Mä yritän järjellä tätä asiaa ratkaista, mutta vissiin aivan turhaa. Mikä tässä luonnon kiertokulussa mättää, että 'kiltit' tytöt haksahtavat renttuihin? I mean, mikä niissä sykähdyttää? Olen yrittänyt seurustella kilttien miesten kanssa, mutta en vain pysty lämpenemään sille, jos mies juoksee mua karkuun. Tarkennus - ei uskalla edes kunnolla halata ja ottaa syliin, saatikka touhuta sängyssä pilke silmäkulmassa ja nauraen. Sillä tavalla rennosti ja ilolla. Hitto, jos luonto on määrännyt meidät jatkamaan sukua, etsimään luotettavan, turvallisen ja biologisesti sopivan miehen itselleen, niin miksi rakastumme renttuihin?? Voisko joku valottaa mulle tätä dilemmaa, en vaan ymmärrä.
Rentut?
vilja
212432
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Mä olen ns. kiltti mies mutta ei sillä halaamisella ja syliin ottamisella ole mitään merkitystä.
niin ei ole merkitystä??? Mun kokemuksen mukaan on.
kaikki kun eivät uskalla lähestyä naista kuin pikku hiprakassa, esim. moniko uskaltaa halata hyvää ystävää merkiksi molemminpuolisesta kiintymyksestä. En toki minäkään jatkuvasti kuljeskele syli avoinna haleja keräämässä, mutta silloin tällöin on mukava halata naispuolisia ystäviä. Tietysti tunteen on syytä olla molemminpuolista ettei loukkaa ketään :)-Mainitsemasi sänky on muuten tosi viihtyisä paikka myös selvinkinpäin =)
kommentoida vielä tähän, että just selvinpäin niin =) Silloin se on parasta.
Se on vain sopivassa krapulassa ai kun tekkee hyvää=))
Ei sille mitään voi ...
Olemme kohtalon uhreja :D
Tää peruskysymys on tullut vastaan jo useammassa ketjussa ja aina sama peruskaava. Nainen haluaisi miehen joka ottaa syliin varmoin ottein, kantaa sänkyyn ja hymyilee naiselleen itsevarmasti.
Mies joka keskustelee, pitää kädestä, tuijottaa silmiin ja antaa naisen viedä pimeään, peiton alle, ei kolahda.
Me naiset ollaan erilaisia. Toiset haluaa sen rentun, joka vie, eikä kysele ja toiset sen herkän, kiltin miehen, jota voi ja pitää ohjailla. Eikö se ole hyvä? Silloinhan kaikille pitäisi löytyä joku, joka kolahtaa.
Yleistä näille ketjuille on myös se, että jotkut miehet ovat hyvin tuohtuneita siitä, että kaikki naiset eivät haluakaan kilttiä herkkistä. Tuohtuminen on vain todiste huonosta itsetunnosta.
En itse olisi uskonut, että haksahdan yhden yön juttuun, mutta noin kuukausi sitten tuommoinen renttu nappasi vyötäröltä kiinni ja minä olin sulaa vahaa. Juma, mikä mies. Ei meinaa lähteä mielestä pois. Sitä muistelen hymyillen.
Kokemusta on myös kiltistä miehestä muutaman kuukauden suhteen verran. Siinä ei ole mitään hymyssä suin miettimistä. Se oli ahdistavaa.
Katsotaanpa, moniko nyt hikeentyy tästä kommentista.
No en minä ainakaan, mutta olenkin nainen. Kyllä miehessä pitää olla jotakin särmää. Nykyajankaan naiset eivät kaipaa pullantuoksuista suosiolla tossun alle kaivautuvaa sössöttäjää vaan miehen joka uskaltaa olla mies. Ja oikea mieshän on hieno upea asia, jota jokainen nainen uskaltaa tunnustaa kaipaavansa.
Minäkin kaipaan omaa tosimiestäni, jonka taannoin kohtasin. Meillä vain ei loppuun asti synkannut, mutta missään suhteessa minun ei tarvitse häntä halveksia. Koskahan kohtaan seuraavan vastaavan?
