Olen täysin epätoivoinen parisuhtteni takia. Meillä on 6 viikkoinen vauva ja kaikki on toivottomasti pielessä. Suhde on ollut pitkän aikaa huono aina välillä. Välillä menee todella hyvin ja on hyvä olla. Mutta sitten tulee joku riita ja kaikki on päin helvettiä. Riidat alkavat melkein aina siitä, että puolisoni loukkaa minua, joillain tavalla ja ei sitten pyydä anteeksi. Kun olen odottanut anteeksi pyyntöä, eikä sitä tule, suutun. Olen äkkipikainen ja, kun suutun huudan, heittelen joskus tavaroita, joskus rikon jotain ja saatan myös olla väkivaltainen. Oma käytöseni ei missään tapauksessa ole hyväksyttävää!
Melkein kaikki riidat tulevat, kun puoliso haukkuu vanhempiani tai muuten vaan sanoo heistä jotain. Aina, jos vanhempani ovat tulossa meille tai lähteneet, riidellään. Puolisoni ei hyväksy vanhempiani mitenkään!! Tapaan heitä hänen mielestään liian usein. He asuvat 400km päässä, tapaan heitä välillä 1kk, välillä 2-3 kk välein. En siis omasta mielestäni liian usein. Riita tulee vaikka itse olen ollut vanhempieni luona, käyn sielläkin liian usein. Puolisoni vanhemmat asuvat 15 min matkan päässä ja he tapavat viikottain. Mutta siinä ei ole mitään outoa. Puolisoni on muka kysynyt asiantuntijalta, että vanhempani puuttuvat liikaa meidän elämään ym.. Kuka sellastakin nyt pystyy määrittämään??
Olen masentunut ja käyn terapiassa kerran viikossa. Puolisoni myös loukkaa minua masennukseen liittyvillä asioilla.
Puolisoni valehtelee nykyään tosi paljon, tälläkin viikolla varmaan 3 krt jäänyt valehtelusta kiinni.
Puolisoni ei tajua miksi en luota häneen. Luottamusta on vienyt myös se, että hän on ollut juomassa, eikä ole tullut yöks kotiin. Eikä ole vastannut puhelimeen. Aamulla tullut kotiin yltäpältä oksennuksessa. Minä oon saanut miettiä missä hän on koko yön.
Hän juo 3 krt viikossa enemmän tai vähemmän. Ei myönnä sitäkään.. Minua se häiritsee jo lapsen takia. En halua hänen antavan sellaista mallia lapselle.
Hän ei ota minua huomioon, kaikki pitää tehdä niin kuin hän haluaa. Jos joskus suutun siitä, että haluaisin välillä tehdä niin kuin minä haluan. Suutun hänen mielestään siitä, kun hän sanoo ei.
Suurin ongelma on kuitenkin vanhempani! Tai hän tekee niistä ongelman!
Kertokaa hyviä kokemuksia, mikä avuksi?? Muu kuin ero.
Melkein kaikki riidat tulevat, kun puoliso haukkuu vanhempiani tai muuten vaan sanoo heistä jotain. Aina, jos vanhempani ovat tulossa meille tai lähteneet, riidellään. Puolisoni ei hyväksy vanhempiani mitenkään!! Tapaan heitä hänen mielestään liian usein. He asuvat 400km päässä, tapaan heitä välillä 1kk, välillä 2-3 kk välein. En siis omasta mielestäni liian usein. Riita tulee vaikka itse olen ollut vanhempieni luona, käyn sielläkin liian usein. Puolisoni vanhemmat asuvat 15 min matkan päässä ja he tapavat viikottain. Mutta siinä ei ole mitään outoa. Puolisoni on muka kysynyt asiantuntijalta, että vanhempani puuttuvat liikaa meidän elämään ym.. Kuka sellastakin nyt pystyy määrittämään??
Olen masentunut ja käyn terapiassa kerran viikossa. Puolisoni myös loukkaa minua masennukseen liittyvillä asioilla.
Puolisoni valehtelee nykyään tosi paljon, tälläkin viikolla varmaan 3 krt jäänyt valehtelusta kiinni.
