Hei!
Poikaystäväni tai ex-sellainen nykyään sanoi kaksi viikkoa sitten haluavansa tauolle, koska hänestä tuntui että hänen täytyy elää "kadotettuaan nuoruuttaan", remuta ja rällästää, hänellä on kuulemma joku parinkympin kriisi (hän on 20v. ja minä 21v.) ja menovaihe. Toisekseen hän sanoi, että hänen täytyy miettiä meitä, ei kuulemma tuntunut siltä kuin pitäisi, ei ollu kipinää jne... Hän sanoi olevansa ihan sekaisin. Silloin ja välillä tauon aikana, kun oltiin yhteydessä hän sanoi, että uskoo, että me palataan yhteen joskus, sanoi sen olevan lähes varmaa.
Vajaa parisen viikkoa siinä kärvistelin kunnes sitten soitin, että nähdään. Sanoin, ettei tauko voi jatkua. Joka toinen minuutti surin meiän eroa ja joka toinen minuutti ajattelin et ehkä me jatketaan jossain vaiheessa. No sillä tapaamisella ei päätöstä tehty, mulle tuli parempi olo, kun poikaystäväni sanoi, et se ei halua erota kokonaan, et se uskoo meihin kuitenkin, et sille on tullu joku rimakauhu kun meidän juttu on menny vakavaks, puhuttu yhteen muutosta jne.. Seurustelitiin siis vuosi ja reilu kaksi kuukautta.
Nähtiin sitten seuraavana päivänä, jolloin ehdotin et eikö pelkkä välimatka riittäis jolloin se saisi tilaa miettiä ja mennä. Se ei kuitenkaan käynyt vaan meille tuli sitten ero. Poikaystäväni sanoi haluavansa olla täysin vapaa jonkin aikaa. Sanoi kuitenkin, ettei usko että se halu olla yksin jatkuu ikuisesti. Eron syynä siis oli sitten se halu olla yksin ja vapaa ja sitten se että se ei rakasta mua tarpeeksi, että voisi jatkaa.
Kuitenkin hän sanoi, että voi meistä tulla vielä pari joskus, ei kuulemma ainakaan ennen kesää kuitenkaan. Hän kuitenkin toisaalta uskoo, että meillä on yhteinen tulevaisuus ja hän sanoi, että ei usko löytävänsä mua parempaa eikä haluakaan katsella muita. Olen ihan sekaisin. Rakastan häntä sydämeni pohjasta ja haluan niin että me palattaisiin vielä joskus yhteen. En pysty hyväksymään, että tämä olisi lopullinen ero, vaikka tiedän että niin minun pitäisi ajatella.
Mitä mieltä ootte tästä tilanteesta? Pitäisikö minun unohtaa kaikki toiveet yhteen paluusta? Uskon vaan niin kovasti, että hän olisi minulle se oikea, elämäni rakkaus. Niinkuin hänkin sanoo toisaalta uskovansa..
Apua..niin hirveää. Toivottavasti saitte jotain tolkkua kirjoituksestani.
Poikaystäväni tai ex-sellainen nykyään sanoi kaksi viikkoa sitten haluavansa tauolle, koska hänestä tuntui että hänen täytyy elää "kadotettuaan nuoruuttaan", remuta ja rällästää, hänellä on kuulemma joku parinkympin kriisi (hän on 20v. ja minä 21v.) ja menovaihe. Toisekseen hän sanoi, että hänen täytyy miettiä meitä, ei kuulemma tuntunut siltä kuin pitäisi, ei ollu kipinää jne... Hän sanoi olevansa ihan sekaisin. Silloin ja välillä tauon aikana, kun oltiin yhteydessä hän sanoi, että uskoo, että me palataan yhteen joskus, sanoi sen olevan lähes varmaa.
Vajaa parisen viikkoa siinä kärvistelin kunnes sitten soitin, että nähdään. Sanoin, ettei tauko voi jatkua. Joka toinen minuutti surin meiän eroa ja joka toinen minuutti ajattelin et ehkä me jatketaan jossain vaiheessa. No sillä tapaamisella ei päätöstä tehty, mulle tuli parempi olo, kun poikaystäväni sanoi, et se ei halua erota kokonaan, et se uskoo meihin kuitenkin, et sille on tullu joku rimakauhu kun meidän juttu on menny vakavaks, puhuttu yhteen muutosta jne.. Seurustelitiin siis vuosi ja reilu kaksi kuukautta.
