Kysymys niille, jotka ovat kokeneet miehen uskottomuuden ja päättäneet yhdessä ukkonsa kanssa jatkaa liittoa. Miten rakensitte elämänne? Kuinka kauan "kyttäsit" miestäsi vai kyttäsitkö ollenkaan? Kauanko kriisistä selviäminen vei? Minkälaoseksi avioliitto muuttui uskottomuuden jälkeen?
Sain mieheni kiinni pettämisestä viisi vuotta sitten. Järkytys oli valtava. Mieheni halusi jatkaa liittoa, minä suunnittelin muitakin vaihtoehtoja. No, päätimme jatkaa. Aikani kyttäsin tarkemmin mutta sitten lopetin. Unohtanut en koskaan. Seksi ei kiinnostanut. 20 avioliittovuotta tuntui turhalta. Pari vuotta sitten aloin päästä jaloilleni ja uskoa,että liittomme parani uskottomuuden myötä. Keskinäinen kunnioitus lisääntyi. Nyt olen samassa jamassa taas. Uskottomuuden merkit ovat taas näkyvissä, enkä tiedä miten pääsen eteenpäin. Meillä on maatila, ´toimeentulon lähde yhteinen ja yhteiset suuret velat. Rakastankin sitä miestä kuitenkin.
Sain mieheni kiinni pettämisestä viisi vuotta sitten. Järkytys oli valtava. Mieheni halusi jatkaa liittoa, minä suunnittelin muitakin vaihtoehtoja. No, päätimme jatkaa. Aikani kyttäsin tarkemmin mutta sitten lopetin. Unohtanut en koskaan. Seksi ei kiinnostanut. 20 avioliittovuotta tuntui turhalta. Pari vuotta sitten aloin päästä jaloilleni ja uskoa,että liittomme parani uskottomuuden myötä. Keskinäinen kunnioitus lisääntyi. Nyt olen samassa jamassa taas. Uskottomuuden merkit ovat taas näkyvissä, enkä tiedä miten pääsen eteenpäin. Meillä on maatila, ´toimeentulon lähde yhteinen ja yhteiset suuret velat. Rakastankin sitä miestä kuitenkin.
Vastaukset 4
Vanhimmat
omasta elämästäni ja lopulta erosin koska ymmärsin että mies ei siihen pystynyt itse eli oli jo puhunut muillekkin että on vaan lasten takia aviossa.Eipä tarvitse olla enää koska lapsetkin jo aikuisia ja elävät omaa elämää niin teen minäkin nyt.
ei sitä pesää tee enää mieli rakentaa. koti on rappiolla.lasten takia jatketaan. itse haluaisi pois ja kovaa kyytiä.
minäkin,siis samanoloinen tilanne.
Meillä on kotona pihassa koivu minkä uksi ,vahva oksa on niin alhaalla että kun ajan ruohoa niin lyön otsani siihen.
Ensimmäisen kerran kun löin pääni siihen,järkytyin mutta päätin jatkaa ...
viikkoja meni kunnes taas tapahtui sama...ohimosta verta valuen päätin vieläkin antaa anteeksi sille oksalle.
Milloin lyön taas seuraavan kerran? Pelottaa...Auttakaa nyt hyvät ihmiset.
Katkaisenko oksan vai oman kaulani.
Tarvitsen sitä koivua elääkseni,ilman että se oksa iskee minua otsaan,en osaa elää..
auttakee auttakee
mut älkää jumalauta sanoko et pitäis jättää tai lähteä...
auttakee se loukkaa..
IHAN KUIN OLIS ITSESÄÄLIÄ,
tilanteelta. Näin on käynyt minullekin. Nyt avioliittomme on vaakalaudalla. Enää en luota mieheeni, enkä pysty antamaan anteeksi tapahtunutta. Epäilen miestäni ja etsin koko ajan pettämisen merkkejä. Lasten takia jatkan liittoani toistaiseksi. Olen päättänyt käydä kriisin läpi ja teen sitten liittoni suhteen ratkaisuni, kun ole aivan varma mitä haluan. Tällä hetkellä mies pärjää hyvin. Hän on hyvä isä lapsilleen ja puoliso minulle. Katuu kovasti tapahtunutta. Minä en luota häneen enää koskaan. Ennen en ollut mustasukkainen nyt epäilen kaikkea. Mielestäni en ole ansainnut tällaísta. Minä olen ottanut avioliittoni tosissaan ja käyttäytynyt itse rehellisesti.
Jos miehesi jää uudelleen kiinni pettämisestä,
älä päästä häntä enää vähällä. Kyllä se maatila riittää velkojen pantiksi ja varmaan siitä jää vähän sinullekin, jotta voit aloittaa vapaan elämän ilman pettäjäpuolisoa. Siinäpähän miehesi sitten miettii mikä on elämässä tärkeintä. ota sinä elämäsi omaan hallintaan ja mieti mitä todella haluat. Meidän ei kannata antaa miestemme pelata selkämme takana. Emme ole sitä ansainneet. Voimia ja viisaita ratkaisuja.