Puolisoni ei tajua miksi en luota häneen. Luottamusta on vienyt myös se, että hän on ollut juomassa, eikä ole tullut yöks kotiin. Eikä ole vastannut puhelimeen. Aamulla tullut kotiin yltäpältä oksennuksessa. Minä oon saanut miettiä missä hän on koko yön.
Hän juo 3 krt viikossa enemmän tai vähemmän. Ei myönnä sitäkään.. Minua se häiritsee jo lapsen takia. En halua hänen antavan sellaista mallia lapselle.
Hän ei ota minua huomioon, kaikki pitää tehdä niin kuin hän haluaa. Jos joskus suutun siitä, että haluaisin välillä tehdä niin kuin minä haluan. Suutun hänen mielestään siitä, kun hän sanoo ei.
Suurin ongelma on kuitenkin vanhempani! Tai hän tekee niistä ongelman!
Kertokaa hyviä kokemuksia, mikä avuksi?? Muu kuin ero.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Mikset jätä miestäsi? Elämäsi olisi varmasti paremmin jos pääsisit huonosta suhteesta pois. ei kenenkään tarvitse kärsiä arvostelusta, vittuilusta..valehtelusta. hänhän yrittää erottaa sinut omista vanhemmistasikin!!törkeää.. Lähde pois, kenenkään ei tarvitse sietää tuollaista, ihan lapsesikin vuoksi. Ilmoittele myöhemmin, mitä sinulle kuuluu!!! Minä toivon kaikkea hyvää ja aurinkoa elämääsi *halaus*
Tee lista suhteestanne tänä päivänä. Ei menneitä, ei tulevia, vaam tämän hetkinen tilanne. Katso siitä plussat ja miinukset. Jos voit niille miinuksille tehdä jotain voit yrittää, mutta kuulostaa kuin olisit jo yrittänyt aika paljonkin.
Lapsesi kannalta on nyt mielestäni hirveän tärkeää ajatella hänen tuleviasuuttaan ja kovin tasapainoiselta se ei kuulosta. Ota ja eroa miehestäsi. Ette kumpikaan voi hyvin !! Miten pieni lapsi voisi sitten voida hyvin ??
Se sattuu tottakai viiimeistään sillon kun miehesi itkeee ja haluaa takaisin siihen mitä "joskus olitte". MUTTA lapsesi ja itsesi takia sinun kannattaa olla lujana.
Ota ero ja aloita uusi elämä vanhempiesi luona.
Jukka
Sinä itse ja lapsesi tulette kärsimään tulevaisuudessa. Aikuinen ottaaitse vastuun, mutta et voi antaa lapsesi kasvaa vain odottaen tulevia kärsimyksiä.
sillä kohta hän saa lapsestanne uuden aiheen vihoitella ja olla ilkeä.
Sinuna hakisin asuntoa mahd.läheltä vanhempiasi ja aloittasin oman elämän lapsesi kanssa.
Mihin on jäänyt normaali parisuhde ja siinä olevat osaset joita toisille lupaillaan? eli myös alamäet kuuluu parisuhteeseen niitä sanotaan hienosti KRIISEIKSI.Niistä on tarkoitus jossakin vaiheessa selvitä.Monet nykypäivän nuoret aikuiset pakenevat heti vanhempiensa luo ja sitten ihmetellään miksi asiat ei kun pahenee.HÖH!Ihminen joka suunnittelee sitoutuvansa parisuhteeseen on luonnollisimmin pitävä tätä toista osapuolta silloin maailman tärkeimpänä ihmisenä (EIKÄ OMIA VANHEMPIA.)Varsinkin kun lapsia alkaa tulla, niin silloin molemmat on vastuussa kykyjensä mukaan lapsesta olemalla siis VANHEMPIA!Tämä on luonnon laki.Isovanhemmat on kiva lisä lapsen elämässä mut ei välttämättömyys. Jos lapsesi saisi valita keiden kanssa haluaa olla näin pienenä niin vastaus olisi isä ja äiti!Murkkuna vastaus tapauksesta riippuen olis varmaan kaverin koti.Vauvan tulo on iso muutos jokaisen elämässä joten kantsis kysellä mikä miestä vaivaa, onko ehkä mustis vauvasta?tai sitten ei mies saa hoitaa vauvaa juuri ollenkaa?Äidillä voi olla just 6vko synnytyksen jälkeen hormoonitasapaino vinksallaan.(Normaalia)Älkää erotko pienistä!
te olette "hankkineet"vauvan?! Tuskin tuo kaikki on alkanut lapsen syntymän jälkeen.
