Heipähei uudet ihmiset!
Minun elämässäni tilanne on sellainen, etä asioiden pitäisi olla jo loksahtanut kohdalleen mutta kun ei ole. Ongelmani on se, että minulla on jonkinmoinen identiteettikriisi, tai siis olen ihan tyytyväinen itseeni mutta se ei oikein taida kelvata lähiympäristölle. Ikää on jo sen verran, että pitäisi kuvioiden olla selvillä sekä parisuhteen että työelämän suhteen. Turha toivo.
Kun ajattelen tilannettani niin minä en taida iästäni huolimatta olla ihan aikuinen. En tarkoita älykkyyttä. Sen suhteen minulla ei ole minkäänlaista alemmuuskompleksia, pikemminkin päinvastoin. Olen aina pärjännyt keskivertoa paremmin koulussa, olen käynyt lukion ja keskiasteen tutkinnon suorittanut. Yksi asia, jonka suhteen uskoisin olevani ihan normaaliälyinen vähintäänkin on se, että kun nykyään sanomalehdissä on näitä sudokuristikkoja tasoja 1-5 niin minä saan sen 5-tasonkin ratkottua vaikka työkaverini eivät saakaan. Siinä on ihan selvä juju, joka pitää vain tajuta. En nyt sit tiedä onko koulutus ja arvoitusten ratkaisukyky merkki älykkydestä.
Minä en ole jossain muussa suhteessa ikäiseni tasolla. Minä olen jonkinlainen raakile, siis eräänlainen peter pan, joka ei koskaan aikuistu. Välttämättä en tiedä haluanko ylipäätään aikuistua. Kuitenkin parisuhdemarkkinoilla moinen ei ole aina hyvä asia.
Kovasti on tullut morsianta katseltua mutta ei ole tärpännyt. 2-3v sitten minulla oli asian suhteen suoranainen paniikki, että apua apua, minulle käy todella kylmät. Nyttemmin on hieman tullut tyyneyttä että osaan ajatella, että tulee jos tulee mutta voi myös hyvin käydä niinkin, että ei tulekaan. Olen henkisesti varautunut myös siihen vaihtoehtoon, että minulla ei tulevaisuudessa naisystävää ole. Edellisestä suhteesta on jo 3v aikaa. Mitään todella pitkää ja vakavaa suhdetta minulla ei koskaan ole ollutkaan. 2kk taitaa olla pisin aika mitä voi suhteeksi kutsua.
Kuitenkin, vaikka muuten olenkin itseni kanssa tasapainossa niin yksin on niin hemmetin ikävä elellä. Monet ovat suositelleet kaikenlaisia nettipalstoja, joista toivoisinkin hieman neuvoa. Yhdelle nettideittilistalle pistin nimeni ja sieltä alkoi tulla naisten profiileja mutta se, että voi vastata jollekin edellytti, että olisi pitänyt ostaa jotain tuotteita siltä palvelua pyörittävältä taholta. Rahastusta siis.
Toinen huomio noihin naisten profiileihin liittyen on se, että minä huomaan että minun pitäisi löytää itselleni 10-15v nuorempi nainen, jota ei ikäero haittaa ja sellaisiahan on, heh. Ikäiseni naiset eivät oikein sytytä minua. Ei sen puoleen, tunne on varmaankin molemminpuolinen, eivät hekään ole isoksi kasvaneesta pikkupojasta kiinnostuneita.
Toistaiseksi olen ihan perinteisellä menetelmällä etsinyt naista eli olen pyörinyt ahkerasti yöelämässä eikä tilanne ole ollenkaan toivoton. Melkein joka kerta kun olen ollut paikassa, jossa on tanssia niin joku nainen on tullut hakemaan tanssimaan, mikä lienee osoitus siitä ettei ihan pahimmasta päästä ole.
Olen ahkera nettipalstojen suurkuluttaja. Kirjoittelen eri palstoille kaikenlaisista ajankohtaisista asioista. Kuten aiemmin sanoin, niin olen kuitenkin hieman ikäistäni erilaisista asioista kiinnostunut. Työpaikalla juttelen 18-22v kollien kanssa tietokonepeleistä ja prätkistä. Minä taidan olla parantumaton pikkulapsi. No, ihan joka asiassa en sentään ole lapseksi jäänyt; Olen ostanut oman kämpän ja maksan asuntolainaa. Ihan koko ikää ei viitsinyt asua Kalliossa 25 neliön yksiössä vaikka sellaistakin elämää tuli 31v:ksi asti vietettyä.
