Avioliitossa 6,5 vuotta ihanan naisen kanssa. Lapsi kouluikäinen. Ei velkaa penniäkään. raha-asiat kunnossa. Pettämistä ei tähän asiaan kuulu. MUTTA..
- jokapäivä tappelua millon mistäkin olemattomasta syystä
- Seksi kuollut lähes kokonaan ja muukin toisen fyysinen hyvänäpito (aikoinaan on tehty kaikki mahdollinen maan ja taivaan väliltä, mitä toinen vain saattoi toivoa)
Onko tämä sitä kuuluisaa suhteen kuolemista? Vaikka edelleenkin uskon ja tiedän, että hän on minulle se oikea ja uskon hänenkin ajattelevan samallatavalla.
Inhottaa, kun tuntuu, että asuu pahimman vihamiehensä kanssa saman katon alla. Jos jollain omia kokemuksia, niin otan mielelläni vastaan asiallisia vinkkejä/kokemuksia. Kiitos
- jokapäivä tappelua millon mistäkin olemattomasta syystä
- Seksi kuollut lähes kokonaan ja muukin toisen fyysinen hyvänäpito (aikoinaan on tehty kaikki mahdollinen maan ja taivaan väliltä, mitä toinen vain saattoi toivoa)
Onko tämä sitä kuuluisaa suhteen kuolemista? Vaikka edelleenkin uskon ja tiedän, että hän on minulle se oikea ja uskon hänenkin ajattelevan samallatavalla.
Inhottaa, kun tuntuu, että asuu pahimman vihamiehensä kanssa saman katon alla. Jos jollain omia kokemuksia, niin otan mielelläni vastaan asiallisia vinkkejä/kokemuksia. Kiitos
Vastaukset 21
Vanhimmat
Lapsen takia ikävä juttu. Muuten; nykyäänhän kaikki eroo. Bänet tulollaan.
tuollaista ennustat.
Oletko muuten se keskisuomen Silja ?
Kiva kun tajutaan että parisuhde on ystävyyssuhde. Kaikki fyysinen ja materiaalinen on toisarvoista. Kavereita nääs, ei vihollisia
parisuhteen välivaihe teillä menossa.
Tappelu ja riitely on niin ikävää jo lapsienkin kannalta. Kun toinen provosoi niin toinen provosoituu. Näin sen ei tarvitsisi olla. Ehkä nuo kireät välit heijastuvat myös seksielämäänne.
Toisaalta tiedän itsekin miten hermona on vaikean työpäivän jälkeen. Silloin pinna palaa helposti, mutta se ei oikeuta olemaan törkeä toista kohtaan.
Marinella on 20v neitsyt joa ei ole koskaan seurustellut vakavasti, mutta siitä huolimatta erittäin pätevä avioliittoneuvoja ja ihmissuhdekonsultti! =D
Aiemmin hän jakoi ilmaista asiantuntemustaan eksyneille lampaille nimimerkillä "kunnollinen tyttö".
Ota hänen neuvonsa erittäin vakavasti!
Marinellea. Olinpa tökerö! Anteeksi. ;)
Sinulla tuntuu tuo itsetunto olevan kohdallaan kun osaat antaa arvoa nuorempienkin mielipiteille ja arvoille. No, ymmärsin kyllä hauskan vitsisi, mistä päätellen ikä on todellakin tuonnut viisautta pääkoppaan!
Meillä sitä hauskaa piisaa, eikö vaan? Vuoroin vieraissa toisia sabotoimassa. ;) Kummalle muuten valehtelit, kun oli iästäsi puhetta? Mulleko, kun väitit mun olevan väärässä kun arvioin iäksesi 20-25 vai sille toiselle henkilölle, jolle myönsit olevasi juuri sen ikäinen?
Mut tähän Ramin asiaan. Mä vaan halusin heti alkuunsa tuoda hänelle faktat esiin, ettei hän vain erehdy pitämään sinua ihmisenä, joka tietää mistä puhuu. Vai että on pinna kiereänä työpäivän jälkeen eikä lapsien kuullen saisi riidellä? Mä olen aivan mykistynyt sun asiantuntemuksesta! =D
Ramille vielä tiedoksi, että jos sulla on ollut seksiä useamman naisen kanssa kuin mitä sulla on sormia, olet Marinellen mielestä menetetty toivo. Olet auttamatta PUKKI, joka ei voi koskaan sitoutua yhteen naiseen. Toivottavasti et ole sellainen hylkiö, koska jos olet, voit samantien erota ja syyttää itseäsi kaikista vaikeuksistanne. marinellea ei pidä kyseenalaistaa. Hän on Aina Oikeassa. Tietenkin.