Mutta todella,parasta mitä voit tehdä itsesi lapsesi parhaaksi,on ero. Hän tuhoaa sinun itseluottamuksesi ja antaa kurjan esikuvan lapselleen.Tsemppiä!
En voi ymmärtää näitä muiden ehdottamia "ratkaisuja"..eroa..ja p*skan marjat..vauvanne on vasta syntynyt..elämänne on muuttunut totaalisesta..miehesi käytös ei todellakaan ole suotavaa vaan veemäistä..(oma mies hieman samanlainen alkoholin suhteen), mutta aina ei ratkaisu ole eroaminen...minulla on suvussani ja ystäväpiirissäni pareja jotka ovat saaneet lapsia ja pysyneet yhdessä vaikeuksienkin yli..joissain parisuhteissa kestää hieman kauemmin "toipua" uudesta tilanteesta..mutta eikö ensin kannattaisi ehdottaa miehelle parisuhdeterapiaa ja mennä sinne(voithan ottaa eron puheeksi "ellei tilanne muutu niin.."-asenteen kanssa).Kellekkään ei ole oikein elää huonossa parisuhteessa, mutta juuri siksi nykyään erotaankin niin helposti, kun luullaan että elämän pitäisi ola koko ajan ruusuilla tanssimista. Omat vanhempani ovat olleet yhdessä nyt 39 v. He tapasivat 16-vuotiaina ja ovat siitä asti olleet yhdessä. He ovat kokeneet laman ja pettämisiä on ollut muutaman kerran. Se on kyllä kasvattanut minua. Ei pidä olettaa että aina on asiat hyvin. Voi olla vuosikin, kun jonkun parisuhde menee huonosti, mutta se pitää vaan selvitä..jos havittelee "yhdessä ikuisesti"-tarinaa, sen eteen pitää tehdä töitä ja välillä tulee kärsimystäkin..Olen huomannut tämän saman asian miehessänikin..jos muutama kuukausi menee huonommin, niin heti pitäisi erota..oln saanut hänet vihdoin tajuamaan, että parisuhteen eteen tehdään töitä ja heti jos menee huonosti, pitäisi erota. En väitä enkä edes tiedä, mitä sinä olet yrittänyt, mutta ehsotan että juttelet vakavasti miehesi kanssa(lapsi hoitoon!)tilanteestanne, ja sanot suoraan, että jos ei asiat muutu, sinä lähdet lapsen kanssa. Jos miehesi ei ole valmis tekemään töitä suhteenne parantumisen takia, niin silloin asia on mielestäni selvä: turha tuhlata aikaansa. Kannatan sitä parisuhdeterapiaa, sillä silloin molemmat saavat avautua, rauhallisessa paikassa, jutella ja purkaa sydäntään. Saat ehkä näkökulman hänenkin puoleensa...ja nuo vanhemmat..jutteletko heidän kanssaan paljon puhelimessa?puuttuvatko he IHAN OIKEASTI, teidän parisuhteeseenne tai lapseen?Ole rehellinen itsellesi ja mieti, voiko miehesi puheissa olla järkeä.Useinhan et vanhempiasi tapaa, sehän on selvä, mutta jos esim puhut heidän kanssaan joka päivä puhelimessa ja sanot usein "äitini sanoi että.." niin miehellesi voi tulla kuva että he puuttuvat.Minun mieheni äiti puuttuu välillä minun mielestäni liikaa meidän asioihimme kun taas mieheni mielestä ei...mutta tsemmppiä, yritä ratkaista ongelmasi.. lapsen takia, kannattaa aina yrittää toisenkin kerran..
Valitan,olet tehnyt kaksi peruuttamatonta virhettä:hankkinut puolison ja lapsen.
