kertokaa te, jotka seurustelette, olette kihloissa tai ehkä avo/avioliitossa, onko kenenkään suhde syntynyt kaveripohjalta, eli onko mahdollista,että ensin olllaan vaan kavereita vaikka useampi vuosi ja sitten mennäänkin yhteen,eli huomataan että ollaan rakastuneita. Voiko pelkästä ystävyydestä koskan kehittyä mitään vakavampaa?
rakastuminen
voiko olla mahdollista
132067
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
kuukauden tutustumisella ja ystävyydellä. Sitä vaan sitten huomattiin että ollaan kiinnostuneita toisistamme. Seurusteltiin 2v kunnes erottiin koska ei oltu kumpikaan valmiita ottamaan sitä ns. seuraavaa askelta.. :S
Minulle tuo ystävyys&suhde oli parasta mitä oli voinut tapahtua koko seurusteluskaalassani (edelliset alkaneet romanttisessa mielessä hyvinkin pian, tyyliin kuukauden tapailun jälkeen menty jo sänkyyn tms) - luotin mieheeni kuin parhaaseen ystävääni. Hän on minulle edelleen rakas ja tärkeä ihminen ja haluamme pysyä mukana toistemme elämässä.. En sitten tiedä mitä tapahtuu kun jompi kumpi alkaa tapailla uusia ihmisiä treffimielessä, mutta nyt ainakin ystävyys on pysynyt.
kuka hitto muka oottaa jotai kuukauden et sänkyy,haloo.....itse menen asiaan jo enne mahdollista seurustelua koska kyllä sitä miehelle joku koeajo tarttee tehdä,eikä normaalit miehet ala oottan mitää kuukautta et naista saa,älytöntä touhua..ja löysin sen mitä hain,ihanan miehen ja isäpuolen lapsilleni ja hyvän rakastajan.
on tarpeeksi tasokas. :)
Siis...eikös seksi tule kuvaan sit kun molemmista tuntuu siltä.
jos seksi on se yhdessä pitävä voima niin huonoa tulevaisuutta povaan.
Kyllä se sielyujen sympatia, ymmärrys, kunnioitus toista kohtaa, aito pitäminen ovat tärkeämpiä.
Onneksi meitä on moneen junaan:)
kuukauden ystävyydellä tosiaan. Ja kuukausi on mielestäni todella lyhyt aika - jos nähdään ehkä juuri kahtena vkl baarissa, sit toinen pyytää numeron ja käydään pareilla treffeillä.. Eihän siinäkään ole kuin n. 6-8 tapaamiskertaa!
Ei siinä ajassa ehdi oppia tuntemaan toista kunnolla. En voisi ikinä mennä sänkyyn miehen kanssa jos olen nähnyt/tavannut hänet vain pari kertaa. Tuo 6 kertaakin on todella vähän, ainakin omasta mielestäni. Jo siksi että seksikin on parempaa kun siinä on tunnetta mukana, voi leikitellä toisen vartalolla, seksin jälkeen jää kainaan makaamaan tai yöksi.. Hihittää yhteisille vitseille (joita tuskin on ehtinyt yhden baari-illan aikana kertyä) ja muuta tuollaista.
Itse en saa mitään irti ns. yhdenillan jutuista (niitä olen kokeillut muutamia) koska vaikka seksi periaatteessa on hauskaa, siihen ei liity luottamusta ja sen kautta rentoutumista kun tietää että toinen välittää oikeasti miltä tuntuu ja haluaa tehdä parhaansa saadakseen minut nauttimaan. Plus parisuhteessa voi keskustella siitä mistä toinen tykkää, eli nautinto triplaantuu kun toinen osaa näppäillä oikeista paikoista... En usko että yksikään mies osaa suoralta kädeltä kaikki tavat joilla jokainen ERILAINEN suomen nainen saadaan tärisemään vuosisadan orgasmin kourissa.
Parisuhde hakkaa mennen tullen yhden illan jutun. Onneksi olen tähän asti löytänyt miehiä jotka ovat malttaneet odottaa.