Tärkeintä on säilyttää optimismi ja positiivisuus. Olen huomannut, että kun on luovuttanut olo niin se säteilee ulospäin ja tulee kohdelluksi luovuttajana. Kyynisyys täytyy pitää pois. Monasti kun on sellainen olo, että nyt minä luovutan, minä en koskaan löydä itselleni enää naista niin eikös lähijunassa viereiselle penkille istu kuvankaunis nuori tyttö, joka hymyilee ja vaihtaa kanssani kiihkeitä katseita. Sen jälkeen taas uskoo itseensä.
Minun elämässäni tilanne on sellainen, etä asioiden pitäisi olla jo loksahtanut kohdalleen mutta kun ei ole. Ongelmani on se, että minulla on jonkinmoinen identiteettikriisi, tai siis olen ihan tyytyväinen itseeni mutta se ei oikein taida kelvata lähiympäristölle. Ikää on jo sen verran, että pitäisi kuvioiden olla selvillä sekä parisuhteen että työelämän suhteen. Turha toivo.
Kun ajattelen tilannettani niin minä en taida iästäni huolimatta olla ihan aikuinen. En tarkoita älykkyyttä. Sen suhteen minulla ei ole minkäänlaista alemmuuskompleksia, pikemminkin päinvastoin. Olen aina pärjännyt keskivertoa paremmin koulussa, olen käynyt lukion ja keskiasteen tutkinnon suorittanut. Yksi asia, jonka suhteen uskoisin olevani ihan normaaliälyinen vähintäänkin on se, että kun nykyään sanomalehdissä on näitä sudokuristikkoja tasoja 1-5 niin minä saan sen 5-tasonkin ratkottua vaikka työkaverini eivät saakaan. Siinä on ihan selvä juju, joka pitää vain tajuta. En nyt sit tiedä onko koulutus ja arvoitusten ratkaisukyky merkki älykkydestä.
Minä en ole jossain muussa suhteessa ikäiseni tasolla. Minä olen jonkinlainen raakile, siis eräänlainen peter pan, joka ei koskaan aikuistu. Välttämättä en tiedä haluanko ylipäätään aikuistua. Kuitenkin parisuhdemarkkinoilla moinen ei ole aina hyvä asia.
Kovasti on tullut morsianta katseltua mutta ei ole tärpännyt. 2-3v sitten minulla oli asian suhteen suoranainen paniikki, että apua apua, minulle käy todella kylmät. Nyttemmin on hieman tullut tyyneyttä että osaan ajatella, että tulee jos tulee mutta voi myös hyvin käydä niinkin, että ei tulekaan. Olen henkisesti varautunut myös siihen vaihtoehtoon, että minulla ei tulevaisuudessa naisystävää ole. Edellisestä suhteesta on jo 3v aikaa. Mitään todella pitkää ja vakavaa suhdetta minulla ei koskaan ole ollutkaan. 2kk taitaa olla pisin aika mitä voi suhteeksi kutsua.
Kuitenkin, vaikka muuten olenkin itseni kanssa tasapainossa niin yksin on niin hemmetin ikävä elellä. Monet ovat suositelleet kaikenlaisia nettipalstoja, joista toivoisinkin hieman neuvoa. Yhdelle nettideittilistalle pistin nimeni ja sieltä alkoi tulla naisten profiileja mutta se, että voi vastata jollekin edellytti, että olisi pitänyt ostaa jotain tuotteita siltä palvelua pyörittävältä taholta. Rahastusta siis.
Toinen huomio noihin naisten profiileihin liittyen on se, että minä huomaan että minun pitäisi löytää itselleni 10-15v nuorempi nainen, jota ei ikäero haittaa ja sellaisiahan on, heh. Ikäiseni naiset eivät oikein sytytä minua. Ei sen puoleen, tunne on varmaankin molemminpuolinen, eivät hekään ole isoksi kasvaneesta pikkupojasta kiinnostuneita.
