Vaikka muuten seksi elämä on paremmin kuin hyvin niin miksi petän naistatani jonkun tuntemattoman kanssa...
Olen kohta 40v mies ja "alistunut" tähän nykypäivän miehenrooliin,tarkoittaen sitä, että ulkoilen lasten kanssa,imuroin,laitan ruokaa, pesen hampaat ja nainkin vielä hampaat irvessä, vaikka olemme olleet jo 10v. yhdessä.Koskettelen, kuuntelen (?) hieron olkapäitä ja hartijoita. Ainoa asia mihin en ole vielä, enkä edes aio puuttua on kodin sisustukseen, valitsemalla verhojen värejä tmv. koska pidän sen verran kiinni vielä omasta "miehuudestani" että korjaan kotia yms. mikä nyt korjaamista vaatii (heh heh...suhde??)
OLEN lopen kyllästynyt valitukseen!
Vaikka tulen hyvällä tuulella töistä ruokakassien kera ja tervehtien kaikkia... vaikka kengät on jaloista pois jo eteisessä, en helvetti voi välttyä siltä, että JOSTAKIN on oltava tyytymätön...tämä ajaa minut vieraisiin naisiin. HAEN tavallaan syytä, mistä voi sitten naputtaaa, ainakin tyydyttäydym sillä ajatuksella, että tein jotakin ettei AINA ja KOKO ajan (kerran viikossa) tarvitsisi ihmetellä miksi, miksi taas "olet" huonolla tuulella.
Tietenkään en kerro puolisolleni, että petän häntä erittäin epäsäännöllisesti, "käyden jonkun ystäväni luona" sillä en tiedä etukäteen, kuka vastaan tulee...tämä kuitenkin siis harvakseen, mutta mielessä usein.
Toivoisin, että puolisoni lukisi tämän, mutta sitä hän ei tee.
Olemme jutelleet pahan olon eri syistä, mutta kun niitä on eri asioista, milloin mistäkin ja sitten toisinaan taas menee vähän aikaa hyvin. Olen vain niin turhautunut, kun milloinkaan ei tiedä, mikä on taas se huono päivä.(Tänään on)
Emme ole kotihiiriä ja muiden kanssa hyvinkin viihtyviä.
Olen kohta 40v mies ja "alistunut" tähän nykypäivän miehenrooliin,tarkoittaen sitä, että ulkoilen lasten kanssa,imuroin,laitan ruokaa, pesen hampaat ja nainkin vielä hampaat irvessä, vaikka olemme olleet jo 10v. yhdessä.Koskettelen, kuuntelen (?) hieron olkapäitä ja hartijoita. Ainoa asia mihin en ole vielä, enkä edes aio puuttua on kodin sisustukseen, valitsemalla verhojen värejä tmv. koska pidän sen verran kiinni vielä omasta "miehuudestani" että korjaan kotia yms. mikä nyt korjaamista vaatii (heh heh...suhde??)
OLEN lopen kyllästynyt valitukseen!
Vaikka tulen hyvällä tuulella töistä ruokakassien kera ja tervehtien kaikkia... vaikka kengät on jaloista pois jo eteisessä, en helvetti voi välttyä siltä, että JOSTAKIN on oltava tyytymätön...tämä ajaa minut vieraisiin naisiin. HAEN tavallaan syytä, mistä voi sitten naputtaaa, ainakin tyydyttäydym sillä ajatuksella, että tein jotakin ettei AINA ja KOKO ajan (kerran viikossa) tarvitsisi ihmetellä miksi, miksi taas "olet" huonolla tuulella.
Tietenkään en kerro puolisolleni, että petän häntä erittäin epäsäännöllisesti, "käyden jonkun ystäväni luona" sillä en tiedä etukäteen, kuka vastaan tulee...tämä kuitenkin siis harvakseen, mutta mielessä usein.
Toivoisin, että puolisoni lukisi tämän, mutta sitä hän ei tee.
Olemme jutelleet pahan olon eri syistä, mutta kun niitä on eri asioista, milloin mistäkin ja sitten toisinaan taas menee vähän aikaa hyvin. Olen vain niin turhautunut, kun milloinkaan ei tiedä, mikä on taas se huono päivä.(Tänään on)
Emme ole kotihiiriä ja muiden kanssa hyvinkin viihtyviä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
seksin takia, vaan ilmeisesti kostat vaimosi nalkutuksen pettämällä häntä. Tästä nalkutuksesta on ollut niin paljon juttua tällä palstalla, että senkun selaat aiempia tapauksia.
Kun tuota sun tarinaasi lukee, niin sieltä hyppää silmille tuosta toisesta kappaleesta sellainen asia, että rimpuilet edelleenkin irti äitisi talutusnuorasta. Niin lapselliselta tuo kuulostaa. Kaikkivaltias äiti ei ole tyytyväinen, vaikka kuinka yrität miellyttää. Mutta kuuleppa; vaimosi ei ole äitisi vaan kumppanisi. Onkohan sulla aavistustakaan siitä, mitä kumppanuus tarkoittaa?
