Nyt se sitten viimein tapahtui, ero rakkaasta. Yhteiselämää takana 6 vuotta. Kuulostaako tutulta: Tuntuu nyt niin raskaalta, että kuolema tuntuisi ainoalta oikealta ratkaisulta..
Tiedän tosiasian, että pitkään on mennyt jo huonosti. Nyt olisin ollut valmis muuttumaan ihmisenä, ja todella yrittämään, vaan sepä oli mieheni mielestä jo liian myöhäistä. Tulin siis jätetyksi.
Toisaalta pelottaa ajatus, että olenko vain niin kiintynyt ja tottunut mieheeni, onko se oikeaa rakkautta. Tiedän, että on mennyt jo jonkin aikaa huonosti, mutta minulla vielä oli usko yhteiseen tulevaisuuteen - nyt se kaikki on romutettu! Samaan aikaan tuntuu silti kamalalta, ei jaksaisi elää.
Tiedän tosiasian, että pitkään on mennyt jo huonosti. Nyt olisin ollut valmis muuttumaan ihmisenä, ja todella yrittämään, vaan sepä oli mieheni mielestä jo liian myöhäistä. Tulin siis jätetyksi.
Toisaalta pelottaa ajatus, että olenko vain niin kiintynyt ja tottunut mieheeni, onko se oikeaa rakkautta. Tiedän, että on mennyt jo jonkin aikaa huonosti, mutta minulla vielä oli usko yhteiseen tulevaisuuteen - nyt se kaikki on romutettu! Samaan aikaan tuntuu silti kamalalta, ei jaksaisi elää.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Toivon sulle voimia ja jaksamista. Suhteen loppuminen ei ole koskaan helppoa. Se joka niin kuvittelee, pettää itseään tai ei ole ollut suhteessa tosissaan. Niin inhottavalta kuin tämä kuulostaa, tuohon ei auta kuin aika. Tsemppiä.
Aivan kuin minä olisin kirjoittanut viestisi. Pitkän suhteen jälkeen tuli ero rakkaasta ja nyt tuntuu, että elämästä on kaikki ilo ja mielekkyys mennyt. Ehdotin miehelleni, että vielä yrittäisimme (olisin valmis melkein mihin vain), mutta se oli hänestä jo liian myöhäistä. Tiedän liiankin hyvin, miten hirveältä sinusta tuntuu!
Kuin myös minun tekstiäni. 13 vuotta yhdessä, 2 kk erossa. Ei auttanut enään minunkaan tapojeni parantelut, äijä kyllästyi kaikkeen. Oli hänessäkin vikaa, mutta vähemmän. Ei halua enää yrittää, onnellinen uuden naisen kanssa. Itse viilletän onnettomana sinkkuna.
Mulla on ihan hirveä ikävä entistä avomiestäni. Tuntuu, ettei elämästä tule mitään ilman sitä. Ennen olin reipas ja itsenäinen, mutta nyt en pysty mihinkään. Mä en haluaisi enää pelätä, että alan itkeä yhtäkkiä töissä tai bussissa tai kaupassa. Tuntuu, ettei valoa näy missään...
Erosta on kuusi viikkoa. Ystävät odottavat, että palaisin jo ennalleni, mutta kun sitä entistä minua ei enää ole. Ihan kuin olisin kuollut. Vanhemmat sanovat, että parempi, jos en kuule miehestä enää mitään. Mä vain toivoisin, että se kertoisi tehneensä virheen tai edes pyytäisi anteeksi. Mä rakastan edelleen niin kovasti. Tekisin mitä tahansa. Enkä mä rakasta vain ajatusta parisuhteesta ja ajatusta läheisestä ihmisestä. Mä haluan nimenomaan sen yhden ja ainoan ihmisen.
Tuntuuko teistä muista siltä, että haluaisi vaihtaa kokemuksia samassa tilanteissa olevien ihmisten kanssa? Siis muutenkin kuin vain lyhyesti keskustelupalstoilla. Vaikka mulla on ihania ystäviä, huomaan vetäytyväni pois niiden seurasta. En jaksa esittää, että kaikki on paranemaan päin, etten tuottaisi liikaa huolta muille. Mä en enää ole sellainen kuin ennen ja tuntuu siltä, että selviytyäkseni haluaisin puhua sellaisten kanssa, jotka ymmärtävät. Kaikki ystäväni ovat pitkissä parisuhteissa, elämänsä ensimmäisissä vakavissa. Kukaan ei osaa edes kuvitella, millaista helvettiä ero voi olla varsinkin, kun tulee jätetyksi...