En tuomitse niitä jotka haluavat vain pikaisen panon/yhden illan jutun. Hyvä jos siitä saa irti jotain, mutta itse en välitä seksistä ilman tunteita.
voi olla hyvin mahdollista että näin voi käydä, tosin riippuu kuinka kauan on tuntenut toisen ja ...mutta omalle kohdalle ei ainakaan ole sattunut..ainakaan niin että tunne olisi molemminpuolinen ja että siitä olisi kehittynyt jotain..=)
Olen tuntenut poikakaverini kaverina noin 12 vuoden ajalta. Ystävyys johdatti meidät täydelliseen rakkauteen ja parisuhteeseen.
Se, että toisen tuntee kaverina jo pidemmältä aikaa, auttaa luottamuksellisen suhteen luomisessa huomattavan paljon!!! En ole katunut hetkeäkään ettenkö olisi aloittanut seurustelua hänen kanssaan!!
nimimerkille in love,tarkotitko että tunsit nykysen poikaystäväsi 12 vuotta ennen kuin aloitte seurustella. Miten kaikki lähti etenemään,eli milloin huomasitte olevanne rakastuneita ja oliko kaikki alussa todella pelkkää kaveruutta ilman että olisitte olleet toisistanne kiinnostuneita?Saa muutkin vastata
tuo kaveripohja ihan yleistä ainakin pikkukaupungeissa ja "teinien" keskuudessa. Itsekin olen ihastunut ajoittain miespuolisiin ystäviini mutta niistä ei kuitenkaan ole mitään ebempää muodostunut, enkä itsekään ole niitä yrittänyt viedä eteenpäin. Sukulaiset on Pohjanmaalta ja siellä näitä kaverisuhteita muodostuu tosi paljon ja hyvin tuntuvat kanssa kestävän. Täällä kotona Espoossakin seurustelee 3 ystävääni samasta kaveriporukasta lähtöisin olevien jätkien kanssa. Tietenkin hieman teiniltä vaikuttaa, mutta yksi kavereistani on seurustellut lapsuuden ystävänsä kanssa jo 4 vuotta ja meillä kaikilla on ikää 20 . Joo no mikähän mun pointti tosiaan oli, jäi vähän hakuseen :D
Kestävissä suhteissa on pohjalla myös ystävyyssuhde, ystävyydestä on hyvä alkaa.
Sellainen tilanne jossa toinen rakastuu ja toinen haluaa olla "vain ystävä" ei ole terve ja tasapuolinen. Eikä kestävä. Yleensä siinä käy niin että "ystävä" pumppaa tältä rakastuneelta kaiken mitä irti lähtee. Huomiohuoramaisilla ämmillä tämä on jopa tietoisesti tavoiteltu peliruutu.
Yksi asia johtaa toiseen.. tapahtumat toiseen sekä asioista siirrytään toisiin asioihin. Loppuen lopuksi mistä vain voi tulla mitä vain ihmismielen syövereissä. Vihasta tulee rakkaus ja toisinpäin... Yhteenkuuluvuuden tunteesta sekä ystävyydestä tulee yllättävän usein rakkautta ja himoa =)
Miten niin pelkästä ystävyydestä? Just nimenomaan ystävä-suhteesta ne syvemmät seurustelu-suhteetkin muodostuu. Tämän voin sanoa ihan vain omasta lähipiiristä, jossa kaikki ystävyyssuhteesta lähtöiset parit ovat vieläkin yhdessä, kun taas monen seurustelukumpaanin kanssa tiensä aloittaneen suhde on jo katkolla. Vähän lukuja: 4/6 :sta seurustelu-avioliitosta on päättynyt eroon ja nämä 4 kaverisuhteesta alkunsa saanutta liittoa voi vieläkin 10 vuoden jälkeen hyvin!
Tämä ei tietenkään anna mitään syytä yleistykseen, mutta lohduttaa ainakin itseäni omassa kaveri-liitossani.
Tosin, jos kaverin kanssa alkaa seurustelemaan, on pidettävä mielessä se tosiasia, että seurustelun myötä voit myös pahimmillaan menettää sen kaverisuhteen. Joten ihan heppoisasti siihen ei kannata ryhtyä. Mutta jos tunteet on aidot molemmin puolin, älkää säästelkö, vaan antakaa sydämen johdatella!