Kymmenen kliseetä ja valittua vastausta (Kirkko ja kaupunki 5.4)
Pyysin usein kuultuihin kommentteihin vastauksia kirkon rivijäseniltä. Näin he saattaisivat vastata.
1. Kirkko ei tarjoa tavalliselle ihmiselle mitään.
– Eivätkö päiväkerhot, rippileirit, häät ja hautajaiset ole täynnä tavallisia ihmisiä?
2. Kirkko on rikas, mutta ei auta köyhiä. Kirkko on kiinnostunut vain omaisuudestaan.
– Kirkko hoitaa omaisuuttaan, jotta se pystyisi hoitamaan kaikki tehtävänsä. Yksi niistä on vähempiosaisten auttaminen. Siihen käytetään toiseksi eniten kirkon varoja lapsi- ja nuorisotyön jälkeen.
– Köyhien auttaminen on ensisijaisesti valtion asia. Sillehän me enemmän veroja maksamme.
3. En tarvitse kirkkoinstituutiota. Voin pitää yhteyttä Jumalaan ilmankin.
– Niin minäkin, mutta sen lisäksi tarvitsen tuekseni kirkon rukousta. Kirkko rukoilee puolestani silloinkin, kun en jaksa herätä jumalanpalvelukseen.
– Kirkko ei ole mikään pikkujuttu. Se on maailmanlaajuinen Kristuksen kirkko, johon haluan kuulua.
4. Uskon Jumalaan, mutta toisin kuin kirkko opettaa.
– Hyvä kun uskot ollenkaan.
– Tiedätkö edes mitä kirkko opettaa?
5. Kirkko on liian vapaamielinen.
– Löytyy meiltä ahdasmielisiäkin ryhmiä, etenkin muutamat herätysliikkeet.
6. Kirkko ei ymmärrä ihmisen ruumiillisuutta.
– Olen samaa mieltä. Kirkko ei ole täydellinen.
– No, ymmärtää sentään. Jumalan luoman ruumiin pyhyyttä, rakkauden arvoa ja toisen kunnioitusta on opetettu aina.
7. Lähetystyö on vastenmielistä aivopesua.
– Ei ole ollut enää aikoihin. Se on samaa julistusta kuin täälläkin ja lisäksi ihmisten auttamista: ruokaa, juomaa, kaivoja, hygieniaa, koulutusta.
8. Luterilainen työmoraali uuvuttaa meidät ja luterilainen elämäntapa vieroksuu nautintoa.
– Perheestä ja työstä huolehtiminen ottaa kyllä välillä lujille, mutta saa niistä iloakin.
– Mikä estää nauttimasta elämästä?
9. Naisia ja homoja sorretaan kirkossa.
– Piispat juuri äsken kielsivät naispappien sortamisen. Homoilla on vielä kivinen tie edessä, mutta töitä tehdään senkin eteen.
10. Kirkossa ei saa kyseenalaistaa.
– Oletko kokeillut?
Pyysin usein kuultuihin kommentteihin vastauksia kirkon rivijäseniltä. Näin he saattaisivat vastata.
1. Kirkko ei tarjoa tavalliselle ihmiselle mitään.
– Eivätkö päiväkerhot, rippileirit, häät ja hautajaiset ole täynnä tavallisia ihmisiä?
2. Kirkko on rikas, mutta ei auta köyhiä. Kirkko on kiinnostunut vain omaisuudestaan.
– Kirkko hoitaa omaisuuttaan, jotta se pystyisi hoitamaan kaikki tehtävänsä. Yksi niistä on vähempiosaisten auttaminen. Siihen käytetään toiseksi eniten kirkon varoja lapsi- ja nuorisotyön jälkeen.
– Köyhien auttaminen on ensisijaisesti valtion asia. Sillehän me enemmän veroja maksamme.
3. En tarvitse kirkkoinstituutiota. Voin pitää yhteyttä Jumalaan ilmankin.
– Niin minäkin, mutta sen lisäksi tarvitsen tuekseni kirkon rukousta. Kirkko rukoilee puolestani silloinkin, kun en jaksa herätä jumalanpalvelukseen.
– Kirkko ei ole mikään pikkujuttu. Se on maailmanlaajuinen Kristuksen kirkko, johon haluan kuulua.
4. Uskon Jumalaan, mutta toisin kuin kirkko opettaa.
– Hyvä kun uskot ollenkaan.
– Tiedätkö edes mitä kirkko opettaa?
5. Kirkko on liian vapaamielinen.
– Löytyy meiltä ahdasmielisiäkin ryhmiä, etenkin muutamat herätysliikkeet.
6. Kirkko ei ymmärrä ihmisen ruumiillisuutta.
– Olen samaa mieltä. Kirkko ei ole täydellinen.
