Tai onhan se tavallaan ollut jo tiedossa.
Ennen pystyimme käymään ulkona ystävien kanssa ja käyttämään alkoholipitoisiajuomia. Vain joskus harvoin tapahtui niin, että miehen liikaa juotua hän oli aivan holtiton: riehumista, huutamista..
Nyt hän on armeijassa ja joi siellä. Hän on muuttunut todella paljon.
Luulen, että vika ei ole pelkästään se, että viina yksinkertaisesti vie. Asumme yhdessä ja hän ei juo muuten paljoa/usein. Ainut ongelma siinä alkoholissa on se että enää emme voi käydä missään niin että hän joisi koska ei osaa käyttäytyä. Hänen veljellään on sama ja luulen, että osa tästä hommasta on tullut alitajuisesti matkittua isoveljen käytöstä.
Tänään hän myönsi ensimmäisen kerran että alkoholi on ongelma.
Ajattelin ehdottaa joko eroa tai sitten terapeutille menemistä, mutta millainen terapeutti setvii tällaisia asioita? Haluaisin tietää mistä moinen käytös aiheutuu ja kuinka sen saa loppumaan? En halua vielä uskoa, että viinan käytön lopettaminen on ainut ratkaisu, koska tiedän, että siihen hän ei voi loppuelämäkseen sitoutua, enkä itse jaksa enää katsoa perseilyä.
Ennen pystyimme käymään ulkona ystävien kanssa ja käyttämään alkoholipitoisiajuomia. Vain joskus harvoin tapahtui niin, että miehen liikaa juotua hän oli aivan holtiton: riehumista, huutamista..
Nyt hän on armeijassa ja joi siellä. Hän on muuttunut todella paljon.
Luulen, että vika ei ole pelkästään se, että viina yksinkertaisesti vie. Asumme yhdessä ja hän ei juo muuten paljoa/usein. Ainut ongelma siinä alkoholissa on se että enää emme voi käydä missään niin että hän joisi koska ei osaa käyttäytyä. Hänen veljellään on sama ja luulen, että osa tästä hommasta on tullut alitajuisesti matkittua isoveljen käytöstä.
Tänään hän myönsi ensimmäisen kerran että alkoholi on ongelma.
Ajattelin ehdottaa joko eroa tai sitten terapeutille menemistä, mutta millainen terapeutti setvii tällaisia asioita? Haluaisin tietää mistä moinen käytös aiheutuu ja kuinka sen saa loppumaan? En halua vielä uskoa, että viinan käytön lopettaminen on ainut ratkaisu, koska tiedän, että siihen hän ei voi loppuelämäkseen sitoutua, enkä itse jaksa enää katsoa perseilyä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
alkoholisti ei voi koskaan juoda edes yhtä kaljaa? Yksikin kalja on repsahdus! Tilanteenne kuulostaa siltä että juomisen kokonaan lopettaminen on ainoa vaihtoehto...
AA:n kautta tietääkseni löytyy terapeutteja jotka ovat erikoistuneet näihin asioihin.
Minun miehelläni on myös ongelma alkoholin kanssa, hän myöntää sen ja tietää että repsahduksen jälkeen käy ovi ja minusta on enää jäljellä CK onen tuoksu kämpässä.
Alkkis ei pysty säännöstelemään juomistaan, he ovat näitä kaikki tai ei mitään ihmisiä, eli joko juovat tai sitten eivät ikinä koskekkaan pulloon. Kehottaisin sinua nyt miettimään tarkasti haluatko elämäsi jakaa tuollaisen ihmisen kanssa. Nyt voit syyttävällä sormella osoittaa minu "eläthän sinäkin sellaisen kanssa, mikä siinä olet saarnaamaan" mutta mieheni on lopettanut juomisen, ei juo edes saunakaljaa (nykyään on saunalimut käytössä). Hän heräsi ja tajusi tilanteen siitä kun olin oikeasti pakkaamassa tavaroitani huonosti menneen baarireissun jälkeen.
Jaksamista sinulle, olet nuori joten mieti nyt vielä kerran!
Kyselit hoitoon ohjausta?
elikkä esimerkiksi armeijassa oleville kuraattori/ sosiaalityöntekijä osaa neuvoa parhaitem Nykyisin useimmassa paikassa olemassa, ongelma ei ole harvinainen, mutta vaikea.
Toisaalta myös A-klinikan terapeutit auttavat sekä päihdeongelmaista, että omaista.
Omia vertaisryhmiä on esimerkiksi AA;ssa sekä A-klinikalla.
Tsemppiä teille molemmille
Minkä ikäisiä te olette? Minusta tuntuu tosiaan, että aina kun hän riehuu, hän vähättelee asiaa aamulla. On nolona, mutta myös vähättelee, koska hän ei itse tajua millainen hän on, koska ei muista. Enkä jaksa uskoa, että hän tekisi sellaisen päätöksen vakavissaan, ettei juo enää edes yhtä. Sanoi juuri, että ei enää juo kuin korkeintaan vähän ja tarkassa valvonnassa.
Valvojalla hän ilmeisesti tarkoittaa minua ja en TODELLAKAAN jaksa aikuista miestä vahtia.
Äitini sanoi hänelle pari viikkoa sitten, että jos hän haluaa pilata oman elämänsä niin jättää silloin minut rauhaan.
Ikävä olisi erota koska olemme kihloissa ja asumme saman katon alla. Pitää punnita nyt kyllä tarkkaan minun tätä tilannetta.
24v. ja alkoholista luopunut mieheni on 29v. eli hän on ehtinyt ryypätä ja rellestää useita vuosia ennen kuin minut tapasi. Oli onneksi sen verran jo aikuistunut että osasi laittaa asiat oikeaan arvojärjestykseen (minä olen tärkeämpi kuin kavereitten kanssa viinan veto). Valitettavasti useimmat hänen kavereistaan ovat pahasti alkoholisoituneita vaikka iältään eivät 25 enempää ole...vanhempiensa luona asuvat ja isä maksaa juomisen...en jaksa ymmärtää tuollaista.
Jos ukkosi on intissä epäilen hänen olevan vielä niin lapsi ettei osaa laittaa elämää järjestykseen. Älä pilaa omaa elämääsi vaikka kuinka häntä rakastaisit, ei kukaan ole tuollaisen elämän arvoinen. Ja kun pohdit kihlausta ja yhdessä asumista, muista ettei mikään tässä maailmassa ole lopullista ja varmaa paitsi kuolema, ei edes papin aamenen jälkeen.
minulla sama tilanne. olen seurustellut 2.v. ja tämän viimeisen vuoden aikana mieheni on juonut miltein joka päivä. Koko ajan kerään voimia eroon sillä tiedän että minulle on jossain jotain parempaa. Rakkaus on vaikea ja sokea!
Itse en herännyt ongelman olemassaoloon ennenkuin vasta sitten kun mulle näytettiin ovea. Jouduin lähtemään kodista "maanpakoon". Siinä jouduin sitten menemään peilin eteen ja tutkimaan itseäni. Sen "pysäytyksen" jälkeen en ole koskenut alkoholiin pitkällä tikullakaan. Parempi niin, eikä ole tehnyt edes alkoa mieli. Kaikkihan lähtee siitä että itse myöntää itselleen että minulla on ongelma ja että itsellä on halua ottaa härkää sarvista kiinni.