Täällä palstalla kirjoitetaan paljon mielialalääkkeistä. Sitten tulee kuvaan toista ääripäätä edustava skientologi...
Tässä tulee oma kokemukseni - joka on vapaa kaikesta "hörhöilystä".
Olen syönyt keskivahvalla annostuksella mielialalääkettä (vaikuttava aina sitalopraami) 8 vuotta, josta ajasta käynyt terapiassa 6 vuotta. Seksuaalinen halukkuuteni ja tunto on poissa. Nukkuminen on sekavaa sairaalloisten unien näkemistä. Käyn vessassa vähintään kerran joka yö. Saan tahdosta riippumattomia nykäyksiä silloin tällöin. Alkoholia en edes halua nauttia, sillä jo keppana tekee mieleni ahdistuneeksi. Ennen sietokykyni oli hyvä. Perusmielialani on aika apea, en tunne kiinnostusta kovinkaan paljon mihinkään. No, olenhan saanut edes jonkin roposen myytyäni lähes kaiken irtaimistoni pois. Lääkärini yrittää "pestä kätensä" koko hommasta. Onhan niillä "huumeilla" hyvä olla, mutta kun pelkään, että tulen resistentitksi olemassa olevalle annokselle ja sitä pitäisi sitten aina nostaa... Eikä kukaan tiedä, miksi tulisin, jos normaalilaskelmien mukaan minulla voisi olla vielä jopa 50 vuotta elinaikaa... Osaanko silloin vielä puhua tai kävellä? Mitäs mieltä olette - kärsiäkö lopettamalla "elinikäistä krapulaa" vai jatkaa käyttöä paremman toivossa?
Tässä tulee oma kokemukseni - joka on vapaa kaikesta "hörhöilystä".
Olen syönyt keskivahvalla annostuksella mielialalääkettä (vaikuttava aina sitalopraami) 8 vuotta, josta ajasta käynyt terapiassa 6 vuotta. Seksuaalinen halukkuuteni ja tunto on poissa. Nukkuminen on sekavaa sairaalloisten unien näkemistä. Käyn vessassa vähintään kerran joka yö. Saan tahdosta riippumattomia nykäyksiä silloin tällöin. Alkoholia en edes halua nauttia, sillä jo keppana tekee mieleni ahdistuneeksi. Ennen sietokykyni oli hyvä. Perusmielialani on aika apea, en tunne kiinnostusta kovinkaan paljon mihinkään. No, olenhan saanut edes jonkin roposen myytyäni lähes kaiken irtaimistoni pois. Lääkärini yrittää "pestä kätensä" koko hommasta. Onhan niillä "huumeilla" hyvä olla, mutta kun pelkään, että tulen resistentitksi olemassa olevalle annokselle ja sitä pitäisi sitten aina nostaa... Eikä kukaan tiedä, miksi tulisin, jos normaalilaskelmien mukaan minulla voisi olla vielä jopa 50 vuotta elinaikaa... Osaanko silloin vielä puhua tai kävellä? Mitäs mieltä olette - kärsiäkö lopettamalla "elinikäistä krapulaa" vai jatkaa käyttöä paremman toivossa?
Vastaukset 18
Vanhimmat
Toi vois olla melkein mun kirjottama.
Oon syönyt erilaisia mielialalääkkeitä n.6 vuotta ja ajatukset on aika samantyyppisiä kun tossa sun jutussa myös.
Kauheita painajaisia melkein joka yö ja sit herää lakanat märkinä.
Ajattelin lopettaa koko mömmöjen syönnin kun tuntuu, että ei muuta vaikutusta kun vaan rahat menee saatana.
Lääkäri vaan nostaa annosta välillä ja sanoo et jospa se auttas. Niinpä just.
Minkälainen ihminen olisin jos lopettasin tän lääkkeen ja tulisinko toimeen ilman sitä.
Rupee vituttamaan kun tuntuu ettei ajatuskaan juokse enää normaalisti kun aina vaan annostusta nostetaan.
Ei kai mihinkään mulla ole auttanut.
