En tiedä kuuluuko tää juttu ihan tänne, mutta...
Mun isä on ollut melko kova juopottelemaan koko ikänsä. Isän ja äidin välit meni poikki kun olin kolme vuotias. Tämän jälkeen näin isän kerran 13-vuotiaana. (Itse halusin nähdä).
Sitten totuin ajatukseen ettei minulla ole isää ja niin sanoin kaikille, jotka kysyivät.
Olen elänyt vaihtelevaa elämää, asunut ulkomailla, opiskellut 5 1/2 vuotta ja lopulta perustanut perheen. Lapset 4v. ja 1 1/2v. Muutimme mieheni kanssa omakotitaloon ja sain vakituisen työpaikan. Kaikki olisi siis hyvin.
Ongelma on, että nyt tämä "isä" on ilmaantunut takaisin elämääni. Hän oli ollut katkaisuhoidossa ja ilmeisesti aikoo aloitella uutta elämää. Soitti ja kysyi saako tulla käymään. Jännitti niin, että melkein itku pääsi ja lupasin, että saa tulla katsomaan.
Tapasimme ja "isäni" oli pieni, laiha, kädet kyynärpäitä myöten keltaiset nikotiinista, tutiseva, likaiset, rikkinäiset vaatteet, ruokoton parta. Hänellä ei ollut vakituista osoitetta "toistaiseksi".
Tapaamisen jälkeen sanoin, että ehkä on parasta jos jatkamme omaa elämäämme ja toivotin voimia jatkoon. Hän näytti ymmärtävän ja sanoi heiheit.
Kuitenkin tämän jälkeen on tullut yllättäen oven taakse jonkun makkarapaketin kanssa ja halunnut tulla syömään ja juttelemaan, soitellut jne.
En tiedä, mitä sanoisin lapsille siitä kuka tämä mies on, enkä itsekkään oikein välittäisi nähdä...mutta...mutta..Mitä pitäisi sanoa? En hennoisi sanoa vanhalle, tutisevalle miehelle rumastikkaan, mutta käytännössä hän on ventovieras. Hänen tarkoitusperänsä ovat varmasti hyvät..mutta kuitenkin tulee hyväksikäytetty olo.
Sanokees nyt, mitä tekisitte?
Mun isä on ollut melko kova juopottelemaan koko ikänsä. Isän ja äidin välit meni poikki kun olin kolme vuotias. Tämän jälkeen näin isän kerran 13-vuotiaana. (Itse halusin nähdä).
Sitten totuin ajatukseen ettei minulla ole isää ja niin sanoin kaikille, jotka kysyivät.
Olen elänyt vaihtelevaa elämää, asunut ulkomailla, opiskellut 5 1/2 vuotta ja lopulta perustanut perheen. Lapset 4v. ja 1 1/2v. Muutimme mieheni kanssa omakotitaloon ja sain vakituisen työpaikan. Kaikki olisi siis hyvin.
Ongelma on, että nyt tämä "isä" on ilmaantunut takaisin elämääni. Hän oli ollut katkaisuhoidossa ja ilmeisesti aikoo aloitella uutta elämää. Soitti ja kysyi saako tulla käymään. Jännitti niin, että melkein itku pääsi ja lupasin, että saa tulla katsomaan.
Tapasimme ja "isäni" oli pieni, laiha, kädet kyynärpäitä myöten keltaiset nikotiinista, tutiseva, likaiset, rikkinäiset vaatteet, ruokoton parta. Hänellä ei ollut vakituista osoitetta "toistaiseksi".
Tapaamisen jälkeen sanoin, että ehkä on parasta jos jatkamme omaa elämäämme ja toivotin voimia jatkoon. Hän näytti ymmärtävän ja sanoi heiheit.
Kuitenkin tämän jälkeen on tullut yllättäen oven taakse jonkun makkarapaketin kanssa ja halunnut tulla syömään ja juttelemaan, soitellut jne.
En tiedä, mitä sanoisin lapsille siitä kuka tämä mies on, enkä itsekkään oikein välittäisi nähdä...mutta...mutta..Mitä pitäisi sanoa? En hennoisi sanoa vanhalle, tutisevalle miehelle rumastikkaan, mutta käytännössä hän on ventovieras. Hänen tarkoitusperänsä ovat varmasti hyvät..mutta kuitenkin tulee hyväksikäytetty olo.
Sanokees nyt, mitä tekisitte?
Vastaukset 3
Vanhimmat
isäni 26vuoden hiljaiselon jälkeen,ja nyt tutustumme toisiimme uudestaan.Anna isällesi mahdollisuus.Ei tarvitse olla isä ja lapsi suhde,vaan olkaa ystäviä.Jos isäsi on raitistunut ja yrittää aloittaa uutta elämää,hänellä ei varmaan ole ketään muita kuin sinut,vanhat ryyppykaverit tuskin kiinnostaa.Minä olen onnellinen että annoin omalle isälleni anteeksi ja uuden mahdollisuuden.En ollut tajunnut,kuinka paljon isän puuttuminen elämästäni on vaikuttanut minuun.Nyt olen paljon onnellisempi!Isäsi rakastaa sinua ja on yksinäinen.Ehkä hän ei elä enää kauan ja sitten sinua jää vaivaamaan,miksi et tutustunut häneen.Ole rohkea vaan!Itse en ole katunut hetkeäkään!
Oli aina huonot välit isääni.Vanhemmat erosivat,kun olin aikuinen.Isäni joi myös.Nyt on lopettanut ainakin melkein.Ollaan väleissä ja ihan on hyvä.Hänelläkin jo ikää ja sydänsairautta.Osaa jutella ihan asiallisesti.Kokeile sinäkin miten se lähtee etenemään.Minulle soittaakin nykyään ja ennen ei ikinä minusta hyvä juttu.
Kuuntele tunteitasi ja kunnioita niitä. Jos olosi on tosiaan "hyväksikäytetty" tai muuten epävarma ("epämukava?"), niin anna olla niin ja anna ajan kulua. Et ole millään tavalla velvollinen isääsi kohtaan, vaikka hänen elämäntilanteensa olisikin vaikea ja yksinäinen -raitistuvien alkoholistien vertaistukiryhmät ovat sitä varten. Kerro isällesi vaikkapa kirjeessä (jos muuten tuntuu vaikealta..) tunteistasi ja hämmennyksestäsi -tai mitä nyt haluatkin hänelle sanoa. Kannattaa olla rehellinen ja pitää kiinni omista rajoistaan. Älä päästä isääsi kotiisi, jollet oikeasti halua. Aika näyttää miten asiat ja tunteet asettuvat. Pääasia, että kuuntelet itseäsi.