Olen sitä mieltä, että uuden puolison löydyttyä, on hänen olonsa tehtävä mukavaksi ja hänelle on näytettävä, että hän on se kaikkein tärkein ihminen. Hänelle on oltava reilu, jotta hänellä on turvallinen olo eikä hänen tarvitse olla mustasukkainen. Vanhat suhteet ja viritykset on jätettävä taakse, vaikka jollain tasolla olisikin mukavaa jatkaa yhteydenpitoa "vain kavereina".
Yhteydenpidossa ei sinänsä ole väärää, jos se tapahtuu avoimesti puolisolle kertoen, mutta jos se tapahtuu siten, että exää aletaan tapailla kahden kesken, ollaan väärillä raiteilla, varsinkin, jos puoliso on ilmoittanut, ettei pidä siitä, että toinen tapailee exäänsä. Tuolloin on reilua, että tapailu jätetään ja se on tehtävä selväksi myös tälle exälle.
Ongelmani on se, että avovaimoni haluaa tapailla exäänsä väittäen minulle, että he ovat vain kavereita. Minun mielestäni "vain kavereiksi" ei voi jäädä, jos on ollut vahvoja tunteita parin kuukauden suhteen jälkeen. Olenkin pyytänyt häntä jättämään tapailut ja kertonut, että yhteydenotoissa tai kuulumisten kysymisissä ei ole mielestäni mitään väärää, mutta tapaamisissa mennään hieman liian pitkälle. Tunnen nimittäin tuolloin jääväni tämän exän varjoon, vaikka varsinaisesti mustasukkaisuuskohtausta en saakaan.
En siis ole avovaimolleni pelkästään vihainen asiasta vaan pikemminkin pettynyt hänen asenteeseensa sekä siihen kuinka hän toimii siten, että kärsin. Tämä ongelma meillä on ollut jo jonkin aikaa ja hän on antanut ymmärtää, että hän ei tapailuja aio lopettaa. Minä puolestani olen ajatellut, että en välttämättä pysty jatkamaan näin ja täten joutuisin päättämään suhteemme, joka ilman tätä käärmettä paratiisissamme olisi ilman suurta ongelmaa.
Yhteydenpidossa ei sinänsä ole väärää, jos se tapahtuu avoimesti puolisolle kertoen, mutta jos se tapahtuu siten, että exää aletaan tapailla kahden kesken, ollaan väärillä raiteilla, varsinkin, jos puoliso on ilmoittanut, ettei pidä siitä, että toinen tapailee exäänsä. Tuolloin on reilua, että tapailu jätetään ja se on tehtävä selväksi myös tälle exälle.
Ongelmani on se, että avovaimoni haluaa tapailla exäänsä väittäen minulle, että he ovat vain kavereita. Minun mielestäni "vain kavereiksi" ei voi jäädä, jos on ollut vahvoja tunteita parin kuukauden suhteen jälkeen. Olenkin pyytänyt häntä jättämään tapailut ja kertonut, että yhteydenotoissa tai kuulumisten kysymisissä ei ole mielestäni mitään väärää, mutta tapaamisissa mennään hieman liian pitkälle. Tunnen nimittäin tuolloin jääväni tämän exän varjoon, vaikka varsinaisesti mustasukkaisuuskohtausta en saakaan.
En siis ole avovaimolleni pelkästään vihainen asiasta vaan pikemminkin pettynyt hänen asenteeseensa sekä siihen kuinka hän toimii siten, että kärsin. Tämä ongelma meillä on ollut jo jonkin aikaa ja hän on antanut ymmärtää, että hän ei tapailuja aio lopettaa. Minä puolestani olen ajatellut, että en välttämättä pysty jatkamaan näin ja täten joutuisin päättämään suhteemme, joka ilman tätä käärmettä paratiisissamme olisi ilman suurta ongelmaa.
