Mietin tuossa lukiessani muiden kertomuksia omista suhteistaan, omaa avoliittoani.. onko kellään naisella/miehellä samanlaista ongelmaa kuin itselläni on.. Elikkäs itse olen 20v vakituisessa työsuhteessa ollut 1,5 vuotta, seurustellut nykyiseni kanssa kolmisen vuotta.. Alussa oli kaikki tietenkin ihanaa ja niin ruusunpunaista, vaan yhteen
kun muutettiin paljastui todellinen arki.. miestä ei saa töihin... netti on se mikä tuntuu olevan hänen elämässään tärkeintä. yökaudet istutaan netissä ja sitten kun "tavan" ihmiset heräilee töihin niin tämä yks käy nukkumaan.. nukkuu iltapäivään ja kun lopulta saa ittesä ylös niin eikun taas nettiin.. millään muulla ei tunnu olevan väliä.. Kun olen asiasta maininnut, valitan kuulemma turhasta.. mutta näinkö se meneekin että toinen hoitaa rahaa taloon, pitää raha-asiat kunnossa, huolehtii että asunnossa on puhdasta yms
ja toinen vain pitää hauskaa..
Kyllä alkaa väkisinkin miettimään että ei kait auta kuin erota.. ja tiedän että vain itse voin tilanteen muuttaa, eikä kukaan muu.. siltikin on jotenkin vaikea tilanteesta lähteä... eikä asiaa ainakaan helpota se että olen 8:lla kuulla raskaana. siispä jos on muita joilla samantapaisia
ongelmia nii olisi kiva vaikka mailata tms..
kun muutettiin paljastui todellinen arki.. miestä ei saa töihin... netti on se mikä tuntuu olevan hänen elämässään tärkeintä. yökaudet istutaan netissä ja sitten kun "tavan" ihmiset heräilee töihin niin tämä yks käy nukkumaan.. nukkuu iltapäivään ja kun lopulta saa ittesä ylös niin eikun taas nettiin.. millään muulla ei tunnu olevan väliä.. Kun olen asiasta maininnut, valitan kuulemma turhasta.. mutta näinkö se meneekin että toinen hoitaa rahaa taloon, pitää raha-asiat kunnossa, huolehtii että asunnossa on puhdasta yms
ja toinen vain pitää hauskaa..
Kyllä alkaa väkisinkin miettimään että ei kait auta kuin erota.. ja tiedän että vain itse voin tilanteen muuttaa, eikä kukaan muu.. siltikin on jotenkin vaikea tilanteesta lähteä... eikä asiaa ainakaan helpota se että olen 8:lla kuulla raskaana. siispä jos on muita joilla samantapaisia
ongelmia nii olisi kiva vaikka mailata tms..
Vastaukset 11
Vanhimmat
mutta miten ihmeessä päädyitte hankkimaan lapsen tuollaisessa tilanteessa? Oliko mies silloin töissä? Etkö huomannut hänessä silloin mitään merkkejä vastuunkantamisen välttelemisestä? Pahimmassa tapauksessa sinusta tulee nyt kerralla kahden lapsen äiti: vauvan ja avomiehesi.
Pakota ottamaan vastuuta tai heitä kokonaan pois
kun rakkaus saapuu ovesta niin järki karkaa ikkunasta.
munki mies on netis kaiket päivät. se opiskelee ja käy töissäkin. aikaa ei oikeen riitä mulle. viikot koulussa ja muutamana iltana viikossa töissä. viikonloput aina töissä. kuitenkin rakastan häntä ja en aio erota todellakaan. kunhan nyt tuosta valmistuisi niin ei tarttis mun aina olla yksin.
miksette hyödynnä miehesi kotonaoloa..eli hänhän voisi alkaa huolehtia lapsestanne kun sinä olet töissä näin teki tuttunikin kun sen miehellä oli vaikeuksia saada töitä. Ja taloudellisesti järkevää. :) tilanteet kannattaa hyödyntää eikä aina ajatella negatiivisesti ja keskustelkaa asiasta.
