Miksi ihmiset eivät löydä seuraa? Onko syynä tämä paljon jaariteltu itsensä ja toisten luokittelu, ollaan eri tasoilla? Kuka ikinä tietääkään mitä se tarkoittaa.. itselle tulee mieleen, että vähääkään mielestään paremman näköiset eivät edes harkitse treffejä sellaisen henkilön kanssa, kuka ei ole vähintään yhtä hyvän näköinen kuin itse on. Ymmärrän kyllä sen, että ei pidä tyytyä "vähempään" kuin mitä on suunnitellut, mutta ulkonäön takaa löytyy mitä erilaisempia persoonia (jätetään tässä kohtaa laskuista ne, ketkä eivät itsestään tod. viitsi huolehtia).
Miten voi olla mahdollista, että tällainen määrä sinkkuja ei löydä toista rinnalleen mistään. Baarista, lenkkipolulta, treffipalstalta.. Tuossa lukenut erinäisiä tekstejä, eräskin mies valitti, kuinka ei löydä kuin yhden yön juttuja ja sitten naisia ei enää kiinnostakaan. Daa. Tuli vain mieleeni, että eikö yleinen sääntö ole, jonka mukaan yhden yön jutuista EI tule mitään. Mies (voi olla myös nainen, mutta yleensä mies tekee aloitteen) joka menee kanssasi sänkyyn ensimmäisenä iltana ei voi olla se, joka rauhassa haluaa tutustua sinuun ja ottaa selville mitä haluat (missä asiassa tahansa).
Entä sitten ihmisten tapaaminen ystävien kautta? Helpompi tapa se on ainakin kuin netin välityksellä, uskaltaisinko väittää? Silloin ainakin joku tuntee hänet. Mutta, silloin on valmiina myös jokin mielipide.. Onko se sitten hyvä asia vai ei?
Mä olen ainakin melko romanttinen persoona, enkä jaksa pelailua. Eilisessä will&grace jaksossa oli niin hyvin tuotu esille tuo asia. Romantikot dumppaa pelimiehet. Jotkut saattavat tosin ensin kärsiä pahastikin ennen kuin huomaavat mihin ovat itsensä laittaneet. Mutta sitä en ymmärrä, miksi tarvitsee pelailla JOS hakee sitä oikeaa kuitenkin? Ja siitä voi olla melkein varma, että jokainen hakee, jokainen ihminen haluaa rinnalleen toisen ihmisen, jonkun, jota voi rakastaa täydestä sydämestä, jonka kanssa voi jakaa ilot ja surut, tehdä asioita.. En usko että kukaan haluaa olla yksin. Eikä oma lapsi tai vanhempi voi korvata tällaista ihmistä.
Kommentteja?
Miten voi olla mahdollista, että tällainen määrä sinkkuja ei löydä toista rinnalleen mistään. Baarista, lenkkipolulta, treffipalstalta.. Tuossa lukenut erinäisiä tekstejä, eräskin mies valitti, kuinka ei löydä kuin yhden yön juttuja ja sitten naisia ei enää kiinnostakaan. Daa. Tuli vain mieleeni, että eikö yleinen sääntö ole, jonka mukaan yhden yön jutuista EI tule mitään. Mies (voi olla myös nainen, mutta yleensä mies tekee aloitteen) joka menee kanssasi sänkyyn ensimmäisenä iltana ei voi olla se, joka rauhassa haluaa tutustua sinuun ja ottaa selville mitä haluat (missä asiassa tahansa).
Entä sitten ihmisten tapaaminen ystävien kautta? Helpompi tapa se on ainakin kuin netin välityksellä, uskaltaisinko väittää? Silloin ainakin joku tuntee hänet. Mutta, silloin on valmiina myös jokin mielipide.. Onko se sitten hyvä asia vai ei?
Mä olen ainakin melko romanttinen persoona, enkä jaksa pelailua. Eilisessä will&grace jaksossa oli niin hyvin tuotu esille tuo asia. Romantikot dumppaa pelimiehet. Jotkut saattavat tosin ensin kärsiä pahastikin ennen kuin huomaavat mihin ovat itsensä laittaneet. Mutta sitä en ymmärrä, miksi tarvitsee pelailla JOS hakee sitä oikeaa kuitenkin? Ja siitä voi olla melkein varma, että jokainen hakee, jokainen ihminen haluaa rinnalleen toisen ihmisen, jonkun, jota voi rakastaa täydestä sydämestä, jonka kanssa voi jakaa ilot ja surut, tehdä asioita.. En usko että kukaan haluaa olla yksin. Eikä oma lapsi tai vanhempi voi korvata tällaista ihmistä.
Kommentteja?
Vastaukset 2
Vanhimmat
mukaan meillä ei ole keinoa lähestyä ketään. Nuorena on tapa ottaa täyspuudutus ja kaatua kenen tahansa kanssa sänkyyn. Vanhempana tätä ei enää halua tehdä. Ja jos ei ole kiinnostunut ulkonäöstä vaan luonteesta niin miten voisi valita ketä lähestyy? Pitäisikö lenkkipolulla lähteä juoksemaan kenen tahansa perään ja udella onko varattu? Kapakassa heittätyä juttusille kenen hyvänsä kannssa ja tiedustella, onko varattu? Treffipalstat pyörii usein ulkonäön ympärillä eikä ole kovin luontevaa ainakaan itselleni mennä jonkun oudon ihmisen kanssa kahvilaan - kohtaamisen täytyisi viritä luonnollisesti. (olen vanhanaikainen)
Kun elämänkokemusta kertyy, tulee varovaiseksi. Liikkellä on kaikenlaisia kartettavia. Myös on niin, että monet naiset "ylikehittävät" itsensä eli harrastavat liikaa ja opiskelevat liikaa niin että samantasoista kumppania on vaikea löytää, vaikka alkuperäinen tarkoitus oli tehdä itsestä kiinnostava.
Pelailu on yksi keino suojella haurasta ja haavoittuvaa itseä. Pelaajat eivät vain ymmärrä, että pelaillessaan he menettävät kaiken. Vaikka tulisi takkiin, on parempi elää itselleen ja tunteilleen rehellisesti.
Tottahan se on, että ihmisen on turha ruikuttaa yksinäisyyttään, jos ei kerta ota yhtäkään ihmissuhdetta itse tosissaan. Omasta asenteesta se lähtee, juu... Samaa mieltä ollaan myös täällä :)