Mitä kuvittelisitte meille paskiatreille käyvän, jos ihmiset eivät enää söisi myrkkyjään?
Tämmösen filosofian laukaisi suustaan eräs tuttavani huumehörhö. Oli ottanut hieman tajuntaa laajentavia. Itse en moisia käytä enkä enää masennuslääkkeitäkään.
Mutta tajusin illalla idean, kauan pohdittuani, että kaveri taisi olla idiotismissaan kuitenkin lopulta oikeassa.
Koska näinhän lopulta näkyy käyvän. Ihmiskeho ja aivot sopeutuu parhaansa mukaan uuteen aineeseen (lääke, huume, viina) mikä vaan. Toleranssi kasvaa annostusta on lisättävä, jotta saadaan haluttu vaikutus. Sittenkun annostus on liian suuri vaihdetaan lääkitys toiseen, kun sivuvaikutukset alkavat olla liian pahoja. sama kierto uudella lääkkeellä toleranssi kasvaa annostuksen lisäystä ja taas vaihto toiseen ja sama homma.
Sitten masentaa entistä enemmän, kun on lääkekierteessä josta ei pääse ulos. Masentaa jo ajatus, että joutuu syömään masennuslääkkeitä. Luokittelee itsensä kakkosluokan kansalaiseksi.
No mitä meille paskiatreille (reseptin kirjoittajille) kävisi, jos ne lääkkeet eivät aiheuttaisi riippuvuutta? Mieti kuule sitä! Haluatko, että me paskiatrit menetämme työmme?
kyse vain ja ainoastaan rahasta, niin kuin ainakin ehkäisypillereiden kohdalla tuntuu olevan? Kumpiakin suorastaan tuputetaan...
Ihmistyen on ansaittava leipänsä. Vaikka myymällä huumeita tai lääkkeitä (jotka kuokuttavat käyttäjänsä) lääkäreille.
Koska niin huumediilerinkin kuin lääke-edustajan kannattaa myydä(markkinoida) aineita jotka helpoiten tuo rahaa. Riippuvuuskoukussa oleva käyttäjä on helpoin asiakas. Ostaa aina kun tarvitsee ainetta. Ei tarvitse joka kerta tehdä uutta kauppaa, kun kanta-asiakkuus on riippuvaisista taattu
simppeli kouluja käynyt nörtti, joka myyntimiehen (lääke-edustajan) helppo puhua ympäri ja saada uskomaan edustamiinsa tuotteisiin.
Olen itse kaupallisen koulun kasvatteja ja tiedän ja osaan tavat millä ihmisiä manipuloidaan omaksi eduksi toisin sanoen millä tuotteet tehdään tehokkaimmin rahaksi markkinoinnin ja myyntitekniikoin keinoin.
luuletko mielialalääkkeistä kuitenkin olevan edes jonkinlaista apua sairaalle ihmiselle?
ottaa asiat maalaisjärellä. Eikä sokeasti usko lääkäreihin. Pitää sen pillerien syönnin kurissa eikä laske elämäänsä niiden varaan. Muistaa sen, että elämä on parasta huumetta. Pyrkii niistä tabuista eroon. Ei normaali ihminen mitään mielialalääkkeitä tarvitse elääkseen.
Onhan niistä tietysti se hyöty, että kaikkein pahimmat tapaukset saadaan pois kaduilta rauhoitettua kotiinsa ja yhteiskunnan ruotuun edes jotenkin jonkunlaisiksi zombeiksi, joista ei sitten ole sivullisille paljon haittaa.
Suurin ongelma on, että niitä nappeja syötetään joillekin ihan vain varmuuden vuoksi, vaikka ei olisi mitään vaivaakaan.
Kyllä mun täytyy sanoa, että sain avun tosi pahaan paniikkiin cipramil/sepramilla. Jos lääkkeestä saa sätkyjä, se ei ole sopiva. Mullekkin kokeiltiin todella montaa erillaista ennenkun löytyi sopiva.