Nähtiin sitten seuraavana päivänä, jolloin ehdotin et eikö pelkkä välimatka riittäis jolloin se saisi tilaa miettiä ja mennä. Se ei kuitenkaan käynyt vaan meille tuli sitten ero. Poikaystäväni sanoi haluavansa olla täysin vapaa jonkin aikaa. Sanoi kuitenkin, ettei usko että se halu olla yksin jatkuu ikuisesti. Eron syynä siis oli sitten se halu olla yksin ja vapaa ja sitten se että se ei rakasta mua tarpeeksi, että voisi jatkaa.
Kuitenkin hän sanoi, että voi meistä tulla vielä pari joskus, ei kuulemma ainakaan ennen kesää kuitenkaan. Hän kuitenkin toisaalta uskoo, että meillä on yhteinen tulevaisuus ja hän sanoi, että ei usko löytävänsä mua parempaa eikä haluakaan katsella muita. Olen ihan sekaisin. Rakastan häntä sydämeni pohjasta ja haluan niin että me palattaisiin vielä joskus yhteen. En pysty hyväksymään, että tämä olisi lopullinen ero, vaikka tiedän että niin minun pitäisi ajatella.
Mitä mieltä ootte tästä tilanteesta? Pitäisikö minun unohtaa kaikki toiveet yhteen paluusta? Uskon vaan niin kovasti, että hän olisi minulle se oikea, elämäni rakkaus. Niinkuin hänkin sanoo toisaalta uskovansa..
Apua..niin hirveää. Toivottavasti saitte jotain tolkkua kirjoituksestani.
Vastaukset 12
Vanhimmat
elämä... mieti vaan mitä kivaa keksit niin kyllä se siitä :)
Tollasessa on/off-suhteessa eläminen pitkän aikaa tulee olemaan tosi rankkaa. Suosittelen, että sitä joku ollaan tai ei olla ja jos ei toinen osaa päättää, niin suosittelen sulle että pistät ihan itsesi takia poikki (vaikka se ei helppoa olekaan! tiedän sen!), muuten sattuu. Ei siis kannata jäädä paikoilleen odottamaan toista, vaan yrittää alkusurusta huolimatta jatkaa omaa elämäänsä eteenpäin. Aika parantaa kyllä...ja uusia tulee varmasti vielä sinunkin eteesi, jotka vie jalat alta.. :)
Niin me päätettiin et erotaan, mutta kun kuitenkin samalla tiedän, että exäni ei ole asiasta varma ja elättelee toiveita yhteen paluusta. Että tavallaan nyt on kuitenkin sama tilanne kun tauolla, kun ihan samalla lailla ajattelen, että me palattais yhteen...
Miksi se puhuu niin siitä yhteen paluusta vaikka nyt päättikin että erotaan?? Toisaalta en kauheesti antanu sille vaihtoehtoja, kun en suostunu taukoileen.. Miten se voi ajatella, että sen tunteet sillä lailla muuttuis, että yhtäkkiä se haluiskin taas olla mun kans, kun kerta nyt sano, et ei nää meillä tällä hetkellä paljonkaan mahdollisuuksia olla yhessä?
En vaan osaa päästää siitä irti, vaikka se sanokin et erotaan...Että päätös on siis tehty. En vaan haluaisi hyväksyä, että meidän juttu olisi lopullisesti ohi.
Jätkä haluaa kokeilla vierasta pillua, noin karkeasti ja suoraan sanottuna. Se tosiasia menee teidän suhteenne edelle.
Mielellään pitää sinut jollain tapaa kiinni itsessään lupailemalla että ehkä joskus tässä vielä, kenties, kunhan on itse päässyt kokeilemaan toisia naisia.
Kannattaa miettiä minkälaisella tasolla haluat miehesi välittävän sinusta. Se, että hän jättää sinut kokeillakseen vieraita ja sitten palaisi yhteen kanssasi kertoo kyllä karua totuutta välittämisen tasosta.
Miltä sinusta tuntuisi tulevaisuudessa palata yhteen hänen kanssaan? Et nyt riittänyt hänelle, pitää kokeilla vieraita, mutta nämä läpikäytyään palaa luoksesi? Siksikö ettei löytänyt parempaa vai koska pitää sinusta eniten? Kumpi on totta, rassaako mieltä? Itse olit valmis olemaan hänen kanssaan ilman vieraita henkilöitä. Hän ei ollut. Voitko sitä hyväksyä?
meillä taitaa olla aika sama tilanne, siis että miehen tekee mieli vieraita. Asuttiin kolme vuotta yhdessä ja nyt jo muutama kuukausi erossa, miehen pyynnöstä. Ollaan kuitenkin ns. yhdessä, sovittiin että ei ainakaan tässä vaiheessa käydä vieraissa koska harrastetaan seksiä yhdessä. Mutta onko tällänen tilanne järkevää? Tiedän että jossain vaiheessa mies haluaa kokeilla muita, on sen melkein suoraan minulle sanonut. Mutta pitäisikö päästää hänet irti vai elätellä tälläisessä tilanteessa toivoa yhteenpaluusta?
