Olen tässä miettinyt itseäni...
Olen yrittänyt jo pitkään päästä eroon nykyisestä avioliitostani, mutta en vielä ole onnistunut toteuttamaan sitä lopullisesti. Sitä ihmettelen, että miksi kaikki (nykyinen mies mukaanlukien) olettavat minun haluavan heti rynnätä eron jälkeen etsimään uusia miehiä???
Kun yhdestä joskus eroon pääsen, niin haaveeni on rakentaa omaa elämää! Mihin minä miestä tarvitsisin? Kun olen tottunut jo vuosikausia elämään rakkaudettomassa ja seksittömässä liitossa miehen rinnalla, niin kai sitä osaa samalla tavalla elää ilman miestäkin?
En ainakaan jaksa uskoa, että vastaan tulisi vielä joskus sellainen mies, joka saisi minun uskoni rakkauteen palaamaan...
Avioliiton aikana minulla on ollut jokunen ohimenevä ulkopuolinen suhde ja niiden kautta olen oppinut, että ei se elämä miestä vaihtamalla kovin paljon paremmaksi muuttuisi kuitenkaan.
Tosin näissä miehissä on kuitenkin yksi, jonka suuntaan vetovoimaa olisi edelleen vuosienkin jälkeen, mutta kun hän ei minua huoli, niin ilmeisesti elättelen vaan haavekuvaa hänestä loppuelämäni ajan...
Olen yrittänyt jo pitkään päästä eroon nykyisestä avioliitostani, mutta en vielä ole onnistunut toteuttamaan sitä lopullisesti. Sitä ihmettelen, että miksi kaikki (nykyinen mies mukaanlukien) olettavat minun haluavan heti rynnätä eron jälkeen etsimään uusia miehiä???
Kun yhdestä joskus eroon pääsen, niin haaveeni on rakentaa omaa elämää! Mihin minä miestä tarvitsisin? Kun olen tottunut jo vuosikausia elämään rakkaudettomassa ja seksittömässä liitossa miehen rinnalla, niin kai sitä osaa samalla tavalla elää ilman miestäkin?
En ainakaan jaksa uskoa, että vastaan tulisi vielä joskus sellainen mies, joka saisi minun uskoni rakkauteen palaamaan...
Avioliiton aikana minulla on ollut jokunen ohimenevä ulkopuolinen suhde ja niiden kautta olen oppinut, että ei se elämä miestä vaihtamalla kovin paljon paremmaksi muuttuisi kuitenkaan.
Tosin näissä miehissä on kuitenkin yksi, jonka suuntaan vetovoimaa olisi edelleen vuosienkin jälkeen, mutta kun hän ei minua huoli, niin ilmeisesti elättelen vaan haavekuvaa hänestä loppuelämäni ajan...
Vastaukset 12
Vanhimmat
ihmettelen kun kaikki on miestä tyrkyttämässä vaikka erosin juuri siitä syystä kun en jaksanut elää miehen kanssa enää uskottomuuden,väkivallan ym.takia ja minun on saatava toipua entisestä.
Ihmiset ei ymmärrä kun eivät ole itse kokeneet mitä on elää huonossa parisuhteessa jossa on vielä yksinäisemoi kun yksin.
Itselläni on takana pitkä suhde, jossa olin kaksin mutta koin olevani yksin. Uskottelin aina leikkisästi ettei asia korjaannu miestä vaihtamalla, saa vaan saman "paskan eri paketissa" kuten vitsailin.
Nyt olen kuitenkin löytänyt uuden miehen, joka onkin juuri sellainen jollaisia en kuvitellut olevan muuta kuin lapsellisissa haaveissani. Mutta täyttä totta tämä on ja vielä sattui omalle kohdalle, Olen taivaassa, vaikka maassa asunkin. Jalat on puoli metriä ilmassa..
Nautin joka sekunnista.. juuri kun ajattelen että kyllä nyt on kaikki ihanuus jo nähty, näyttää mies uusia entistä ihananmpia piirteitä itsestään.
Vanhaksi piti minukin elää ennenkuin sain kokea tällaisen ihanan rakkauden..
