Suru on yksi tunne meissä kaikissa, ja on oikeutettu vaikutuksineen sekä seuraamuksineen eli oikeutta elää surunakin elämän aikaa.
Sen vahvuus lienee siinä että, se on voimakas ja kielteinen sekä sulkee ja ahdistaa ja tuo toivottomuutta. Sille ei tunnu olevan oikeutusta. Länsimaisesti ajattelemme että, sille olisi taho /laki joka voisi rankaista surua tai ajaa sen pois. LAki on itsessään surussa. SE on oikeutettu ilman "tuomareita". Niin myös tunteisiin perustuva ilo, vastakohtana mutta , niin lähellä surua. Sillä ilokin itkettää ja ahdistaa ja on ankarakin ja saa käyttäytymään voimakkaasti.
Pahin surun "suurentaja " säätelijä lienee sen poiskasvattaminen ja pakeneminnen. Se koetetaan piilottaa ja moralisoida ym elämän osana.
Ammatti auttaja ja surija on sureva itse ja voima tulee surun kautta. NS: auttajat ovat yleensä itse enempi "hädässä" ellei ole ammattiosaaminen tehnyt ja vienyt heidän kykyään "surra" mistään joka on tavallista myös.
Niinkuin muissakin ammateissa eli tunteettomuus kohdata ammatti ja tekeminen kuitenkin arvokkaana vasta kun se tehdään ihmisten eli meidän kaikkien vuoksi.
Surun kosketus on vaikeaa mielestäni siksi koska tunteminen on "kielettyä" ja erityisen suurennuslasin alla olipa kyse mistä tunteesta tahansa. Kuitenkin esim: lehdistö ja mainos , kulutus ym markkkinatalous elää tunteista ja riskeistä,, joita sekavasti hämmentäen epävarmuus pitää tavoittelun materiaalina ja oikeaa elämää vastuineen ja tunteineen ei tahdo mahtua enempää koulutuksen kuin arvoihinkaan.
nm: suru osaksi elämää syntymästä alkaen,,
Sen vahvuus lienee siinä että, se on voimakas ja kielteinen sekä sulkee ja ahdistaa ja tuo toivottomuutta. Sille ei tunnu olevan oikeutusta. Länsimaisesti ajattelemme että, sille olisi taho /laki joka voisi rankaista surua tai ajaa sen pois. LAki on itsessään surussa. SE on oikeutettu ilman "tuomareita". Niin myös tunteisiin perustuva ilo, vastakohtana mutta , niin lähellä surua. Sillä ilokin itkettää ja ahdistaa ja on ankarakin ja saa käyttäytymään voimakkaasti.
Pahin surun "suurentaja " säätelijä lienee sen poiskasvattaminen ja pakeneminnen. Se koetetaan piilottaa ja moralisoida ym elämän osana.
Ammatti auttaja ja surija on sureva itse ja voima tulee surun kautta. NS: auttajat ovat yleensä itse enempi "hädässä" ellei ole ammattiosaaminen tehnyt ja vienyt heidän kykyään "surra" mistään joka on tavallista myös.
Niinkuin muissakin ammateissa eli tunteettomuus kohdata ammatti ja tekeminen kuitenkin arvokkaana vasta kun se tehdään ihmisten eli meidän kaikkien vuoksi.
Surun kosketus on vaikeaa mielestäni siksi koska tunteminen on "kielettyä" ja erityisen suurennuslasin alla olipa kyse mistä tunteesta tahansa. Kuitenkin esim: lehdistö ja mainos , kulutus ym markkkinatalous elää tunteista ja riskeistä,, joita sekavasti hämmentäen epävarmuus pitää tavoittelun materiaalina ja oikeaa elämää vastuineen ja tunteineen ei tahdo mahtua enempää koulutuksen kuin arvoihinkaan.
nm: suru osaksi elämää syntymästä alkaen,,
Vastaukset 1
Vanhimmat
..Mutta se tahtoo tappaa surialta sen oikean surun jonka kanssa hänen on elettävä. Hienot fraasiit eivät auta yhtään. Sellainen joka on itse surrut pystyy parhaiten eläytymään ja ajattelemaan miten voi toinen saman asian kokea.
Minä en ole kokenut sitä kaikki nielevää surua mutta osaan paneutua kuin näyttelijä asiaan. Tiedän että suru on kuin yksisuuntainen tie josta ei voi palata ei ole mitään toivoa muuttaa suuntaa. Suru on asia joka on käytävä loppuun mitä kummallisimmin konstein. Sivullinen ei voi mitenkään lyhentää tätä surumatkaa mutta hän voi helpottaa jos osaa neuvoa oikein. Jotkut ammatti auttajat ovat pystyneet joidenkin ihmisten kohdalla tähän, mutta ei kaikkien koska luonteet poikkeavat ei päästä lähelle eikä luottamus konktattiin.. Kylmillä sanoilla joista puuttuu lämpö ei auteta ketään.