Vastaukset 21
Vanhimmat
...olenko vainoharhainen vai löytyykö minun suuntaan sympatiaa.
sama tilanne minulla ja suhde loppui. Minun entinen halusi pitää entiseen mieheensä yhteyttä ja suurinpiirtein selittää sille joka elämän käännettä. Itse hän oli sairaanloisen mustasukkainen kaikesta mahdollisesta. En ymmärrä miksi eksiin pitäisi pitää yhteyttä. Olen varmaan vanhanaikainen, mutta en ymmärrä sitä. Koita kysyä että miksi hän haluaa pitää yhteyttä ja hyväksyisikö hän tilanteen, jos osat olisi toisin päin.
Tässähän tämä koko perhanan solmukohta onkin, kun toiselta kielletään asioita joita kuitenkin ollaan itse valmiita tekemään.
kenkää muijalle. Minä olin niin tyhmä että luulin sopeutuvani tilanteeseen ja rääkkäsin itseäni liian kauan. Niihän se on kaikessa elämässä. "älä vaadi toiselta sellaista mitä et pysty itse hyväksymään".
Elän itsekin parisuhteessa, mutta en avoliitossa.(nykyiseni on lähes 40 ja ns.peräkammarinpoika) Olen kolmisen vuotta pitänyt yhtä nykyiseni kanssa. Mutta mutta, exääni ajattelen silti vieläkin. Olen pettänyt nykyistä exäni kanssa, mitä en koskaan ole kertonut nykyiselleni. Jotainhan siinä kipinöi, kun sinun pyynnöstä huolimatta he eivät lakkaa tapaamasta toisiaan. Eikö sinun huomioon ottamisesi olisi kuitenkin kaikista tärkein? En ole -ja varsinkin olen- oikea sanomaan sen. Pettämisestä on nyt reilu vuosi, mutta vaikka tämä nykyinen suhde loppuisikin, tuskin palaisin takaisin exäni luokse.
joudun toteamaan että vaimokkeesi taitaa uudelleen katsastella josko exän kanssa voisi vielä yrittä... Valitettavasti.
...tuohon en usko.
kyllä kantasi, mutta et siltikään saisi rajoittaa naisesi ystävien tapaamista :(. Voisitko nyt ottaa asian vielä vaan puheeksi, jospa pääsisit tutustumaan tähän exään sinäkin.
Naisellasi on oikeus tapailla tätä ystäväänsä ihan kahden kesken, ilman sinun seuraasi. Ikävää, jos luottamus puuttuu, se on suhteen perusta. Sun vaan pitäisi pystyä luottamaan!
Kaikilla on elettyä elämää. Vahvat tunteet kuolevat, ystävyys voi jäädä. Mulla ero oli yli 10 vuotta sitten, edelleen arvostan tätä ex miestäni suuresti. Hyvä ihminen, muttei todellakaan tekisi mieli sekstailla tms hänen kanssaan. Kavereita olemme kuitenkin edelleen.
Sinun kanssasi naisesi nyt kuitenkin seurustelee, ei exänsä. Ainakin vielä siis seurustelee sinun kanssasi... tuo mustasukkaisuutesi on todella kuluttavaa, ja tappaa taatusti rakkauden. Vaikka teille tulisi ero, en usko että tästä exästä tulisi nyxä. Heidän aikansa oli ja meni.
Mustasukkaisuudellasi työnnät naisesi pois. Se on niin alistavaa ja ahdistavaa. Ymmärrä, että ongelma on sinulla, ei naisellasi.
Kolikoilla on tapana olla kaksipuolisia ja tässäkin tapauksessa niinkin hassulta kuin se kuulostaa, avovaimoni on itse todella mustasukkainen.
Asiasta on puhuttu moneen kertaan enkä pelkää, että avokkeeni pettäisi minua, mutta miehenä tunnistan tämän exän tarkoitusperät enkä pidä siitä, että hän lyöttäytyy naiseni seuraan. Hän, kun ei itse seurustele.
En kestä ajatusta, että tutustuisin tähän mieheen. Olen lähes vastaavanlaisen tilanteen kokenut joskus aikaisemmin eikä se tuntunut hyvältä.
