mitä mieltä olette naiset tälläisesta hölösuusta
kun pääsen juttuun naisen kanssa niin kerron omista asioista ehkä liiankin avoimesti.
johtuneeko ehkä siitä että olen ujonlainen ja on helppo kertoa itsestä.
tuntuu että antaa heti väärän kuvan itsestään kun on liian avoin.
miten te naiset koette asian ja mikä ois mielestänne oikea keskustelu tapa.
ois niin paljon annettavaa läheisyyttä hellyyttä
ja yhdessä oloa naiselle sillä arvostan naista kovasti ja ihmettelen miten jotkut miehet kohtelee heitä niin kylmästi.
olenko itse sitten liian ujo pehmo.
kun pääsen juttuun naisen kanssa niin kerron omista asioista ehkä liiankin avoimesti.
johtuneeko ehkä siitä että olen ujonlainen ja on helppo kertoa itsestä.
tuntuu että antaa heti väärän kuvan itsestään kun on liian avoin.
miten te naiset koette asian ja mikä ois mielestänne oikea keskustelu tapa.
ois niin paljon annettavaa läheisyyttä hellyyttä
ja yhdessä oloa naiselle sillä arvostan naista kovasti ja ihmettelen miten jotkut miehet kohtelee heitä niin kylmästi.
olenko itse sitten liian ujo pehmo.
Vastaukset 7
Vanhimmat
On että jos avautuu liian aikaisin, niin naiset kaikkoo saman tien pois. Varmaan ajattelevat, että jokin outo tyyppi. Tavallisestihan miehet ei puhu eivätkä pussaa.
riipu siitä, mitä puhut (jos se avautuminen on sun mielestäsi syy siihen, ettei naiset pysy). Jos ne omat jutut on kovin negatiivisia, niin ei niitä kukaan jaksa kuunnella. Tai vaikka tylsiä, utopistisia, jne. Jospa kysyselisit ensin naisen asioita, juttelisit ihan normijutuista.
Ja kunhan et kerro kaikkia paskallakäymisiäkin siinä hermostuksissasi. ; )
Ei siinä mitään, jos puhua pulputtaa, mutta keskusteleminen ja monologit on kyllä kaksi ihan eri asiaa. Keskustelemisessa pitää jättää tilaa toisenkin mielipiteille, kysymyksille, vastauksille, kritiikillekin jne. Monologia pitäessäsi toinen taas hiljentyy vain passiivisena kuuntelemaan.
Vuorovaikutustaidot karttuvat vain harjoittelemalla, heittäytymällä mukaan kohtaamaan ihmisiä, altistamalla itsensä muiden mielipiteille ja jopa kritiikille, olemalla läsnä toisellekin (eli oma turpa välillä kiinni). Aluksi sitä tekee hölmöjäkin "virheitä", mutta pian huomaat mikä puhetyyli ihmisiin puree ja mikä heidät karkottaa.
vain suloista kun mies on vähän ujo tai enemmänkin. Itse ottaisin mieluummin herkän ja ujon tyypin kuin jonkun Jere Karalahti-wanna ben. Ainakin on tunteet tallella jos ujostelee. Mutta makuja on niin monia. Huono puoli on vain siinä, ettei kaksi ujoa useinkaan uskalla lähestyä toisiaan ja ns.sosiaaliset kaiken osaavat eivät oikein ujoja ymmärrä.
Eräs mies teki samoin, kertoi sukutarinansa yhden illan aikana. Oli myös ujo, eikä ilmeisesti keksinyt muuta puheenaihetta. Harvoin ekana treffi-iltana toisen tädit, sedät ja kummin kaimat sekä lapsuuden kolhut jaksaa niin hirveästi kiinnostaa...
Kannattaa hiukka hillitä itseään ja miettiä YHTEISIÄ puheenaiheita. Tiedän myös ystävistäni, etteivät he pidä liiasta itsestään pölöttämisestä.
sitä mieltä, että kyllä naisiltakin vois herua vähän ymmärrystä. Emme me ole niin täydellisiä kuin kuvitellaan. Jo kerkesin aihetta kommentoimaan, mutta kyllä mä otan ujon 100000000000 kertaa mieluummin kuin jonkun narsistin, joka esittää muka empaattista ja kyselee kaikkea naiselta muka kiinnostuneena ja seuraavalla kerralla onkin jotain ihan muuta. Mutta kaikilla makunsa..
Mun mielestä ei ole mitään oikeaa keskustelutapaa, jos keskustelut etenee tietyn kaavion mukaan, se on tylsää ja puuduttavaa. Se pitäisi vaan hyväksyä ettei kaikkien kanssa tule juttuun, eikä kaikkia kiinnosta samat asiat. Toisaalta avoimuus on ihanaa, mutta ihan kaikkea ei ehkä kannata ekalla tai edes toisella näkemiskerralla kertoa, en tarkoita että pitäisi valehdella, mutta välillä liika avoimuus kertakaikkiaan karkoittaa ihmisiä läheltä.