Otsikko siis kertookin mitä olen miettinyt viime aikoina. Olen tällainen parikymppinen kaappihomo, opiskelen yliopistolla ja minulla on yksi ystävä ja muutamia kavereita kertynyt. Olen miettinyt tulevani jossain vaiheessa ulos kaapista mutta sitten olen alkanut pelkäämään josko ystävyyteni rikkoutuu tämän parhaan kaverini kanssa. Sekin on minun ikäiseni poika, eli jos minä kerron olevani homo, se ei uskalla olla seurassani leimautumatta itse joksikin. Toisaalta se voisi alkaa vihaamaan minua jo pelkän homouteni takia. En tiedä. Varmaan kyselen täällä ystävyys-palstalla ihan turhaa tällaisia, ei kellekään ehkä ole vastaavaa tilannetta tullut kohdalle. On vaan niin epävarma olo mitä tekisi, ei ole kiva sellaisen tunnustuksen jälkeen jäädä yksinkään... homous on minulle myös liian iso taakka yksin kannettavaksi...
homous ystävyyden rikkojana
yksi poika
131119
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Jospa etsisit vaikka netistä homokaverin ja keskustelisit hänen kanssaan. Jos nykyinen kaverisi on hetero, saattaa suhteeseenne tulla tunnustuksesi jälkeen ongelmia. Koeta ensin tutkailla kaverisi suhtautumista homoihin jollain yleisluonteisella kysymyksellä vaikka homojen adoptiosta tai mistä vaan aiheesta, joka on puheena mediassa. Mieti sen perusteella uudelleen, mitä kannattaa tehdä.
Olen periaatteessa sitä mieltä, että kannattaá kertoa totuus. Rehellisyys kannattaa (melkein) aina. Olen kuitenkin samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa, että kannattaa ehkä ottaa ensin selville kaverin suhtautuminen homoihin yleensä. Jos vaikuttaa siltä, että hänellä ei ole mitään periaatteellista ongelmaa homojen suhteen, suosittelen kertomista. Jos hän on todellinen ystävä, ei hän sinua hylkää. Ei kaapista ulos tuleminen tarkoita, että muuttuisit jotenkin ihmisenä. Se on osa sinua eikä sitä pidä pyydellä anteeksi. Päinvastoin kertominen antaa sinusta kokonaisemman ja täydellisemmän kuvan. Tämä on tosin heterotytön mielipide;). Miehet eivät taida muutenkaan keskustella yleensä keskenään kovin syvällisiä vai olenko väärässä?
Eräs hyvä naispuolinen ystäväni tuli ulos kaapista vuosi sitten. Olemme nyt entistä läheisempiä. Minusta on hienoa, että hän luotti minuun niin paljon, että kertoi.
Tsemppiä!
filosofeista on miehiä!
"Miehet eivät taida muutenkaan keskustella yleensä keskenään kovin syvällisiä vai olenko väärässä?"
Olet väärässä.. Luultavasti.
-itsekin nainen-
eli yhdyn edellisiin siten että kannattaa varmasti vähän selvitllä ystäväsi suhtautumista homoihin ja homouteen.Mutta en kehoita kertomaan enkä kiellä koska tilanne on todella ikävä, mutta mieti kuinka läheisiä olette, niin ettei tälläinen minusta ihan normaali asia voi sitä rikkoa kenties?
Osa ihmisistä ovat edelleen niin vanhanaikaisia että homous ja lesbous olisi jotakin ihmeellistä, se on ihan normaali asia kuten että joku on hetero, se on vain tunne jonka ihminen tuntee sisällään ja tunteisiin ei pidä vaikuttaa.
kuulostit hyvin mukavalta ja symbaattiselta ihmiseltä, joka huomioi myös muita, joten uskon mikäli tulet kaapista ulos että sinulle kyllä riittää omana viehättävänä itsenäsi ystäviä ja tukijoita, jos ei nykyisten joukosta niin uusien ihmisten.
tuli tässä mieleen tälläinen mietelause:
"Tosi ystävät erottuvat ystävistä sillä, kun toiset kääntävät selkänsä ja lähtevät, he astuvat sisään ja ymmärtävät."
onnea sinulle ja ole ylpeä itsestäsi!
ensin mitä mieltä kaverisi on homoista noin yleensä. Pelkääkö, halveksuuko, hyväksyykö, vai onko täysin välinpitämätön asian suhteen.
