Seurusteltiin kaksi vuotta, erottiin kun exäni ilmoitti ettei rakastanut minua enää. Halusi jotain muuta, ehkä jonkun muun. Kesällä aloimme tapailemaan uudestaan, mutta se päätyi hänen puoleltaan uudestaan eroon. Sanoi ettei ollut varma tunteittensa vahvuudesta ja siitä halusiko loppujen lopuksi olla minun kanssa. Eli jätkä jätti minut kahdesti!!! Yhteensä 3 vuotta yhteistä taivalta ja kaksi eroa, hänen puoleltaan.
Päätin jo kesällä, että jos tämä päätyy eroon se on lopullista. Ja nyt se onkin.
No niin, mun pitäisi ajatella että kundi sai tilaisuutensa, kahdesti, ja jätti minut, kahdesti. Kolmen vuoden jälkeenkään ei ollut varma että rakastaako ja ei halunnutkaan jakaa tulevaisuutensa kanssani. Ja hän kaipasi jotain muuta, sekä jonkun muun vierelleen! Mun pitäisi olla vahva ja ajatella että mies teki päätöksensä, eläkööt nyt ihan miten haluaa. Mitä minä enää välitän. Hän ei halunnut minua, that's it. Hänestä pitäisi tulla täysin tuntematon minulle, olematon. Mitä sitä enää itkeä perään.
Niin, mutta aina sitä ei ajattele noin. Tässä tarvinkin teitä...antakaa vapaasti mielipiteitä mitä tämä teksti herätti. Mitä vain. kokemuksia, kannustusta, kritiikkiä. Mutta kunhan pääsen tästä perkeleen pahasta olosta ja saan revittyä itseni ylös taas tämän eron jälkeen...
Uskon että ihminen tekee elämästään juuri sellaista kun itse haluaa, sekä on itse vastuussa omasta onnestaan. Miksi en nyt pysty noudattamaan tuota...augh...help!
Päätin jo kesällä, että jos tämä päätyy eroon se on lopullista. Ja nyt se onkin.
No niin, mun pitäisi ajatella että kundi sai tilaisuutensa, kahdesti, ja jätti minut, kahdesti. Kolmen vuoden jälkeenkään ei ollut varma että rakastaako ja ei halunnutkaan jakaa tulevaisuutensa kanssani. Ja hän kaipasi jotain muuta, sekä jonkun muun vierelleen! Mun pitäisi olla vahva ja ajatella että mies teki päätöksensä, eläkööt nyt ihan miten haluaa. Mitä minä enää välitän. Hän ei halunnut minua, that's it. Hänestä pitäisi tulla täysin tuntematon minulle, olematon. Mitä sitä enää itkeä perään.
Niin, mutta aina sitä ei ajattele noin. Tässä tarvinkin teitä...antakaa vapaasti mielipiteitä mitä tämä teksti herätti. Mitä vain. kokemuksia, kannustusta, kritiikkiä. Mutta kunhan pääsen tästä perkeleen pahasta olosta ja saan revittyä itseni ylös taas tämän eron jälkeen...
Uskon että ihminen tekee elämästään juuri sellaista kun itse haluaa, sekä on itse vastuussa omasta onnestaan. Miksi en nyt pysty noudattamaan tuota...augh...help!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Muhun sattuu. Meni 3 kuukautta sitten poikki ex-tyttöystävän kanssa (n. vuoden mittainen suhde) jota rakastin palavasti (tuolloin hänkin vielä sanoi rakastavansa mua). Eron jälkeen tyttö onkin ollut mua kohtaan kylmempi kuin mitä olisin ikinä uskonut. Eron jälkeen molemmat "vihasivat" toisiaan tuli molemminpuolin sanottua kaikennäköistä rumaa, mutta koska aidosti välitin tytöstä olen nyt tehnyt kaikkeni jotta olisimme edes jonkinlaisissa väleissä, koittanut ehdottaa kaikennäköistä, kuten että voisin joskus lyhyesti tulla moikkaamaan häntä (hän muutti omaan kämppään vähän eromme jälkeen) hänen uuteen kämppään ja jutella asiat selviksi ja erota ystävinä. Tarjosin tytölle vähistä rahoistani myös ulkomaanmatkan seurustelumme aikana (maksoin matkat koska rakastin häntä) ja olen pyytänyt häneltä useaan otteeseen valokuvia reissulta (ne jäivät hänelle sillä eromme aikaan ne olivat juuri teetettävänä) jotta saisin jonkinlaisen muiston hänestä. Nyt hän ei voi edes niitä antaa, sanoo että hänelle on aivan sama missä väleissä olemme koska hän ei tunne minua kohtaan enää yhtään mitään, paitsi vihaa. Kuulemma paljon parempi ettemme näe enää koskaan. Voin sanoa että mun sydän särkyy joka kerta kun tuon kuulen ja silti aina viikon parin välein soitan hänelle siinä toivossa että ehkä hän olisi leppynyt ja voisi olla ystävä kanssani. Mutta ei.. ei voida olla edes ystäviä, ei edes jutella mistään. Kerran olen hänet eron jälkeen nähnyt, käveli vain ohi kuin ei edes tuntisi. Soitin ja kysyin syytä, hän sanoi ettei tunne minua enää eikä haluakaan tuntea. Olen siis täysin poistunut hänen elämästään, ja se sattuu.. syvälle!!! =(
.. tässä pientä avautumista. Että kyllä se toimii molemmin päin. Haluaisitko mailailla kanssani sydänsäryistä olisi kiva kuulla vähän samantyyppisiä asioita kokeneen vastakkaisen sukupuolen edustajan tuntemuksia asiasta? Pistä mailia vaikka osoitteeseen [email protected] jos siltä tuntuu.