Miten pitäisi toimia eron jälkeen? Meillä on ollut hyvin läheiset välit exän suvun kanssa koko pitkän avioliittomme ajan. Nyt kuitenkin eron jälkeen olen miettinyt, että pitäisikö alkaa tekemään heihin "pesäeroa".
exän sukulaiset?
32 vuotta perheessä
142464
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Tiedän, että niin on käynyt, että toiselle osapuolelle suku on osoittanut, että "et ole enää meidän puolella". Mutta odota hyväksyntää tai hylkäämistä ja pidä yhteyksiä niinkuin aina ennenkin.
Mitä sitten tehdään, kun mies tulevaisuudessa löytää uuden kumppanin? Kuvitteletteko, että exä olisi silloinkin toivottava tuttavuus suvulle. Ehkä eron alussa on hyvä pitää yhteyttä miehensä sukuun, ylimenovaiheena uuteen elämään, mutta hellittää ote miehen suvusta, kun alkaa itse rakentaa omaa uutta elämää. Vai mitä ajattelette siitä, että oma kerran eronnut uusi kumppaninne pitäisi yhteyttä tiiviisti exänsä sukuun...Tai mieltä tuntuisi teidän uudesta kumppanista, jos te pitäisitte yhteyttä exänne sukuun aktiivisesti. Siinä mietittävää. Kannattaa miettiä asiat heti pitkällä tähtäimellä, ettei tuu myöhemmin ongelmia :)
on juuri niitä asioita joka saa minut miettimään tätä "pesäeroa".
On vaan niin monta asiaa jotka hankaloittavat tilannetta.
Suhteeni Anoppini kanssa on ollut huomattavasti läheisempi kun äitini kanssa, sillä olinhan vasta kuudentoista kun aloimme seurustelemaan exäni kanssa, jolloin myös muutin heidän kotiinsa, kunnes saimme oman kodin rakennettua.
Anoppini on nyt 82 vuotias ja aika sairas, olen hoitanut häntä ja hänen asioitaan jo kohta kymmenen vuotta.
Ex mieheni 2 sisarta ovat olleet parhaat ystäväni koko aikuisikäni ajan.
Jotenkin tuntuu että joutuisin luopumaan koko aikuiselämästäni, jos luovun suhteistani heihin, silloin tuntisin olevani yksin ja jotenkin tuntuisi, että olisin pettänyt heidät.
Ex-miehelläni on suhde, joka alkoi jo meidän yhdessäolo aika, eikä hän todennäköisesti tätä halua perheelleen edes esitellä (ei kehtaa).
Mutta ajatuksissani on se, että haluaisin tutustua johonkin mukavaan mieheen, mutta pelkään exän suvun muodustuvan ongelmaksi :(
Älä välitä siitä jos exäsi joskus löytää uuden itselleen. Tuo eroaminen suvusta tapahtuu kyllä omalla tahdillaan jos on tapahtuakseen. Ei sinun tarvitse tehdä pesäeroa heihin jos suhteesi entiseen mieheesi on vielä ns. ystävyyspohjalla, eli tulette toimeen ja pystytte keskustelemaan asioista. Et sinä ole rakastunut heidän sukuunsa, sillä he ovat vain tavallisia ihmisiä. Pidä heihin yhteyttä ihan entiseen tapaan ja säilytä ystävälliset ja lämpimät välit.
Pesäero syntyy jos on syntyäkseen kun sinä alat elämään omaa elämääsi, kuten muukin suku jos miehesi löytää uuden naisen. Kyllä täällä meidän kylällä on monia tyttöjä ja poikia jotka on tuttuja ja joiden kanssa tullaan hyvin toimeen vaikka ovatkin ns. ulkopuolisia.
Tässä on vähän samaa kuin kysyisit joltakin työkaveriltasi että voinko olla enää ystäväsi kun vaihdoin työpaikkaa. Mitä väliä sillä on?
Jos miehesi löytää uuden naisen ja opit tuntemaan myös hänet, niin pidät vain visusti kiinni siitä ettei ala vanha suola janottamaan, eli elät vain omaa elämääsi niinkuin ennenkin.
Ei se sukulaisuus/tuttavuus mihinkään katoa vaikka ex onkin pois sinun taloudesta, eihän se suku ole mitään siihen osallinen, ja jos on lapsia (voisi kuvitella 32v jälkeen) niin sukuhan on ja pysyy samana, vaikka olette eronneet, ja mitäs jos ex;si ottaa uuden puolison eihän se mitään vaikuta... sukujuhlat on sukujuhlat, jos kutsu tulee on oma päätäntäsi menetkö; tietäen ex;n myös olevan siellä...
Meillä sukujuhlat onnistui viime kesänä ihan hyvin, oli (edesmenneen) isäni 2 vaimoa, joista toinen äitini, ja 3 vaimon lapset eli sisarukseni kun meillä on sama isä... ei aina tarvitse pipo olla kireällä
ilmoitin exälleni hänen äitinsä terveyskeskukseen vientipäivät ja pyysin hänen hoitamaan ne tulevaisuudessa.
Löysin ihanan asunnon 40 kilometrin päästä ja muutan sinne kuun vaihteessa, eiköhän se auta alkuun pesäerossa.
