Tuntuu etten tiedä enää mihin suuntaan lähteä elämässä. Olen kohta kolmekymppinen avovaimo. Miehen kanssa oltu muutama vuosi yhdessä ja hänen kaljanhimonsa vaan pahentunut ja pahentunut. Harva se päivä menee mäyräkoira kurkusta alas. Onneksi ei ole lapsia katsomassa tällaista elämää. Yritin alussa uhkailla, anella, rukoilla, pyytää, pakottaa yms. häntä olemaan juomatta, mutta eihän se mitään ole auttanut. Nyt ymmärrän ettei vika minussa, vaikka hän niin väittääkin kännissä. Hyvä ystäväni (entinen juoppo itsekin) on kehoittanut olemaan puuttumatta miehen juomiseen vaan antaa hänen juoda. Kerran he menivät yhdessä AA-kerhoonkin. Mies puhkui intoa kun tuli sieltä mutta ei kestänyt viikkoakaan, niin taas kalja vei voiton. Tämä ystäväni sanoi minulle suoraan, että kärsin läheisriippuvuudesta. Olen itsekin sairastunut alkoholismiin mieheni kautta. En juo kuin joskus kaljan, mutta olen kuitenkin sairas. Itsetunto on mennyt, salailen esim. sukulaisiltani ja työkavereiltani kotiolot. Kaikki kun luulee, että on niin auvoista yhteiseloa, vaikka todellisuudessa mies juo ja juo ja minä katselen telkkaria tai käyn lenkillä. Ja olen huomannut että parempi olla hiljaa, niin ei rikkoonnu niin paljon astioitakaan. Mies kun voi kännissä heittää mitä eteen sattuu. Mitä pitäisi tehdä? Osa ehdottaa heti eroa. Alkoholismi on sairaus ja aina sitä toivoo, että myös mies tajuaisi hakea sitä apua. Useamman kuin kerran. Itse aion mennä Al-Anon-ryhmään saamaan apua. Olen jo liikaa teeskennellyt, että kaikki hyvin. Kohta romahdan jos en hae apua. Jos jollakin samanlaisia kokemuksia, olisi kiva kuulla.
Alkoholistimies ja läheisriippuvuus
Avovaimo30
61135
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Aivan vastaavaa kokemusta minulla ei ole, mutta olen alkoholistin lapsi. Siksi suhtaudun tuohon sairauteen hyvin jyrkän negatiivisesti.
Otat oikean askeleen alkamalla hoitaa itseäsi. Ehkä saat vielä ainakin oman elämäsi raiteilleen.
vinkkinä vielä "Virtahepo olohuoneessa"- kirja, ehkä siitä pari pointtia.
Tässä asioita 20v.seuranneena (ja varmaan itsekin jonkin sortin läheisriippuvuisuuteen sairastuneena) kyllä niistä tilanteista AINA jotain myös itselleen saa, jos sitä jaksaa kauan katsella. Sinulla on vielä mahdollisuus vaikuttaa, niin tee ihmeessä se.
Monta asiaa avautuu sinulle varmaan tuon ryhmän kautta, jotkut varmaan hyvinkin rankkoina alkumetreillä. Älä silti heitä heti hanskoja tiskiin.
itse saman kokenut, ikävä kyllä se osapuoli joka joi (juo). monet kerrat sain pyynnön vähentää/lopettaa juominen. mikään ei kuitenkaan auttanut. juominen vain jatkui. puoliso lopulta lähti joskus vuosi sitten, (virallinen ero tulee vajaan puolen vuoden päästä). kun rakastaa enemmän pulloa kuin toista ihmistä niin ihmissuhde on lähes mahdoton.
toki on tapauksia, jotka paranevat alkoholismista, mutta se vaatii omaa halua siihen ja aikaa. mitkään uhkailut eivät yleensä ottaen auta. nyt kun alkaa olemaan tuhonnut kaikki rakkaussuhteet ennemmin tai myöhemmin alkoholilla, niin olen päätynyt ratkaisuun aloittaa antabus-kuuri, jonka pitäisi pakoittaa lopettamaan juominen. siihen vain meni 10 vuotta juomista. eli mieti sitä että juominen voi jatkua vaikka kuinka pitkään vielä ja kestätkö sitä miten kauan vielä.
pärjäilehän....
Muista ainakin se että sinun haluamisesi ei auta miehen alkoholismista parantumiseen. Sen täytyy aina lähteä hänestä itsestään. Voit olla tukena, mutta varsinainen lopettamispäätös on tultava häneltä itseltään. Joskus päätös lopettamiseen tulee silloin kun tulee joitain terveydellisiä oireita, esim. maksa reistailee ja lääkäri varoittaa ja kehoittaa lopettamaan. Useimpia ei kuitenkaan edes se pelota.