Toistaiseksi olen ihan perinteisellä menetelmällä etsinyt naista eli olen pyörinyt ahkerasti yöelämässä eikä tilanne ole ollenkaan toivoton. Melkein joka kerta kun olen ollut paikassa, jossa on tanssia niin joku nainen on tullut hakemaan tanssimaan, mikä lienee osoitus siitä ettei ihan pahimmasta päästä ole.
Olen ahkera nettipalstojen suurkuluttaja. Kirjoittelen eri palstoille kaikenlaisista ajankohtaisista asioista. Kuten aiemmin sanoin, niin olen kuitenkin hieman ikäistäni erilaisista asioista kiinnostunut. Työpaikalla juttelen 18-22v kollien kanssa tietokonepeleistä ja prätkistä. Minä taidan olla parantumaton pikkulapsi. No, ihan joka asiassa en sentään ole lapseksi jäänyt; Olen ostanut oman kämpän ja maksan asuntolainaa. Ihan koko ikää ei viitsinyt asua Kalliossa 25 neliön yksiössä vaikka sellaistakin elämää tuli 31v:ksi asti vietettyä.
Tärkeintä on säilyttää optimismi ja positiivisuus. Olen huomannut, että kun on luovuttanut olo niin se säteilee ulospäin ja tulee kohdelluksi luovuttajana. Kyynisyys täytyy pitää pois. Monasti kun on sellainen olo, että nyt minä luovutan, minä en koskaan löydä itselleni enää naista niin eikös lähijunassa viereiselle penkille istu kuvankaunis nuori tyttö, joka hymyilee ja vaihtaa kanssani kiihkeitä katseita. Sen jälkeen taas uskoo itseensä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
" Yhdelle nettideittilistalle pistin nimeni ja sieltä alkoi tulla naisten profiileja "
" Melkein joka kerta kun olen ollut paikassa, jossa on tanssia niin joku nainen on tullut hakemaan tanssimaan "
Siis mikä sulla on ongelmana ? On paljon miehiä joita ei haeta tanssimaan tai joiden ilmoituksiin ei vastata. Heillä on paljon isompi haaste.
Sua siis lähestytään netissä (verbaalisuus, älykkyys, ajatukset houkuttelevat). Sua lähestytään myös tanssipaikoissa (ulkonäkösi houkuttelee). Mikset ole käyttänyt lähestymisiä hyväksesi. Tanssin jälkeen voi rupatella, vaihtaa numerot ja nähdä myöhemmin. Netissä on paljon hyviä ilmaisiakin palstoja josta voi löytää treffiseuraa.
Siinäpä se ystävä hyvä. Jonkinlainen ujous vaivaa yhä edelleen mutta tuossakin pitäisi vain ajatella, että ihan tavallisia ihmisiä ne tytötkin ovat. Mutta viikonloppuna taas Vantaa hotelliin jos vaikka joku löytyisi.
Yksi aivan mahtava paikka etsiä mukavaa seuraa on pk-seudun julkinen liikenne. Aina voi mukamas tietämättömänä kysyä jolta kulta, että pysähtyykö tämä juna Malmilla tms ja yrittää heittäytyä juttusille kuitenkin huomaten mikäli vastapuoli ei ole juttutuulella.
no heipä hei!
vaikutat ihan fiksulta tyypiltä, ja luulen että löydät vielä jonkun hyvän naisen itsellesi.
jos muut eivät hyväksy sitä että olet nuorekas, taitavat olla vain kateellisia? ainakin sen käsityksen sain viestistäsi....
Kiitos kannustavasta viestistäsi. Parhaani yritän että ei ihan täysin homehtuisi.
Minulle jäi hiukan noista viesteistä epäselväksi, että onko se ongelman ydin nyt siinä sinun nuorekkuudessasi vai ujoudessa...? Ilmeisesti seuraa on kuitenkin riittänyt ihan hyvin? Vai onko niin että sitä lopullista kumppania ei vaan tahdo löytyä?
Kiitoksia vastauksesta.
Minulla tuossa kumppanin hakemisessa on erilaisia kausia. Välillä menee pitkiäkin aikoja etten ajattele koko asiaa, välillä taas, varsinkin näin keväisin, tuntuu siltä, että on todella ankeata olla itsekseen.
Ongelman ydin? No, jos noista kahdesta pitää valita niin ehdottomasti ujous. Mitään ns lopullista kumppaniahan ei välttämättä ole olemassakaan kuten avioerotilastot hyvin kertovat.