mun tarina... olemme olleet mieheni kanssa seitsemän vuotta yhdessä, siitä viisi vuotta naimisissa. minulla ilmeisesti joku ikään liittyvä kriisi menossa, tuntuu että "tätäkö tää mun elämä on..", mieheni ja mun välillä ei enää ole sitä kipinää, romantiikkaa tai muutakaan, yhdessä kuitenki ollaan.. no mulle kävi tässä pari viikkoa sitten sellainen juttu, että kohdalle sattui aivan ihana mies (ainakin tuntui siltä..), flirttailtiin puolin jos toisinkin, päädyimme erääseen yökerhoon tanssimaan ja vähän muutakin.. ollaan pidetty tiiviisti yhteyttä tämän yhden tapaamisen jälkeen, minulla on pitkästä aikaa sellainen ihana tunne sydämessä. mieheni sai tietää tästä "salaperäisestä miehestä" lukemalla tekstiviestini. hän ei edes suuttunut (mitä olisin toivonut, kai..) vaan syyllisti itseään ja sanoi että hän ymmärtää tän syrjähypyn ja anelee että älä jätä toisen miehen takia, anna yksi mahdollisuus.. minusta tuntui oudolta, sillä jos mieheni olisi jäänyt kiinni syrjähypystä, olisin ollut todella raivona.. mitä pitäis tehdä?? itsellä tunne ettei mieheni oikeasti välitä mitä teen.. tuli aika sekava teksti mut toivottavasti tajusitte :) niin ja vielä yksi kysymys, mitä mieltä salarakkaista??
salarakas
jousinainen82
52373
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
miehesi rakastaa sinua todella paljon kun ottaa syyn käytökseesi kantaakseen. Samoin teki minun exäni, kun olin löytänyt toisen...Valitettavasti meidän kuilumme oli jo kasvanut neljännesvuosisadassa aivan liian suureksi ja uusi kumppani aivan liian läheiseksi pystyäkseni enää jättämään hänet, joten ero tuli mutta välit säilyivät. Teillä vasta vähän vuosia takana; ehkäpä tämä on teidän avioliittonne tilaisuus laittaa asiat tärkeysjärjestykseen. Helppoa ei tule olemaan ottaminen eikä jättäminen...
niin eikö raivostuminen johdukin ajatuksesta, että MINUA on petetty. Miehesi reaktio taas kertoo enemmän siitä pelosta, että "hän on löytänyt jonkun muun, olen tehnyt jotain väärin, menetän hänet". Enkö olekin oikeassa?
Älä pliis sano, että harkitset salarakkaan pitämistä! Olet tehnyt sitoumuksen, kunnon ihmiset pysyvät siinä. Et voi sekä syödä että säästää kakkua. Ajattele mitä tuskaa aiheutat miehellesi. Ajattele niitä sisäisiä ristiriitoja, joita siitä sinulle itsellesi aiheutuu: tekemällä ristiriitaisia asioita ihminen murentaa luottamusta itseensä.
Tuli mieleeni erään maahanmuuttajanaisen tekemä valokuvanäyttely suomalaisista naisista. Siinä hän mm. kuvaa suomalaista naista tyhjän lasin avulla. Vain kuori, ei sisältöä -siinä hänen näkemyksensä suomalaisista naisista. Sanot, että sinulla on kriisi, jossa mietit "tätäkö tää mun elämä on.." ja ratkot kriisiäsi miesten avulla. Oletko siis tyhjä lasi, joka täydentyy vain miesten kautta, täyttyy vain miehistä? Hanki jotain oikeaa sisältöä itseesi ja elämääsi. Kuulostan varmaan tylyltä mutta sanon tämän ystävyydellä ja hyvää tarkoittaen. Ajattele asiaa.
"Oletko siis tyhjä lasi, joka täydentyy vain miesten kautta, täyttyy vain miehistä?"
Ei suhde tosiaankaan parane hakemalla lääkettä suhteen ulkopuolella. Se on yhtä typerää kuin tilanne, jossa asunto syttyy tuleen eikä soitetakaan palokuntaa vaan mietitään kaikessa rauhassa "parempi on ostaa uus asunto, tuo vanha olikin jo vähän huono".
Ja viestiketjun aloittajalle vielä kiperä kysymys: miten ihmeessä voit antaa hänen kärsiä ja antaa hänen miettiä, että syrjähyppysi on hänen syytään?!? Ei se ole hänen syytään, vaan yksinomaan ja ainoastaan sinun syysi.
..jos se on laittomin keinoin hankittu. Ihan hyvä että mies malttoi mielensä. Se on sitten valinnan paikka jatkaako tutussa ja tylsässä vai heittäydytkö uuteen tuntemattomaan. Voihan olla ettei se mies#2 enää huoli sua.
Tarinani on samanlainen kuin sinulla. Pitkä suhde, joka on jatkunut nuoruudesta. Olen myös naimisissa. Vuosi sitten (kuuluisa 25 ikävuoden kriisi) rakastuin korviani myöten itseäni 12 vuotta vanhempaan perheenisään. Oli kuule tuumaa vaille, ettemme päätyneet punkkaan. Hyvä ettei päädytty. Kun pakotin itseni selvittelemään ongelmia kodin ja ennen kaikkea omien rajojeni sisäpuolella, tajusin potevani henkilökohtaista kriisiä. Miehelläni ei ollut siihen suurta osaa, vaikka hän vaikutti tyhmältä, tylsältä jne. Älä vaan eroa tai tee mitään muutakaan tyhmää. Teilläkin taitaa olla 7 vuoden kriisi.