Itselläni oli ystävä joka ns. tuli ulos kaapista (olimme kyllä jo vuosia arvailleet tähän suuntaan, ei ollut ylläri) ja pyyteli ennen kertomista et älä nyt vihastu ja pliis älä suutu ja tiedän ettet välttis halua olla mun kaa tekemisis tän jälkeen mut.. Mä olen homo. Itse en yllättynyt lainkaan, totesin vaan nauraen et luuliko hän tosiaan et suuttuisin moisesta :D Itse olen siis nainen, ystäväni on mies.
Tietty on aina vaara et menetät ystäväsi. Mieti kuitenkin, onko ystävyys sen arvoista, jos joudut valehtelemaan ystävällesi päin naamaa sellaisistakin asioista kuin ihastuminen, rakastuminen, kiinnostuksen kohteet jne... :S
Kysele esim. mitä mieltä kaverisi on tästä jenkki-ohjelmasta "sillä silmällä". Ällöääkö hän sitä ja miksi, kysele ympäripyöreästi. Jos vaikuttaa että ällötys on enemmän sitä että tyypit ovat homoja, eikä sitä että itse ohjelma olisi typerä (voit tehdä saman testin myös suomalaisen sillä silmällä-ohjelman tiimoilta, ällöääkö hän homoja vai itse tyyppejä - itse hyväksyn homot mutta nuo sarjan homot ovat suoraan sanottuna ällöjä ja lipeviä!!) niin saat selville vähäsen miten jyrkästi hän vastustaa ajatusta homosta kaverista...
mieleen - miksi homous on sinulle taakka?!
Miksikö homous on minulle taakka? No ehkä siksi se on taakka että sitä joutuu piilottelemaan lähes päivittäin ja toisaalta pelkään ettei minulle jää yhtään ystävää jos paljastan olevani homo, nytkään niitä ei ole juuri nimeksikään. Ainoat kaverini ovat juuri opiskelun kautta tulleet. Homouteen liittyy siis minun kohdallani paljon asioita.
Kiitos muuten kaikille jotka vastasitte, se merkitsi minulle paljon! Pysähdyin miettimään asioita jokaisen vastauksenne kohdalla, en vaan tiedä miten voisin homoudestani kertoa jotenkin "luonnollisesti" ilman että siitä tulee sen kummempi ohjelmanumero. Varmaan voisi mainita jossain illanvietossa parin olusen jälkeen asiasta, silloin voisi olla helpompi minun kertoa ja toisaalta kaveritkin on monesti paljon rennompia siinä vaiheessa. Tosin ei ne muutenkaan ole mitään vanhoillisia homekorvia. Pitänee vaan odotella jotain luontevaa tilaisuutta kertoa asiasta. Tahtoisin aloittaa kertomisen juuri siitä parhaasta ystävästäni, olisi kaikkein pahin ensimmäisenä poissa päiväjärjestyksestä...
niin sitten se pahin on ohi.
ehkä se aika jolloin kerrot tulee kun on tullakseen, silloin kun sinusta siltä tuntuu. mahdollisesti jos ystäväsi kysyy kuinka voit tai mitä kuuluu?
Antaisin sulle yhden neuvon.Yksi minun parhaimpia kavereitani on homo ja hän mielestäni liikaa korostaa homouttaan kaikille vieraillekin. Ei me heterotkaan esitellä itseämme tyyliin "päivää, mä olen kyllä hetero". En tarkoita et salata pitäisi, mutta liika korostus ei ole hyväksi. Ja olen sitten itse (n).Anna ihmisten ensin tutustua muuten sinuun.
