Enää ei ole särkynyt sydän. Turha minun on itseäni syyttää asioiden pieleen menemisestä, kun en sille mitään mahda. Sitä paitsi ketä se hyödyttää? Kumman valitsisit itse, alistumisen, riippuvuuden ja syyllisyydentunnon VAI oman päätöksen, vapauden ja itsetunnon? Sydänsuruni olen käsitellyt ja siksi koenkin että voin jatkaa onnellisena ja vapaana eteenpäin. Riippuvuus sairastuttaa. Siksi pyrin jatkossa luopumaan kaikesta mikä aiheuttaa riippuvuutta. Pyrin vain sellaiseen mikä saa minussa aikaan iloa ja vapaudentunnetta, onnea. Luulenpa että olen löytänyt onnen avaimet, tai ainakin yhden niistä.
Onnen avaimet
en etsi enää
5919
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mitenkä se menikään; kärsimyksestä vapautuu vain elämänjanon sammuttamalla.
Homman nimi on terve itsekkyys. Hyvää torstaita sinulle. Toivottavasti olet myös onnellinen.
...buddhalaisen opin mukaan kärsimyksestä vapautuu kun lakkaa haluamasta. Kaikki haluaminen aiheuttaa kärsimystä, koska halut ja odotukset tuottavat pettymyksen ennemmin tai myöhemmin.
Se, että lakkaa haluamasta asioita jotka eivät toimi, ei tarkoita sitä että tappaisi elämänhalun. Päinvastoin. Itse päädyin samankaltaiseen ratkaisuun aloittajan kanssa, ja täytyy sanoa, että sekä elämänhaluni että elämänLAATUNI parani huomattavasti. On turha hakata päätä kiviseinään, kun voi tehdä jotain mikä tuottaa itselleen iloa ja antaa energiaa.
Voimia aloittajalle tiellään!
Hukkasin onnentunteen särkyneen sydämen mukana. Tunnen pitkästä aikaa rauhaa ja tasapainoa. Toivotan sitä samaa kaikille - ilman kuluttavaa ja raaistavaa onnen etsintää.
Kun kunnioittaa ja arvostaa toista ja varsinkin itseään pääsee aika pitkälle.