Eron jälkeen ei ole kivaa, ei todellakaan. Yksinäisyys tuntuu kamalalta. Minä olen kahden vaiheilla. Joko yrittää seuraa jonkin nettideitin kautta vaikka humpuukilta se tuntuukin, tai sitten, alkaa kehittämään sellaista ajatustapaa, että minä olen yksinäisyyteni ansainnut ja tulen viettämään loppuelämäni täysin ilman kontaktia naissukupuoleen.
Tällä hetkellä mielentila on kallistamassa minut tuon jälkimmäisen vaihtoehdon puolelle.
Tällä hetkellä mielentila on kallistamassa minut tuon jälkimmäisen vaihtoehdon puolelle.
Vastaukset 12
Vanhimmat
....kunnes kuolema meidät erottaa.
Älä ole nyt noin myrtsinä - maailmahan on vapaita naisia ja miehiä puolillansa :)
Kyllä se seuraava vielä löytyy ja turha kenenkään on eron syitä täällä ruveta ruotimaan ja ohjeita antamaan, kun ei todellisia syitä tiedä.
Kesä on tulossa ja aurinko alkaa paistaa, naiset vähentää vaatteita ja itsetuntokin sulla taas varmaan kohoaa :)
Ei kun tuultapäin hyvä mies !!
Olen nainen ja mietin täsmälleen samaa. Tämä yksinäisyys tuntuu kauhealta, mutta varmasti tähänkin tottuu, enkä ole edes varma, pystyisinkö seurustelemaan kenenkään "toiseksi parhaan" kanssa. Lähtenyt puoliso oli minulle se paras ja rakkain ja ikääkin on kertynyt jo sen verran, etten jaksa alkaa enää leikkimään...
Ihan tyytyväinen olen olotilaani.
En vaihtaisi sitä tasapainoiseen ja onnelliseen olotilaan.
Luin äsken Iltalehden Nainen-palstalta, että naimisiinmeno nuorentaa ulkonäköä kaksi vuotta.
Mitä puppua naisille syötetäänkään. Hui hai.
Vuosi tai kaksi ulkonäössä tällä iällä ei minua hetkauta. Parempi vain, että miehet pysyvät kaukana.
Laitan nyt laskuja maksuun konelle. Isi ei näköjään pysty maksamaan edes pieniä laskuja lapsilleen. Onneksi vielä minulla on voimia pakertaa.
Lapsilla opiskelu sujuu äärettömän hyvin. Ovat perineet älykkyyden isältään. Minun päänupilla ei isoja ajatella. Hyvä kun saan nuo laskut koneelle.
kun "vanha" oli kuusitoistavuotiaana tavattu ensirakkaus ja kohta on viiskymppis synttärit.
Eihän sitä edes osaa tämänpäivän deittailusääntöjä, vai onko niitä?
lievä marttyyri
Onko puoli vuotta elämässäsi kauhean pitkä aika?
Käy erosi läpi, järjestä elämäsi hyväksi yksin.
Ei ole mitään varmempaa tapaa epäonnistua kumppanin hakemisessa, kuin yrittää sitä väkisin.
Silloin kelpaa ilman kontrollia kuka tahansa ja taas tulee pettymyksiä.
On ihana tunne kun pystyy valitsemaan eikä tarvitse ottaa sitä ensimmäistä tyrkyllä olijaa.
hakea uutta kumppania puolen vuoden aikana eikä heti sen jälkeenkään. Te eronneet tai sitä suunnittelevat. Pitäkää kunnon sinkkuelämä eron jälkeen. Voi olla, että tulette samaan kuin moni muu. Sitä vapautta ei voi menettää..ei löydy ketään jonka kanssa pitempiaikainen yhteiselämä kiinnostaa. Itselle kävi tuuri, olemme seurustelleet kuuluisat 7 vuotta ja molemmille tämä sopii parhaiten. On täysin omaa aikaa välillä..Joten äläkää ryynätkö heti yhteen. Silmät aukeavat tai sitten ei..Ei opi erosta yhtään mitään...
kun tuntuu siltä että olet valmis tapaamaan jonkun... anna palaa silloin. Usein ne eivät ekat suhteet eivät kestä, mutta kyllä sitä läheisyyttä tarvitsee.
Suru exästä erossa olemiseen kannattaa kyllä surra itsekseen ja puhua asiasta ystävien tai vaikka ammatti ihmisen kanssa...
Alahan nauttiin yksinolosta,meet ja tuut tyhjään kotiin ah niin ihanaa kukaan ei sua määrää,saat tehä ihan mitä haluat!!!
Sinkkuna on kiva olla,en edes haluais tähän ketään.Hyvin sitä yksinkin pärjää ;)))
Tässä samoja ajatuksia käsittelen. Tuntuu tosi kivalta olla vaan ja sitten taas tosi mukavaa mennä taas.
On siitä jotain iloakin, kun on kärsinyt eron aiheuttaman tunteen.Tässä kaksi vuotta täynnä ja nyt elämä tuntuu elämisen arvoiselta ja , että minä juuri voin elää näin "täydellistä" elämää, se on uskomatonta, mutta totta.
Pienetkin asiat tuovat joka päivään,jotain hyvää piristystä, kunhan niitä vain osaa arvostaa.
Yön yli kun nukkui niin asiat avautuivat kristallinkirkkaina. Kyllä asia minun kohdallani on niin että minä en enää koskaan tule olemaan yhdessäkään suhteessa. Parempi näin. Ero otti sen verran koville, että en halua ottaa edes riskiä että moista voisi tapahtua uudestaan. Loppuelämä yksin. Mikäs siinä. Onneksi meillä ei ollut lapsia joten eron myötä entinen muuttuu olemattomaksi henkilöksi elämässäni.