Vaimoni ilmoitti maanantaina jättävänsä erohakemuksen ja jo keskiviikkona tuli tiedoksianto käräjäoikeudesta. Kuuden vuoden avioliittovuoden jälkeen vaimo ilmoitti, että "hänellä ei ole enää hyvä olla kanssani eikä ole ollut onnellinen koko 6-vuotisen avioliiton aikana". Meillä on yksi yhteinen lapsi ja alustavasti sovittiin yhteishuoltajuudesta. Vaimo kuitenkin ilmoitti vaativansa elatustukia. Nyt sitten etsitään asuntoa kumpikin tahoillamme ja ollaan niinkuin ei oltaisi koskaan tunnetukaan. Tässä sen näkee, että perhearvoilla pyyhitään sitä itseään tänä päivänä. Vaimoni on sen verran ulkopuolisesta avusta riippuvainen, että uusi äijä astuu ovesta sisään jo varmaan samana päivänä kun minä poistun. Minä ilmoitin, että nyt kun minut heitetään likaveden mukana katuojaan, en tule maksamaan hänen elämistään tai muitakaan hänen elinkulujaan. Hän syyttää minua itsekkääksi ja vaatii rahaa pöytään tasajalkaa pomppien. 5-vuotiaan pojan maailma rikotaan lopullisesti. Että sillälailla näitä asioita tänä päivänä hoidetaan.
Täystuho
Kyylääjä
72416
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Niin, tuskinpa vaimollesi elatusapua joudut maksamaan (vaikka teoriassa on mahdollista, mutta käytännössä äärettömän harvinaista).
Mutta aivan varmasti joudut (ja kuuluukin) maksamaa osuutesi lapsesi elatuksen tarpeesta, yleensä summa on 130 - 160 EUR/kk luokkaa.
Jos meillä on yhteishuoltajuus ja lapsi saman verran kummallakin, miksi minun kuuluu maksaa vaimolleni lapsen elatuksesta? En ymmärrä
"Mutta aivan varmasti joudut (ja kuuluukin) maksamaa osuutesi lapsesi elatuksen tarpeesta, yleensä summa on 130 - 160 EUR/kk luokkaa."
M36 todennäköisesti tarkoittaa osuudellasi lapsen elatuksen tarpeeseen osallistumisella sitä, että joudut omalta osaltasi lapsen elatukseen jollakin tavalla osallistumaan. Joko lapselle maksetulla elatusavulla TAI tarjoamalla hänelle elatusta esim. asunnon ja ruokinnan muodossa (ja ehkä lisäksi myös elatusapua). Riippuu siis siitä että kenen luona lapsi asuu ja millaiset tapaamisoikeudet tähän järjestelyyn liittyvät jne.
Et joudu maksamaan vaimollesi elatusapua todennäköisesti, kuten M36 totesi. Tällainen määrätään avioliittolain perusteella eikä lapsen elatusta koskevan lain perusteella. Puolisolle maksettavan (yleensä) määräaikaisen elatusavun määrääminen on erittäin harvinaista. Lisäksi määrät ovat yleensä vähäisiä. Tämän vuoksi en jaksa asiaa enempää selostaa, vaikka joskus olen tainnut aiheesta paasata täällä.
"Jos meillä on yhteishuoltajuus ja lapsi saman verran kummallakin, miksi minun kuuluu maksaa vaimolleni lapsen elatuksesta?"
10 pistettä ja papukaijamerkki hyvästä kysymyksestä. Vaikka huoltajuuden muodon (yksin-/yhteis-) ei asiaan ainakaan pitäisi vaikuttaa.
Elatusavun laskemisen yleisiä periaatteita on vaikea määritellä ja käytännöt kuntien sosiaalilautakunnissa (/lastenvalvojilla) vaihtelevat huomattavasti. Sosiaalilautakunta / lastenvalvoja lain mukaan vain vahvistaa lasta koskevan sopimuksen. Tällainen sopimus on toki aivan yhtä pätevä vahvistamattomankin kuin vahvistettuna (siviilioikeudellisesta näkökulmasta), mutta se ei ole pakkotäytäntöönpantavissa ilman tuomioistuimen käsittelyä (prosessuaalinen näkökulma). Huono homma, että ihmiset eivät tätä ymmärrä. Sosiaalilautakunta / lastenvalvoja ei ole mikään auktoriteetti näissä neuvotteluissa, hänen ei edes tarvitse olla läsnä kun asioista sovitaan. Hän vain joko vahvistaa tai on vahvistamatta sopimuksen. Tällä ei siis ole mitään tekemistä sopimuksen pätevyyden kanssa.
Lastenvalvoja saattaa olla sossukoulutuksen saanut tai joskus jopa juristi. Toisaalta käräjäoikeuksienkin ja yksittäisten tuomarien välillä "peukalosäännöt" saattavat vaihdella.