– No, ymmärtää sentään. Jumalan luoman ruumiin pyhyyttä, rakkauden arvoa ja toisen kunnioitusta on opetettu aina.
7. Lähetystyö on vastenmielistä aivopesua.
– Ei ole ollut enää aikoihin. Se on samaa julistusta kuin täälläkin ja lisäksi ihmisten auttamista: ruokaa, juomaa, kaivoja, hygieniaa, koulutusta.
8. Luterilainen työmoraali uuvuttaa meidät ja luterilainen elämäntapa vieroksuu nautintoa.
– Perheestä ja työstä huolehtiminen ottaa kyllä välillä lujille, mutta saa niistä iloakin.
– Mikä estää nauttimasta elämästä?
9. Naisia ja homoja sorretaan kirkossa.
– Piispat juuri äsken kielsivät naispappien sortamisen. Homoilla on vielä kivinen tie edessä, mutta töitä tehdään senkin eteen.
10. Kirkossa ei saa kyseenalaistaa.
– Oletko kokeillut?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Omalta kannaltani:
a) miksi kuulua kirkkoon jonka aatteilla ei ole kanssani yhteistä
b) miksi kuulua kirkkoon jonka ajamat asiat ovat usein sellaisia joita jopa vastustan
Noista antamistasi kohdista
10. Kirkossa ei saa kyseenalaistaa.
– Oletko kokeillut?
Eräs perheenjäseneni (vakaumuksellinen ev.lut) on yrittänyt kyseenalaistaa ja häntä ensin kehoitettiin "pitämään suunsa kiinni" ja myöhemmin eroamaan "jos homma ei miellytä".
Tässä lisää kliseitä (käykää kohta kohdalta läpi):
Minä uskon Jumalaan,
Isään, Kaikkivaltiaaseen,
taivaan ja maan Luojaan,
ja Jeesukseen Kristukseen,
Jumalan ainoaan Poikaan,
meidän Herraamme,
joka sikisi Pyhästä Hengestä,
syntyi neitsyt Mariasta,
kärsi Pontius Pilatuksen aikana,
ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin,
astui alas tuonelaan,
nousi kolmantena päivänä kuolleista,
astui ylös taivaisiin,
istuu Jumalan, Isän, Kaikkivaltiaan,
oikealla puolella
ja on sieltä tuleva tuomitsemaan
eläviä ja kuolleita,
ja Pyhään Henkeen,
pyhän yhteisen seurakunnan,
pyhäin yhteyden,
syntien anteeksiantamisen,
ruumiin ylösnousemisen
ja iankaikkisen elämän
Pistetäänpä maallikot selittämään nämä. Pitäisi olla helppoa.
"Sen, joka tahtoo pelastua, on ennen kaikkea pysyttävä yhteisessä kristillisessä uskossa. Sitä on noudatettava kokonaisuudessaan ja väärentämättä. Joka ei niin tee, joutuu epäilemättä iankaikkiseen kadotukseen.
Yhteinen kristillinen usko on tämä: Me palvomme yhtä Jumalaa, joka on kolminainen, ja kolminaisuutta, joka on yksi Jumala, persoonia toisiinsa sekoittamatta ja jumalallista olemusta hajottamatta.
Isällä on oma persoonansa, Pojalla oma ja Pyhällä Hengellä oma,
mutta Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen jumaluus on yksi, yhtäläinen on heidän kunniansa ja yhtä ikuinen heidän majesteettisuutensa.
Sellainen kuin on Isä, sellainen on myös Poika ja Pyhä Henki: Isä on luomaton, Poika on luomaton ja Pyhä Henki on luomaton.
Isä on ääretön, Poika on ääretön ja Pyhä Henki on ääretön.
Isä on ikuinen, Poika on ikuinen ja Pyhä Henki on ikuinen, eikä kuitenkaan ole kolmea ikuista, vaan yksi ikuinen, niin kuin ei myöskään ole kolmea luomatonta eikä kolmea ääretöntä, vaan yksi luomaton ja yksi ääretön.
Samoin on Isä kaikkivaltias, Poika kaikkivaltias ja Pyhä Henki kaikkivaltias,
eikä kuitenkaan ole kolmea kaikkivaltiasta, vaan yksi kaikkivaltias.
Samoin Isä on Jumala, Poika on Jumala ja Pyhä Henki on Jumala, eikä kuitenkaan ole kolmea Jumalaa, vaan yksi Jumala. Samoin Isä on Herra, Poika on Herra ja Pyhä Henki on Herra, eikä kuitenkaan ole kolmea Herraa, vaan yksi Herra.
Niin kuin kristillinen totuus vaatii meitä tunnustamaan kunkin persoonan erikseen Jumalaksi ja Herraksi, samoin yhteinen kristillinen usko kieltää meitä puhumasta kolmesta Jumalasta tai Herrasta.
