Huomenna lastenvalvojalle

Niin miksi et tykkää, että lapsesi olisivat vuoroviikoin isällään?
Jos ex on sinänsä mukava isä niin kyllä hänelle kannattaa antaa tapaamisia enemmän kuin se joka toinen vkl. 1 arkipäivä.
No tietysti voitte sopia tuon määrän, vaikka todellisuudessa lapset olisivat paljon enemmän isällään.

Lapset joka tapauksessa kaipaavat muualla asuvaa vanhempaansa (=isäänsä) ja silloin sinulle vasta hankala tilanne tulee. Tarkoitan, että lapsen isi-kaipuuta on raskasta kuunnella, varsinkin kun tietää että itse tarjoaa erinomaisen kodin lapsilleen.

Itse eronneena ja lasten asioista sopineena (lastenvalvojalla), ajattelen kyllä niin, että pidemmän päälle sinun ja lasten väliselle suhteelle ( exän kanssa toimeen tulemisen kannalta) on parempi saada aikaan edes laiha sopu kuin lihava riita.

Kannattaa myös oikeasti ajatella asiaa lasten kannalta. Kuinka pieniä he ovat? Mitä heidän kehitykselleen tarkoittaa se, että on kaksi kotia joiden välillä vuoroviikoin rampataan? Luoko se heille turvattomuutta vai turvallisuutta, missä ovat juuret vai ovatko lopulta missään? En kerro vastauksia, koska en voi tietää mikä heille on hyväksi, mutta sinua vastuullisena vanhempana haluan herättää sitä miettimään.

Eihän lasten vuoroviikottainen asuminen ole ainoa vaihtoehto usein näkemiselle. Voihan lapsia nähdä vaikka joka viikko, vaikka he asuisivatkin pääsääntöisesti vain toisen vanhemman luona (= siis vierailisivat esim. joka toinen viikonloppu yökylässä, iltaseltaan kyllä useammin).

No, pohjimmiltaan ajatukseni oli siis se, että kannattaa pyrkiä sopimaan, kannattaa olla valmis tulemaan toista vastaan neuvotteluissa, ei missään nimessä kannata lähteä hyökkäämään, vaan käyttäytyä asiallisesti ja rauhallisesti ja ajatella koko ajan LASTEN etua ja parasta.

Siis, laiha sopu on parempi kuin lihava riita. Lihavassa riidassa menee vain luottamus toiseen vanhempaan, seuraa kaunaa ja eripuraa. Rahoistaankin pääsee aika helpolla, ihan ilmaisia ne lakimiehetkään eivät ole...

Toivottavasti saatte lastenne kannalta hyvän sopimuksen aikaan. Aikuiset voivat tehdä kompromisseja ja luopua vähän omastaankin. Lapset eivät. Pelissä on koko heidän tulevaisuuteensa.

Jos aloitat "laajat oikeudenkäynnit", niin lähdet
tielle, josta ei ole paluuta. Ja, kuka jaksaa
enää huomioida lasta.
Yrittäkää sopia lastenvalvojalla asianne!

Lastenvalvoja auttaa vanhempia neuvottelemaan ja sopimaan mutta hänellä ei ole minkäänlaista päätäntävaltaa. Jos haluatte kumpikin laajoja tapaamisia niin ei lastenvalvojalla ole siihen sanomista. Eihän teidän edes tarvitse käydä hänen luonaan jos pääsette sopuun keskenään. Halutessa voitte laittaa sopimukset joko lastenvalvojalle tai käräjäoikeuteen vahvistettavaksi.

Tuosta vuorottelevasta asumisesta niin se on yleensä hyvä järjestely mutta muutama perusasia pitää olla kunnossa. Teidän pitää asua lähellä, teidän välit pitää olla hyvät/asialliset ja teidän pitää kumpikin pystyä huolehtimaan lasten arjesta. Teidän pitää myös sopia elatuksesta - siis miten jaatte kulut, kummalle tulee lapsilisät jne.

Erosin itse vajaa 3 vuotta sitten exäni kanssa sulassa sovussa. Tästä johtuen tapaamispapereihin laitettiin "tapaaminen joka toinen vkl, sekä sovittaessa". Tämä oli ÄÄRIMMÄINEN VIRHE minulta, koska luotin exääni silloin(järkevä mies) ja nyt hänellä on uusi vaimo, jolla ei ole omia lapsia ja joka käyttää tyttäriäni lähinnä piikoina ja tästä syystä estää tyttärieni ja minun väliset tapaamiset.

Toki saan lapseni joka toinen vkl sekä isän "armahduksesta" yhden päivän yön kuukaudessa. Jos olisin vähääkään edes aavistanut tätä nykyistä tilannetta tulevaksi, olisin ehdottomasti laittanut sopimuksiin esim 2 päivää viikossa tapaamista joka toinen vkl.

Nyt varmaankin moni ihmettelee, että miksi ylipäätään annoin lapseni isälle - selitän tämänkin - olen laulaja, jolla on harjoituksia ja keikkoja todella paljon viikolla ja en halunnut lapsieni joutuvan olemaan yksin kaiket illat.

Keskustelin tilanteesta lastenvalvojien kanssa, koska luonnollisesti lapseni haluaisivat tulla luokseni useammin - he vain levittelivät käsiään ja sanoivat, että päätöksessä lukee näin, joten isä voi mielivaltaisesti (lue äitipuoli) päättää, koska lapseni pääsevät luokseni.

Oikeuteen taas ei kannata mennä ( joka luonnollisesti auttaisi tässä tilanteessa), koska ystäväni (lääkäri) sanoi, että jos ei lapset syyllistä vanhempiaan sitä ennen, niin tuon jälkeen tekevät sen varmasti ! Oikeusprosessi on niin kova juttu lapselle, että
sitä ei yksikään lapselleen toivoisi.

Oma kantani tuosta yksi viikko isällä, yksi viikko äidillä on, että siinä tapauksessa lapsi on kuin siirtolainen. Katsoin kerran yhden ohjelman telkusta näistä lapsista, joilla tällainen asumismuoto on ja he lähes kaikki olivat sitä mieltä, että heillä ei ole kotia lainkaan. Iso reppu vain ja aina paikasta toiseen...Tämä ns Loistava keksintö on vain juttu, joka palvelee meitä aikuisia. Miettikäähän jokainen tahollanne, haluaisitteko raahata isoa reppua joka toinen viikko paikasta toiseen ja aina kamat olisi väärässä paikassa, mitä tarvitsisitte. Tämä on mielestäni lähes kaikkein huonoin vaihtoehto lapselle.

Nyt järkeä peliin ja miettimään todellakin, mikä on lasten parhaaksi ja kuten yksi kirjoittaja sanoi, parempi laiha sopu kuin lihava riita.
Lapset kokevat erossa ehkä kaikkein ahdistavimmaksi juuri tuon omien vanhempien välisen riidan.