Erosta kulunut nyt 2 kk, takana yli 10 yhteistä vuotta. Ja kaikki on ohi. Tuntuu ettei siitä pahanolon tunteesta pääse lainkaan eroon. En mä pystyisi vieläkään aloittamaan uutta suhdetta, entinen se vain kalvaa mieltä. Mutta se löysi heti uuden TODELLA MUKAVAN naisen ja tuntuu kiirehtivän sen kanssa kovaa vauhtia. Erottiin kyllä kavereina, mutta ei se nyt sitten enään paljoa halua olla mun kanssa tekemisissä. Se on kuulemma sille uudelle naiselle kiusallista, mikäli mä olen exäni kanssa tekemisissä.
Kai mäkin niitä uusia tyyppejä yritän katella, mutta kun tuntuu ettei hyviä 30 kymppisiä ole enään tarjolla. Enkä mä paljoa huonompaankaan viittis tarttuu. Eikä mua kiinnostais roikkuu kaikkia öitä yökerhoissa. Tuntuu vaan niin yksinäiseltä kaikki vapaa-ajat. Toivottavasti kesä tuo jotain elämää munkin elämään.
Kai mäkin niitä uusia tyyppejä yritän katella, mutta kun tuntuu ettei hyviä 30 kymppisiä ole enään tarjolla. Enkä mä paljoa huonompaankaan viittis tarttuu. Eikä mua kiinnostais roikkuu kaikkia öitä yökerhoissa. Tuntuu vaan niin yksinäiseltä kaikki vapaa-ajat. Toivottavasti kesä tuo jotain elämää munkin elämään.
Vastaukset 5
Vanhimmat
2kk on kuule niin lyhyt aika, että siinä ei saa edes huushollia järjestettyä kuntoon, puhumattakaan muista asioista.Ei kaikki ihmiset ole samanlaisia, että eron jälkeen löydetään se uusi juuri samalla hetkellä. Älä peilaa omia tuntemuksia ja ihmettele, miksi toinen on erilainen. Tietenkin se kertoo, että on löytänyt niin mukavan naisen. Ei kai sitä sanota, että en kestänyt yksinoloa ja otin ensimmäisen, joka oli tyrkyllä. Kaiken todennäköisyyden mukaan tämä löytö on laastari.
Yritä nyt löytää elämään jotakin muuta sisältöä kuin mies. Tee jotain uutta. Virittele vanhoja ystävyyssuhteita. Kesällä on sitten kiva mennä terasseille katsastelemaan ja valikoimaan.
Joo tää uusi nainenkin on vissiin eronnut vasta vähän aikaa sitten ja senkin ex koittaa sitä takas. Että näin heillä. Molemmat ovat kuulemma vaivautuneet tilanteesta.
Olen samassa tilanteessa kuin sinä pitkän yhteiselon jälkeen. Olen myös kyllästynyt tähän jatkuvaan pahanolon tunteeseen ja suruun. Tuntuu, ettei tulevaisuutta uskalla ajatella yhtään pitemmälle, koska kaikki tuntuu niin synkältä ja toivottomalta. Ystävyyssuhteenikin ovat hyvin pintapuolisia, koska olimme mieheni kanssa vapaa-ajat yhdessä ja typerästi en edes kaivannut syvällisempiä ihmissuhteita, koska meillä oli (minusta) niin antoisa ihmissuhde...
Niin ehkä mäkin tästä piristyn, kun kesä tulee. Ajattelin pyöriä tuolla Turun kauniissa jokirannassa.
Ajattelepa sitä että olet muuttanut rakkaasi kanssa Helsinkiin ja sit tulee ero ja sinulla ei olisi mahdollisuutta muuttaa takas Turkuun, kun on työ hesassa.
Ajattelin vaan piristää sinua sillä, että sinulla on siellä se kaunis jokiranta ja ihanat Turkulaiset ihmiset!
Pääkaupunki seutu on syvältä!
kyl täs täytyy takas Turkuun muuttaa joku kaunis päivä...