Sanos muuta "...niinpä"! Onhan meitä naisia moneksi ja kaiken ikäisiä kaikenlaisissa elämänvaiheissa, ja sitte kun vielä otetaan huomioon mikä päivä kuukaudesta menee jne, niin saattaahan tuo miesmieltymys muuttuakin. ;)
Mustakin nappasi jokunen aika kiinni sellanen kuuluisa renttu. Aivan täysin JUST SELLANEN jätkä ja tiesin sen kyllä jo ennen kun ekan puheluni tein. Mutta hittovie, minkäs teet. Erään bändin sanoin Olin aivan myyty! Ja vaikka kuinka yritin hokea ettei mies ole kunnollinen eikä tästä hyvä seuraa, niin sitten kun se renttu tuli ja nappasi kiinni niin olin ihan sulaa vahaa vain... Muistelen mokomaa epäkunnollista tapausta naama virneessä edelleen, aivan toisin kuin muutamaa sellasta ns. kunnollista miestä. Perin outoa! Ehkä renttuihin retkahtavilla naisilla on suurensuuri hoivavietti ja ehkä haluavat "parantaa" sen pahuksen rentun?
"Ja vaikka kuinka yritin hokea ettei mies ole kunnollinen eikä tästä hyvä seuraa, niin sitten kun se renttu tuli ja nappasi kiinni niin olin ihan sulaa vahaa vain... Muistelen mokomaa epäkunnollista tapausta naama virneessä edelleen, aivan toisin kuin muutamaa sellasta ns. kunnollista miestä. Perin outoa! Ehkä renttuihin retkahtavilla naisilla on suurensuuri hoivavietti ja ehkä haluavat "parantaa" sen pahuksen rentun? "
Jos sinä olet rehellinen ihminen, ja sinua ennen kirjoittaneet naiset myös, niin menette kaikki Feminismi-palstalle ja sanotte nämä samat asiat feministeille siellä. Jos te kerran niin tykkäätte niistä rentuista, niin mitä se puhe tasa-arvosta sitten on? Voitte sanoa, että eri naiset kaipaavat eri asioita, mutta ette te voi laittaa miestä siitä tilille. Puolustan kunnollista miestä ja vaadin teitä korjaamaan aiheuttamanne vääryydet.
Sun pitää varmaan kerran tavata (tarkoitan = seurustella pitkään) oikein "kunnon" rentun kanssa, niin sä opit sen jälkeen taatusti arvostamaan kilttejä (lue= normaalilla tunne- älyllä varustettuja ja arkielämänsä hyvin hallitsevia )miehiä.;)
En nyt mitenkään tässä väitä, että juuri sä nimim. "vilja" olisit välttämättä kuvaamani kaltainen nainen, mutta mielestäni renttuutta oikeasti ihannoidaan naisten keskuudessa vääristyneellä tavalla liikaa. Mun mielestäni ko. termin ( samoin kuin sen toisen nykyään paljon käytetyn termin "pelimies") vois ihan hyvin vaikka viskata vessanpytystä alas...
Monet naiset kai liittävät renttuuteen paljon positiivisia määreitä, joista esimerkkinä esim. "jännittävyys", "mielikuvitusrikkaus" tai seksikkyys "rosoisella tavalla". Nämä samat ominaisuudet liitetään ( virheellisesti!) myös miehiin, jotka kategorisoidaan ns. "pelimiehiksi", vaikka todellisuudessa renttu tai pelimies on useimmiten, jollei sitten aina = aikuisuuteen kykenemätön, narsistinen ja toisia lapsellisuutensa vuoksi hyväksi käyttämään pyrkivä, kypsymätön mies.
Mun mielestä vaikkapa se, jos mies jännittää naisen tapaamista tai seksiä silloin, kun ei vielä tunneta hyvin, kertoo yksinomaan miehen terveestä tunne- elämästä. Se ei (missään nimessä!) ole miehen heikkouden merkki, eikä kerro takuulla ainakaan siitä, että miten kykenevä ko. mies olisi esimerkiksi puolustamaan rakkaimpiaan tuota "puolustamista" tarvitsevissa tilanteissa. Esimerkiksi miehen ujous tulee musta siis tyystin erottaa sellaisista asioista, kuin että kuinka kykenevä ja MIES ko. henkilö on oikeasti.;)
Ehkä sä "vilja" oletkin ollut tekemisissä enemminkin todella ujojen miesten kanssa, eikä välttämättä (liian)"kilttien"? Mistä asioista ertyisesti päättelet, että esimerkiksi halaamistasi jännittävät miehet olisivat nimenomaan kilttejä, liiallisessa mitassa?