Unohda koko jätkä ja aloita oma elämäsi. Itselleni kävi suht samalla tavalla paitsi että seurusteltiin 3vuotta (aikasta tasan päivälleen). Olin miehen ensimmäinen tyttöystävä ja ensimmäinen muutenkin (oltiin 19 kun tavattiin). Miestä rupesi kiinnostamaan helppo elämä ja baareissa juokseminen enemmän kuin minä ja minun seurani niin hän päätti jättää minut. Lupaili myös yhteen paluuta, ei ihan noin suoraan mutta kuitenkin yritti lohdutella minua. Sanoi myös erotessamme ettei koskaan ole rakastanut minua näin paljon...haloo mitä paskaa! Alkuun elin siinä toivossa että vielä joku päivä palataan yhteen ja kaikki on taas niiiin hianooo mutta onneksi ihanat vanhempani saivat minut joululoman aikana (opiskelin eri paikkakunnalla ja kaikki kaverini olivat sieltä vanhasta kotipaikasta) hoidettua kuntoon ja pääsin opiskeluihin taas kiinni.
Lopputulos on nyt se, että en ole enää vanhoihin ystäviini mitenkään yhteydessä (en enää kelvannut heille eromme jälkeen, ihmiset jotka olin tuntenut 15vuotta tykkäsivätkin enemmän poikaystävästäni kuin minusta), minulla on uusi elämä, uudet ystvät ja maailman ihanin mies (täysin eri mies kuin tämä nuoruuden rakkauteni)!!!
Mutta mä oon se jätkä, elikkä ihan samallaisia ajatuksia ym ym... haluun välillä pitää hauskaa ja elää välillä ihan omaaki elämää... (oon 22 ja seurustellut yli 4vuotta) Elikkäs koko tämä elämän tähänastinen paras aika on menny periaatteessa ihan ohi mutta toisaalta oon saanu varmasti niin paljon ennemmän.
Nooh joka tapauksessa ilmeisesti paras olla elättelemättä yhtään mitään toiveita suhteen jatkamisesta tytölle..? Vaikka itse ihan täysin niin ajattelisikin.
Lopun on nyt vaan tultava, en jaksa enään tällaista. Mutta miten voi tietää että jospa sittenkin olisi pitäny pitää kiinni siitä mitä oli? Ja jos tämän keskustelun perusteella sekin oljenkorsi on käyttökiellossa niin aika moiseksi uhkapeliksi menee nyt tämäkin sitte.
ei tässä elämässä kaikkea voi saada. Aina on tehtävä valintoja ja joskus niitä valintojaan katuu mutta aikuinen ihminen ottaa vastuun teoistaan. Voisitko oikeasti satuttaa tyttöystävääsi roikottamalla häntä varalla? Mieti asiaa niin päin että hän roikottaisi siuna...
Jos haluat mennä mene, mutta älä roikuta toista siinä toivossa että palaatte yhteen, joskus menojen mukana löytyykin uusi nainen jota rakastat vielä enemmän. Jos oikeasti välität tästä tytöstä päästät hänet irti, hän saa koota oman elämänsä kasaan ilman suurempia kolhuja. Roikottelu sattuu enemmän kuin suhteen lopettaminen!
Kaikkea ei voi saada. Ei voi olla parisuhteessa ja elää kuin sinkku. Mitä olet "parhaasta ajasta" menettänyt seurustelemalla sen ajan? Mikä on mennyt ohi? Lukuisat panot, jotka kaikkien ihmisten on koettava.
Mitä luulet sinkun sanovan nuoruudensa "parhaasta ajasta"? Kenties, että se on mennyt hukkaan yhden yön panojen kanssa, ilman parisuhdetta ja oikeasti välittävää ihmistä.
Aina olisi paremmin jotenkin toisin. Ehkä kymmenen vuoden päästä ymmärrät sen, ettei elämä mene hukkaan, eli sitten suhteessa tai sinkkuna.
Parisuhteessakin voi ja täytyy elää sitä omaa elämää. Siihen ei vaan kuulu suhteen ulkopuoliset seksisuhteet, jos niin ei olla sovittu.
