kansantanssi, metsissä suunnistus...) niin voipi olla että on hyvinkin vaikeaa löytää vastaavaa harrastusta. ja tuo yllä mainittu musiikkikin on hiukan ongelmallinen ellei perheellä juuri ole instrumenttejä tai muita vehkeitä (vaikka tietokonetta sähköpianoa tarvittavia ohjelmia musiikin säveltämiseen yms.).
se, että on aktiivinen suomessa ei tarkoita että olisi aktiivinen ulkomailla. johonkin tietysti aktiivisen eläjän on usein purettava aktiivisuutensa, ellei ota ulkomailla oloa "lomana" harrastuksestaan ja ikuisesta kiireen tunteesta!
ja on aktiivinen ihminen niin ei ole edes rahasta kiinni se että pitää itsensä aktiivisena. Pelkkä kotona möllöttäminen ja netin suurkulutus on kyllä passiivisen ihmisen merkki! Sorry nyt vaan, mutta kyllä ihminen aina tekemistä keksii vaikkei lätkää tai kansantansseja voisi harrastaakaan. Eikä urheiluseurojen maksut ole mitään pilviä hipovia ainakaan kaikkialla. Ja kuten ketjun aloittaja totesikin, he jopa maksoivat työn harrastuksen!!!Kyllä taisi olla aika passiivinen tyyppi kyseessä.
Ja ei, en ole host-äiti vaan entinen ja tuleva (kahden viikon kuluttua alkaa uusi pesti) au pair, ja aktiivinen sellainen.
jos on aktiivinen niin varmasti jollain muotoa pysyy myös aktiivisena vaikka lähteekin maailmalle. mä en tosin ole harrastanut mitään erikoista aupairvuotenani mutta en todellakaan ollut kotona lähes koskaan työajan tai nukkumisen lisäksi. kiertelin kävellen kaupungilla, kävin katsomassa kaikkia nähtävyyksiä ja matkustin muihin kaupunkeihin (viikonloppuisin), kävin ulkona kavereiden kanssa, rannalla makoilemassa yms. en ihmettele sitä jos jättää harrastamatta, mutta sitä todellakin ihmettelen jos vaivautuu lähtemään maailmalle aupairiksi eikä halua kokea mitään uutta (jos lähtee ainoastaan tienaamaan rahaa niin varmaankin osaa etsiä jonkun paremmin palkatun homman).
Olen siis edelleen samaa mieltä kuin edellinen kirjoittaja, joka oli kanssani samaa mieltä. :)Todellakin, jos on aktiivinen ihminen, niin kyllä sitä au pairinakin pysyy aktiivisena ellei tule vieläkin aktiivisemmaksi! Eikä siihen todellakaan tarvita kallista urheiluharrastusta että vain pyörii ympäriinsä ja tutustuu ihmisiin ja tutkii paikkoja, kuten edellinenkin kirjoittaja ja minä teimme. Ei siis ole todellakaan rahasta kiinni. Mielestäni rahan puutetta on siis kyllä ihan turha käyttää tekosyynä passiivisuudelle. Eikä liioin sitäkään ettei voi sitä omaa Suomi-harrastustaan harrastaa kohdemaassa tyyliin "No voi voi kun täällä ei voi pelata lätkää tai tanssia tanhua -enpä siis tee mitään". Ymmärrän hyvin ketjun aloittajaa siinä että varmaan jopa ärsytti, kun toinen näytti vain nyrpeää naamaa ja pysyi kotioloissa. Toki joskus kotonakin on kiva vain olla ja viettää aikaa ja ladata akkuja, mutta jos se on enemmän sääntö kuin poikkeus niin olisi tosiaan ollut varmaan parempi jäädä Suomeen.
Kun tässä on tullut puhetta passiivisuudesta siitä huolimatta vaikka olette valinneetkin harrastavia tyttöjä perheeseenne. Mistä tytön passiivisuus saatta joutua? Ihmiset ovat erilaisia ja sitä pitää kunnioittaa, mutta luulisi kaikilla olevan uudessa maassa heräävän tietyn kokemisen halun uusiin asioihin. Voiko kyse olla esim. mielettömästä koti-ikävästä ja siitä että aupair ajan kuvitteli jotenkin tuovan erilaisia tuntemuksia itsessään kun uudessa maassa huomaa. Uuteen kulttuuriin sopeutuminen voi ilmeisesti olla yllättävän vaikeaa. Kannattaa kai keskustella mahdollisimman paljon tyttöjen kaikista tuntemuksista ja ajatuksista(hyvistä ja huonoista)sekä jollain tavalla yrittää motivoida/kannustaa uuden tekemiseen ja löytämiseen. En tarkoita ettette olisi tehneet kaiken voitavanne tyttöjen kanssa. Varmasti koti-ikävää potevaa tyttöä (jotenkin siltä kuulostaa) on vaikea saada muutettua ulospäinsuuntautuneeksi.
joo..maa tas luin noita kirjotuksia ja jotkut vetaa nyt kylla turhasta pulttia!! ketjun aloittaja halusi vain tietaa mita aupit tulevat ulkomailta hakemaan jos eivat vapaa-ajallaan talosta poistu. minusta ihan asiallista, eika siita tartte kenenkaan rueta riehumaan! totta etta jotkut haluavat vain pois suomesta ja tutustumaan toiseen kulttuuriin. ehka teidan auppinne sitten koki sen niin etta tutustuu teihin ja samalla siina sitten koko maan kulttuuriin?! :) ja ehka sit silla oli tavallaan niin ikava kotimaahan etta netin kautta pysy sit kasassa..vaikea sanoa mutta janna miten ihmiset tosiaan rupee riehumaan taalla jos kysymys heitetaan ilmaan..