On sinulla hauskaa, iso mies. Rami tietty päättää itse miten hän menettelee. Pukiksi en ole häntä haukkunut, joten älä vääristele asioita. Kirjoitapa sinä oma neuvosi Ramille. Katsotaan miten paljon IKÄ on tuonnut herralle viisautta päähän.:) Se tuntuu olevan sinulle niin ylemmyyttä tuova seikka. Minä kiinnitän huomiota siihen, millaisia ajatuksia ihmisellä on enkä mihinkään ikään tai muuhun pikkujuttuun. Aikuistu.
mulla on niin hauskaa sun kanssa. En mä malta aikuistua! =) Sitäpaitsi aikuistuminen on todella tappavan tylsää. Se voikin olla pointti tuossa Raminkin tilanteessa - liikaa aikuisuutta eikä mitään muuta tilalla... junou? Mut en mä neuvo. Ei mulla oo siihen kauheesti varaa. Mut kysellä voin (ja sen mä jo teinkin) ja esittää ehkä sitten erilaisia ajatuksia ja vaihtehtoja.
Niin jos Ramilla on ollut enemmän seksikumppaneita kuin sormia, kyllä sä siinä tapauksessa olet haukkunut häntä(kin) pukiksi. Etkös olekin? Mutta sehän ei tietenkään ole mitään henkilökohtaista, eihän? ;) Eihän sekään ole, ku jotkut miehet (ja naisetkin) huorittelevat joitakin naisia, vai miten?
Mä vähän korjaisin sua. Mun mielestäni sä et niinkään kiinnitä huomiota siihen, millaisia ajatuksia ihmisellä on, vaan pikemminkin siihen, millaisia ajatuksia (varsinkin ohjeita) sulla on.
Pyydän anteeksi, jos olen epäsuorasti osoittanut paheksuntaa niitä kohtaan joilla on ollut paljon seksikumppaneita. Minä saan kuulla huorittelua ja alapää-vitsejä joskus töissä. Kun niitä kuulee tarpeeksi, tavallaan tulee immuuniksi sille.:) Se ei enää vaikuta lainkaan. Sen takia minulle oli yllätys, että joku (kuten sinä) suuttui pukki-sanasta, jolla en tarkoittanut ketään yksittäistä henkilöä. Ymmärrät kai että kun minä itse en hätkähdä haukkumista, niin en osannut odottaa jonkun reagoivan siihen voimakkaasti. Näitä sattuu aina kun luullaan toisten ajattelevan samalla lailla. Koetan olla vastaisuudessa tarkempi mutta en voi luvata sitä. :)
Saat anteeksi. :) Tosin eiköhän se aika suoraa paheksuntaa ollut, epäsuoran sijaan? ;)
Siis suako huoritellaan töissä!?!? No huhhuh! Aikamoinen työpaikka sulla.. Mut en utele ;)
Mukava viesti sulta. Harmi vaan että sen merkitys ehti mennä jo vähän tyhjäksi sen toisen kirjoittelun johdossa tuolla... :(
Vaikutat aika turhautuneelta koska asiasi ovat ehkä liian hyvin, ottaen huomioon ettei sitä velkaakaan ole. Elämästänne puuttu tietynlainen jännitys. Ehkä pieni tuumaustauko eri osoitteissa tekisi suhteellenne hyvää.
Äkkiä kuulostaa tosi hyvältä. Siis että ei pitäisi olla mitään ongelmaa, niinkuin tavallaan itsekin totesit. Ihmismieli on kummallinen. Et oo alkuunkaan ainoa (ette ole ainoat) jotka tulee tuohon tilanteeseen. Se taitaa olla enemmän sääntö kuin poikkeus. Nimim. been there done that.
Mut kerro vähän lisää. Vaimos puolesta et tietenkään voi paljon kertoa, mut kerro se mitä tiedät (ei milelellään sitä mitä oletat).
Mut kerro varsinkin itestäs. Miksi sä olet kireä (jos olet)? Mikä sua vaivaa (jos vaivaa)? Tyhjyys? jotkut arkielämän asiat? Mikä? Ajtteletko muita, onko sulla jotain fantasioita tai salaisuuksia, joita et pysty kertomaan tai oikein itelleskään tunnustamaan, tai jotain? Mä nyt vaan heittelen ilmaan tällasia vaihtoehtoja, jos niistä vaikka lähtis ajatuksia käyntiin...