Netti riipuvainen mies lapsen kanssa kotona... jess... 2 lapsen äitinä suosittelen heittää vätyksen jos ei saa ryhtiä.. tosin toisin päinkään ei ole hyvä... lapsien isä työnarkomaani.. olin kanssa aina yksin... lapsineni... nykyinen viihtyy kotona osallistuu kotitöihin ja käy töissä normaalisti... elämä siis nyt raiteillaan.
menemään kuin yrittää saada perhe-elämä toimimaan. Just joo..
joskus kannattaa yrittää tehdä jotain parisuhteelle kuin luovuttaa..
emmehän me tiedä kuin ripauksen tuosta miehestä..ehkä on masentunut ehkä nettiriippuvainen(missä hän netissä pyörii kiinnostaisi ainakin minua..siellä kun on myös työttömienkin palstoja jms.) ehkä vaikeuksia työn saannissa ehkä häntäkin harmittaa oma tilanteensa..kuitenkin ainakin minä yrittäisin saada tilanteen kuntoon ennemmin kuin heti eroaisin ja sitten voisin sanoa että tein kaikkeni liittoni eteen ja olen valmis eroamaan kun ei todellakaan onnistunut.
Ja mistä sinä tiedät ettei mies halua ryhdistyä ja ottaa isän roolia. Hänen näkökulmaa asiaan kun ei ole.
sitäkin mietin josko hän jää kotia hoitamaan, vaan kuinkas se onnistuu sellaiselta joka heti herätessään( ehkä joskus iltapäivällä) avaa koneen ja pelaa/ irc:ssa sun muualla hyppii aamuyöhön. Ei sellainen jaksa pienen lapsen kanssa olla päivisin, kun itse olen töissä, kun ei saa päivän aikaan muutakaan täällä tehtyä ja jos en itse töiden jälkeen kotitöitä huolehtisi, tekemättä jäisi..
Testattu on... Asiasta on keskusteltu, vaan ei tulosta ole tuottanut..
ja alkaa jo pikku hiljaa usko loppua, vaikka pitäisi olla tukena..
Olipas siinä samantyylinen tarina. Meillä on avoliitto. Ostettiin oma talo. Vielä vähän aikaa sitten kävin kolmivuorotyössä. Oli pakko lopettaa koska en todellakaan jaksanut enää. Kun olin töistä tullut, alkoi kotityöt. Ei yksinkertaisesti jaksanut enää. Piti oikein pyytää miestä että voisko hän kenties ajaa nurmikon kun nyt ei kerkiä itse. Miehen työpäivä: töihin-kotiin-syönti-urheilutulosten seuraaminen-sohvalle nukahtaminen pariksi tunniksi-töllön tuijottamista-nukkumaan. Missään välissä ei tiskaa, ei vie mattoja ulos....jne. Olen lakannut pyytämästä apua. En jaksa riidellä. Kerran erehdyin kysymään josko hän voisi laittaa pari ruuvia seinään. No parin tunnin päästä vääntäytyi ylös sohvalta ja mutisi.."olisit sä nämä itekkin saanut tänne seinään". Mulla kiehahti sitten niin pahasti. Sanoin että eikös tämä ole MIEHEN työ. Kun ei kerta mitään muuta voi tehdä niin eikös toi ole aika pientä että laittaa pari ruuvia seinään. Kolmas maailmansotahan siitä syttyi. Kun hän kysyi että mitä mä sit muka teen päivisin, aloin luettelemaan: pyykinpesu...kommentti tuli salmamana "et SÄ niitä pyykkejä pese vaan KONE!!!" Voi hitto. Ala siinä sitten keskusteleen toisen kanssa järkevästi.
Mutta kirjotin tän nyt ihan siltä pohjalta että tietäisit ettet ole ainoa. Kyllä näitä täältä löytyy. Tosin tiedän että on monta erittäin hyvää miestä jotka auttavat kumppaniaan joka asiassa. Ikävä että meille sattui ne "toisenlaiset". Hyvää odotuksen jatkoa....