Oma veljeni kävi aikoinaan katkohoidossa perheensä kanssa, vaimo ajatteli että kun hän on tukena niin mies voisi vapautua alkoholista. Toisin kuitenkin kävi. Lopulta tuli ero kun mieheen ei voinut enää luottaa lapsenkaan hoidossa. Hän oli lähtenyt ajamaan autolla lapsi kyydissään joka oli viimeinen pisara vaimolle.
Suhteeseen liittyi salailuakin, veljeni myi kaikenlaista viinarahaa saadakseen.
Lopulta kävi niin että hän putosi rappuja ja meni koomaan. Siitä ei enää selvinnyt.
Alkoholistille viina on numero yksi, kaikki muu tulee vasta sen jälkeen, jopa oma vaimo ja lapset. Viinasta tulee elämän hallitsija jossa ei kärsi yksin alkoholisti vaan vielä koko perhe ja sukulaisetkin siinä sivussa.
Miehesi juomiseen tuskin on mitään erityistä syytä, vaikka monet alkoholistit vetoavatkin eri syihin jotka muka "oikeuttavat juomaan". Mitään syytä siihen ei tarvita, yleensä juodaan kun se on kivaa ja siitä tulee ainakin hetkellisesti hilpeä olo, kunnes alkaa tulla ainavaan huonompi olo. Lopulta tulee se selviämisen päivä jolloin on "morkkis" ja rahatkin loppu.
Päätös on sinun mitä jatkossa teet, mutta voimia sinulle.
mä sain kärsiä samoista asioista jo parikymppisenä. Luojan kiitos kypsyin vuosien varrella, ja kunnioitin itseäni sen verran että lähdin.
Silti rakastin miestä todella paljon, siksi hänen kanssaan niin kauan olinkin. Hän olis halunnut lapsiakin, mutta tiesi kyllä että minä ne olisin saanut yksin hoitaa.
Mies kittaa viinaa edelleen, ja "tykkää mennä kaverin kanssa parille". Suurin osa tutuistani alkaa olla perheellisiä, mutta eksäni suurin rakkaus on edelleen alkoholi.
Jatkuvasti mä yritin ja jaksoin...jaksoin uskoa parempaan tulevaan. Kunnes vihoviimeisen tikin jälkeen tajusin, ettei hän tule koskaan muuttumaan. Ei hän halunnut lopulta muutosta, mieluummin menetti minut. Onneksi hän tajusi lopulta kunnioittaa minua, ja sanoa suoraan että ansaitsen parempaa.
Mä oon eläny niin rankan vaiheen niin nuorena elämässäni, etten toivo samaa kenellekään. Olet nyt jo selvästikin varsin uupunut...ja vielä tuon ikäinen (et mitenkään vanha huom), minun näkökulmastani sen ikäinen että itse haluaisin tuossa vaiheessa jo elää levollista perhe-elämää. Sen takia jätinkin exäni, että minulla olisi joskus mahdollisuus kokea se onni.
Toivottavasti nykyiseni kanssa on. Ainakin hän on erittäin vastuuntuntoinen ja rakastava ihminen. Vieläkin nautin suuresti siitä, että voimme esim juoda ruuan kanssa viiniä ilman huolta siitä, että tilanne karkaa käsistä ja hän lähtee baariin tullen takaisin seuraavana iltana krapulassa tai kännissä. Tai vasta kolmen päivän päästä rahat ja pankkikortti kadoksissa.
Ala hyvä ihminen elää myös itseäsi varten. On ehkä 1 prosentin mahdollisuus, että miehesi haluaa tosissaan muutosta, niin että hän myös muuttaa elintapansa. Useimmissa tapauksissa se edellyttää suoranaista raittiutta. Sekin voi olla haastavaa, sillä usein alkoholisti saattaa syyllistää puolisoa aivan normaalista alkoholin nauttimisesta. mutta varmasti tyydyttävämpi tilanne kuin nykyinen.
Ite en enää lähtisi samaan ruljanssiin. Onneksi ei nyt tarvitsekaan, mutta jos miestäni ei olisi, ja tapailisin muita, lähtisin kiljuen pakoon jos huomaisin vähääkään vaikeuksia alkoholin suhteen. En jumaliste kestäisi enää sitä touhua. Se pilaa kummankin elämän.
vielä pystyt!!!
Itse jäin, ja lapsiakin meille on siunaantunut.
Välillä on tietysti hyviäkin aikoja/mies raittiina.
Mutta mikään ei ole niin rasittavaa kuin ELÄÄ JATKUVAN PELON ALLA!!!!! Tili tuli - juoko se nyt? - no juo. Meneekö kaikki rahat, missä se on, kenen kanssa, mitä tekemässä.......??
Tahtoisin sellaisen miehen johon voi LUOTTAA, joka arvostaisi perhettään niin ettei tekisi mitään tuollaista!