Oon syönyt 40mg yli kolme vuotta. Nyt pudottanut 20mg. Ja varmaan saan pikkuhiljaa lopetella.
En ole yhtään mökkiintynyt lääkkeistä,, päin vastoin. Mieli on piristynyt.. olin tosi väsynyt ja voimaton ennen lääkkeen aloittamista. Oli hienoa huomata, miten alkoi pikkuhiljaa löytyä energiaa tähän arjen pyörittämiseen.
Mikset lopeta lääkettä, jos saat haitallisia tahdosta rippumattomia nykäyksiä, eivät nimittäin ole ihan terveellisiä. itselläni oli nykäyksiä siis lääkkeen sivuvaikutuksena; näin jälkikäteen sen vasta tajuaa,lääke lopetettiin koska tarvetta ei enää ollut ja nykäykset loppuivat 2 kk kuluttua. Kannattaisi puhua lääkärille myös pienistä sivuvaikutuksista jotka saattavat tuntua harmittomilta.
Itse asiassa olen omin luvin laskenutkin hiljalleen annosta viime aikoina ja siitä nämä ongelmat vasta ovatkin villiintyneet. Vielä ei olla lähellä nollaa mutta koko todellisuudentaju on jo aika out ja jotenkin huippaa tasapainokin.
Sillähän on suuri merkitys mitä lääkkeitä ja miten vahvoja sä oot käyttänyt.
Kannattais painella lekuriin ja kysyä ammatti-ihmiseltä neuvoa..
Mutta viimeksi pisimpään Cipramilia / Sepramia 40 ja 20 mg, sitäkin vuosia. Siinäpäs se lekuri, kun sille ei ees saa helpolla varattua aikaa. Aina on varattu tai jossain poissa. Sihteeri vikisee puhelimessa eikä kuulemma saa varata aikoja lääkärin puolesta. Ihan sama mitä mä sille sanon, lopputulos on aina sama, nappia hattuun. Tää on vissiin tätä kaupungin terveystoimen tasokasta toimintaa. Lähteekö ne oikeat lääkärit yksityisvastaanotoille. Vaihda tässä sitten lääkäria kun tämä on ainoa minkä saan täysin ilmaiseksi. Niinkuin olen muuten saanut sen 6 vuoden terapiankin! Aina puhutaan Kelan osuuksista ja omavastuista. Mutta ehkä maksamalla saakin nk. hoitoa...
Söin niitä reilut pari vuotta ja lääkäri sanoi ettei tule varmasti vieroitusoireita jos lopetan.
Yritin lopettaa itse kerralla ja jo kolmannen päivän jälkeen sain "sähköiskuja" pään sisällä ja pelkotiloja ynnä nykäyksiä.
Menin yksityiselle lääkärille joka kehoitti heti tasaiseen vieroitukseen siitä paskalääkkeestä.
Eka viikko joka toinen päivä 10mg ja 5mg, seuraava viikko joka toinen päivä 5mg ja 2,5mg kolmas viikko taas samoin pienenevin annoksin ja sen jälkeen lekuri sanoi että heitä loput tabletit apteekkiin tuhottaviksi.
Kuuri tehosi ja en tarvitse niitä enää, jotenkin kaikki näyttää kirkkaammalta ja kuvailemasi halut ym palautui takaisin.
Nyt jos välillä masentaa olen ottanut tavaksi mennä leffaan katsomaan jonkun komedian ja kumma kyllä se auttaa.
En ala enää koskaan syömään vakituisesti lääkkeitä ellei henki ole siitä kiinni.
Menin muuten alunperin valittamaan unettomuutta ja lääkäri suorastaan tyrkytti tota lääkettä mulle siihen.
Ei auttanut unettomuuteen mutta sen huomasin että jos otin drinksua kavereiden kanssa baarissa, muisti lähti lähes joka kerta ja tulin agressiiviseksi. Ja aiemmin en koskaan menettänyt muistia samoista juomista. Nyt tee mieli ottaa edes kaljaa kun pelottaa vieläkin että töppään vaikken käytä lääkettä enää.