Yleesä juuri samanlaista. MOlemmat käydään töissä, mulla muutaman kerran kuussa viikonlopputöitä ja vuorokauden duunivuoroja, mies taas yleensä tulee aika myöhään töistä kotiin. Hoidan lähes kaiken itse, kaupassa käynnit, ruuan laitot (nämä tosin miehen epäsäännöllisten työaikojen takia, en viitsi kuolla nälkään jos toinen tulee vasta illalla kotiin), pyykinpesun, siivouksen... MIes lähinnä katsoo telkkaria iltaisin. Roskat sentään vie ja hoitaa tiskikoneta välillä. Muuten tämä voisi ehkä jopa toimia, mutta kun ukolta jää kaikki juuri sinne mihin tavarat laskee kädestään, ja kaikennäköisiä paperi-ja lehtipinoja on joka paikassa. MIes itsekin kärsii siitä että on aika sotkuista, mutta ei kuitenkaan ole valmis mitään asialle tekemään. Itse en ole siivousintoilija muutenkaan, mutta viimeiset halut siivoamiseen vie se, että toisen tavaroita lojuu ympäriinsä enkä voi niitä oikein mihinkään siivota. Joskus se sitten saa siivousvimman keskellä yötä ja loukkaantuu jos mä en jaksa enää osallistua. Tosin usein sen "siivoaminen" on lehtipinojen läpikäymistä, eli makaa sohvalla ja lukee niitä lehtiä.
Niin kauan kun ei ota stressiä kaaoksesta menee ihan hyvin, mutta olishan se kiva et kämppä olis joskus kunnossa. Harmi vaan että olen itsekin vähä laiskanpuoleinen siivoamaan... eli vikaa kummassakin. Ehkä pitäis ilmoittautua siihen siivousohjelmaan, sit varmaan nolottais niin paljon että tulis siivottua useammin ;-)
Sinulla sentään viitsii tuo mies töitä ruokansa eteen tehdä..
Nyt siitä asti kun netti avattiin on päivät menny ukolla näin..
viimeistään iltäpäivällä koneelle ja nukkumaan sitten joskus aamulla kun alan itse heräilemään..
töistä kun hänelle huomauttaa tai saatika sanoo kotitöistä et, " kerran olet päivät kotona niin joutaisit jotain edes tekemään..."
vastaus on aina sama hämärä "joo joo"..
Mikä ei ikinä kumminkaan tulosta tuota.. Sitten ihmetellään että miksi sä oot taas noin pahalla päällä ja mikä sulla on.. tms.. Sen verran useesti oon kyseisestä asiasta sanonut, että enää en kyllä jaksa ja viimeinen siirto on mulla sitten se että pitää ottaa ja muuttaa yksin asumaan ja todellakin huolehtia sitten lapsesta ilman miestä. Harmi vain jos ei mies ymmärrä mitä siinä tulisi sitten menettämään..
Vaan juu, aivan oikeessa olet.. on olemassa sellaisia miehiä, jotka kantavat vastuun perheestään kunnialla läpi elämänsä.. käyvät töissä ja auttelevat OMATOIMISESTI myös kotitöissä, eivätkä enää ajattele että " naisen paikka on nyrkin ja hellan välissä"..
Harmi vaan ettei meille käynyt niin hyvä tuuri..
Huonossa parisuhteessahan ei kannata elää,vaan mikä siinä on ettei kumminkaan haluaisi luovuttaa..? ei ainakaan kovin helpolla...?
Kelpaisiko teille 34v mies joka siivoaa ja pesee pyykkinsä itse?Osaan myös pestä ikkunat itse ja ruokaa kohtalaisesti laitan,niin sit olen raitis ja savuton ja liikuntaakin harrastan vähän, mut renttuja otatte vain....Mukavaa kevättä naisille...