Kysymys on varmaan loppujen lopuksi siitä, että mitä piirteitä ihminen itse toisissa arvostaa. Renttuuteen esim. medioissa liitettyjen mielikuvien ei kannata antaa vaikuttaa ainakaan liikaa ratkaisuihin omassa arkielämässä.
seurustelin viis vuotta alistavan narsistin kanssa, joten kokemusta on. Ongelmaksi on enemmänkin kehittynyt se, että miten kasvaa ulos tästä käyttäytymismallista. Miten syttyä kunnon miehelle? Toinen vaihtoehto voi olla, että suurin osa jo niistä suht koht tavallisista, mutta mielenkiintoisista miehistä on varattuja. Mutta eipä se välttämätä niinkään ole. Liiallista kiltteyttä kuvaan miehessä silloin, kun hän asettuu mun kynnysmatoksi = hänen oma tahtonsa katoaa. En voi sietää sitä kun 'kaikki käy'. MUTTA, ongelma pyörähtää taas siinä, kun löydän sen rentun ja sille ei sitten käykään mikään. Omaa tahtoa ja alistushalua löytyy vaikka muille jakaa. Joskus ajattelin, että löytäispä sellaisen siltä väliltä tyypin, mutta kai ne tunteetkin sitten sitä kohtaan ois siltä väliltä. Olen ollut nyt kolmisen vuotta sinkku narskun jäljiltä ja näin 'pitkälle' olen päässyt. Ehkä vielä joskus hankin ne lapset yksin, enpä tiedä.
Minulle eräs exänsä mukiloima nainen sanoi, että minussa ei ole tarpeeksi potkua. Jotkut eivät vaan koskaan opi, mutta niin kuin sanotaan, tyhmästä päästä kärsii koko kroppa.
Kun puhutaan perheväkivallasta, miksihän tästä asiasta vaietaan visusti? Nainen nähdään niin mielellään uhrina, mutta rehellisyyden nimissä pitäisi puhua tästäkin. Lyöminen on aina väärin, mutta eihän siinäkään ole mitään tolkkua, että nainen suorastaan kerjää turpaan hakemalla aina samanlaisia tyyppejä. En todellakaan pidä väkivaltaista miestä etsivää naista uhrina. Jos joku selittää asioita lapsuuden kokemuksilla, niin kai sitä lyöjääkin sitten voidaan pitää uhrina, mutta eipä sitä yleensä niin ajatella, koska nainenhan on suomalaisessa mediassa Pyhä Äiti. :D
Kuulostaa niin kovin tutulta... Oman renttumieheni jäljiltä tiesin, että alkoholiongelmaiseen en enää sekoa. Löysin sitten raitiin miehen, joka muuten vain oli hieman tunnevammainen (oli kyllä ihan rehti, reilu ja kiltti sinänsä mutta traumoista kärsivä "tosimies").
No hän ei minusta lopulta huolinut eli sain jättää hänen pelastamisprosessinsa kesken.
Kynnysmattomiehet eivät sytytä joten niin minäkin suunnittelen yh-äidiksi ryhtymistä;)
oikeasti miettinyt tätä paljon ja tällä hetkellä oon tullut siihen tulokseen, etten pysty kiinnostumaan normimiehestä. Siis joku tunnevamma täytyy olla, että koen olevani 'samalla' tasolla. Itsekin siis ilmeisesti tunnevammainen. Myöskin omaa tarinaansa kertoo se, että mulle ei ole siunaantunut sitä perheidylliä, vaikka jo niin monella mun ikäisellä on (29v). No.. elämästä pitää tehdä itsensä näköistä ja tärkeintä ois, että itsellä on jotensakin hyvä olla. Viimeisin pelastettava renttuni on jonkun verran mua nuorempi, tunnevammaisimpia ihmisiä mitä tunnen, alkoholi maistuu jne. jne. Mutta.. silloin joskus kun se on oikeasti uskaltanut avata itseään mulle tai ottanut mua huomioon, niin en kenenkään kanssa ole koskaan kokenut vastaavaa, ja voi olla etten tule kokemaankaan. Sen verran harvassa kuitenkin näin sekopäinen pakkaus on =)
No jos lohduttaa, niin et ole yksin. Itse olen miettinyt, että jospa minulla todellakin on jokin ylikorostunut hoivavietti. Toisaalta olen itse niin täysjärkinen ja tasapainoinen ihminen, että tällainenhan menisi ihan hukkaan jonkun itsensä kanssa sinut olevan normimiehen kanssa;) No elämä näyttää mihin päädyn, siihen asti sinkkuilen. Ja teinivuodet ovat takana minullakin. Vaan kohti kevättä ja uusia iloja katsastamaan!