Runsas kuukausi erossa ... Jos haluat niin
[email protected] (oikeesti suomessa)
Haluaisin jutella. [email protected]
vaihtelisin mielelläni omia kokemuksiani/ajatuksiani muiden kanssa eron suhteen. [email protected]
2kuukautta sitten loppui 15 vuoden avoliitto. se loppui vain tosi rumasti, mieheni sekosi parhaaseen ystävääni (nyk. ex ystävä.) meillä on 2 lasta ja tämä nainen asuu samalla pihalla kanssani ja olimme ennen joka päivä tekemisissä hänen lastensa kanssa.ravintolareissun jälkeen mies meni sinne yöksi ja aamulla sain tietää missä se oli ollut.en tiennyt että mies olisi halunnut erota. olin aivan loppu. en tiennyt miten jaksaisin jatkaa. ystäväni mies lähti puoli vuotta sitten toisen naisen matkaan tuin häntä paljon eron jälkeen kai hän halusi vain laittaa pahan kiertoon. näin myöhemmin jälkiviisaana tajuan että tämä nainen oli lähetellyt pitemmän aikaa flirttailevia viestejä miehelleni. ekan viikon itkin paljon, sen jälkeen en antanut itselleni aikaa surra. nyt olen romahtanut kun olen esittänyt kaikille jaksavani hymyillen mennä eteenpäin. olo on todella yksinäinen. sain kuulla että ex mies ja tämä nainen ovat lopettaneet suhteensa.ei se kai ollutkaan niin ihanaa aidan toisella puolella.ylitsepääseminen vie aikansa mutta joku päivä se helpottaa. voimia sinulle
Yksi lauseesi sai minut kirjoittamaan "Nyt olisin ollut valmis muuttumaan ihmisenä, ja todella yrittämään, vaan sepä oli mieheni mielestä jo liian myöhäistä."
Meilläkin on takana kuusi yhteistä vuotta. Suhde on mennyt pitemmän aikaa huonosti. Molemmat haluamme suhteemme toimivan, mutta huonolta näyttää.
Valitettavasti avopuolisoni ei ymmärrä syitä siihen toimintaan, joka pahanolon aiheuttaa. Ja ne syyt löytyvät omasta käyttäytymisestäni ja hänen käyttäytymisestä.
Hän näkee minun toiminnan pahanolon aiheuttajana. Se on totta, mutta hän ei näe syitä toimintaani, jotka hänelle olen piirtänyt miljoonaan kertaan. Hän ei valitettavasti pysty hyväksymään, että myös hänen toimintansa on ollut kovinkin
kyseenalaista.
Itse ymmärrän nyt syyt toimintaani ja hänen toimintaansa ja sen kuinka pahanolon pallo lähti kasvamaan. Mutta se ei riitä jos toinen ymmärtää.
Suhteemme ei voi millään jatkua ennenkun hänkin ymmärtää syyt. Mitä en jaksa uskoa tapahtuvan. Hän näkee valitettavasti vain minut pahanolon aiheuttajana.
Itse en asettele suhteemme loppumiselle mitään takarajoja, mutta se raja tulee kylläkin vastaan, jos ei muutosta hänen ajatuksessa tapahdu.
Jos ja "kun" suhde loppuu, niin paska maku jää suuhun. Miksi olin silloin niin ymmärtämätön..ja miksi hän on edelleenkin niin ymmärtämätön.
Meillä puolisoni oli töykeä minua kohtaan koko viimevuoden sen takia, että minä jättäisin hänet. Kun niin ei tapahtunut, hän päätti katkaista 13 vuotisen suhteen. Puoli vuotta hän oli tiennyt, että katkaisee suhteen, mutta ei saanut sitä sanotuksi. Hänen mielestään jättäjän rooli oli pahempi asia.
Ollaan oltu muijan kanssa neljä vuotta yhdessä ja on ollut pientä riitaa nyt viikon ja nyt naiseni haluisi olla erossa vähän aikaa, niinkun oltaisi vain erillään, mutta alkaa tuntuu että erotaan..=(=( Olen valmis tekee naisen kanssa vaikka mitä, mutta en voi kääntää päätä, kuhan saisin vain sen tuohon viereeni taas kattelee mitä teen koneella ja kaikkee... En ole ikinä hylännyt naista, vaikka menen baarii niin hän pyörii mielessä koko ajan ja että miksi se ei jaksanut tulla yms, otan sen joka paikkaa mukaan mihin menen, mutta nyt oon ihan seis ku seinä kello, mitäs hän ajattelee?? Kertokaa tytöt ja mihet mitäs se voisi ajatella!! En jaksa kohta enää ite, loppuu itseluottamus ja kaikki. Milläs saan naisen takaisin mun kainalooni joka on ollut aina tukena, miten kaikki voi loppuu kun seinään?? Auttakaa, olen rakastunut ihan täysin naiseeni=)
neljä vuotta takana ja pidemmän aikaa mennyt huonosti. Kumpikin rakastaa, mutta liikaa selvittämättömiä erimielisyyksiä. Mies ei ymmärrä, että hänen käytöksensä on aiheuttanut sen kuinka olen toiminut joissakin tilanteissa. Erohan tästä tulee jos ei mikään muutu :(