Teillä on ilmeisesti meneillään suhteen välivaihe,johon useimmat avioliitot kariutuu.
Nyt on taisteltava koska elätte pahinta vaihetta.
Arki on puuduttavan tappavaa ja toinen on muuttunut viholliseksi,ainakin siltä tuntuu.
On suhteessanne hetki jossa vasta nyt punnitaan onko tarpeeksi rakkautta molemmilla kestää tämä vaihe.
Jos tästä yli pääsette olette selvittäneet rakkauden pahimman vaiheen.
Tästä selviää ainoastaan nöyrtymällä ja menemällä itseensä.
Yrittää kannattaa,koska kun lopullinen ero vaihe astuu kuvaan niin se rakkaus toiseen tulee esiin ja on jo liian myöhäistä.
se kuuluisa 7vuotis kriisi. Se on kuulemma ensimmäinen ja ehkä niistä pahin. Keskustelkaa solmut auki ennenkuin on myöhäistä.
Rami,
Et ole yksin. Itselläni on ihan sama tilanne. Mietin ihan samalla tavalla, miten tästä eteenpäin. Olen hyvin toimeentuleva, seurallinen mies ja palvon tytärtäni 3 v.
Vaimo kehittää riidan lähes päivittäin ja niin pientä aihetta ei ole etteikö hän pääsisi nälväisemään. Seksiä ei ole ollut, en muista edes milloin viimeksi, Sain niin monta keraa pakit, että päätin lopettaa vonkaamisen.
Oma rohkeus ei kuitenkaan riitä suhteen lopettamiseen. Suurin syy tyttäressä, joka minulle tosi tärkeä.
Tsemppiä Rami sinulle!
koettaa avata ja purkaa niitä tekijöitä, jotka ovat kriisin taustalla? Onhan tsempin toivottaminenkin hyvä juttu, mutta...?
Kerronpa hieman vanhemmistani.
Kysyin kerran heidän avioliitostaan, joka nyt kestänyt 27 vuotta. Millaista se on ollut?
Äitini vastasi: Kun he menivät naimisiin, liitto sai arvosanakseen 0-10 asteikolla 6. Kun lapset olivat pieniä (just 7 vuoden kieppeillä), appiukko kuoli, rahahuolia ja kaikki muu huoli iski niskaan, suhde meni nollille.
Mutta sieltä noustiin. Sisulla, järjellä, ystävyydellä ja rakkaudella. Turha nipottaminen heitettiin pois. Nyt, 27 vuoden jälkeen suhde loikkii yhdeksikössä, lähellä kymppiä. He rakastavat aidosti ja tunteella, sen näkee.
Vaikka äitini sanoo kadehtivansa minua ja nuoruuden huumaa, totuus on että minä kadehdin heitä ja heidän vahvaa liittoaan. Tasapeli. ;)
Miksi kerron tämän? Vastaus: Antaakseni toivoa. Te pystytte nousemaan tuosta vaiheesta yli ja olemaan onnellisia. Te pystytte selvittämään ongelmanne. Vanhempani pystyivät siihen. Niin tekin. Onnea matkaan äläkä luovuta! :)
..Että pannaan pää puskaan. Että selän takana ihmetellään miksi riitaa syntyy.
MIES! TAISTELE. Päätä ensin, haluatko selvittää avioliiton solmut vai et. Jos et, voit esim. jäädä odottelemaan, mitä tapahtuu, kestääköhän avioliitto... Jos haluat, toimi. Tilaa aika avioliittoneuvojalle jos et itse koe voivasi keskustella. Jos pystyt puhumaan asioista vaimon kanssa, älä säikähdä riitaa vaan järjestä aikaa keskustella ja kerro vaimollekin että on aika keskustella. Kokemuksesta voin sanoa että kipeää voi käydä ja keskustelu voi kestää päiviä, joskus viikkojakin, mutta aina on yli päästy (10 v. naimisissa). Olennaista on että päätätte selviytyä kriisistä ennemmin tai myöhemmin. Ja että ylipäänsä myönnätte molemmat että kriisi on. Kärsimätön ei passaa olla.
Kriisit kuuluvat suhteeseen, se on totta, mutta minusta niiden selvittäminen on syytä ottaa vakavasti. Minusta on liian iso riski otettavaksi sellainen että muuttaa erilleen ja odottaa mitä tapahtuu. Mutta minä olenkin nainen.