Mummillani on mökki, jossa olemme viettäneet kaikki lapsuuden kesät ja hiihtolomat. Nyt mummi vanhenee (hänellä siis 4 lasta, joista 1 isäni) ja on alkanut pelkäämään perintöriitoja (en aiemmin tajunnut miksi, koska tämä suku ei ole kovin riitainen ja kaikki on aina sujunut hyvin...) Nyt yksi lapsista, tätini, harkitsee kuulemma muuttoa mökille (mummin kuoleman jälkeen). Mietinkin, että jos perimys menee tasan neljälle lapselle, onko tädillä oikeutta jos hän asuu mökillä (on tietysti hyvä että joku sitä hoitaa!!) , määrätä sitä sitten kuka mökillä käy ja koska...? Vai onko nää näitä hankalia asioita...joista ei auta kuin toivoa että kaikki menee hyvin.
Sukumökki
Kaura
122577
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Vain silloin sujuu joten kuten, jos suoritetaan normaali pesänjako perijöiden kesken ja esim. tätisi lunastaa toiset sisarukset pois. Hankkivat sitten omat mökit jos hankkivat.
Kaikkinainen kolhoositouhu on pelkästään kiusallista ja riitoja saattaa syntyä vaikka mistä, vaikka kuinka oltaisiin oltu hyvissä väleissä "aina ennen".
...näin.:
kun mummistasi on aika jättänyt, niin hänen omaisuutensahan jaetaan kaikkien sisarusten kesken tasan.
käsittääkseni tätisi ei omistaisi kuin neljäsosan mökistä, joten tarvitsisi kyllä toisten sisarusten luvan siellä asuakseen vakituiseen.
jos hän haluaa mökin itselleen, hän voisi yrittää ostaa muilta sisaruksilta heidän osuutensa ja näin hän saisi mökin kokonaan itselleen.
eri asia on sitten ,jos mummillasi on testamentti ja hän määrää siinä mökin jollekkin ihan erityisesti.
nää perintö asiat on kautta aikain saaneet omaiset tukkanuottasille, en kyllä tajua, onko se sen arvoista?
kait se kertoo myös siitä, että ei ne välit ole olleet aikaisemminkaan kunnossa. on vaa esitetty menevän hyvin "perintöä odotellessa".
Sukumökeistä on vain riesaa. Ikinä en sukumökkiä haluaisi omistaa, en oman enkä mieheni suvun kanssa. Jos olisi mökki tai vapaa-ajan asunto, sen on oltava oma!
Myykää mökki ja jakakaa rahat tasan, perintölain mukaan. Ei tarvitse riidellä, kuka saa kyläillä ja koska!
ettei kannata omistaa sisarusten kanssa mitään yhteistä omaisuutta.Perittiin siskon kanssa kesämökki.Jo ennen hautajaisia hän käyttäytyi mökkiä kohtaa,kuin olisi ainut omistaja ja sanoi käyttävänsä sitä milloin haluaa kysymättä minulta mitään.Tähän asti meillä oli ollut vuoroviikot,mutta kuulemma ei ole tästä lähtien.Jos menen sinne hän,tai hänen lapsensa ovat paikalla.Yksityisyys puuttuu nyt kokonaan.Päätinkin hakea ratkaisua lakimieheltä ja olemme nyt hakemassa yhteisomistuksen purkua.Välit on menneet,mutta en aio olla siskoni pompoteltavana,vaan tontit menee jakoon ja saan olla rauhassa.Sellaisia ovat ihanat sukulaiset ja perintöriidat.Miettikää tarkkaan,jos haluatte omistaa jotain yhdessä.
Just jotain tuollaista pelkäänkin. Minun isäni on muutenkin ollut aina isonveljensä ja tämän kaksinaamaisen siskonsa pompoteltavissa. Mutta, kuten sanottu...toivon että mummoni elää vaikka satavuotiaaksi, nyt on ollut hyvä olla. Pelottaa että kaikki kaunis menee pilalle. :(
kun äitini kuoli,hänen piti myös elää 100v,mutta luoja päätti toisin.Siitä päivästä lukien menetin äitini ja sisatukseni.He hakevat nyt katkerana lakiosiaan,sillä he jäivät ilman normaalia rintaperillisen perintöään.Saavat siitä kyllä kiittää vain itseään.Nyt he kohtelevat minua,kuin olisin heidän äitinsä,joka sen päätöksen on tehnyt jo eläessään.Minua testamentti puolsi.Olen onnellinen niistä vuosista,jotka hän oli äitini ja nyt otan kiitollisena hänen lahjansa vastaan.Muut eivät vain hyväksy osaansa.Niin makaa,kuin petaa.