Mutta heiveröisten ja peukalo keskellä kämmentä miesten ei kannata tänne päin vilkuillakaan...
Onkohan tuo kovinkin tavallista, että joillain naisilla vaan on aina renttuja toisensa jälkeen?
Olen itse kuvitetellut näin ja siksi pysytellyt tietoisesti kaukana naisista joilla tiedän olleen renttuja menneisyydessä.
Hyviä pohdintoja -Piiamariia-!!
Mäkin oon pohtinut mikä rentuissa niin viehättää naisia? Varmaan se hoivavietti yksi syy, lapsuuden mallit ihan varmasti,biologiakin mahdollisesti mut lisäisin vielä et ajan henkenä on kokea, nähdä, saada elämyksiä mahdollisimman paljon ja mahdollisimman nopsaan.
Rentuthan vastaavat tähän elämysten hakuun täydellisesti: ei ikinä tiedä mihin häviää, milloin tulee takaisin, mitä on tehnyt, mihin sotkeutunut ja sitten kun tulee "nappaa" mukaan viikon reissulle, tuo renttukaveritkin mukanaan, soittaa sairaalasta,poliisilaitokselta, lainaa rahaa tai hakkaa sut henkihieväriin... Puheet ja teot aina arvailujen varassa, et voi todellakaan tietää mitä todella tarkoittaa tai tekee...
Eli yksikään päivä ei ole samanlainen, "ihania" yllätyksiä tiedossa päivittäin, tempperamenttiä ja haastetta löytyy.. Elämyksiä ja kiehtovaa elämää, mutta vakavaa suhdetta ja lapsia ei pitäisi renttumiesten kanssa haluta!!
Olen samaa mieltä että monesti sekoitetaan ujous siihen pullamössö-mieheen. Itsellä on kokemuksia molemmista niin rentuista kuin ujoista, varovaisista ja rohkaisua tarvitsevista, ja nyt kun muistelee heitä niin ei ne rentut pahemmin suupieliä hymyyn saa.. Ujot ja "tavalliset" tuovat kivoja muistoja ja kaipuutakin. Ehkä olen läksyni oppinut? Nyt ehdottomasti odottelen aikuista, vastuuntuntoista ja toiset huomioon ottavaa miestä, jonka mielelläni opetan halaamaan kunnolla ja nappaamaan kainaloon ;)
Sinulla oli hyvä keskustelun avaus.
Entä jos, luonto ohjaa meitä etsimään puolisoksi fyysisesti vahvan ja voimakkaan sekä johtajatyyppisen miehen, joka sitten puolistaa meitä fyysisesti kaikelta uhalta? Valitettavasti nykypäivänä miehen älykkyys (=nörtti) on parhain keino pärjätä tässä maailmassa eikä niinkään lihakset (= renttu).
Niin ja luontohan taas ohjaa miehiä valitsemaan mahdollsimman hedelmällisen näköisen naisen. Mies kiinnostuu kurvikkaasta silikoninaisesta, vaikka hänellä olisi aikaisemmassa elämässä ollut munat.
Harvoin pelkkä silikoni tekee kenestäkään hedelmällisen näköistä. Monesti asia saattaa olla jopa päinvastoin.
En mä ainakaan tunnista itseäni tuosta sinällään sangen mielenkiintoisesta väitteestäsi :)
Rentusta tule renttu, koska hän elää hetkessä ja tunteella. Rentun tunteet ovat suuria ja voimakkaita ja renttuun rakastumalla saa ainakin triplakiksit tunnelatauksen osalta tavismieheen verrattuna. Renttu elää myös negatiiviset tunteet voimakkaasti ja tekee asioita hetken mielijohteesta ja siksi naiset vaihtuvat nopeasti alamäen alkaessa.
Rentun kanssa saa elää mahtavaa elämää sen aikaa kun sitä kestää.
Tasapaksun kiltin miehen kanssa tunteet on tasapaksuja ja tylsiä ja elämä on tasapaksua ja tylsää.
Rentun kanssa ei hajota itseään, jos ymmärtää että suuret tunteet kestävät niin kauan kuin kestävät ja ymmärtää että se loppuukin äkkiä sitten kun loppuu.
Kiltin miehen kanssa voi puskea peruslukemilla vuosikausia.