Se on vaan aika vittumaista, että aina sillon tällön tule sellaisia tilanteista joista muistaa kuolleen ystävänsä. Esimerkiksi radiosta tulee kappale, jonka tahdissa muistaa bailanneensa kuoleen ystävänsä kanssa kaksi viikkoa ennen tämän kuolemaa. Siellä täällä näkee paikkoja joissa ystävän kanssa on istuskellut ja iloisesti nauranut, kikatellut, puhellut mukavia ja kaikkea muuta. Eritoten kaljotellessa tulee joskus tilanteita, joissa muisteloihin uppoaa herkästi. Tuosta on kulutnut jo kome vuotta, että olen kohtalaisesti yli päässyt, mutta siltikin se tuntuu lyhyeltä ajalta kun kuolinhetken ja sen missä oli kun kuuli tapahtuneesta, muistaa kuin eilisen päivän ja kaiken sen mitä sinä päivänä sitä ennen teki mutta ei mitään sen tiedon kuulemisen jälkeen.
Muistot tulee mieleen varsinkin kun minulla on ystävän takki, jota käytän välillä röökillä käydessäni. Täytyy sanoa, että on siinä välillä aika voimaton olo varsinkin kun alkaa miettiä, mitä olisi voinut 'ehkä' tehdä toisin tai jos olisi ollut mukana, niin olisiko mitään tapahtunut vai miten olisi käynyt. Kävi hyvä tuuri, että ei siinä rytäkässä menneet molemmat minun kaksi parasta ja ainutta ystävääni vaikka toisenkin menehtyminen oli vain sekunneista kiinni. Onneksi joku vastarannalla näki kun vene kaatui, mutta toista se ei auttanut, kun ei uida osannut kovin hyvin.
On kyllä elämä mennyt tuon jälkeen tosi nopeasti. Aikuistuin henkisesti heti laakista 10 vuotta ja elämästä tuli niin kovin yksinäistä vaikka ystäviä vieläkin jäi - ehkä on tullut pientä mielenterveysongelmaakin. On se kohtalo vaan niin pirun kumma, että ihmishenki riistäytyy nuorella iällä ja varsinkin vielä minun lähipiiristäni. Olihan se tämän kaksikon omaa känninhuuruisen toilailun omaa syytä toisaalta lähteä paskalla veneellä järvelle, mutta silti, 21 vuotiaana kuoli. Eikä se että itse surin ystävääni vaan että sen lisäksi surin tämän vanhempien puolesta. Vitsi mikä kolahdus voi tuollainen olla kuulla tieto oman lapsen kuolemasta juuri ennenn nukkumaanmenoa kauniina kesäiltana pikkulintujen tirittäessä vaikka luulee että poika on pitämässä haukaa tanssilavan humussa ja tulee kohta kotio, mutta mutta...
2.7.2003 klo. 22.45 silloin päättyi se tarina...
Muistot tulee mieleen varsinkin kun minulla on ystävän takki, jota käytän välillä röökillä käydessäni. Täytyy sanoa, että on siinä välillä aika voimaton olo varsinkin kun alkaa miettiä, mitä olisi voinut 'ehkä' tehdä toisin tai jos olisi ollut mukana, niin olisiko mitään tapahtunut vai miten olisi käynyt. Kävi hyvä tuuri, että ei siinä rytäkässä menneet molemmat minun kaksi parasta ja ainutta ystävääni vaikka toisenkin menehtyminen oli vain sekunneista kiinni. Onneksi joku vastarannalla näki kun vene kaatui, mutta toista se ei auttanut, kun ei uida osannut kovin hyvin.
On kyllä elämä mennyt tuon jälkeen tosi nopeasti. Aikuistuin henkisesti heti laakista 10 vuotta ja elämästä tuli niin kovin yksinäistä vaikka ystäviä vieläkin jäi - ehkä on tullut pientä mielenterveysongelmaakin. On se kohtalo vaan niin pirun kumma, että ihmishenki riistäytyy nuorella iällä ja varsinkin vielä minun lähipiiristäni. Olihan se tämän kaksikon omaa känninhuuruisen toilailun omaa syytä toisaalta lähteä paskalla veneellä järvelle, mutta silti, 21 vuotiaana kuoli. Eikä se että itse surin ystävääni vaan että sen lisäksi surin tämän vanhempien puolesta. Vitsi mikä kolahdus voi tuollainen olla kuulla tieto oman lapsen kuolemasta juuri ennenn nukkumaanmenoa kauniina kesäiltana pikkulintujen tirittäessä vaikka luulee että poika on pitämässä haukaa tanssilavan humussa ja tulee kohta kotio, mutta mutta...
2.7.2003 klo. 22.45 silloin päättyi se tarina...
Vastaukset 2
Vanhimmat
paikassa kertonut ettemme koskaan unohda, et sinäkään. Mutta jos kuitenkin laittaisit sen kaverisi takin jonnekkin piiloon ettet päivittäin käyttäisi sitä? Saisit pikkuhiljaa etäisyyttä edesmenneeseen ystävääsi. Mielen terveydelliset seikat usein tulee tästä alati muistuttavasta vaatteesta. Sinä ikään kuin pidät suruasi yllä antamatta itsellesi aikaa. Kaikki muu muistaminen ja ajattelu ei ollenkaan ole pahasta nekin pikkuhiljaa loppuvat kun sen takin laitat pois jonnekkin komeron uumeniin tai heität meneen.
ei vois vittu vähempää kiinnostaa.
TULIKO PAREMPI OLO TOSTA TILITTÄMISESTÄ?