Eihän lapset ja lapsenlapset ole "rasitteena" uuden kumppanin haussa, mutta exän ja hänen sukunsa koen olevan.
ex josta erosin 06 erossa ei ollut mitään kummallista meillä on 3 poikaa 11 13 18v isompi asuu omillaan mutta sitten ex kuoltua 08 hän oli tätinssä kanssa puhuneet että jos jotain tapatuu niin lapsia ei mulle missään nimessä ex täti ja hänen miehensä olivat käyneet lastensuoleju viraanomisten luona puhumassa kaikista vioista mitä minulla on masennus monimuotoinen persoonallisuushäiriö mutta en ole ikinä lyönyt ex enkä poikia jotenka pienemmät ovat nyt ex tädillä sijaisvanhempia minä nään poikia kuukaudessa kaksi kertaa noin 15-20minuuttia kerralla ja pelkästään päiväsaikaan yö kylään en heitä saa jos jollain on vastaavanlaisia kokemuksia voisitko kirjottaa niistä minulle sähköposti näkyy alussa tämän tapaamis touhun kanssa menee joku päivä on parempi toisinaan etteimillään jaksaisi elää mutta kuun ajattelen poikia saan siitä vähän voimia itsetuhoisuus on melkein joka päiväinen ajatus vielä pojaat ovat ruvenneet sanomaan tätin miestä ISÄKSI se tuntuu tosi pahalta eiköhän siinä juttua jo olekkin terv antero02
Voisitko käyttää tekstissäsi edes pistettä erottamassa kohtaa, missä lause loppuu ja uusi alkaa?! Vaikka et muita välimerkkejä tai isoja alkukirjaimia käyttäisikään. Tuollaisenaan kirjoitustasi on lähes mahdotonta lukea ja ymmärtää! Kiitos!
jos sinua todellakin ärsyttä kirjoitus. ei tarvitse lähettää tuollaisa viestejä mulle.jos olet noin pikkutarkka jätä lukematta. on muutenkin ilman tuollaisis pilkunnussioita. ei tartte lähettää ellei ole oikein asiaa.
jos kirjoittaa tällä tavalla ettei käytä mitään välimerkkejä lukijan voi olla vaikea selvittää mistä lause alkaa ja mihin se loppuu ennen vanhaan piti opetella kirjoittamaan selkeästi tänä päivänä on muotia kirjoittaa miten sattuu vastuu on lukijalla asiaa ei ole nimeksikään olisi hyvä jos jaksaisit vähän panostaa sanomasi perillemenoon eikö olekin helpompi lukea välimerkillistä ja jaoteltua tekstiä vai mitä
Jos kirjoittaa tällä tavalla ettei käytä mitään välimerkkejä, lukijan voi olla vaikea selvittää mistä lause alkaa ja mihin se loppuu. Ennen vanhaan piti opetella kirjoittamaan selkeästi!
Tänä päivänä on muotia kirjoittaa miten sattuu – vastuu on lukijalla. Asiaa ei ole nimeksikään! Olisi hyvä, jos jaksaisit vähän panostaa sanomasi perillemenoon. Eikö olekin helpompi lukea välimerkillistä ja jaoteltua tekstiä, vai mitä?
jos sää olet se sama pilkunnussia ei tartte enää vaivautua voit pistää pisteet pilkut isotkirjaimet vaikka perseeseesi jos vielä tulee arvostelua otan selvtä se tulee ja tulen hen. koht. käymään ja näytän niitten paikat
Enpä ihmettele, että ex vaimosi ei ole halunnut sinua lastenne huoltajaksi, jos jo ventovieraalle ihmiselle kirjoitat noin agressiivisesti. On todella hyvä, että tapaamisenne lapsiesi kanssa ovat valvottuja. En ole sama ihminen, joka huomautti sinulle tuosta kirjoitus tyylistäsi, mutta olen kyllä samaa mieltä hänen kanssaan.
Olen itsekkin psyykkisesti sairas ja muistutan sinuakin lääkityksen tarpeellisuudesta.
kirjoituksesi ei ärsyttänyt minua. En vain saanut siitä mitään tolkkua. Olisin kyllä halunnut lukea mitä kirjoitit. Mutta tekstissäsi ei ilman pisteitä ollut päätä eikä häntää!
Itse sinä ärsyynnyit (suotta) täysin asiallisesta ja kohteliaasta pyynnöstäni.
Ei ollut tarkoitus pahoittaa sun mieltäsi. Mutta en kestä arvostelua.Imeisesti olisi syytä käydä ,ja tarkistaa onko lääkkeiden vaikusus lakannut.Pyydän anteeksi sinulta käytöstäni. ei ollut tarkoitus loukata. En ole niin paha, kun mitä sinä,olet saanut minusta käsityksen. Toivottavasti saan pidettyä,itseni rauhallisempana.Ei ollut,mitään sua vastaan.Luulin että kirjoittaja on sama henkilö.Hyvää päivän jatkoa, sinulle kuten ehkäymmärrät.Millaista on elää psyykkisesti sairaana,tässä yhteiskunnassa.Olet kuin sairaus tarttuisi,kaverit kaikkoaa ympäriltäsi.Jäät niin yksin ettei,tahdo kestää.Mutta sen voin,sulle sanoa että kertaakaan, en ole ex enkä, lapsia kohtaan nostanut kättäni.