tässä pientä pohdintaa.olen mies,42v maalta.
perheeseen kuuluu vaimo kaksi lasta ja koira.
mitähän minu pitäisi ajatella vaimostani?olenko vaan mustis?
ensinnäkin rakastan vaimoani,mutta en tiedä mitä hän tuumii.ei sano koskaan rakastavansa minua,eikä halaakkaan enää,jos itse halaan,niin hän vaan kertoo että olis muutakin tekemistä.
sitten hänellä on salainen puhelin,ollut viitisen vuotta,siis sellainen josta minä en ole tiennyt mitään.miksi?
välillä hänen oma puhelin soi ja menee ulos puhumaan siihen.
asuntoauton tartti,ollut ennen vaunu mutta hää ei vaunua vedä,sillä asuntoautolla viettää usein viikonloppuja kaverinsa luona,välillä kyllä tytärkin mukana.jos yritän puhua asiasta niin hän rupeaa vaan huutamaan jotain tyhjänpäivästä.
käy myös kerranviikossa perheneuvojan puheilla,mutta minulle ei mistään kerrota.
tunnen jääneeni paitsioon täällä.
on meillä hauskaakin,ja reissaamme asuntoautolla mm.muutenkin ei häntä paljoa näy,kaikkia esim.meikkien myyntiä vapaa aikanaan ,kuntoilua,kyläilee paljon(yksin)että on paljon poies kotoa.
itsellä on tästä paha olo.en käytä alkoholia.
miksei voi asioista puhua?jää unetkin vähiin kun murehtii näitä asioita.haluaako eroa?muttei kun lapset viälä piäniä?onko hänellä toinen ?tätä jatkunut noin kolme vuotta.
olen ainakin ollut kärsivällinen ja odottanut.
en tiedä mitä tehdä......
perheeseen kuuluu vaimo kaksi lasta ja koira.
mitähän minu pitäisi ajatella vaimostani?olenko vaan mustis?
ensinnäkin rakastan vaimoani,mutta en tiedä mitä hän tuumii.ei sano koskaan rakastavansa minua,eikä halaakkaan enää,jos itse halaan,niin hän vaan kertoo että olis muutakin tekemistä.
sitten hänellä on salainen puhelin,ollut viitisen vuotta,siis sellainen josta minä en ole tiennyt mitään.miksi?
välillä hänen oma puhelin soi ja menee ulos puhumaan siihen.
asuntoauton tartti,ollut ennen vaunu mutta hää ei vaunua vedä,sillä asuntoautolla viettää usein viikonloppuja kaverinsa luona,välillä kyllä tytärkin mukana.jos yritän puhua asiasta niin hän rupeaa vaan huutamaan jotain tyhjänpäivästä.
käy myös kerranviikossa perheneuvojan puheilla,mutta minulle ei mistään kerrota.
tunnen jääneeni paitsioon täällä.
on meillä hauskaakin,ja reissaamme asuntoautolla mm.muutenkin ei häntä paljoa näy,kaikkia esim.meikkien myyntiä vapaa aikanaan ,kuntoilua,kyläilee paljon(yksin)että on paljon poies kotoa.
itsellä on tästä paha olo.en käytä alkoholia.
miksei voi asioista puhua?jää unetkin vähiin kun murehtii näitä asioita.haluaako eroa?muttei kun lapset viälä piäniä?onko hänellä toinen ?tätä jatkunut noin kolme vuotta.
olen ainakin ollut kärsivällinen ja odottanut.
en tiedä mitä tehdä......
Vastaukset 5
Vanhimmat
Salaiset puhelut ja menot ovat aina huonoja merkkejä.
Mutta eihän asia selviä muuten kuin puhumalla. Sinulla on oikeus kuulla ja tulla kuulluksi. Ei tarvi enää odottaa. Ota tilanne haltuun. Kysy missä mennään. Kysy puhelimesta. Kysy niistä menoista. Kerro että sinun on paha olla etkä jaksa tätä enää näin. Jos tuntuu mahdottomalta puhua hänen kanssa kotioloissa lasten läsnäollessa niin sopikaa yhdessä jokin viikonloppu niin että menette kahdestaan vaikka asuntovaunuilemaan. Oletteko muutenkaan ikinä kahdestaan?
sisua....
Jumalauta, mä en kattelis vuottakaan tuollaista hiljaisuutta, torjumista, "salaista" puhelinta josta en mukamas tiedä mitään, kommunikoimattomuutta jne. Mä olisin puuttunut asiaan vaikka riidankin uhalla jo ajat sitten.
Ei ole normaalia, että parisuhteessa elävät eivät kommunikoi tai pitävät "salaisia" puhelimia yms. ilman selitystä miksi. Järkeväkin ihminen alkaa siinä vaiheessa epäillä jo ties mitä.
Mutta kai mä sitten olen hiukan eriluotonen kuin sinä siellä. En ole kyllä vielä 20 vuoden liitossani tuollaiseen ongelmavyyhteenkään ajautunut. Riidelty on joskus niin, että ikkunat helisee, mutta se on ollut äärimmäinen tapa päästä jonkun toista (häntä tai minua) ärsyttävän tai loukkaavan tai hämmentävän asian juurille saakka.
Kyllähän se puolisokin tottuu vaikka totaaliseen puhumattomuuteen, jos sen antaa tottua. Jos aina antaa periksi kun se vähänkin ärjäsee tai torjuu tai paiskoo ovia perässään kun pikkulapsi.
Sillä tavallahan sitä voi aina luikkia karkuun kaikesta vastuusta ja päästään kuin koira veräjästä ties mistä asiasta, jos puoliso (tässä tap. sinä) on niin ohjailtavissa, pelokas ja neuvoton, että antaa aina periksi ja perääntyy.
Mieti sitä, miten pitkälle sä ole valmis yhä venaamaan, että mitä se vaimo päättää, mitä se vaimo haluaa, mitä se vaimo tekee, sanoo, vaatii jne. Miten pitkälle sä annat sietokykysi venyä?
Ja mitähän sitten tapahtuu, kun se pinna joku päivä katkeaa...?
Haluatko sä ajelehtia, vai haluatko sä itse osallistua elämäsi ohjaamiseen?
Yksityisetsivä niin saat varmat todisteet.Ei se niin paljon maksa kuin yleisesti luullaan.
eipä hyvältä näytä.vaihtoehdot on joko antaa asian vaan olla ja hyväksyä mahdollinen aisankannatus ja pitää perhe ja vaimo, tai ottaa asiasta selvää ja olla sitten ilman vaimoa,taloa ...ja olla oma herransa.
Toki aina voi olla se mahdollisuus että vain kuvittelet, mutta nuo tosiasiat kyllä puhuu vastaan.
tommoisia sitä itsellekkin tulee mieleen.
täytyy varmaan sitten taas ottaa puheeksi ja yrittää saada jonkinmoinen vastaus.joka ei ole helppoa,koska toinen ei halua asiasta puhua.
ehkä parempi jos ei asiasta tuo halua puhua niin pistää pillit pussiin 22 yhdessäolo vuoden jälkeen.tämmönenkin tilanne kerta syö pahasti miestä.jotenkin tästä täytyy päästä yli.
kiitos teille vastauksista.