Teillä kuulostaa tuota sisarusrakkautta olevan kyllin.
Kuultaa läpi juttusi, että olet itse aikaansaanut testamentin äidiltäsi. Tuskin kukaan äiti lapsiaan niin epätasapuolisesti rakastaa että jättäisi toiset ilman ja antaisi kaiken yhdelle.
Ja ne lakiosathan sisaruksille kuuluu, olipa testamentti millainen tahansa.
Itse en kykenisi tuossa tilanteessa perinnöstä nauttimaan jos sisarukseni saisivat tuollaisen kohtelun.
Minä olen ajatellut niin, että vanhempien vastuulla on tehdä hyvä ja oikeudenmukainen testamentti. Toki en ymmärrä aikuisten ihmisten riitelyä; minusta ainakin olisi hirveää jos lapseni jäisivät tappelemaan jälkeeni!!
Epäselvissä tapauksissa kaikki ehdotkin olisi hyvä kirjata ylös, jopa pikkuirtaimiston jako: oma siskoni kuulemma varailee jo äidiltäni tavaroita, äitini on vasta vähän päälle viiskymppinen...mitä tostakin sit pitäis ajatella...
Kuvittelitko jotain muuta? Et selittänyt mistä oli kysymys, kun sanoit, että sisaruksesi saavat kiittää vain itseään, kun jäivät ilman normaalia rintaperillisen perintöään. Ehkä olet yksin joutunut hoitamaan äitiäsi. Niin siinä usein käy. Jos katsot, että sinulla on jotain saatavaa, niin vaadi sitä kuolinpesästä. Suhtaudut kyllä mielestäni sisaruksiisi aika ylimielisesti. Jos nyt ei mitään järisyttävää ole tapahtunut, niin kyllähän lakiosa kuuluu kaikille rintaperillisille. Tulee sinulle siinäkin tpauksessa enemmän kuin muille. Mieti kannattaako lähteä oikeuteen lakiosien vuoksi.
ihmettelen,kun haluavat oikeuteen,sillä saisivat lakiosansa muutenkin,mutta vaativat vielä laikiosantäydennystä vanhoista lahjoituksista,jotka eivät olleet ennakkoperintöä,maininta oli lahjakirjassa aikoinaan.En ole heitä kohtaan ylimielinen,vaan he eivät itse omien sanojensa mukaan olla tekemisissä kanssani.He ovat aina sisaruksiani ja muuksi eivät voi muuttua.He tekevät niinkuin mielestään haluavat,mutta ei asiat siitä muutu miksikään.Ehkä he joskus hyväksyvät asiat,niinkuin ne oli tarkoitettu vainajan mielestä.Mutta se on parasta,etten itse vihaa heitä ja elä vihassa.
ja testamentin perusteella vielä lisää ylimääräistä perintöä. Jos sisaruksesi eivät ole saaneet mitään vastaavaa, niin onhan se ymmärrettävää, että he ovat katkeria.Pitäisihän rintaperillisiä kohdella tasapuolisesti. Mahdotonta näistä on tietenkaan sanoa mitään, kun ei tiedä mikä tällaisen tilanteen on aiheuttanut. Jos lahjakirjaa ei löydy, niin vaikeaahan on todistaa, etteivät lahjoitukset olleet ennakkoperintöjä ja auttaisiko sekään, kun tasapuolisuus ei toteudu.
Minulla on kaksi nuorempaa sisarusta, kummatkin kohta 19-vuotiaita. Isämme kuolemasta tulee lokakuussa 3 vuotta ja meille kolmelle jäi kiinteistö sekä omakotitalo, joka oli aikoinaan lapsuudenkotimme ennen vanhempien eroa.
Meillä ei ole ollut minkäänlaisia riitoja siitä, kuka talossa käy ja koska. Ainoat riidanaiheet ovat olleet pihan siistiminen ;) En sitten tiedä, tuleeko riitoja vanhemmiten tai sitten, kun kaikilla on aviopuolisot ym. Itse olen kuitenkin päättänyt ottaa avioehdon, ettei eron tullessa miehen suku pääse rellestämään lapsuudenkodissani xD
Aika sen näyttää. Muuta en osaa sanoa =/