Itse olen tehnyt samat virheet ja yritän elää niiden kanssa mutta en tiedä kuinka kauan.
Juu olen samaa mieltä ei heti kun menee huonosti niin eroamaan kannata ruveta.Suhteet on tuommoisia aina välillä niin täällä meilläkin...haukun äijän alimpaan helvettiin ja ajattelen että nyt riitti mutta kyllä asiat ajan kanssa lutviutuu ei ero oo aina ratkaisu ja teillä se pienokainen on myös juuri syntynyt.Kyllä kaikki varmasti rauhoittuu kun tuo elämäntilanne tasaantuu ja vauvakin tulee tutuksi. Pian 2 lapsen äiti.
Meillä sama jatkuu edelleen. Viikonloppuna sain kuulla olevani äpärä ja siipeilijä, jota pitää elättää.
Omat tuloni ovat pienet, opiskelun takia. Saan vanhempainrahaa 304€ lapsilisä ja joskus rahaa äidiltäni, kun tarvin jotain. Tämä on siis syy, miksi mieheni jatkuvasti syyttelee siitä, että joutuu elättämään. Omasta mielestäni se on hänen velvollisuus, mutta varmaan on muitakin mielipiteitä. Ennen raskautta opiskelin ja kävin töissä. Mieheni mielestä minun olis pitänyt tehdä kahta työtä opiskelun lisäski. 2-3 krt viikossa työtä ei opiskelun lisäksi riitä hänen mielestään. Ja olen jo valmiiksi saanut kuulla ja, että minun pitää mennä heti töihin, kun menen takasin kouluun. Epäilen, että taitaa olla vähän vaikeaa lapsen kanssa opiskella ja tehdä vielä töitä mieheni toivoma määrä.. Lapseni on kuitenkin etusijalla siinä.
Viikonloppuna taas päätin, että nyt lähden! Mutta onpa se todella helppoa 2kk ikäisen vauvan kanssa.
Joku kyseli, että puuttuuko vanhempani todella elämäämme. Mielestäni ei. Emme puhu kuin noin kerran viikossa ja jos nyt jotain tärkeetä on niin sitten. Mieheni vanhempia tavataan kuitenkin joka viikko ja siinä ei ole mitään outoa. Mutta kun on kyse mun vanhemmista 1krt/kk on liikaa ja puuttumista. Kun tuo 1krt/kk ei ole aina vaan yleensä se voi olla 2-3 kk välein myös. Kyllähän vanhempani sanovat mielipiteitään samalla tavalla kuin mieheni vanhemmat. Mutta onko se sitten puuttumista. Jos mieheni äiti ostaa minulle kirjan, jossa on miten pyykkiä pestään ja ruokaa tehdään, siitä en saa loukkaantua, mieheni mielestä. Minusta tuntuu, että mieheni äiti pitää minua todella tyhmänä. Jos loukkaannun jostain, olen mieheni mielestä tyhmä ja keksin vaan. Viime viikolla oli kaverini ja vauvojen kanssa kahvilla ja anoppi tulee paikalle ja jää siihen.. Meidän oli kaverin kanssa tarkotus jatkaa siitä, mutta mihin siitä lähdet, kun anoppi on siinä. Tästäkään en saanut loukkaantua. Mies vaan puolustelee äitiään, että ei hän niin ole tehnyt, kyllä hän äitinsä tuntee.
Eli mieheni saa arvostella ja haukkua vamhempiani, mutta jos itse teen niin olen tyhmä ja keksin vaan.
Itse olen ainakin sanonut äidilleni, että voi kertoa vähemmän mielipiteitään. Kun molemmat vanhemmat yrittää järjestää ristiäisiä meille, äitini ehdotukset ovat puuttumista, mutta mieheni äidin ehdotukset ovat loistavia!
Olemme käyneet joitakin kertoja pariterapiassa, mutta siitä ei mieheni mielestä ole mitään hyötyä. Koska hänen mielestään kaikki ongelmat lähtee minusta. No itse ainakin käyn terapiassa kerran viikossa, olen käynyt jo kohta 1 1/2 vuotta. Lapsuudesta asti kannettavia asioita ei noin vaan pois pyyhkäistä. Mieheni vaan hokee, kun mitään ei tapahdu.. Olipa lapsuudessani tapahtunut mitä tahansa, vanhempani ovat minulle tärkeitä ja mielestäni mieheni pitäis se hyväksyä myös.
