Hei!
Harkitsen tässä au pairiksi lähtöa ja asia, joka jännittää eniten on se, että löytyisikö sopiva perhe. Olin viime kesänä kielikurssilla Ranskassa ja odotin matkaa innolla. En silti viihtynyt siellä niin hyvin, kuin olisin toivonut.
Järjestö lupasi, että saan perhetiedot viimeistään kuukautta ennen matkan alkua, mutta niin ei käynyt. Soitin pariin otteeseen järjestön toimistoon ja niin teki äitikin. "No mutta liiderikirjeen olet silti varmaan saanut?" minulta kysyttiin. No enpä tietenkään.. Tiedot saapuivat viimein noin viikkoa ennen lähtöa.
Perheeseen kuului äiti, isä ja kaksi poikaa. Lisäksi meitä kurssilaisia oli viisi. Asuimme kerrostaloasunnossa, jossa oli kolme pientä makuuhuonetta. Toki se osoittaa välittämistä, että näiden viikkojen aikana koko nelihenkinen perhe nukkui samassa huoneessa, mutta olisihan heilläkin ollut helpompaa, jos eivät olisi ottaneet niin montaa tyttöä luokseen. Kyllähän kaikkeen tottuu, mutta au pair-vuosi on silti vähän pidempi aika..
Järjestö oli luvannut, että saamme aina lounaaksi perheeltä kunnon eväät. Me viisi saimme hedelmän ja kahdesta paahtoleivästä tehdyn sandwichin jossa oli kinkkusiivu välissä. No mikäs siinä, maassa maan tavalla. Halusin tottakai olla tyytyväinen. Mietin vain, että mitä "kunnon eväät" tarkoittaa, kun muilla oli tuore, täytetty patonki, jossa oli salaattia, kurkkua, tomaattia..
Eräänä päivänä saimme kielikoulusta kirjeen vietäväksi perheelle, jossa pyydettiin heitä antamaan eväitä tulevaa retkeä varten. Perheen äidille tämä oli kova paikka ja hän kertoi meille minkä verran rahaa järjestö heille antaa oppilasta kohden ja selitti, ettei se mitenkään voi riittää.
En näillä esimerkeillä halua tuomita perhettä, mutta mielestäni raha ei ole oikea motiivi ryhtyä isäntäperheeksi. Tämähän ei tosin liity au pair-perheisiin.
Toivoisin vaan, että jos nyt päätän lähteä, löytäisin perheen, jossa tosiaan saisin olla osa perhettä, nauttia olostani ja tuntea olevani turvassa. Tällöin ei koti-ikäväkään yllättäisi yhtä helposti. En haluaisi, että oloni siellä vaikeuttaisi perheen elämää, taloudellisesti tai muuten, vaan päinvastoin - saisin auttaa heitä jokapäiväisessä elämässään. En haluaisi antaa yhden kokemuksen pilata muita mahdollisuuksia.
Eli olisiko jollain jotain vinkkejä? Positiivisia kokemuksiakin otetaan vastaan! Olen tosi iloinen siitä, että tällä sivulla ilmoitetaan, kun jokin perhe tarvitsee au pairia ja nykyinen suomalainen au pair kertoo heistä. Ehkä vielä minunkin kohdalle osuu sopiva perhe ja mahdollisesti uskaltautuisin lähtemään!
Harkitsen tässä au pairiksi lähtöa ja asia, joka jännittää eniten on se, että löytyisikö sopiva perhe. Olin viime kesänä kielikurssilla Ranskassa ja odotin matkaa innolla. En silti viihtynyt siellä niin hyvin, kuin olisin toivonut.
Järjestö lupasi, että saan perhetiedot viimeistään kuukautta ennen matkan alkua, mutta niin ei käynyt. Soitin pariin otteeseen järjestön toimistoon ja niin teki äitikin. "No mutta liiderikirjeen olet silti varmaan saanut?" minulta kysyttiin. No enpä tietenkään.. Tiedot saapuivat viimein noin viikkoa ennen lähtöa.
Perheeseen kuului äiti, isä ja kaksi poikaa. Lisäksi meitä kurssilaisia oli viisi. Asuimme kerrostaloasunnossa, jossa oli kolme pientä makuuhuonetta. Toki se osoittaa välittämistä, että näiden viikkojen aikana koko nelihenkinen perhe nukkui samassa huoneessa, mutta olisihan heilläkin ollut helpompaa, jos eivät olisi ottaneet niin montaa tyttöä luokseen. Kyllähän kaikkeen tottuu, mutta au pair-vuosi on silti vähän pidempi aika..