Ajattelin ehdottaa, että tapaisitte kaikki kolme yhdessä, niin voisit katsastaa mikä on homman nimi. Mutta jos ennakkokäsityksesi asiasta on noin negatiivinen, niin enpä tiedä... voi olla, että jos saat mustasukkaisuuskohtauksen, pahennat vain asemaasi.
Minulla on ihan OK kaverilliset välit pariin exään enkä kyllä tykkäisi jos nykyiseni olisi kovin mustasukkainen eikä haluaisi että pidän heihin mitään yhteyttä. Pitäisi sitten varmaan harkita nykyisen heivaamista. Ei ketään toista voi omistaa niin, että alkaa määräillä ketä saa tavata ja ketä ei. Luottamus on suhteessa kaiken A ja O. Ilman sitä kaatuu kaikki muukin.
Olen minä sitäkin miettinyt, että tapaisin tämän kaverin tms., koska totuushan on se, että haluaisin itsekin saada tähän tilanteeseen ratkaisun, mutta jotenkin se tuntuu vaikealta. Enkä pelkää, että käyttäytyisin tyhmästi tai saisin jotain mustasukkaisuuskohtausta, koska en ole sen luontoinen.
Mutta kuten jollekin jo vastasin, tässä on sekin mielenkiintoinen puoli, että naiseni itse on minusta mustasukkainen sekä myöntänyt olevansa omistushaluinen ja tätä vasten olenkin hänelle sanonut, että toista täytyy kohdella siten, kun toivoisi itseänsäkin kohdeltavan. Minä nimittäin olen hänen vuokseen toiminut siten, että hänellä ei olisi syytä mustasukkaisuuteen.
Muistetaan, että en ole kieltänyt häntä pitämästä yhteyttä tms. Vai onko tässä kaksi liian vahvaa mielipidettä vastakkain?
Ymmärrän näkökantasi, mutta en ymmärrä naisesi omistushalua.
Itse tapaan exääni noin viikottain, käymme syömässä ja sellaista, mutta koska olemme jo todenneet ettei meidän yhteiselosta mitään tule niin ei sitä haikailla toistemme perään. Ex on minulle hyvä ystävä, sellainen ystävä joka todellakin tietää ja tuntee minut ja taitaa olla niin että minäkin tunnen ja tiedän hänet.
Epäilen että nykyinen parisuhde katkeaa ennemmin, kuin teen jalon liikkeen ja katkaisen suhteeni ystävään. Ja olen tietysti kantani ilmoittanut tähän asiaan, jos tämä ei kelpaa niin katselkoon sitten jonkun uuden.
Parisuhteita tulee ja menee, mutta hyviä ystäviä ei ihan joka paikassa ole.
Mulla ja nykyisellä on kanssa vähän samanlainen tilanne, paitsi että kaikki on ok. Eli mitään aihetta mustasukkaisuuteen ei ole. Exän kanssa on niin paljon yhteistä tuttavapiiriä että olisi aivan naurettavaa olla olematta minkäänlaisissa tekemisissä. Nykyinen on tavannut exän useasti, itse asiassa melkein aina ollaan nykyisen, exän ja exän nykyisen kanssa nelisin kun tavataan. Nykyinen ja exä pitävät yhteyttä ihan kaksinkin, käyvät oluella ja muuta mitä nyt puuhaavatkaan. Tarvetta mustasukkaisuuteen ei ole, vaan ihan kaveripohjalta ollaan liikenteessä. Paitsi tietysti minä ja nykyinen ja exä ja sen nykyinen. :=)
Kyse ei ole avokkeeni pitkästä entisestä suhteesta, jolloin kaveripiiri olisi yksi heitä sitovista asioista vaan parin kuukauden juttu, joka on näyttänyt jääneen hieman päälle.
Olin ex:n kanssa yhdessä monia vuosia.
Erinäisistä syistä johtuen kuitenkin erosimme (en tuntenut että hän on minulle SE oikea, kumpikaan ei pettänyt) ihan hyvissä väleissä.