Tämä elatusavun määrä on aika sekava suo. Sen vuoksi en yleensä näihin jaksa vastailla. Mitään yksiselitteistä kaavaa sen laskemiseen ei ole olemassa. M36 voi tarkentaa jos tarvetta on. :)
Toivottavasti oikeusministeriössä parisen vuotta asian selkeyttämistä valmistellut työryhmä saa jotain aikaiseksi. Ja mieluiten jotain järkevää.
Minä maksan 220 euroa/kk, sen lisäksi kaikki lapsen harrastukset ja niihin liittyvät kulut. Ihan tavallinen lapsi se on, äitinsä käy säännöllisessä keskituloisessa työssä, omistusasunto, ei lainaa asunnosta. Yhteishuoltajuus sovittiin noilla ehdoilla, mutta se ei ole enää toteutunut kun lapsi ei halua olla luonani viikonloppuja. Luultavasti joku murrosikään liittyvä juttu. Mutta käyn hänen kanssaan syömässä joskus, ostan joitain kalliimpia tarvikkeita joihin äidillä ei ole varaa, maksan vakuutukset, puhelimen jne. Olen kyllä epäillyt ettei laskelma ihan oikein ole mennyt. Onko minua siis huijattu? En ole konkurssissa sen takia, mutta enpä haluaisi entisen siippani hyväksi enää tehdä yhtään mitään. Aikani häntä "elätin", pidin yllä hänen haluamaan elintasoa. Opettelisi elämään sen tosiasian kanssa, että jos haluaa rahassa kylpeä, sen eteen on tehtävä töitä.
... koska ei tyhmä se joka pyytää vaan joka ...
njääh -- ehkä tuo perinteinen kauppamiesten sanonta heikosti istuu elareihin...
Silti, en sanoisi että sinua on huijattu, mutta onko tuo oikeudenmukaista ... ehkä ei.
Ideana kun on, että maksat osuutesi lapsen elatuksen tarpeesta, lähi omansa ... kun nuo osuudet ja lapsilisä ynnätään yhteen, summan pitäisi olla "lapsen elatuksen tarve".
Ja edelleen, ei elarit ole tarkoitettu exäsi elintasoon, vaan lapsesi elatukseen.
Onko teillä?
Mutta hyvinpä "Toinen Oikkari" paikkasi, ja laajasti selvitti :-D
No aivan ensimmäiseksi, yhteishuoltajuus on juridinen "termi". Se tarkoittaa että sinulla on sananvaltaa lastasi koskevissa juridissa asioissa ... esim. uskontokunnan valinnassa, sukunimessä, passin saamisessa, jne. Asioissa, missä molempien huoltajien suostumus vaaditaan -- eli melko harvoin arkielämässä.
Yhteishuoltajuudessa tapaamiset voivat olla vaikka kerran vuodessa, tai laajat (vuoroviikko asuminen maksimissa).
Laajoissa tapaamisissa tai asumisjärjestelyissä kuviolla luonnollisesti oltava vaikutusta elareihin. Ja voivat merkitä, että nolla elarit ovat oikeudenmukaiset ja järkevät ... MUTTA, ei automaattisesti.
Koetan ottaa ääriesimerkin, ehkä ymmärrät miksi.
- Vuoroviikko asuminen
- Isän nettotulot 1000 EUR/kk
- Äidin nettotulot 6000 EUR/kk
- Lapsen elatuksen tarve 700 EUR/kk vakavan kroonisen sairauden vuoksi, eli 600 EUR/kk kun vähennetään lapsilisät.
Olisiko oikein, että isän nettotuloista menisi 30% lapsen elatukseen ja äidin maksukykyä rokotettaiiin vain 5% verran. Koska tuotahan se merkitsisi jos äiti ei maksaisi elareita isälle lapsen eöatuksesta (oletuksena että isä on lähivanhempi)
Osanotto sinun traamaasi. Olen itse kokenut saman 16 avioliitto vuoden jälkeen. Näyttää surkeasti siltä että monen nykyajan ihmisten arvot ja koko oleminen on hiekan päälle rakennettu. Niin paljon on eroja. Hiekan päälle rakennettu tarkoittaa, että ei ole oikein mitään syytä minkä tähden ihmiset sitoutuisivat ja onko yleensä enää mitään yrittämistä suhteen hyväksi. Tärkeää on oma nautinto, ja jotkut muut asiat. On helppo myös lähteä karkuun vaikeuksia ja antaa periksi. Lohdutan sinua: elämä ei lopu eroon. Jos vaimo lähtee, et sinä ole yksin syyllinen. Minullekkin tuli vasta toisesta avioliitosta unelmien täyttymys. Nyt osaan myös varoa tiettyjä asioita ja osaan elää taidollisemmin suhteessa. Elä jätä poikaasi, vaan yritä antaa hänelle paljon aikaa. Se on tärkeää pojallesi.