Järjestö oli luvannut, että saamme aina lounaaksi perheeltä kunnon eväät. Me viisi saimme hedelmän ja kahdesta paahtoleivästä tehdyn sandwichin jossa oli kinkkusiivu välissä. No mikäs siinä, maassa maan tavalla. Halusin tottakai olla tyytyväinen. Mietin vain, että mitä "kunnon eväät" tarkoittaa, kun muilla oli tuore, täytetty patonki, jossa oli salaattia, kurkkua, tomaattia..
Eräänä päivänä saimme kielikoulusta kirjeen vietäväksi perheelle, jossa pyydettiin heitä antamaan eväitä tulevaa retkeä varten. Perheen äidille tämä oli kova paikka ja hän kertoi meille minkä verran rahaa järjestö heille antaa oppilasta kohden ja selitti, ettei se mitenkään voi riittää.
En näillä esimerkeillä halua tuomita perhettä, mutta mielestäni raha ei ole oikea motiivi ryhtyä isäntäperheeksi. Tämähän ei tosin liity au pair-perheisiin.
Toivoisin vaan, että jos nyt päätän lähteä, löytäisin perheen, jossa tosiaan saisin olla osa perhettä, nauttia olostani ja tuntea olevani turvassa. Tällöin ei koti-ikäväkään yllättäisi yhtä helposti. En haluaisi, että oloni siellä vaikeuttaisi perheen elämää, taloudellisesti tai muuten, vaan päinvastoin - saisin auttaa heitä jokapäiväisessä elämässään. En haluaisi antaa yhden kokemuksen pilata muita mahdollisuuksia.
Eli olisiko jollain jotain vinkkejä? Positiivisia kokemuksiakin otetaan vastaan! Olen tosi iloinen siitä, että tällä sivulla ilmoitetaan, kun jokin perhe tarvitsee au pairia ja nykyinen suomalainen au pair kertoo heistä. Ehkä vielä minunkin kohdalle osuu sopiva perhe ja mahdollisesti uskaltautuisin lähtemään!
Vastaukset 6
Vanhimmat
Minun kohdalleni on osunut tosi kiva perhe, mutta muutaman tutun kohdalla on asia ollut toisin. Silti kehottaisin sinua lähtemään kokeilemaan. Itse tulin yksityisesti, ehkä vähän uhkarohkeasti aika viime hetken päätöksellä, mutta onneksi kaikki sujui hyvin. Minulla oli kuitenkin alusta alkaen varasuunnitelma jos kaikki menee pieleen eli siis ajattelin vaan, että lähden sitten takaisin kotiin ensimmäisellä lennolla.
Rohkeasti matkaan vaan. Jos eka perhe ei ole sinulle sopiva, niin voit aina vaihtaa. Jos tunnet olosi epävarmaksi niin mene perheeseen jossa on jo au pair ollut ja pyydä entiseltä aupparilta suositukset perheestä. Onnea matkaan!
osunut kohdalle 2 kertaan todella loistava perhe, ja nyt kuukauden päästä olen lähdössä taas! kannattaa todellakin lähteä jos siltä tuntuu ja kuten edelläkin jo mainittu niin aina voi yrittää vaihtaa perhettä tai pääsee kokonaan pois jos ei viihdy. mulla on myös kokemusta töiden lopettamisesta ulkomailla (kyseessä ei tosin ollut perhe) ja tein vaan niin että kaikesta työnantajan uhkailusta yms huolimatta ilmoitin että en halua jatkaa ja vaadin heiltä korvaukset paikallisen ystäväni avustuksella ja asuin sitten loppuajan hänen luonaan (töitä olisi ollut jäljellä enää 2kk ja mietin lähdenkö kotiin vai jäänkö lomailemaan maahan, päätin jäädä ja kivaa oli).
juuri menee niin että vaikka luvataan kustantaa ruoat yms niin tuleehan sitä itse sitten niitä ruokiakin osteltua milloin mistäkin silloin kun siltä tuntuu.
monissa maissa on tapana syödä hiukan erilailla kuin suomessa... aamulla juodaan kahvi, päivällä syödään kolmioleipä ja hedelmiä ja illalla vasta joskus 21 aikoihin päivän ainoa "kunnon" ateria. tietysti tämä tuntuu suomalaisesta oudolta mutta kuten kirjoititkin, niin maassa maan tavalla.