Itse asumme tosin Suomessa, ja kyseessä ei siis ollut suomalainen au-pair. Oma au-pairimmekin istui kaiket iltapäivät ja illat nenä kiinni tietokoneessa, ulos ei häntä saanut millään eikä mikään täällä Suomessa tuntunut kiinnostavan, eikä oikein miellyttävänkään. Hommat hän hoiti kunnolla, mutta minuakin äitinä jotenkin häiritsi tuo äärimmäinen passiivisuus. Kukin tietenkin viettää vapaa-aikansa haluamallaan tavalla, mutta vähintäänkin ihmettelin usein, miksi hän on au-pairiksi lähtenyt.
Mutta, lapset pitivät hänestä paljon ja hommansa hän hoiti kunnolla. Joten yritin ajatella, että paljon huonomminkin olisi voinut olla. Ihmiset ovat erilaisia, se kai täytyy vain hyväksyä.
että kyllä uuteen kulttuuriin sopeutiminen vaatiin tytöltä itseltään ponnisteluja. Perhe voi aina tukea ja antaa vinkkejä tekemiseen, mutta on vaikea saada liikkeelle ihmistä jos häntä ei itseään kiinnosta. Olisi kai ihanteellista löytää joku tasapaino uuden kulttuurin ja kotimaan välillä, pitää yhteyttä kotimaan ystäviin, mutta ennenkaikkea yrittää oppia kohdemaasta mahd.paljon. Se helpottaa olemista ja sopeutumista ja vähentää mahdollista koti-ikävää. Jos on 1vuoden aupairina niin on musta hankalaa sulkea uuden maan tavat ja ihmiset ulkopuolelle ja miettiä vaan esim.Suomea ja siellä olevia ystäviä. Mulle ittelleni tulisi siitä kauhean ahdistava olo ja koti-ikävä vaan kasvaisi päivä päivältä.
Ihan selkeä merkki siitä ettei viihdy teillä. Oletko tehnyt mitään vieraasi viihtyvyyden eteen? Mieti tarkasti. Ikäerohan sulla ja tällä aupairilla on melkoinen. JOs aupair surffaa koko ajan netissä muiden suomalaisten kanssa on se ihan selkeesti ikävissään ja toivoo koko ajan olevansa suomessa. Eikä kaikkien ole helppo ystävystyä muiden kanssa. Sä olet velvollinen auttamaan tätä aupairia koska olet sen sinne kutsunutkin.
Paikat näytettiin, tuttuja esiteltiin, harrastusmaksut maksettiin, jopa rahaa lainattiin ylimääräisiin menoihin. Kuinka paljon sitä sun mielestä pitäisi auttaa?
parhaanne ainakin kertomasi mukaan tehneet! Eihän tuon enempää enää voi. Jos toinen on passiivinen niin on. Sillehän ei mitään voi. Toivoisi vaan että tuon kaltaiset ihmiset ymmärtäisivät jäädä Suomeen vanhoihin kuvioihinsa, jos ei kerran innostusta riitä laajentaa maailmankuvaansa. Sääli että sitten te perheenä saitte kärsiä. Itse olen muuten entinen ja tuleva aupair, joten kyllä toivoa on että meitä aktiivisia ja energisiäkin ihmisiä au paireiksi riittää. Toivottavasti ette lannistunut yhden huonon kokemuksen takia?
"Toivoisi vaan että tuon kaltaiset ihmiset ymmärtäisivät jäädä Suomeen vanhoihin kuvioihinsa, jos ei kerran innostusta riitä laajentaa maailmankuvaansa"
Mikä sinä luulet olevasi sanomaan kenen pitäisi ymmärtää jäädä Suomeen? Kaikki jotka eivät ole samanlaisia kuin sinä, ovat väärässä? Sinun tapasi kuluttaa aikaa on parempi kuin muiden? Sinun kaltaisesi ylimieliset kapeakatseiset idiootit saisivat minun puolestani jäädä kotiin...
uutta aupairia? Olisi kiva hakea teille lapsia hoitamaan. Tämä nyt ei liittynyt ollenkaan keskusteluun, mutta ajattelin kysyä kun en ole huomannut espanjaan haettavan paljon suomityttöjä, vaikka suomalaisia siellä on vaikka kuinka...
Mietittiin jo kesäksi, mutta voi olla että menee syksyn puolelle.
Ilmoitamme työvoimatoimiston sivuilla kun asia on ajankohtainen.
Kiitos.