Isää ei kukaan ole tehnyt, luonut eikä synnyttänyt. Poika on yksin Isästä, häntä ei ole tehty eikä luotu, vaan hän on syntynyt.
Pyhä Henki on lähtöisin Isästä ja Pojasta, häntä ei ole tehty eikä luotu eikä hän ole syntynyt, vaan hän lähtee. Isä on siis yksi, ei ole kolmea Isää, Poika on yksi, ei ole kolmea Poikaa, Pyhä Henki on yksi, ei ole kolmea Pyhää Henkeä.
Tässä kolminaisuudessa ei ole mitään aikaisempaa eikä myöhempää, ei mitään suurempaa eikä pienempää, vaan kaikki kolme persoonaa ovat yhtä ikuisia ja keskenään samanarvoisia, näin on siis palvottava niin kuin on sanottu - kolminaisuutta joka on yksi, ja ykseyttä joka on kolminaisuus.
Sen joka tahtoo pelastua, on siis ajateltava kolminaisuudesta näin.
Saavuttaaksemme iankaikkisen pelastuksen meidän on kuitenkin myös vakaasti uskottava, että meidän Herramme Jeesus Kristus on tullut ihmiseksi.
Oikea oppi on tämä: Me uskomme ja tunnustamme, että meidän Herramme Jeesus Kristus on Jumalan Poika, Yhtä lailla Jumala ja ihminen:
Isän luonnosta ennen aikojen alkua syntyneenä hän on Jumala, äidin luonnosta ajassa syntyneenä hän on ihminen. Hän on täysi Jumala, ja täysi ihminen järjellisine sieluineen ja ihmisruumiineen.
Jumaluudessaan hän on samanarvoinen kuin Isä, ihmisyydessään vähäarvoisempi kuin Isä.
Vaikka hän on Jumala ja ihminen, ei kuitenkaan ole kahta Kristusta, vaan yksi.
Yhdeksi hän ei ole tullut siten, että jumaluus olisi muuttunut ihmisyydeksi, vaan siten, että Jumala on omaksunut ihmisyyden.
Yksi hän ei ole sen vuoksi, että luonnot olisivat sekoittuneet toisiinsa, vaan siksi, että hän on yksi persoona. Sillä niin kuin järjellinen sielu ja ruumis yhdessä ovat yksi ihminen, niin Jumala ja ihminen ovat yksi Kristus.
Hän on kärsinyt meidän pelastuksemme tähden, astunut alas helvettiin, noussut kuolleista,
astunut ylös taivaisiin, istunut Isän oikealle puolelle, ja sieltä hän on tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita. Hänen tullessaan kaikkien ihmisten on noustava kuolleista ruumiillisesti ja käytävä tilille siitä, mitä ovat tehneet. Hyvää tehneet pääsevät ikuiseen elämään, pahaa tehneet joutuvat ikuiseen tuleen.
Tämä on yhteinen kristillinen oppi. Se joka ei usko sitä vakaasti ja vahvasti, ei voi pelastua."
Jos et ymmärrä jotain kohtaa tai joku kohta on mielestäsi väärin, sinun paikkasi ei ole kirkossa.
Tietenki tarkoitus oli kysyä Haluatko pelastua?
se on keskisormi ja se osoittaa kohti ristiä, Jeesusta, Jumalaa ja Pyhää henkeä kohti.
Vastaus kysymykseen: en!
Syy: ei ole mitään miltä pelastua.
Luin jostain vähän aikaa sitten, että kirkko on auttanut n. 200 perhettä selviämään lamapankkien luomasta kurjimuksesta kuiville. Miksei kirkko tällaisen mitättömän asian hurskastelun sijaan käytä suurta vaikutusvaltaansa ja arvovaltaansa yhteiskunnassamme muuttaakseen jatkuvan pankkien hyväksi toimivan epäinhimillisen käytännön, joka edelleen Koiviston konklaavin hengessä luo ja jatkaa lukemattomien perheiden kärsimyksiä. Kirkko, suurena yhteiskunnallisena vaikuttajana vain pesee kätensä itse tiedossaan olevasta ongelman ytimestä ja tulee vielä 200 perhettä autettuaan hurskastelemaan suurenakin hyväntekijänä tyytyen samalla olemassaolevaan tilanteeseen. Laskelmoiko kirkko vaarantavansa verotulonsa ryhtyessään kunnolla puolustamaan sorrettuja lamapankkien uhreja ja tuomitsemaan väärintekijöitä. En yhtään ihmettele, että kaksinaamaisesta valtionkirkostamme erotaan siinä määrin kuin nyt tapahtuu, ja nyt myös kirkkopuolueesta.