jos sulla on nälkä tai epäilet että et voi syödä perheessä tarpeeksi tms niin osta itsellesi jotain suhteellisen säilyvää syötävää/naposteltavaa jota voit syödä silloin kun haluat: hedelmiä, keksejä, tonnikalasalaattia, sipsejä... mulla on ainakin käynyt aina ulkomailla asuessani (aupairina, lasten leireillä, kieltenopettajana, pitkillä lomilla...) niin että ruokailutottumukset on kaukana siitä mitä ne suomessa ovat. ja koska kotona olen tottunut syömään kunnon aamiaisen, päivällisen, lounaan ja siinä välissäkin joskus jotain niin tietenkin se vie hetken aikaa että tottuu uuden maan ruokailuaikatauluun. joskus koen että en viitsi/halua/kehtaa syödä perheessä pitkin päivää (koska ei päivällistä ole niin käytännössä sitten niitä hedelmiä ja leipiä pitää välillä syödä itsekseen) niin olen aina ostanut omia ruokia joita voin syödä silloin kun haluan eikä ketään se häiritse (ettei perheen äiti esim. luule minun tulleen perheeseen vaan tyhjentämään jääkaappia).
tässä nyt siis vaan kommenttia tuohon ruokailuun... ja lopuksi pakko sanoa että kun olin ensimmäistä kertaa töissä italiassa ja pomoni sanoi että meidän pitää nauttia kunnon aamiainen että jaksetaan pirteinä koko päivä... tämä "kunnon aamiainen" mitä meille tarjottiin oli aina jokin kahvi leivos (siis vaikka caffé latte ja croissantti) :) ei ihan vastaa mun käsitystä kunnon aamiaisesta mutta kyllähän siihen tottui, ja itse asiassa nyt vielä monen vuoden jälkeen tekee aina välillä mieli suomessakin syödä aamulla kahvin kanssa jotain vaniljapullaa tai vastaavaa :)
Mene ihmeessää auppariksi jos siltä tuntuu. Mun neuvo on vain, että mene yksityisesti,koska kaikki aupair-vaihtarijärjestöt haluavat vain tienata näistä tyttösistä jotka ovat hyväntahtoisesti lähtemässä. Ja sit siellä on paskaa kun kukaan ei oikeesti välitä kun on vaan haluttu halpa piika ja lastenhoitokulut minimiin. Ja ei se järjestö puutu kuin silloin jos sinä itse olet (heidän mielestään) tehnyt jotain väärin. Ja tämän sanon ainoastaan kokemuksesta, mutta en halua yleistää, että aina käy näin. Kuitenkin suosittelen yksityisesti lähtöä, koska sieltä pääsee aina pois ja perhettäkin voi vaihtaa. Eikä sitten tarvitse maksaa järjestölle ja kuulla järjestön haukkuja, vaikka itse ovat jättäneet lupauksensa tekemättä. Muistat vain työsopimuksen tehdä ja pidät puolesi!
moi.
haluaisin tarjota sinulle mahdollisuutta kokeilla meidän perhettä. olemma viellä ns. nuoripari molemmat siis alle 30v. meillä on kaksi alle 2v lasta. muutama lemmikkikin löytyy sekä hevosia. itse olen vielläkin aivat tajuton heppa hullu vaikka ikää on jo kertynyt yli sen 11 :D
asumme pirkanmaalla, valkeakoskella, siis täällä jossa haisee p...a. tai siis raha :)
itselläni on todella huonot perhe taustat joten uskon että pystyn antamaan mukavaa elämää kaikille jotka meidän perheeseen kuuluvat.
mutta jos olet halukas tietämään lisää niin laita vaikka mailia.
[email protected]
Kiitti kaikille, jotka on tähän mennessä kommentoinu! On kyllä antanu mietittävää ja rohkeuttakin..
Ruoista sen verran, että en ollut nälissäni, kävin kyllä itse kaupassa ostamassa evästä, jos nälkä yllätti!
Järjestöistä taitaa aika monella muullakin olla samantapasia kokemuksia..
Jos oon lähössä, niin kyllä ulkomaille olis tarkotus.. Mutta toivottavasti Hannan perheelle löytyy joku samantapanen varovainen tyttö.. :) Sulla on ainakin oikea asenne!