Huono puoli on vain se että syvä rakkaus tekee ihmisestä haavoittuvaisen.. pieni menettämisen pelko on, koska on vaikea kuvitella että minulla on näin hyvä onni että olen saanut mielestäni täydellisen miehen. takana on pelko että kohta tulee joku asia ja vie minulta tämän onnen. Mutta toivon että tätä jatkuu vielä piiitkään.. vaikkapa esim. koko loppuelämän.
Erosta meni reilut 10 vuotta, enkä uskonut kenenkään kanssa enää seurustelevani. Ajattelin että olen loppuelämäni yksin, olin jo tottunut ajatukseen, haikeana.
Sitten tapasin miehen joka on kuvaamallasi tavalla uskomaton, olen rakastunut, olen onnellinen. Ja samalla luotan että olemme yhdessä ja pelkään että jotain sattuu. Ikää on myös sen verran että joskus kauhistuttaa miten aika menee ...
Nautin myös joka hetkestä - elämä on ihanaa :)
Joo, noin munkin siskoni ajatteli, kun ukkonsa jätti ja omilleen muutti. Mies syyllisti hänet samoin sanoin, että mene sitten, paremman perään.
Siinä puhuu katkeruuskin, kun esim. tuntee, ettei enää riitä tai kelpaa toiselle ja tulee itse jätetyksi.
Systeri eli vähän yli vuoden tyytyväisenä sinkkuna, tapasi sitten sielunveljensä uuden harrastuksen kautta ja elää nyt täyteläistä parisuhde-elämää (4. vuosi menossa) niin onnellisena, että oikein kateeksi käy, vaikka eron jälkeen niin pessimistisenä vannoikin, ettei ykskään ukko enää "kusettaisi" häntä.
Elämä on vänkää... ; )
On niin monta hyvää mutta ei yhtään täydellistä...
On aivan luonnollista että ihminen haluaisi lähellään olevan jonkun toisen ihmisen. Vaan miksi pitäisi väkisin liimautua jonkun kylkeen jos sellaista ei jaksa. Ei missään ole määrätty että suhteen pitää olla täydellistä rinnakkaiseloa, tai se ei ole suhde.
Itse elän "eron jälkeisessä suhteessa", mutta emme asu yhdessä. Olemme kavereita, jossain määrin ystäviä, meillä on ajoittain läheisyyttäkin. Mutta minä en jostain syystä osaa tai voi päästää miestä liian "lähelle" itseäni. En ainakana vielä. Luottamuksesta ei ole kyse, vaan minusta. En tiedä haluanko ainakaan tässä vaiheessa "jakaa" elämäni toisen kanssa kokonaan. Olemme toistemme "ainoat", eli emme harrasta useita pinnallisia suhteita päällekkäin. Mies haluaisi enemmän, on joskus maininnut, mutta ymmärtää minua eikä painosta. Jos hän jostain syystä ei tällaista jaksa, ymmärrän hyvin, mutta silloin meidän on lopetettava tämä kokonaan. Hänllä on oikeus sellaiseen suhteeseen jonka haluaa.
Aivan samoin minun kohdallani ulkopuoliset utelevat ja esittävät mielipiteitään. Tyttäreni ei tiedä miten mieheen suhtautuisi. Tytär mieluusti näkisi hänet osana ruokakuntaamme ja hän voisi siten avoimesti kutsua miestä äidin miesystäväksi. Nyt hän on sanonut olevansa lähinnä vaivautunut kun miehestä kysellään.
Ulkopuolisten paineiden alla on opittava elämään, koska asia suoraan sanottuna ei ulkopuolisille kuulu. Heillä on omat elämänsä pitäköön huolen niistä. Pidä pintasi. Rakenna omaa elämääsi juuri miten itse haluat. Ne jotka eivät sinua hyväksy, tekevät oman valintansa sinun suhteesi. Ehkä jonain päivänä huomaat että joku ihminen onkin hyväksynyt omana itsenäsi ja rakastaa sinua sellaisena. Pidetään peukkuja että olet valmis rakkaudelle siinä vaiheessa;)
Edelleen elää se käsitys että yksin elävässä on jotain "vikaa". Monet miehet hakevat heti uuden erottuaan (tai ovat hakeneet sen jo liiton aikana) kun taas naiset haluavat elää omaakin elämää ennen mahdollista uutta suhdetta. Miehet vievät ongelmansa hyvin usein uuteen suhteeseen, naiset käsittelevät ne mielessään loppuun ja aloittavat uuden suhteen vasta kun tuntevat olevansa siihen valmiita.
