Onko muita joita ahdistaa, kun kukaan ei koskaan kysy muuta kuin että joko on töitä löytynyt? Säälitään ja voivotellaan. Jokos niihin tukitöihin pääsisit? Tahtoisin jo oikeisiin enkä taas tukitöihin...
Itse en työttömyydestä masentuisi, mutta muut saa sen kohta aikaan. Toki töitä haluan mutta suurin syy haluta on ettei kukaan enää ahistelisi kysymyksillä..
Itse en työttömyydestä masentuisi, mutta muut saa sen kohta aikaan. Toki töitä haluan mutta suurin syy haluta on ettei kukaan enää ahistelisi kysymyksillä..
Vastaukset 7
Vanhimmat
ja jos kyllän menee niin aina ensimmäinen kysymys on missäpäin oot hommissa jne... siksi ei viitsi paljoa kyläillä! ja välillä kun on töissä niin silloin ei ehdi!
Tiedän tunteen. Minulla tosin tulee ahdistus, kun ihmiset kyselee, että missäs olet töissä? Ei oikein viitsi valhdellakaan, joten on vastattava että en juuri missään. Pakotie hankalista tilanteista on sivutoiminen opiskelu, jonka pystyn aina ottamaan puheeksi ja siitä sitten riittää ihmisillä kysyttävää.
Nyt olen maanantaina aloittamassa työharjoittelun, piristäähän se vähän, voi sanoa että on harjoitteluduunissa. Onneksi olen nuori, joten ei tätä mun tilannetta niin kamalasti ihmetellä, olenhan koko ajan hommaamassa itselleni koulutusta..
Silti jotkut tunteettomat/tietämättömät ihmiset onnistuu pilaamaan päivän joutavilla uteluilla. Joskus yhdelle tutulle tekisi mieli lyödä luu kurkkuun, kun se ehdottelee, että mene sinne ja sinne töihin. Luuleeko se pönttö, etten ole kokeillut? Sinne ja sinne nyt vaan on pyrkinyt yksi jos toinenkin ja aika monella on ollut joku sukulainen siellä puhumassa puolesta.
Elämä on.
Tosiaan tuttu on tunnelma.Mutta aattele,olen jo 51 vuotias,pitkäaikaistyötön,todella,äitini 72v huutaa,raivoaa ja haukkuu alituiseen kuinka hän häpeää minua.
Asun pienessä kaupungissa ja tuntuu keljulta kun hän juoksee eri suuntaan nähdessään minut vaikkapa marketissa.
On tässä olemista,sano.
Siihen kööriin ovat sitten menneet muutkin ikäsukulaiset mukaan.
Eipä auta ajattelu vanhan ihmisen höppästänäisyydestä,paha olo itselläkin.
Onhan tietenkin monesti ihan ihmisten luontaista uteliaisuutta monesti kysellä keskusteluissa muiden elämäntilanteita ym. mutta harvemmin se tietoisen ahdistavaksi on tarkoitettu. Tietenkin onhan niitäkin, jotka kyselevät ihan siksi että jo tietävät toisen olevan työtön ja sitäkautta on vähän piikittelyn makua.
Mutta se on toisaalta vähän tiettyyn ikäänkin kuuluva juttu, nuoret eivät kysele pahemmin toisiltaan duuneista ja jos on työtön niin silläpä on harvemmin alle 30 vuotiaan kyseessäollen mitään väliä. Nykyään moni jo opiskeleekin tuonne kolmenkympin pintaan.
Keski-ikäiset sitten jo monesti virittävät keskustelua työpaikoista keskenään ja etenkin nuorempien suuntaan. Kaverien vanhemmat tutut, sukulaiset ja etenkin vanhemmat uuteen ihmiseen tutustuessaan yleisesti kysyvät työpaikkaa ja elämäntilannetta jo ihan ns. luonnostaan. Eikä mitenkään pahasti tarkoittaen, vaan ihan yleisesti, "niin oletkos sä samoissa hommissa kun tuo meidän likka/poika", "työpaikan kautta taidatte tuntea toisenne" jne...Ihan kohteliaisuudesta.