Kannattaa miettiä sitäkin tuleeko tunnustuksesi ystävillesi ihan puun takaa vai ovatko jo mahdollisesti arvailleet että asia voisi olla niin.Eli toisin sanoen tunnistatko itsessäsi yhtään sellaisia "homomaisia" piirteitä mistä muu maailma voisi asian arvata?Oli miten oli,uskon kyllä että tosi ystävät jäävät vierellesi paljastuksesi jälkeenkin,ystävyydessä ei ainakaan mun mielestä ole kyse seksuaalisesta suuntautumisesta vaan ihan muista asioista.Yksi mun parhaista ystävistäni on homo(olen siis itse heteronainen),ei julkisesti mutta kaikki kyllä tietävät miten asian laita on joten jos hän jonain päivänä tulisi kaapista ulos niin kukaan ei yllättyisi.Mullekin kertoi totuuden vasta vähän aikaa sitten eikä meidän ystävyys siitä miksikään ole muuttunut.Joten rohkeasti kertomaan vaan,parin tuopin jälkeen on varmasti helpompi avautua...:)
Sä tiedät kuka olet ja se riittää. Ihmiset osaa olla todella julmia ja homofobit sitäkin enemmän. Asiat tapahtuu ja menee ihan omalla painollaan, sinuna en paljastaisi itsestäni jotain noin herkkää.
Itse olen kaunis nainen ja liian avoin. Olen luottanut moneen ihmiseen ja ymmärrän nyt, etten toisten ihmisten hyväksyntää tarvitse, vain omani. Jos olen antanut itsestäni jotain vähänkään arkaluontoisempaa tietoa ihmisille, olen saanut vain huomata pettymyksekseni, että luottamus on todella harvinainen asia, ihmiset helposti puukottavat selkään, jos tilaisuuden vain saavat. Kateus ja pelot kukkivat, sinuna en antaisi tähän maailmaan itsestäni noin henkilökohtaista tietoa, johon monikaan ei ole vielä valmis. Eiköhän asiat selviä omalla painollaan.
Paljon tsemiä tulevaisuuteen ja ennen kaikkea: Luota ja usko itseesi ja muulla ei ole väliä ;)
Itse olen ollut juuri samassa tilanteessa joskus. Olen siis lesbo ja olin kaapissa, olen osittain vieläkin. Kuitenkin kun aloin seurustella vakituisesti, päätin kertoa asiasta ystävilleni. Tietysti se pelotti että hylkäävätkö minut sen takia jne. Päätin kuitenkin ottaa riskin ja kerroin asiasta lähimmille ystävilleni, joita on tasan 4. Yllätyksekseni kolme heistä eivät olleet asiasta moksiskaan, tietysti yllättyivät, koska eivät olleet osanneet edes kuvitella minusta sellaista, mutta hyväksyivät asia kuitenkin ja ystävyys ei siitä mennyt. Yhdelle heistä kesti kauemmin sopeutua asiaan, mutta on nyt jo sopeutunut, ja asia on ok. Kerroin siis vain lähimmille ystävilleni, en kaikille. Tein tämän valinnan siksi, että mielestäni se vaikka tulinkin heille kaapista, ei tarkoita sitä että tarvitsisikaan kaikille sitä toitottaa. Eihän sukupuolinen eroavaisuus valtaväestöstä kaikille kuulu. Mutta rohkeutta sinulle, kyllä kertominen ja ystäviesi suhtautuminen asiaan paljastaa sen ketkä ovat todellisia ystäviä ja ketkä eivät. Ne jotka eivät sua hyväksy sellaisena kun olet, eivät ole ystävyytesi arvoisiakaan.
Omalta kohdaltani tuli asia mieleen, että erään miehen, jolla oli sinun kaltaisesi ongelmat, suurin ongelma olikin oma perhe. Me silloiset opiskelukaverit emme olleetkaan niin suuri "peikko" kuin hänen oma perhe.. Oletko sinä kertonut perheellesi asiasta? Aloita sanomalla yhdelle ihmiselle asiasta, se voi helpottaa, että jaat tuntemuksesi ensiksi yhdelle luottamallesi ihmisille, on hän sitten nainen tai mies. Miehille tämä asia on vaikeampi sulattaa heti kuin naisille. Sitä ei voi kieltää. Mutta älä pelkää, ole sitä mitä olet..