Joku fiksu mies sanoi jotenkin siihen suuntaan, että jotkut miehet tarvitsevat sellaisen nalkuttajavaimon itselleen voidakseen pysyä ikuisesti lapsina.
Hyväntahtoinen neuvoni on: kävele jo sen äitisi yli ja kasva aikuiseksi.
Toisin sanoen vaimosi on TYLSÄ?? Vai...?
Ilmeisesti juuri meikäläisen kaltaisen perään luot "kaihoisia katseita"...kun pyrähdät tila-autollasi (joka on suunniteltu teidän pikku tenavianne varten) ohitseni...
Olenhan pitkähiuksinen kaunotar, luonnonkaunis, willi ja wapaa...!
Heti ensimmäisenä myönnät, että et tunne olevasi todellinen mies. Vieraissa käynnilläkö todistat itsellesi olevasi mies? No jos nainen vain valittaa kotona, niin ei se mukavaa ole, mutta minusta vaikuttaa siltä, että olette perin pohjin kyllästyneet toisiinne ja arjen pyörittämiseen. Mutta se mies, joka naistaan osaa käsitellä vielä kymmenenkin vuoden jälkeen taitaa se tosi mies olla. Toisaalta naisenkin pitää olla vastaanottavainen.
Jos normaali arjen pyörittäminen ja naiminenkin on suoritettava hampaat irvessä, niin voinet kyseenalaistaa onko vaimosi enää viehättävä mielestäsi tai että rakastatko häntä.
Noin siinä käy, kun romantiikka ja tunteet pudotetaan pois suhteesta, kun on muka liian kiire.
Neuvoisin menemään parisuhdeterapeutille (tämä ei ole vitsi), suhteenne on niin perin huonolla tolalla, että keskusteluyhteyttä ei ole.
Sinä kyllä voisit istua keittiön pöydän ääreen ja puhua vaimollesi mitä sinä tunnet, mikä sinua ahdistaa. Puhu kuin nainen naiselle, älä huuda tai anna hänelle siihen tilaisuutta. Kerro hänelle mikä kaikki on huonosti mielestäsi ja kerro mikä on hyvää, kerro, että haluat keskustella asiasta, koska haluat asioihin parannusta. Muutoin seuraukset eivät tule olemaan hyvät. Järjestä aikaa vain teille kahdelle ilman lapsia, lepoa hieman, se olisi tärkeää.
Ymmärrän kyllä tuon mäkättävä akka- termin, mutta miehillä taitaa olla yleinen luulo, että naiset ovat aina tyytymättömiä johonkin.
Joskus kun jostakin sanon omalle miehelleni, hän vetää automaattisesti kommentin: "Kun sinusta mikään ei ole ikinä hyvin..." Ja minä sanon todella harvoin mistään, kerrat voi laskea yhteen kuukaudessa, mutta silti olen AINA tyytymätön, mikä minusta on naurettava väite kun ajattelee miten asia oikeasti on.
Miksi miehet olette niin arkoja kritiikille, saahan sitä antaa naiselle takaisinkin päin, niin ne marisija-akat laitetaan aisoihin!
Joskus kun mietin pariskuntia, joissa nainen on se hallitseva osapuoli ja mies tottelee kuin koira, niin ovat silti muka niin rakastuneita. Mietin silloin, että saas nähdä mitä tapahtuu 10 vuoden päästä, onko tuo ihanan käskevä ja hurmaava valtiatar enää niin ihana.
Itseni näen kunnollisena naisena, en pidä riitelystä ja en ole mikään kuningatar käskijä. Kunnioitan miestäni valtavasti ja harrastamme yhdessä paljon kaikkea mukavaa. Lapsia emme vielä ole halunneet hankkia. Minulla on oma työura, enkä ole mikään kotona roikkuja. Tykkään käydä oluella mieheni ja hänen ystäviensä kanssa, toisinaan järjestän itselleni omaa aikaa. Pidän huolta ulkonäöstäni ja olen yleensä aina siisti ja huoliteltu, mutta en anna miehen säädellä sitä miltä näytän, teen sen oman itseni takia. Moni mies teilasi minut, koska etsivät jotakin täydellisyyttä ja monet villimmät tytöt kiinnostivat. Vuoden päästä saattoi tulla tekstari, että olit todellinen nainen, sinun kaltaistasi en tapaa enää. Siinä vaiheessa on tosin turha minulle enää tekstailla, kun ei enää voisi todellakaan kiinnostaa. Onneksi löysin rinnalleni hyvän miehen, jota rakastan todella paljon. Elämä on valintoja täynnä, toiset vaan valitsee huonommin.
Näin käy kun olet liian kiltti, pienetkin asiat nousevat vaimosi päässä isoiksi ongelmiksi, kun oikeita isoja ongelmia ei ole. Istuta vaimo pöydän ääreen ja kerro että homman on muututtava, että haluat huomiota ja että turha ilkeily tuntuu pahalta.