Mutta ymmärrät kai hyvä mies, ettet voi tollasta optiota pitää, että "mä panen nyt jonkin aikaa muita, mutta palataan me sitten yhteen joskus". Mitä jos tyttöystäväsi sanoisi sulle että "sua mä rakastan, mutta olen silti valmis loukkaamaan sua panemalla tuntemattomien jätkien kanssa jonkin aikaa. Mutta oota mua jonkin aikaa, niin palataan sitten yhteen".
Sun pitää päättää kumpi on tärkeämpää A) harrastaa seksiä satunnaisten uusien tyttöjen kanssa ja lopettaa parisuhde VAI B) pysyä parisuhteessasi ja olla vain hänen kanssaan.
Toimi sitten valintasi mukaan.
MOLEMPIA ET TULE SAAMAAN.
Jos olet varma, että haluat erota, älä missään nimessä rupea elätteleen mitään toiveita tytölles vaikka itse uskoisitkin että voisitte palata yhteen jossain vaiheessa. Se on JULMAA. Jos tyttösi haluaisi jatkaa kanssasi yhtä paljon kuin mä exäni kanssa, niin aiheutat silloin vaan sen, että tyttös ei pysty jatkaan omaa elämäänsä vaan jää roikkuun susta kiinni. Ja sitä et varmaan halua hänelle aiheuttaa??
Itse tajuan, että mun pitäis ajatella meiän suhteen olevan lopullisesti ohi, mutta kun en siihen yksinkertaisesti pysty kaikkien niiden "kyl mä uskon, että meistä vois vielä pari tulla jne.." puheiden jälkeen. Kun en voi tunteilleni ja toiveilleni mitään. Ja tässä meiän tapauksessa en usko, että kyse on mistään lohduttelusta erotilanteessa..
No.. toivon, että ajan myötä (jos me ei palata yhteen vähään aikaan) pystyn vähitellen sisäistämään ajatuksen, että se on ohi. Ja toiveiden elättely ikään kuin itsestään vähitellen lakkais.
Eli poika sanoo sinulle että haluaisi koittaa onneaan ja maata muiden tyttöjen kanssa, mutta haluaisi pitää sinut varalla, ja sinä hyväksyt tuon?
Unohda se, koska se ei todellakaan ole kiinnostunut sinusta.
Unohda suosiolla koko tyyppi.
Itse aikoinaan roikuin lähes 4 vuotta on-off -tyyppisessä seurustelusuhteessa. Ensimmäinen vuosi oli yhtä ruusuilla tanssimista, kunnes poikakaveri eräänä päivänä ilmoitti, että hänen mielestä meidän suhteesta on mennyt kipinä ja mitä jos otettaisiin taukoa. Itse en ollut huomannut yhtään, että meidän suhteessa olisi joku vialla ja olin kuin puulla päähän lyöty.
Myöhemmin kuulin/sain selville, että tämä tauko johtui siitä, että poikakaverini oli kiinnostunut toisesta tytöstä ja hän yritti tauon aikana iskeä tätä. Siitä kun ei tullut sitten mitään, poikakaverini halusikin palata kanssani yhteen. Olin silloin vielä sen verran naivi ja kuvittelin, että meidän on tarkoitettu yhteen.
Seurustelua jatkui jokunen kuukausi, kun taas poikakaveri alkoi juttelemaan uudesta tauosta. Tauon aikana hän yritti taas lämmittää suhdetta johonkin uuteen tyttöön. Tässä välissä aloin itse kypsymään koko tilanteeseen ja tapasinpa sitten erään toisen miehen. Menin tämän toisen miehen kanssa sänkyyn ja kuten arvata saattaa, seuraavana päivänä poikakaverini soitti ja sanoi, että hän haluaakin palata kanssani yhteen.
Olin silloin myös vielä niin naivi ja typerä, että tottakai otin hänet takaisin. Hän kun "rakasti" minua oikeasti.
Tätä epätasaista seurustelua jatkui yhteensä yli 3 vuotta. Sitten muutettiin yhteen ja yhteiselo ei ollutkaan niin ihanaa ja ero tapahtui puolen vuoden kuluttua.
Mitä tästä opimme? Ainakin minä opin sen, etten koskaan enää tuhlaa aikaani moiseen idioottiin. Tuolainen tauon pitäminen on aivan typerää. Se joka ehdottaa taukoa, on kiinnostunut siinä vaiheessa jo muista ihmisistä ja tauolla haluaa vaan varmistaa, että toinen mahdollisesti odottaa (jos uusi suhde ei toimisikaan).