Ex on edelleen minulle tärkeä. Hän on varmaan maailman ihanimpia ja kilteimpiä ja hyvätahtoisimpia ihmisiä mitä tiedän.
En halua unohtaa häntä täysin. Kun olen hänen kanssaan tekemisissä, niin en ajattele häntä muuna kuin ystävänä. Toivon hänelle kaikkea hyvää ja toivon hänen löytävän itselleen kunnollisen ja hyvän naisen=)
Avokkini ei ole tilanteesta riemuissaan, mutta tietää, että ex on minulle todellakin ex. Eikä ex:ni yritä saada minua takaisin eikä mollaa nykyistäni ym.
minulla on aivan vastaavanlainen tilanne. Asuin exäni kanssa yhdessä viisi vuotta, ja lopulta päätimme erota ystävinä. kumpikaan meistäkään ei siis pettänyt, totesimme vain että olemme ns. liian hyviä kavereita ja se mikä tekee suhteesta parisuhteen puuttui. Välillä tuntui kuin olisimme olleet sisko ja veli, ja välillämme oli vain sen suuntaista rakkautta.
Nykyään pari vuotta eromme jälkeen, olemme edelleenkin hyviä ystäviä. Hän on varmasti yksi ihanimmista ihmisistä jonka tunnen, mutta ei vain oikea minulle.
Vaikkakin asumme nykyään eri paikkakunnilla, tapaamme usein ja pidämme yhteyttä. Minulle on tärkeää tietää että hän voi hyvin ja on onnellinen. En silti koskaan voisi kuvitella että haluaisin aloittaa uudestaan suhteen hänen kanssaan, eikä minulla eromme jälkeen tapaillessa ole ikinä ollut minkäänlaisia seksuaalisia tunteita häntä kohtaan.päinvastoin.
Nykyinen avomieheni suhtautuu asiaan ihanasti. Olemme löytäneet molemmin puolisen luottamuksen, ja hän ei onnekseni ole ollenkaan mustasukkainen exästäni, vaan ymmärtää tilanteen täysin, ja sen että exäni on yhä minulle tärkeä (5 yhteisen vuoden jälkeen), mutta minulla ei ole minkäänlaisia sellaisia tunteita häntä kohtaan, josta nykyiseni tarvitsisi olla mustasukkainen.
Sitäpaitsi, minusta on paljon ihanampaa että olen saanut erota sovussa, ja olemme yhä väleissä. Eipähän tarvitse vältellä toisen exää, ja joutua kiusallisiin tilanteisiin.
-jen-
Ajattelen niin, että jokainen asettaa ihmiset tiettyyn tärkeysjärjestykseen. Jos hän tapailee exäänsä vaikka se satuttaa sinua, niin sittenhän tuosta seuraa että ex on tärkeämpi kuin sinä.
Tuossa tilanteessa minä varoittaisin, ja sitten lähtisin, jos toinen näyttäisi noinkin selvästi että minä olen jossain kaukana ykkössijasta.
...varsinkin kun et ole vaatinut täyttä yhteyden katkaisemista, vaan niinkin ymmärrettävää asiaa kuin että he eivät tapailisi fyysisesti.
Luettuani vastauksia ja kommentteja sekä ajateltuani asiaa olen tullut siihen tulokseen, että ainakin yritän ymmärtää ja hyväksyä tämänkaltaisen ystävyyssuhteen. Olen tarpeen tullen vaikka valmis tapaamaan tämän avovaimoni entisen miehen jossain yhteydessä sillä en halua rajoittaa avokkeeni elämää tai ahdistaa häntä. Kiitos kommenteista.
Itse en voisi hyväksyä vaimoni vanhan poikaystävän pyörimistä kuvioissa...miten ihmeessä voi vain jäädä "kavereiksi" seksisuhteen jälkeen?
petä itseäsi. Laita poikki vain, jos kerta avokkisi haluaa todellla pitää yhteyttä johonkin entiseen. Eikö siinä kohtaa tule jo arvomaailma ihan selväksi. Entisiin yheyden pitäminen on vain näitä nykyajan muotioikkuja.