Kohta kolme kuukautta siitä kun mut jätettiin.. loppuuko tää tuska koskaan? Tuntuu ettei enää jaksa. Miksi elämän pitää olla näin vaikeeta.
Elämä hukassa
En jaksa enää
61590
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Toivottavasti loppuu, koska mä en enää millään kestäisi tätä... Tuskaa ei pääse minnekään pakoon, ei vaikka kuinka yrittäisi. Ei ole sellaista paikkaa, joka ei menetyksestä muistuttaisi...
"Toivoa sai mitä vaan
Ja toivoin ettet koskaan mua unohtaisi
Tiedätkö minkä sä teit?
Vastuun tästä sydämestäni
kannat lopun elämääsi.
Kannat lopun elämääsi.
Mutta sä tuskin muistat edes mun nimeä.
Tuskin muistat sen."
nimes muistan ja sut. Olitko itse aivan virheetön? Joka tapauksessa ihana olet..
... ollut virheetön. Mut jos saisin vielä tilaisuuden, osaisin paljon paremmin! Hyvä jos oon edes vähän ihana vielä kuitenkin.
Mulla myös puoli vuotta kun minut jätettiin ja sisuksissa taas eilen riepoi niin, että pahaa teki vaikka olen kuinka läpikäynyt ja kolunnut joka nurkan suhteesta. Pysähdyin miettimään asiaa ja tajusin, että en kaipaa exääni enää vaan sitä yhteiselämää ja niitä yhteisiä unelmia, joita meillä oli suunnitelmissa ennen eroa. Sellasta mukavaa yhteiselämää toisen ihmisen kanssa, kenen kanssa tulen toimeen ja on hyvä olla(,jota en kokenut exän kanssa vuoristorataelämässä). Toivottavasti tämä auttaa prosessoimaan raskasta ja vaikeaa asiaa. Minäkin jäin kiinni siihen kiiltokuvaan ihmisestä ja oli vaikeaa jatkaa eteenpäin. Ensin vaan turrutin omia tunteitani elämällä vallatonta elämää, ovet kävi molempiin suuntiin kun ihmistä lappo läpi elämäni. Tunteita kun ei voi järjellä ohjata niin on vaan löydettävä suunta niille ja mentävä vaan eteenpäin, jätettävä menneisyys ja annettava tulevaisuudelle mahdollisuus. Ennen kaikkea pitää läpikäydä asia, ettei elä toivossa, että menneisyys palaisi koska se on eletty jo. Tämä on henkistä kasvun aikaa ja se lopulta vahvistaa.
ihminen on semmonen kummallinen olio, että rakasuu helposti tunteeseen, eikä kohteeseen. Kohde häviää näkökentästä jää kaipuu tunteeseen, minkä kohde läsnäolollaan mahdollisti. Viisasmieli osaa sovittaa ajattelun ja tunteet oikeaan suhteeseen yksilön elämässä.
Joo sama täällä, nyt tasan kolme kuukautta erosta aikaa ja vieläkin on vähän haikea olo. Eikä elämä muutenkaan ole ihan mallillaan.. ei oo asuntoa, ei töitä tai mitään mikä vois tuoda sisältöä tähän omaan sirpaleiseen ja pieneen maailmaani. Miesten
kanssa olen käynyt treffeillä mutta kun ei sitä oikeaa tahdo millään löytyä, eikä kukaan sitäpaitsi enää tunnukaan siltä "herra oikealta", entisen suhteen jälkeen mutta eteenpäin olis tarkotus porskuttaa vaikka välillä mieli on kuinka maassa eikä mikään huvita. Ehkä se on sitten niin että kun keskittää energiansa muihin kuin rakkausasioihin ja lopettaa elämisen menneessä,
voi se rakkaus sieltä eteen ilmestyä tosta noin vaan kun sitä vähiten odottaa. Ainoa selviytymiskeino on ystävien tapaaminen,
ja oman elämän hallitseminen. Tiedän, helpommin
sanottu kuin tehty mutta mun energiat suuntaan tästedes opiskeluihin sekä asunnon etsimiseen.
Ei viitti koko ajan kavereiden nurkissa pyöriä
vaikka ystävät onkin todella vieraanvaraisia ja ihania. Kevään jatkoja kaikille ja jumalan siunausta ja rakkautta kaikille! =)
Ollaan optimistisia =o)