Ja varsinkin iäkkäämmät ihmiset ja jo eläkkeellä olevat kysyvät paljon ja se on mielestäni täysin "normaaleinta". He ovat tottuneet siihen, että jokaisella on työ ja elääkseen kuuluu tehdä työtä eikä vain olla jouten. Ovat nähneet monenmoiset ajat ja ovat tottuneita siihen, että parhaimmillaan jokainen suomalainen on muodossa tai toisessa joutunut tekemään "käsillään" työtä.
Tosin sitten täältä viimeisimmästä porukasta löytyvät yleensä ne kaikista motkottavimmat nuorison suuntaan jos sanot ettei tee mitään (tai sano olevansa opiskelija:)). Vanhemmat ihmiset monet eivät kuitenkaan ymmärrä, että nykyään ei enää kävellä firmoihin hanskat kädessä tietyn iän täytettyään ja kerrota etsivänsä paikkaa. Eli aikojen muuttuminen on jotenkin jäänyt ymmärryksessä taka-alalle.
Toisaalta vanhemmilta ihmisiltä sen aikalailla yleisesti moni nuorempi hyväksyykin paremmin...jos olet nähnyt sota-ajan ja pulavuodet niin on kai se ymmärrettävää ettei oikein käsitä jos joku alle 30-vuotias on muutaman vuoden ollut tekemättä mitään...
Se sitten on ihan jokaisesta itsestään kiinni miten asiat katsoo, turhapa siitä nyt on mitään paineitakaan ottaa. Jos joku kysyy, niin sanoo sitten mitä sanoo. Toinen valehtelee ja toinen sanoo miten asiat ovat.
Asiallinen analyysi sinulta!
Varsinkin viimeinen osa kirjoituksessasi.
Itse en selitellyt mitään. Päin vastoin, saatoin sopivassa yhteydessä todeta vaikkapa: Nyt kun toistaiseksi on aikaa niin voisi ---- jne.
Koska en tuntenut itseäni syylliseksi niin katsoin kumppaneitani hymyillen silmiin.
Kyselyt jäivät hyvin vähiin!
Samoin saatoin kehaista työkkärin kompensoimasta työnhakumatkasta: Käyn katsomassa, annanpahan ainakin aktiivisen vaikutelman etteivät aivan hulluja ehdottele. Olin aivan tosissani ja tehosi myös.
Olet oikeassa. Itse kukin rakentaa sen mallin pääkoppansa sisään!
Itse kerron kysyttäessä, että määräaikainen on loppunut ja uutta etsin.
Mikäli rupeaa jotain typerää kommenttia tulemaan näpäytän asiasta. Voin todeta suoraan, että ei taida olla mitään käsitystä siitä mikä tilanne tämän alan koulutuksen omaavilla on. Tai onko kysyjällä kuinkakin pitkä aika siitä kun itse on joutunut työnhakuun tutustumaan.
Totuushan on, että mikäli itse on vakipaikan saanut ehkä jo vuosikymmeniä sitten ei juurikaan tiedä mikä tilanne työmarkkinoilla on. Etenkin kun siinäkin on alakohtaisia eroja.
No se on se pointti tässä työttömyyden kestämisessä justiinsa.
Itse sen kestää joten kuten, mutta ympäristö alkaa osoitella median antama kuva työttömistä
Kaikki osaamisesi arvioidaan työttömyyden värittämän taustan mukaan.
Vaikka olisit monessa tekemisessäsi rutkasti etevämpi kuin työllinen, niin silti tekemäsi työ on epämääräisesti huonompi.
Monet työlliset kysyvät minulta työttömältä neuvoa ja apua, ja useasti ihmettelen, millä eväillä heitä pidetään työssä ja maksetaan jopa palkkaa.
Olen kurssittanut itseäni ja opiskellut, on taitoa moneen hommaan, mutta kun se leima on otsassa, niin se pysyy.