Mieheni saattaa käydä jossain yksityisellä lääkäriasemalla juttelemassa psykiatrin kanssa. Kerran joku psykiatri oli sanonut, että minun hoitoni ei ole järjestetty oikein ja hyvin! Tästä saan kuulla jatkuvasti ja mieheni on haukkunut kaikki minua hoitavat tahot. Mieheni mielestä minun pitäs mennä yksityiselle ja vanhempieni maksaa se! Miehelläni on muka koko ajan asiantuntijan lausuntoja kaikesta, kuten jopa vanhemmistani, että he puuttuvat liikaa elämäämme. Ja hän on käynyt verikokeissa, että ei juo liikaa ym.. Mutta arvaa olenko niitä lausuntoja nähnyt?? Tuskin on kukaan muukaan! Ja eilen sain kuulla, että hän on maksanut 1200€, siitä, että joku on kertonut, miksi hän ei saa haukkua vanhempiani.
Epäilen, että kaikki on paskapuhetta!!!
Mieheni ei saa tavata mielestään tarpeeksi kavereitaan. Täytyykö minun se hyväksyä, että kavereita tavataan vaan baareissa ja silloin juodaan aina?? On vähän eri asia käydä esim kahvilla pari tuntia, kuin olla baarissa 21-04 ja juoda. Ja kun ei aina tiedä tullaanko edes kotiin ja jos tullaan missä kunnossa ja minne oksennetaan, sänkyyn vai vessaan. Miks mä haluaisin sellasta jatkuvasti?!?! Ja juominenkin on tietysti minun vika!!
Valutaan syvemmälle epätoivoon..
Kerää ensin voimia, opettele suodattamaan miehen jutut, älä ota niistä itseesi.
Kerää sitten omat ja vauvan kamat ja pötki niin pitkälle tuota miestä kun jalat kantaa.
Tee päätös.
Toimi rauhallisesti.
Pidä mielessä yksi vain asia.
POIS.
Sillä muuten
Menetät tuon miehen kanssa lopunkin itsetuntosi, lopulta myös mielenterveytesi. Kuvauksestasi päätellen voit menettää vielä henkesikin.
En jaksa enää! Olen ihan loppu!!
Eilen tuli taas riita rahasta. Tai rahasta se alkoi.. Olen toivonut aikaisemmin, että lähdettäis jonnekin, ja mieheni on sanonut, että käy. Nyt sitten hän alkaa sanomaan, että pitääkö hänen maksaa kaikki? Saan edelleen rahaa 304€ ja ne menee ruokaan kaikki.Mieheni alkoi syytellä taas, kun hän joutuu elättämään ym.. Mun pitäis kuulemma alkaa etsiä töitä marraskuuksi jo, kun äitiysloma loppuu ja menen takaisin kouluun. En ole varma ehdinkö edes tehdä töitä koulun ja pojan lisäksi.
En kuulemma tee täällä kotona mitään. Hyvä, että ei haukkunut huonoksi äidiksi.. Mieheni ilmeisesti odottaa, että teen kaiken täällä kotona. Kai hän sitten olis tyytyväinen. Syytteli, että kun hän joutuu iltaisin hoitamaan poikaa ja tekemään kotitöitä.
Ja taas haukuttiin vanhempiani ja ym.. Just perjantaina hän oli saunaillassa ja taas eilen syytettiin mua, että hän ei saa käydä missään.
Hän ei voi minun takia hankkia parempaa työtä, jos oliskin jotain työmatkoja.
Suutuin taas pahasti! Ja totta kai loukkasin takasisin.
Pyysin anteeksi jo yöllä. Mieheni ei ole pyytänyt vieläkään anteeksi eikä aijo kuulemma pyytääkään. Pyysin, että selvitettäis riita, mutta hän sanoo, että ei tarvi mitään selvittää.
Olen ihan loppu!
Mistä saan voimia??