No nyt alkaa tuntua vahvasti siltä, että ainakin ne naiset, joita olen lähestynyt, ovat antaneet ymmärtää, että joo kiinnostaa... mutta sitten lukuisten viestien ja sopimisten jälkeen se varsinainen suuri askel eli tapaaminen on aivan uskomattoman vaikea. En käsitä tätä muuten kuin sillä, että tällä palstalla on suuri joukko ihan viettämässä aikaansa ja mittaamassa markkina-arvoaan ilman minkäänlaista tarkoitusta tavata yhtään ketään. Eihän treffit ole mikään h----tin kirjeenvaihtopalvelu!? Pitäiskö tää laittaa maksulliseksi, niin tulisi vähän enemmän laatua tavaraan, eikä hukattaisi ihan tosissaan olevien aikaa pelleilyllä.
Tositarkoitus on vain etsimistä?
Ja ikuisesti
132148
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Tositarkoitus tarkoittaa aidolta alkuperäiseltä merkitykseltään sitä että halutaan kumppani jonka kanssa on tarkoitus viettää toivon mukaan ihan koko loppuelämä. Siis toisinsanoen...hankitaan itselle avo/aviopuoliso tai ainakin kihlattu, tyttö/poikaystävä (sukupuolesta tietysti riippuen) tai muu vakituinen elämänkumppani.
Se ei tarkoita sitä että vain etsitään ja sitten hylätään. Toki jos ehdokkaassa ei ole sitä jotain niin eihän sitä voi väkisin itselleen hamuta vastoin omia tunteita.
Se ei myöskään tarkoita sitä että etsitään ja hankintaan vakipanoja, yhden yön juttuja tms. seikkailua.
Se tarkoittaa aidoimmassa merkityksessä, vaikka sitä nykyään väärin käytetään, vain sitä elämänkumppanin hankintaa. Sitä että on valmis jakamaan elämänsä toisen kanssa, iloineen ja suruineen. Valmis rakastamaan toista myötä ja vastamäessä.
että ettei täällä pysty tutustumaan jos on tositarkoituksella liikkeellä, olen siis sinkkumies. Alkaa tuntua siltä, että jätän tämän kanavan vain seikkailumielellä etsimiseen ja siirrän tuon livepuolen tätä tositarkoitusta varten.
Joskus tuntuu, että naiset ovat täällä vain varattuja seikkailijoita.
Hei,
Täällä on aivan liian paljon valinnan varaa. Lisäksi täällä pyörii lauma ukkomiehiä, jotka tuhlaavat seuranhakijoiden aikaa. Kun vähän aikaa kirjoittelee, osoittautuu mies joko varatuksia tai muuten vaan peräkamarin pojaksi! Ja lopuista on vaikea valita, toki jokunen asuu liian kaukana!
Mä en oo koskaan ymmärtänyt tuota sanaa peräkamarinpoika..mitä se tarkoittaa? Voisko joku selittää?
nelikymppinen mies, jolle äiti voitelee aamuisin leivät...
Peräkammarin könsikäs on sellainen, ettei oikein osaa sujuvasti keskustella, lähinnä tynnyrissä kasvanut. Lisäksi vaatetus on ns. vanhanaikaista, jykä kengät jalassa ja rippipuku päällä. On jämästänyt menneeseen ja sivistys huonoa!
Pekko?
Minun tietääkseni on asuttava vanhempien kotona jotta on peräkammarin poika. Onkos peräkammarin tyttöjä olemassa?
Itse asiassa en tiedä, olen deittaillut vain miesten kanssa. Tuttavapiirissäni ei ole miehissä eikä naisissa ns. reppanoita!
Monikohan nainen jatkaa kirjoittelua sen varatun kanssa, vaikka sinkkujakin olisi saatavilla.
Hei
Ymmärrän murheesi. Olet vapaa nainen. Saat varmasti paljon postia.
Minulla on asiat onneksi vähän paremmin. Minä olen ukkomies, mutta en tuhlaa kenenkään aikaa. Mieleeni ei tulisi kirjoitella kaikille. On jopa parempi, jos saan yhteydenottoja vaan noin 1-2 viikossa. Se on ihan hyvä määrä. Siitäpä tiedänkin, että nyt tämä nainen onkin oikeasti kiinnostunut.
että viestejä voi tulla paljon. Niistä voi jopa valita kuka voisi olla sopiva eli ei välttämättä tarkoita, että ei olisi tositarkoituksella liikkeellä.
Miehissä on sama juttu todettavissa jos ensinnäkään löytyy tositarkoituksella ajattelevia.
Siis jos vain ei ihastu kehenkään. Minkä sille mahtaa? Olisiko kiva, jos nainen ei olisi sinusta yhtään kiinnostunut mutta yrittäisi silti väkisin treffailla sinua? Ikään kuin ajan kuluksi ja paremman puutteessa. Itse olen tositarkoituksella liikkeellä. Haluan kiinnostua, ihastua ja rakastua. Ei niitä suuria tunteita vaan synny kovin usein eikä kovin monia miehiä kohtaan, valitettavasti. Siksi etsiminen vie aikaa.
Niinhän tässä on juuri tarkoitus: löytää yksi nainen, jonka kanssa toimisi. Tutustumatta kasvotusten on ainakin minun lähes mahdoton ajatella rakastuvani johonkin, näkemällä siis jotain kirjoitusta ruudulla, josta en tiedä kenen aikaansaannos se oikeasti on. Ainakin minulle tapaaminen on tärkeämpää kuin kirjoittelu (ja etsiminen). Baarissa kahvikuppi kädessä olet spontaanisti juuri oma itsesi ja vastaat juuri siten kuin osaat ja siihen mitä kysytään. Saattaa olla tietysti, että pyrin liian innokkaasti tapaamaan aika nopeasti, sillä tyhjänpäiväiset -mitäkuuluuhyvää- viestit ovat parisuhteen syntymisen kannalta tärkeydeltään nolla.