Muidet ns. hyvää tarkoittavat neuvot kannattaa jättää omaan arvoonsa ja tehdä niin kuin itse parhaaksi näkee.
Jos ja kun sitten jonain päivänä elämään ilmestyy Se Oikea (tai jotain sinnepäin), se on sen aika. Etukäteen sitä ei kannata murehtia.
Näin ajattelee 47 v nainen, 20 vuotta aviossa, 3 vuotta eronneena uusiosinkkuna, hiljattain poikaystävän löytäneenä. ;)
Elämä meitä kuljettaa, kuka sen tietää milloin se oikea kohdalle kolahtaa.. ei siitä kai mitään sääntöä ole.
Toinen löytää aiemmin toinen myöhemmin.. jokainen kai joskus toivottavasti.
Itse löysin äkkiä.. muut haluaisivat jarrutella minua , mutta nyt kun se oikea sattui löytymään, en aio jarruttaa vaan nauttia ja annan palaa täysillä joka minuutin. En jaksa murehtia oliko aloitusajan kohta oikea vai väärä. Minä itse kai sen parhaiten tiedän ja tunnen että se oli juuri nyt, muut olkoot mitä mieltä haluaa..
Minun Herra Oikea löytyi jo kauan sitten. Saimme kaksi ihanaa lasta.
Aamun lehden mukaan exäni ilmetty kopio Riki Sorsa sairastaa pahaa kurkkusyöpää. Exäni sairastui mielen syöpään. Siitä onneksi toipuu päivä kerrallaan.
Nautin suunnattomasti yksinelämisestä. Elän aikuisen tyttären kanssa ja toinen tytär asuu kotona viikonloput. En tiedä olenko yksineläjä vai entinen yh-äiti. Ehkä vain äiti ja hylätty aviovaimo.
Lueskelin eilen Gloriaa. Siellä tunnettu naiskirjailija kertoo elämästään. Hänkin on tullut siihen tulokseen elämänsä varrella, että onnellisuus ei ole tärkeää. On vain tämä ja nyt heti. Siitä pitää osata nauttia.
Nautin aamulla ihanasta säästä. Ei satanut räntää. Kadut oli puhdistettu ja niillä oli kepeä kävellä.
Media suoltaa ihmisille ihmissuhdehömppää, rakkaustarinoita ja unelmaelämää. Ei meistä tavallisista Elleistä siellä tarinoida.
Siitä huolimatta väitän, että olen Suomen onnellisin nainen. Janina ym. jäävät kauaksi kakkoseksi. Elämässäni ei ole enää minnekään kiirettä. Kelpaan vain itselleni. Viihdyn omassa elämässäni.
Heräsin yöllä ja kuuntelin radiota. Siellä soitettiin lempibiisiäni Moon River. Tuota laulua lauleskelin radiottomassa ex-autossani. Autoa minulla ei enää ole eikä miestäkään. On vain tämä ihana hetki.
Ihminen, joka viihtyy omassa seurassaan ja on onnellinen voi rakstua ja löytää, säilyttää onnen.
Ihminen, joka on tyytymätön elämäänsä ja itseensä ei löydä onnea toisesta ihmisestä. Onni löytyy itsestä,,ensin.. sitten sitä onnea voi löytää muualtakin.
Sen vuoksi oletetaan, että heti rynnätään uuteen suhteeseen, KOSKA näyttää sille että suurin osa niin tekee toisenlaisista vakuutteluista huolimatta. Syy todennäköisesti on se, että on erottu epätyydyttävästä suhteesta. Ja kohdalle tulee esim. ja kaikki näyttää ihan toisenlaisella, vaikka sitten jossakin vaiheessa jälleen kerran huomataan, että ei se ollutkaan sitä, mille se alussa näytti.
Olla olkapää ;)
melkoinen kyrpätynnyri oletkin ja vieraissakin käybnyt...
Nyt tarttis ahkeralta, säästäväiseltä mieheltä puljata talotkin pois ???!!!!!
Aika ämmä!!